21.6.1942: Jatkosotaa on käyty liki vuosi. Sota, jonka oltiin uskottu päättyvän ”jouluun mennessä” on kaukana siitä. Hyökkäysssotavaihe on kyllä päättynyt vuodenvaihteessa, mutta asemasotaa olisi vielä edessä yli kaksi vuotta.

Vaikka sodan kiivain vaihe on toistaiseksi ohi, ei aika rintamalla kuitenkaan ihan lekotteluksi jää. Vasta kuukausi aiemmin on Kiestingissä käyty vastahyökkäys, jossa Suomen ja sen liittolaisten tappiot nousevat yli 2000 mieheen. Sota on tosin tuonut mukanaan myös ilolla vastaanotettuja muutoksia: Suomi on vallannut takaisin Talvisodassa menettämänsä alueet ja kaikkiaan yli 180 000 evakkoa on päässyt palaamaan takaisin koteihinsa Karjalaan.

[br]

[br]

21.6.1942: Muutama viikko aikaisemmin ylipäällikkö Mannerheim on viettänyt 75-vuotissyntymäpäiväänsä. Päivänsankari haluaisi viettää syntymäpäiväänsä huomaamattomasti ja vaatimattomasti, mutta eihän siinä miehen aseman vuoksi noin käy. Juhlapäivää kunnioitetaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä huomiolla.

Yksi Helsingin pääkaduista, Heikinkatu, nimetään Mannerheimintieksi. Juhlakalu itse nimitetään Suomen marsalkaksi ja Puolustusvoimain lippujuhlan päivä siirretään hänen syntymäpäivälleen. Suurimman yllätyksen mies saa kuitenkin ulkomailta, sillä valtakunnankansleri Hitler saapuu henkilökohtaiselle onnittelukäynnille.

Juhlallisuuksien keskelläkään ei marsalkka unohda miehiään rintamalla. Kaikki saavat ylimääräisen muona-annoksen ja iltapäivän vapaata. Eniten monen mieltä (ja kurkkua!) lämmittä kuitenkin heille merkkipäivän kunniaksi luvattu juoma-annos: puolen litran pullo leikattua konjakkia kahteen pekkaan jaettuna.

[br]

[br]

21.6.1942: Sotamies Matilainen tarttuu kynäänsä kirjoittaakseen kortin. Siitä tulee yksi lukemattomista kotirintaman ja etulinjan välillä Suomen sotavuosina kulkeneista kenttäpostilähetyksistä. Pelkästään jatkosodan aikana niitä lähetettiin vuosittain 64-126 miljoonaa kappaletta.

Vastaanottaja, tilanhoitaja J. Matilainen Vesannosta, on mahdollisesti hänen isänsä tai veljensä, sillä korttiin on kirjattu ”onnittelut isä-Jussin juhlapäivän kunniaksi”.

Sotamiehen sijainniksi merkitään vain ”teltassa”. Jokainen lähetys kun käy läpi sensuurin, joka varmistaa, ettei itsenäisyytemme puolustajien tarkka olinpaikka selviä väärille tahoille. ”Siellä jossain” on paikka, joka tulee tutuksi kovin monelle kotona kirjettä odottavalle.

[br]

[br]

”Ei tänne ihmeitä kuulu, sataa ropottelee vain taas”, rauhoittelee sotamies kortin saajaa, välittää kiitoksensa aikaisemmin illalla saamastaan paketista ja vakuuttaa kirjoittavansa takaisin heti juhannuksen jälkeen. Joukko-osaston sotapäiväkirjan mukaan päivä on valjennut kirkkaana ja niin aamulla kuin myöhemmin yöllä ollaan läheisessä kylässä ”ryssiä etsimässä”.

27.4.1945 Toinen maailmansota on Suomen osalta vihdoin ohi. Itsenäisyys on säilynyt, mutta hinta on kova. Kaatuneita ja kadonneita on yhteensä liki 95 000, heidän joukossaan 50 Matilaista.

[br]

[br]

15.11.2018 Siilinjärveläiselle kirpputorille lahjoitetaan laatikollinen vanhoja kirjoja.  Yhden sivujen välistä tipahtaa sinne talletettu kortti. ”Kenttäpostia” kertovat siihen lyödyt violetit leimat. Lähettäjä: stm. Matilainen, Kpk I, 4974.

Merkintä kertoo sen lähetetyn kenttäpostikonttori numero 1:stä, peiteluku 4974 puolestaan viittaa Pioneeripataljoonan 13:n 2. komppaniaan, jonka tiedetään Jatkosodassa taistelleen ainakin Syvärin ja Äänislinnan (ent. Petroskoi) suunnalla.

Jatkosodan kuluessa kenttäpostikonttoreiden määrää lisättiin niin, että niitä oli
enimmillään 55 yksikköä. Kirjeiden ja korttien lähettäminen oli kenttäpostissa maksutonta siviiliväen ja
puolustusvoimien palveluksessa olevien kesken palveluspaikasta ja tehtävästä riippumatta, eikä niiden merkitystä miesten mielialan ylläpitämisessä voi yliarvioida.

30.11.2018 edellisenä päivänä Kuopiossa päivätty kirje löytyy Sotaveteraaniliiton postilaatikosta. ”Löytäisikö teidän kauttanne vielä perille?”, toivoo kortin mukana oleva saate. Lupaamme tekevämme parhaamme.

Kuka on vastaanottaja? Löytyisikö hän tai hänen jälkeläisiään tätä kautta?

[br]

[br]

”Maa kallein, kaikissa vaiheissas, elää, kuolla ma tahdon sun puolestas”, sanoo kortin kuvituksen yhteyteen painettu teksti.  Sanat herättävät toisen, vielä pysäyttävämmän kysymyksen.

Miten kävi kortin kirjoittajalle? Joutuiko hän lunastamaan lupauksista kalleimman?

[br]

EDIT 03.01.2019: Etsintä on nyt tullut päätökseen, mutta millaisen lopun tarina sai? Sen voit lukea täältä.