1941–1945 sodissa kuolleiden Mannerheim-ristin ritarien elämänkaaret, sotatiet ja kuolinolosuhteet on nyt ensimmäistä kertaa koottu yksien kansien väliin. Suurteon takana on Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallintoneuvoston jäsen, lohjalainen Heikki Lehtonen.
– Tämä kirja ei ole kokoelma sankaritarinoita. Ritarit tekivät poikkeusoloissa poikkeuksellisen hyvin sen, mitä isänmaan vapaus ja velvollisuudentunto sodassa kaikilta vaativat, Lehtonen painottaa.
Kaikkiaan Mannerheim-ristillä palkittiin sotien aikana 191 poikkeuksellisissa olosuhteissa ansioitunutta sotilasta.
– Ritarius ei kuitenkaan ollut turvallisuustae: heistä 28 kaatui taisteluissa ja kymmenen kuoli sodan aikana muulla tavoin. Näiden kalleimman uhrin antaneiden sotilaiden tarinan haluan kertoa, hän kertoo.
Lehtonen on tutkinut ritareiden saavutuksia ja kohtaloita niin sodan kuin rauhankin aikana. Hän on muun muassa tehnyt kunniakäynnin jokaisen 190 edesmenneen ritarin haudalle ja toimittanut käyntien pohjalta kirjan Mannerheim-ristin ritareiden hautamuistomerkit.
Mannerheim-ristin ritareista on julkaistu lukuisia teoksia, mutta nyt sotien aikana kuolleet ritarit ovat ensimmäistä kertaa oman ihan erillisen tutkimuksen kohteena. Teos perustuu laajoihin arkisto-, kirjallisuus- ja haastattelulähteisiin.
Lehtonen on myös Länsi-Uudenmaan alueen perinneyhteyshenkilö. Julkaisupäivää edeltävällä viikolla, jatkosodan päättymisen 75-vuotispäivänä, hän pääsi ojentamaan uunituoreen kirjansa ensimmäisen kappaleen viimeiselle elossa olevalle Mannerheim-ristin ritarille, 97-vuotiaalle Tuomas Gerdtille.
Liikuttunut Gerdt tutki pitkään etenkin lukua, joka kertoo hänen komppanianpäällikkönsä Caj Tofferin kaatumisesta.
– Olin hänen taistelulähettinsä ja kannoin hänet haavoittumispaikasta sidottavaksi, mutta hän ei selvinnyt vakavista erittäin haavoistaan.
Toinen läheinen menetetty aseveli oli Siiranmäessä kesäkuussa 1944 kaatunut luutnantti Kullervo Sippola. Muistoihin palaaminen sai Gerdtin huokaisemaan syvään.
– Tuttuja poikia, hyviä miehiä.