Sotavuosien talvista on monen mieleen jäänyt niiden hyytävä kylmyys, joka koitui monelle kohtaloksi. Etenkin talvisodan aikana mittari painui suorastaan pelottaviin lukemiin: pahimmillaan raportoitiin jopa 50 asteen pakkasista.

Raatteen tiellä kirjaimellisesti palelluttiin kuoliaaksi. Automaattiaseet jäätyivät käyttökelvottomiksi. Panssarivaunut eivät suostuneet käynnistymään. London Sunday Timesin kirjeenvaihtaja Virginia Cowles kuvaili näkymää järkyttyneenä kauheimmaksi koskaan kohtaamakseen näyksi.

”Metsät tien molemmin puolin olivat tulleet tunneksi kuolleen miehen maana”, hän kirjoitti.

[br]

[br]

Kylmyyden lisäksi riesana oli nälkä. Taistelutilanteet ja -paikat tekivät muonakuljetukset usein mahdottomiksi. Tammikuussa 1940 mottiin jääneiden venäläisten kerrotaan saaneen luvan teurastaa hevosensa ruoaksi. Tuohon mennessä kylmä ja nälkä olivat tosin tappaneet jo useimmat heistäkin.

[br]

[br]

Maaselän kannaksella helmikuussa 1942 Jalkaväkirykmentti 5:n kranaatinheittimen tulenjohtajana toimineen Erkki Humalaisen kohdalla talven kohtalokas kylmyys kääntyi kuitenkin hänen onnekseen.

Tammelalainen Humalainen oli talvisodan syttyessä vasta 20-vuotias. Hänen osaltaan sota kului linnoitustöissä.

– Tositoimiin hän kertoi joutuneensa vasta jatkosodassa, Pertti-veli muistelee.

Siellä niitä riitti tosin senkin edestä – tehtävästä johtuen Pertti kertoo veljen olleen sijoitettuna aivan etulinjaan.

[br]

[br]

Eräänä helmikuisena päivänä hän kurottautui juoksuhaudastaan hiukan liian ylös tarkastelemaan osumiensa tarkkuutta. Vihollisen tarkka-ampuja reagoi välittömästi ja ampui. Laukaus osui Erkin kypärään.

Näky oli lohduton: kalloluut olivat rikkoutuneet eikä runsas verenvuotokaan peittänyt sitä tosiasiaa, että miehen aivot olivat näkyvissä.

Tapauksen todistaneet asetoverit olettivat ymmärrettävästi Erkin kuolleen ja kantoivat hänet ruumiskasaan muiden menehtyneiden joukkoon. Mutta heitä odotti yllätys.

[br]

[br]

Lumisateen alkaessa hiukan myöhemmin  he huomasivat, että Erkin päälle satanut lumi vain jatkoi sulamista ja tajusivat järkytyksekseen miehen olevan hengissä. Erkki itse kertoi koko ajan kuulleensa toveriensa äänet ympäriltään ja jopa tunnistaneensa ne. Hän ei vain kyennyt antamaan mitään elonmerkkiä.

Lopulta yksi hätiin rynnänneistä miehistä tunsi heikon pulssin. Erkki toimitettiin kiireesti joukkosidontapaikalle ja siitä edelleen sairaalaan.

Pelastukseksi koitui ilmeisesti juurikin kylmyys, jota vastaan Pertti kertoi Erkin suojautuneen kypäränsä alla karvalakilla tavanomaisen alushupun sijaan. Karvalakin vuoksi kypärä istui miehen päässä tavanomaista korkeammalla, minkä ansiosta tarkka-ampujan arvio meni juuri sen verran pieleen, ettei osumasta ollutkaan kuolettavaksi.

[br]

[br]

Erkki oli pitkään hoidettavana, mutta kotiutui sodasta ”vain” 20-prosenttisena invalidina. Rintamalle hän ei enää palannut. Sen sijaan sinne kutsuttiin hänen nuorempi veljensä Yrjö, joka haavoittui kesällä 1944 saatuaan sirpaleen palleaansa. Vain kaksi kuukautta aikaisemmin 19 vuotta täyttäneen  Yrjön tiedetään olleen samalla joukkosidontapaikalla toisen tammelalaisen haavoittuneen, Olavi Idin kanssa, mutta sen koommin ei kumpaakaan sotamiestä ole nähty.

– Sotavankeja eivät venäläiset enää siinä vaiheessa ottaneet. Ehkä ne Venäjän sota-arkistot vielä joku päivä aukeavat niin, että selviää, mitä hänelle tapahtui, Pertti miettii, muttei kuulosta kovinkaan toiveikkaalta. Odotus on kestänyt jo vuosikymmeniä, ja ikää on hänelläkin jo 82.

Vuonna 2012 kuollut Erkki otti sodan jälkeen hoitaakseen perheen kotitilan. Naimisiin hän ei koskaan mennyt. Sodasta ei hänkään paljoa puhunut.

– Hurjasta tarinasta huolimatta ei hän pitänyt itseään minään sotasankarina, veli muistuttaa.

– Ne jäivät hänen mukaansa sinne juoksuhautojen pohjalle.

[br]

[br]

Haluatko tietää lisää? Erkin ja monen muun tammelalaisveteraanin sotakokemuksia löydät Tammelan sotaveteraanien uutuuskirjasta ”Maan eestä vaikka kuolemaan – sotavuodet 1939-1945 tammelalaisveteraanien muistoissa”- kirjasta.

Sotaveteraanilehden kolumnistinakin kunnostautuneen Olli Kleemolan sekä Virpi Kiviojan toimittama kirja (30€) on nyt tilattavissa osoitteesta pauli.korvensyrja@gmail.com