102 vuotta sitten Suomeen saapui Saksassa salaisessa ohjelmassa koulutettavana olleiden jääkäreiden pääjoukko. Edellisen liki kolmen vuoden aikana koulutuksen oli Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:ssa aloittanut 1895 suomalaisnuorukaista.

Haaveenaan heillä oli Suomen itsenäisyys ja tavoitteena hankkia ne sotilaalliset valmiudet, joille uuden valtion puolustus tulisi nojautumaan. Rakkaus isänmaata kohtaan oli saanut heidät uhmaamaan jopa maanpetossyytettä, joka heitä kiinnijäädessä odottaisi. ”Siperia tai hirsipuu”, he tiesivät.

[br]

[br]

Paljon on tapahtunut heidän poissaollessaan. Suomi oli nyt itsenäinen, mutta sen kansa oli sodassa toisiaan vastaan. Kotimaasta kiirineiden hajanaisten tietojen varassa matkaa tehneet jääkärit saapuivat Suomeen epätietoisin mielin.

Millä puolella omat sukulaiset taistelisivat?

[br]

[br]

Seuraavana päivänä 1200 jääkäriä seisoo mantteleissaan Vaasan kauppatorilla uuden ylipäällikkönsä, kenraaliluutnantti C.G.E. Mannerheimin tarkastettavana.

Torilla kuullaan Sibeliuksen Jääkärimarssi, jonka juuri suomalaisjääkäreiden keskuudessa laadittu sanoitus on innoittanut. Siniristiliput liehuvat, vaikka maa on vielä niin nuori, ettei eduskunta ole ehtinyt vielä edes tehdä virallista päätöstä yhdestä merkittävimmistä kansallisista tunnuksistaan.

Mannerheimin tervetuliaissanojen myötä nuorille harteille laskeutuu raskas velvollisuus.

”Minä tervehdin Teitä, jääkärit, tervetulleeksi kotimaahan. Aikana, jolloin isänmaan kohtalo näytti mitä synkimmältä, uskoitte Te, nuoret, sen tulevaisuuteen. Suomen nuori nouseva armeija näkee Teissä sen tulevat johtajat ja opettajat. Nyt Teitä odottaa suuri, mutta kunniakas työ; Teidän on luotava täällä armeija, joka voi vapauttaa Suomen ja tehdä suomalaisista suuren, mahtavan kansan.”

Tuona päivänä pataljoona oli koolla viimeistä kertaa. Sen jälkeen tuoreet jääkärit hajaantuivat uusiin tehtäviinsä Suomen laillisen hallituksen joukkoihin.

[br]

[br]

Ja jääkärithän lunastivat lupauksensa.

He olivat merkittävässä roolissa, kun nuori Suomi loi turvakseen puolustusvoimat. Vain 20 vuotta myöhemmin ne joutuivat koetuksista kovimpaan.

Talvisodan syttyessä Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen marraskuussa 1939 oli Suomessa elossa vielä liki 1300 JP 27:n kasvattia. Sotaan heistä osallistui sotilastehtävissä 730 miestä, heistä 494 rintamalla. Tässä vaiheessa heidän keski-ikänsä oli jo liki 50 vuotta, mutta heillä oli vahvuutenaan ensimmäisen maailmansodan rintamilla hankittu sotakokemus, minkä ansiosta he kykenivät johtamaan niitä, jotka nyt joutuivat kohtaamaan sodan hirveydet ensimmäistä kertaa.

Mannerheimin usko jääkäreihin oli vankkumaton. Lähes kaikki hänet lähimmät upseerinsa oliva jääkäreitä. Myös ylimmät komentajatehtävät uskottiin heille: Talvisodan kaikkien neljän armeijakunnan, kuuden muun sotatoimiyhtymän, Maavoimien kymmenen divisioonan komentajat sekä lähes jokainen rykmentinkomentajista oli jääkäritaustainen.

Vielä Jatkosotaankin osallistui eri tehtävissä yhteensä 710 jääkäriä, joista 418 rintamalla tai kenttäarmeijan johtotehtävissä.

191 Mannerheim-ristin ritarista jääkäreitä oli 21.

[br]

[br]

Sotien jälkeenkin jääkäreiden vaikutus Puolustusvoimissa jatkui. Viimeinen jääkäritaustainen komentaja oli vuonna 1959 tehtävänsä seuraajalleen luovuttanut Kaarlo Heiskanen.

Tänään Jääkäripataljoona 27:n kunniakkaita perinteitä vaalivat suomalaiset jääkäripataljoonat. Jääkäritykistön perinteitä vaalii puolestaan Panssariprikaatin Jääkäritykistörykmentti.

Puolustusvoimien valtakunnallisissa paraateissa jääkärilippu seuraa Suomen lippua kunniapaikalla heti sen jälkeen.

[br]

JP 27:n perinneyhdistys perustettiin vuonna 1972. Tuossa vaiheessa jääkäreitä oli elossa vielä reilut vähän yli 200. Kolme vuotta myöhemmin, elossa olevien jääkäreiden julkaistua Jääkärien testamentti- viestin jälkipolville, oli määrä laskenut jo neljännekseen tuosta.

Viimeinen jääkäri oli 11.3.1995 kuollut Väinö Valve. Mm. Merivoimien komentajana maataan palvellut Valve toimi myöhemmin puolustusministerinäkin ja oli perustamassa Sotainvalidien Veljesliittoa, toimien myös sen puheenjohtajana vuosina 1943-1956. Suomen-poikien, eli Jatkosodassa Suomen riveissä taistelleiden virolaisvapaaehtoisten parissa hänet muistetaan myös komentajana, jonka käskystä Merivoimissa palvelleet virolaisvapaaehtoiset toimitettiin sodan jälkeen turvaan Ruotsiin NL:n luovutusvaatimuksen alta.

[br]

Ja mikä onkaan se jääkärien meille kaikille jättämä perintö? Tässä se on, heidän omilla sanoillaan.

[br]