Lauantaina 8.9. klo 12.45 Hämeenlinnassa jyrisee, kun yksinäinen Hornet-hävittäjä tekee ylilennon hämäläistaivaan halki pysähtyen Vuorentaan kappelista kannetun arkun ylle. Ilmavoimat osoittavat näin kunniaa yhdelle viimeisistä hävittäjä-ässistään, Kosti Keski-Nummelle.

Vuonna 1923 Kauhajoella syntynyt Keski-Nummi oli Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiirin poikia. Talvisodan syttyessä hän oli vasta 16-vuotias, mutta oli jo tuolloin valmis antamaan kaikkensa isänmaansa puolesta. Ilmavoimat vastasi kuitenkin kieltävästi hänen anomukseensa päästä vapaaehtoiseksi, koska ”alle 17-vuotiaat eivät pääse palvelukseen”.

17-vuotissyntymäpäivänään Keski-Nummi palasi ja tuli hyväksytyksi. Palveluksensa hän aloitti maaliskuussa 1940.

Kovassa seurassa lentäjä-ässäksi

Lentäjäkoulutuksen hän aloitti saman vuoden lokakuussa aliupseeriohjaajakurssilla 11. Joulukuun alussa 1942 hän siirtyi täydennyslentolaivue 35:een, maaliskuussa 1943 hänet siirrettiin Kannakselle maineikkaaseen Hävittäjälentolaivue 24:een. Lentue oli koko jatkosodassa eniten pudotuksia saanut laivue, jonka taidokkuus koitui peräti 877 viholliskoneen kohtaloksi.

Vasta 20-vuotias Keski-Nummi oli kovassa seurassa: laivueen päällikkö oli itse Hans ”Hasse” Wind, 75 ilmavoitollaan Suomen historian toiseksi menestyksekkäin hävittäjälentäjä ja yksi vain neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista.

Myöhemmin hän kehui Windin ottaneen hänet hyvin vastaan ja olleen ”mahtava tyyppi, ystävällinen ja reilu, joka usein istui iltaa miehistönsä korsussa”. Windin lisäksi samaan laivueeseen kuului muitakin lentäjä-ässiä, eli vähintään viisi todistettua ilmavoittoa saavuttanutta lentäjää. Kesäkuussa 1944 myös Keski-Nummesta tuli sellainen.

Saldoksi jäi 5,5 ilmavoittoa, vaikka itse hän kertoi luvun olleen 16,5. Tuon puolikkaan selittää se, että samaa konetta oli ampunut myös hänen kollegansa eikä lopulta tiedetty, kumman ampumana kone alas tuli, joten siitä saatu piste pantiin puoliksi molempien kesken.

[br]

[br]

Kuolema vain millimetrien päässä

Keski-Nummi myönsi, että naapurilla oli sodassa ylivoima yläilmoissakin, mutta kiitteli suomalaislentäjien saamaa hyvää koulutusta syynä saatuihin kallisarvoisiin ilmavoittoihin. Kaikkiaan hän lensi jatkosodassa 80 sotalentoa ja osallistui 55 ilmataisteluun.

Lentouransa hän aloitti Brewster-hävittäjillä, mutta siirtyi maaliskuussa 1944 Messerschmitt 109 G2:een, johon tykästyi välittömästi.

– Mersu oli huippuluokan kone! Lentäminen tuntui sillä heti ihan tutulta toiminnalta, Keski-Nummi ihasteli vuonna 2017 Iltasanomien haastattelussa. Samassa haastattelussa hän avasi kokemuksiaan hävittäjälentäjänä enemmänkin.

– Ei siellä pelkoa tunnettu. Pelkääminen oli meille aivan vieras ajatus. Me olimme ilmataistelijoita ja meidän piti vain saada naapuri alas tai poistua taistelupaikalta.

Ilmassa Keski-Nummi oli omassa elementissään ja luonnehti naapuria ampumaan pääsemistä ”nautinnolliseksi”.

28.6.1944 oli hengenlähtö kuitenkin lähellä. Keski-Nummi oli juuri pudottanut kaksi viholliskonetta, kun hänen Messerschmittinsä polttoainevalo alkoi vilkkua, jonka vuoksi hän kurottautui säätämään potkuria. Tämä liike pelasti hänen henkensä: samaan aikaan koneen takarunko sai osuman. Hän kertoi luodin hipaiseen hänen päätään ja hengenmenon olleen vain muutaman millimetrin päässä.

– Jos olisin ollut normaalissa lentoasennossaan, olisi ammus mennyt suoraan hänen pään läpi.

Hädin tuskin tajuissaan olevan Keski-Nummen onnistui tehdä mahalasku pellolle Nuijamaalle. Herättyään sairaalasta häntä tervehti tuttu kasvo: Hasse Wind. Tämä oli päivän ilmataisteluissa ehtinyt pudottaa jo viisi konetta, mutta sitten onni oli kääntynyt ja hänen koneensa sai osuman. Keski-Nummi palasi hävittäjänsä ohjaimiin jo kolmen viikon kuluttua, mutta käsivarteensa pahasti haavoittuneen Windin sota päättyi tuohon päivään.

[br]

[br]

Rakkaus vaimoon oli lentämistäkin suurempi

Aselevon jälkeen liittoutuneiden valvontakomissio piti Suomen ilmavoimat Lapin sodan lentotoimintaa lukuun ottamatta lentokiellossa vuoteen 1946 asti. Keski-Nummi toimi tuon aikaa sotilaspoliisina kunnes palasi Ilmavoimiin toimien 2 vuotta Porin lentorykmentissä lennonopettajana. Sen jälkeen hän seurasi vaimonsa jalanjäljissä opettajaksi koulumaailmaan, jossa työskenteli 1970-luvulle saakka.

Rakkaus lentämiseen ei laantunut rauhan tultuakaan, vaan mies jatkoi sitä purjelentoharrastuksen parissa. Aika kuitenkin näytti, että maailmassa oli jotain, joka sai tämänkin pelottoman lentäjä-ässän perääntymään: vaimo.

Häntä miehen lennot kuulemma pelottivat niin, että lähellä oli toisenkinlainen lähtö. Niinpä Keski-Nummi antoi periksi ja lopetti. Rakkaus vaimoon oli lentämistäkin suurempi.

[br]

[br]

Kosti Keski-Nummen haastattelun Iltasanomien 100 tarinaa sodasta- sarjassa pääset katsomaan täältä.

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, on Jukka Piipponen kirjoittanut miehestä kirjan (Siipimiehenä Kannaksella, Koalakustannus), johin pääset tutustumaan täällä.