Maatilanpidosta ja lukuisista luottamustoimista eläkkeelle jäänyt kauhajokelaissotaveteraani Alpo Vuorela viettää 94-vuotiaana ansaittuja eläkepäiviään kotonaan.

Jatkosodassa muutaman vuoden Syvärin takana viettänyt Vuorela selvisi sodasta ehjin nahoin, vaikka muutamaan läheltä piti tilanteeseen joutuikin.

Suuremmilta terveysongelmilta on selvitty sittemminkin.

Terveytensä salaisuudeksi kesällä 95 täyttävä Vuorela arvioi sen, ettei ole juuri alkoholia käyttänyt eikä tupakkaa polttanut.

Ei edes rintamalla.

– Siellä oli miehiä joilla oli niin ankara tupakantuska, Vuorela muistaa.

Rintamalla sotilaiden muonitus nojautui lokakuussa 1939 vahvistettuun tastelumuonapakkaus II:een, johon sisältyi myös viiden savukkeen päivittäinen annos, olipa henkilö tupakoitsija tai ei.

Tupakan terveydelle haitallisista vaikutuksista oli tuossa vaiheessa hyvin vähän tietoa, eikä esimerkiksi yhdessä potilaan kanssa tupakaksi pistävä lääkäri ollut lainkaan tavaton näky.

(SA-kuva-arkistosta löytyy sellaisiakin sota-aikaisia kuvia, joissa potilas on pistänyt tupakaksi vielä leikkauspöydälläkin.)

[br]

[br]

Jatkosota vaikeutti monien elintarvikkeiden ja tuontituotteiden saantia, mikä näkyi myös savukekiintiöissä.

– Kaikki saivat tupakkaa muonapakkauksessa, poltti tai ei. Se muonatupakka oli kolme savuketta päivässä. Sen lisäksi sai ostaa askin viikossa. Harvoin minä sitä ostotupakkaa itse ostin, mutta lomille lähtiessä ehkä, jotta oli sitten naapurin ukolle antaa tuliaisiksi, Vuorela kertoo.

Vieras (ja lahja!) olikin tervetullut: heinäkuussa 1942 myös tupakka oli joutunut säännöstelyn piiriin, eikä sitä voinut ostaa kuin ostokortin salliman määrän. Tupakkakortillisten savuttomien ystävien suosio kasvoi kummasti, samoin kuin oikean ostokortin omaavien, tupakoimattomien naisten viehätysvoima seurustelumarkkinoilla.

Pahimpina aikoina tupakkaa ei saanut edes kortilla, jolloin Suomessa alettiin viljellä kessuna tunnettua kotimaista tupakkaa. Kessu (tupakoiden sukuun kuuluva kasvilajike Nicotiana Rustica) oli myös venäläisen mahorkan raaka-aine. Sotavuosina järjestettiin jopa kessunviljelykilpailuja.

[br]

[br]

Rintamalla kessunhimoissa kärvisteleviä miesten tuska ymmärrettiin ulkomaita myöten. Ruotsalainen pappi Isaac Béen oli armoitettu Suomen-ystävä, joka järjesti sotien aikana useita keräyksiä Suomen sotaponnisteluihin. Talvisodan aikana hän mm. keräsi 7 miljoonaa kruunua 12 Fiat CR.42- lentokoneen ostoon, mutta siinä vaiheessa kun ne oli koottu lähtövalmiiksi, oli sota ehtinyt jo loppua.

Hänen jatkosodan alussa rintamalle lähettämänsä, täydessä tupakkakuormassa ollut auto sen sijaan ehti ilahduttaa montaakin suomalaissotilasta.

[br]

[br]

Suomen sodankäynti herätti laajasti kansainvälisiä sympatioita ja etenkin talvisota-aikaan Suomeen virtasi eri maista rahallista ja aineellista apua – osa enemmän, osa vähemmän välttämätöntä. Tupakkaa lähetettiin mm. Kreikasta, joka tuki Suomen sotaponnisteluja myös appelsiinien, rusinoiden ja viinin muodossa.

[br]

[br]

Salakuljetus ja mustan pörssin kauppa kukoistivat kun käytännössä kaikki oli kortilla. Etenkin alkoholi ja tupakka tekivät kauppansa. Myös rintamalla turvauduttiin luovuuteen.

– Siellä korsulla yleensä niistä muonatupakoista pelattiin tikkiä, että kuka saa tupakkaa. Minä en muuten korttia siellä pelannut, mutta siihen otin osaa. Mutta minulla olikin niin hyvä tuuri että voitin koko korsun tupakat! Silloin minä sanoin, että ottakaa nyt tupakkanne älkääkä laittako enää uudestaan kiertoon, Vuorela naurahtaa.

[br]

[br]

Lisäksi tupakalla käytiin vaihtokauppaa ja sitä myytiin eteenpäin – jostain sille ostaja aina löytyi. Tupakka oli kovaa valuuttaa myös muuten.

– Keväällä 1943 kaikkien rintamalla olevien piti suorittaa 3000 metrin juoksu. Meillä oli korsulla sellainen ryhmänjohtaja Pudasjärveltä, joka piti itseään kovanakin juoksumiehenä. Kaikkihan eivät tietenkään olleet yhtä aikaa juoksemassa, mutta minä olin silloin kun hänkin. Minä katsoin ja ajattelin että koska se oikein lähtee juoksemaan kun se oli sellaista lönkyttämistä, Vuorela puistelee päätään.

– Puolessa matkassa menin edelle ja pari muuta poikaa tuli perästä. Hän oli kehunut etukäteen että kaikki, jotka voittavat hänet juoksussa, saavat muutaman kerran vapautuksen vartiosta. Korsulla se sitten sanoikin, että se oli leikkiä vain – ei mitään vapaita. Vanhat miehet siellä sitten sanoi, että ei kuule, kyllä miehen sanan täytyy pitää, jotta sulla on kuule nyt sitten tiedossa vartiovuoroja! Yhden kerran se sitten oli, mutta tupakka-askilla sai kyllä niitä vartioon menijöitä hankittua, Vuorela nauraa.

[br]