Aamuyön tunteina helmikuun 25. päivänä 1918 Vaasan Vaskiluodon satamaa lähestyy kaksi laivaa, matkustajalaiva Arcturus sekä hiililastissa oleva rahtialus Castor. Pakkasta on liki 15 astetta. Kylmä talvi on tehnyt tehtävänsä ja ahjojäät hidastavat alusten matkaa Pohjanlahdelta määränpäähänsä. Loppumatka sujuu ainoastaan jäänmurtaja Sampon ansiosta.

Mannerheim kertoo odottaneensa tätä näkyä niin, että on laskenut tunteja siihen.

[br]

[br]

Laivoja on vastaanottamassa satojen ihmisten innokas joukko, osa heistä hevosreessä jäällä laivan matkaa seuraten.

Nimensä Arcturus on saanut tähtitaivaan neljänneksi kirkkaimman tähden mukaan, kreikan kielen ”karhunvartijaa” tarkoittavasta sanasta. Paljon vartijana on tämä laivakin. Sen normaalikapasiteetti on 265 matkustajaa, mutta nyt niitä on 854. Karhujen sijaan lastina on kuitenkin leijonia; Suomen leijonia.

Jääkärit ovat palanneet kotiin.

[br]

[br]

Laivan matka Suomeen on alkanut liki kaksi viikkoa aikaisemmin tuolloin vielä Saksaan kuuluneesta Liepājasta (Libau). Lähtöä edeltävänä päivänä 13.2. heistä koostunut Jääkäripataljoona 27 hajotetaan ja miehille luetaan jäähyväispuhe. Pyhän kolminaisuuden kirkossa vihitään käyttöön heidän lippunsa ja nuorukaiset vannovat Suomen historian ensimmäisen sotilasvalan. Heidän mielessään tuolloin vallinneita tunnelmia on mahdotonta edes yrittää arvailla.

Kolme vuotta aikaisemmin he ovat lähteneet salaiseen koulutusoperaatioon Saksaan, tavoitteenaan ne sotilaalliset valmiudet, joille tuolloin vielä haaveissa siintävän itsenäisen Suomen puolustus tulisi nojautumaan. Rakkaus isänmaata kohtaan on saanut heidät uhmaamaan jopa maanpetossyytettä, joka heitä kiinnijäädessä odottaisi. ”Siperia tai hirsipuu”, he tietävät.

[br]

[br]

Nyt kotimaasta kantautuvat uutiset herättävät levottomuutta ja huolta. Suomi on saanut itsenäisyytensä, mutta ajautunut sisällissotaan. Epätietoisuudesta tulee jääkäreiden epäkiitollinen matkakumppani, joka varjostaa koko kotimatkaa. Mikä olisi tilanne Suomeen saavuttaessa? Jääkäreiksi on lähtenyt nuorukaisia kaikista yhteiskuntaluokista. Millä puolella perhe ja läheiset olisivat?

[br]

[br]

Reilu sata jääkäriä on saapunut maahan jo pääjoukkoa ennen, mukanaan huomattavia aselasteja. Viimeisin, 85 miehestä jääkäristä koostuva etujoukko on saapunut Vaasaan viikkoa aiemmin. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista on aloittanut jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Heistä yli neljäsosa on karsiutunut kurssin edetessä.

[br]

[br]

Kotiinpaluuta seuraavana päivänä 1200 jääkäriä seisoo mantteleissaan Vaasan kauppatorilla hallituksen ylipäällikön, kenraaliluutnantti Mannerheimin tarkastettavana. Näky on vaikuttava.

Liput liehuvat, kunnialaukauksia ammutaan. Itseoikeutetusti ilmoille kajahtaa myös Sibeliuksen Jääkärimarssi, jonka juuri suomalaisjääkäreiden keskuudessa laadittu sanoitus on innoittanut. Mannerheimin tervetuliaissanat puhuttelevat vuosisata myöhemminkin.

”Minä tervehdin Teitä, jääkärit, tervetulleeksi kotimaahan. Aikana, jolloin isänmaan kohtalo näytti mitä synkimmältä, uskoitte Te, nuoret, sen tulevaisuuteen. Suomen nuori nouseva armeija näkee Teissä sen tulevat johtajat ja opettajat. Nyt Teitä odottaa suuri, mutta kunniakas työ; Teidän on luotava täällä armeija, joka voi vapauttaa Suomen ja tehdä suomalaisista suuren, mahtavan kansan.”

Tuona päivänä pataljoona on koolla viimeistä kertaa.

[br]

Vaasa 2018

100 vuotta myöhemmin Vaasan kauppatori on taas täynnä. Yleisössä on myös heitä, joiden isoisä seisoi samalla torilla Mannerheimin tarkastettaviksi järjestäytyneiden nuorukaisten joukossa vuosisata aikaisemmin.

[br]

[br]

Tänään paraatikatselmukseen ovat kokoontuneet tarkistettaviksi jääkäripataljoonat ympäri Suomen. Vaasa on, mikäli mahdollista, 100 vuoden takaista merkkipäivääkin kylmempi. 1100 sotilaan hengitys jäätyy pakkasilmaan pysähtyväksi höyryksi, posket punoittavat jostain ihan muusta kuin odotuksesta.

”Verrytelkää jalkojanne ja lämmittelkää korvianne”, ohjeistaa eversti Rami Saari isällisesti eteensä levittyviä paraatijoukkoja ennen katselmuksen virallisen osuuden alkua. ”Ja tarkistakaa että kaverikin on toimintakuntoinen”.

Veljeä ei jätetä oman onnensa nojaan nytkään.

[br]

[br]

Saksan tervehdyksen tuo Saksan kaartin pataljoona; Preussin kaartin jalkaväkirykmentin perinteitä vaaliva edustusjoukko. ”Aina samaa, aina loistavaa”- mottoa kantavaan joukkoon on yhä tiukat pääsyvaatimukset, eikä ihme: heidän tehtävänsä on tarpeen tullen puolustaa Saksan hallinnon päämajaa.

100 vuotta sitten tehtäväänsä vihitty jääkärilippu on kunniapaikalla – Suomen ensimmäisenä joukko-osastolippuna se seuraa Puolustusvoimien valtakunnallisissa paraateissa aina ensimmäisenä kielekkeistä valtiolippua.

Paraatikatselmuksen suorittaa maavoimien komentaja Petri Hulkko tehtävässä, jota hän kuvailee yhdeksi pitkän uransa huippukohdista. ”Suomen puolustusvoimat perustuu jääkäreiden luomalle perustalle” hän muistuttaa puheessaan.

”Monet Puolustusvoimissa edelleen käytössä olevat menettelytavat ja sotilaskäytänteet ovat saaneet alkunsa jääkäreiden tekemän työn ansiosta. Jääkärit edustivat laajasti Suomen kansan sen aikaista rakennetta ja eri kerroksia.

Yleinen asevelvollisuus kuvastaa hyvin myös jääkäreiden taustojen moninaisuutta. Suomessa yleiselle asevelvollisuudelle ei ole todellisia vaihtoehtoja. Kaikista kansan kerroksista koostuva ”koko kansan armeija” on maanpuolustuksemme perusta. Sotiemme veteraanien teot isänmaamme puolustamiseksi ovat oiva esimerkki kansan armeijan kyvystä ja tahdosta”.

[br]

[br]

Jääkäreiden Saksassa saama koulutus, sotilaskuri ja järjestäytyneisyys olivat ratkaisevassa asemassa sisällissodan lopputuloksen suhteen, huomauttaa puolestaan professori Martti Häikiö esitelmässään perjantain kansainvälisessä juhlaseminaarissa, mutta viikonlopun puheenvuorot korostavat samojen tekijöiden panosta myös historian myöhemmissä käänteissä.

”Jääkärien merkitys oli kiistaton myös talvi- jatko-, ja Lapin sodissa, joissa heitä toimi keskeisissä komentotehtävissä. Sotilaallisten ansioidensa lisäksi jääkäreitä palveli myös monissa yhteiskunnallisesti merkittävissä tehtävissä rauhan aikana”, muistuttaa tasavallan presidentti omassa tervehdyksessään.

”Jääkäreiden esimerkki sopii hyvin myös tähän päivään. Jääkäreillä oli päättäväisyyttä ja rohkeutta astua esiin ja toimia vaikeassa tilanteessa oikeaksi koetun asian puolesta.”.

[br]

[br]

Enää ei jääkäreitä keskuudessamme ole – viimeinen heistä kuoli vuonna 1995. Heidän perintönsä elää silti ylpeydellä paitsi Suomen maanpuolustuksessa, myös heidän jälkeläistensä mielissä.

”Isosisäni oli yksi jääkäreiksi lähteneistä”, kertoo jääkärisäätiön varapuheenohtaja, Peter Fagernäs perjantaina Vaasan kirkossa pidetyn juhlakonsertin tervetuliaissanoissaan, muistuttaen siitä, kuinka vaarallisesta operaatiosta jääkärikoulutukseen lähtemisessä oli tuolloisessa ilmapiirissä kyse.

”Edes omaisille ei välttämättä uskallettu kertoa totuutta. Isoisoäitinikin luuli 3.5 vuoden ajan että hänen poikansa oli Tukholmassa opiskelemassa papiksi. Kun helmikuussa 1918 kotiin sitten palasikin jääkärikapteeni, oli yllätys melkoinen”.

[br]

[br]

Vaasassa jääkärien kotiinpaluu oli sitä ihan kirjaimellisesti – nimenomaan Pohjanmaalta lähti eniten nuorukaisia Saksaan.

Niinpä jääkärien historia Vaasassa näkyy katukuvassakin. On jääkäreiden kotiinpaluun 90-vuotisjuhlan kunniaksi nimetty Jääkärinpuistikko ja erään vaasalaissyntyisen jääkärin Oskari Peltokankaan mukaan nimetty Peltokankaantie.Vaasanpuistikossa 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pystytetty, yli viisimetrinen pronssijääkäri tähystelee yhä täydessä varustuksessaan Vaskiluodon suuntaan.

”Isänmaa on kutsunut teidät kotiin. Suomen kansan kohtalo, sen kunnia tai häpeä, on teidän käsissänne”, lainasi Maavoimien esikunnan kenttärovasti Vesa Aurén paraatikatselmuksen kenttähartaudessa pitämässään puheessa jääkäreiden valanvannomistilaisuudessa Suomen hallituksen edustajana toimineen eversti Thesleffin lausumia väkeviä sanoja ja muistutti edessään seisovia satoja nuoria sotilaita niiden kuuluvan myös tähän päivään.

”Kun me vähän vanhemmat katsomme teitä, nuoret miehet ja naiset, on meillä vanhemman sukupolven oikeus lausua Thesleffin tavoin, että kansakuntamme kohtalo on nyt teidän käsissänne.

Ei jääkäreitä tarvitse muistella vain kansallissankareinamme-he saavat olla meille oppaina, edelläkulkijoina että meidän kätemme osaavat tarttua oikealla tavalla eteemme tuleviin asioihin”.

Suomi oli puolustamisen arvoinen tuolloin ja sitä se on yhä tänäänkin.

[br]

[br]

Vaasan kauppatorin paraatikatselmus on katseltavissa Yle Areenassa täällä.

Sosiaalisesta mediasta löydät päivityksiä viikonlopun juhlallisuuksista tunnisteella #Jääkärit100