Suomessa on vietetty valtakunnallista sotaveteraaniviikkoa Suomen itsenäisyyden 50-juhlavuodesta 1967 saakka. Tänä vuonna jo 52. kertaa pidetty valtakunnallinen sotaveteraaniviikko on Vaasassa tavanomaistakin merkittävämpi tapahtuma, sillä lauantaina pidetyssä sotaveteraaniviikon avaustilaisuuden yhteydessä juhlistettiin samalla myös Vaasan Sotaveteraanipiirin 50- vuotisjuhlavuotta.

[br]

[br]

Piirin suurin voimannäytös koettiin vuonna 1982, kun piiri sai järjestettäväkseen Sotaveteraaniliiton valtakunnallisen kongressin ja kesäjuhlan. Tuolloin nähtiin Vaasassa unohtumaton näky yli 15 000 veteraanin marssiessa läpi kaupungin, muodostaen yli kolmen kilometrin pituisen kolonnan.

Vaasan Sotaveteraanipiiri on alusta saakka ollut poikkeuksellinen – se on perustamisestaan lähtien nimittäin ollut Suomen Sotaveteraaniliiton ainoa kaksikielinen piiri. Tämä ainutlaatuisuus oli läsnä myös sotaveteraaniviikon avajaisohjelmassa, jossa näkyivät ja kuuluivat molemmat kotimaiset.

[br]

[br]

Sotaveteraaniliiton tervehdyksen juhlaan toi liiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen, joka nosti puheessaan esiin sotaveteraaniviikon ajankohdan merkityksen.

”Viikon ajoittaminen lähelle Talvisodan päättymispäivää 13. maaliskuuta on tietoinen valinta. Haluamme korostaa Talvisodan aikaisen yksimielisyyden ja yhteisvastuun merkitystä. Samalla haluamme suunnata yhteiskunnan ja median huomioita sotaveteraanien tarpeisiin ja toiveisiin”.

Heikkinen myös muistutti sodan koskettaneen ihan koko kansaa.

”Jäsenmäärältään suurimpana veteraanijärjestönä Sotaveteraaniliitto järjestää Sotaveteraaniviikon ja kunnioittaa sillä kaikkia sodassa olleita miehiä ja naisia; nuoria ja ikäihmisiä unohtamatta. Sota vaati uhrinsa koko kansaltamme”.

[br]

[br]

Juhlapuheen piti RKP:n puheenjohtaja; kansanedustaja Anna-Maja Henriksson, joka herkistyi pohtimaan sodan aikaa.

”Olosuhteet rintamalla talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan aikana ovat jotakin mitä meidän nuorempien sukupolvien on lähes mahdotonta käsittää. Itse olen saanut perheeni kautta kuulla isäni sotakokemuksista, muun muassa Tali-Ihantalan taistelusta, johon isäni osallistui”.

Lisäksi Henriksson korosti veteraanisukupolven ratkaisevaa roolia sotien jälkeenkin.

”Sotien jälkeen sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka me tänään tunnemme ei vielä ollut olemassa. Se rakennettiin sotien jälkeen veteraanisukupolvien kovalla työllä. Tämä tarkoitti toisin sanoen myös, että sitä yhteiskunnan tukea, jota niin moni olisi tarvinnut ja ansainnut ei ollut saatavilla”.

[br]

[br]

Myös Henriksson yhtyi Sotaveteraaniliiton huoleen veteraanien eriarvoisesta asemasta.

”Sotaveteraaniliitto ja Rintamaveteraaniliitto ovat yhdessä tehneet aloitteen, jossa ehdotetaan, että vuosien 1939 -1945 sotiin osallistuneille rintamaveteraaneille, joilla on rintamasotilastunnus, rintamapalvelutunnus tai rintamatunnus, korvataan samanlaiset avopalvelut kuin sotainvalideille korvataan sotilasvammalain nojalla. Rintamaveteraaneja oli vuoden 2016 lopussa noin 17 000 ja heidän keski-ikänsä oli 92,5 vuotta. Tähän ehkä viimeiseen veteraanien iltahuutoon on mielestäni vastattava.

Katson, että nyt on löydettävä uutta lisärahoitusta, jotta jokainen jäljellä oleva rintamaveteraani saa tarvitsemansa kuntoutuksen ja avopalvelut. Se on rahallisesti pieni panostus suhteessa siihen kiitollisuudenvelkaan, jota tunnemme rintamaveteraaneja kohtaan”.

Sotaveteraaniviikon aikoihin jaetaan myös perinteisesti liiton kevään huomionosoitukset. Tänä vuonna ansiomerkit luovutettiin Helsingissä avajaisten aattona 9.3., mistä lisää täällä.

[br]