Parhaillaan on meneillään valtakunnallinen sotaveteraaniviikko, minkä avajaistilaisuutta vietetiin viime lauantaina Vaasan kaupungintalolla Vaasan Sotaveteraanipiirin 50-vuotisjuhlan yhteydessä.

Nyt jo 52. kertaa vietettävä viikko on perinteisesti tuonut veteraaniasiaa paremmin näkyville. Ylevien juhlapuheiden sijaan tärkein asia lienee kuitenkin muistutus siitä, että me emme puhu mistään jo kauas historiaan jääneestä sukupolvesta, vaan ihmisistä, joita on keskuudessamme vielä tuhansia. Meillä on siis yhä etuoikeus ja mahdollisuus olla mukana heidän elämässään ja istua alas kuuntelemaan, mitä heillä on sanottavanaan.

Viikkoon mahtuvien tapahtumien parasta antia ovatkin juuri kohtaamiset sotavateraaniväestön kanssa, jonka koskettavuudesta vaasalaisella veteraanityön aktiivilla Ilkka Virtasella on omakohtaisia kokemuksia.

[br]

[br]

Suomi100 yhdessä- juhlavuoden puitteissa Vanhan Vaasan alakoulun 2B- luokka pääsi tutustumaan veteraaniperinteeseen opettajansa Ritva Käräjämäen johdolla työstämänsä itsenäisyyden juhlavuoteen keskittyvän luokkalehden myötä. Oppilaiden yhdessä ideoima ja toteuttama lehti käsitteli aihetta niin piirrustusten, mielipidelyselyjen, haastattelujen kuin tulevaisuudennäkymien pohdintojen kautta.

Yksi oppilaista halusi haastatella lehteen sotaveteraania, minkä Virtanen auttoi järjestämään. Sopiva haastateltava löytyi 94-vuotiaasta, mm. Rukajärven suunnalla palvelleesta Yrjö Savolasta.

Myös Savola on aktiivisesti mukana Vaasan Sotaveteraanipiirin toiminnassa ja osallistui lauantain juhlallisuuksiinkin osana sankarihautojen seppelpartiota.

[br]

[br]

”Näin hanketta mukana eläneenä sivullisenakin olen tyytyväinen, että kouluissa on vielä opettajia, jotka haluavat ja kykenevät saamaan tällaisen upean tapahtuman aikaiseksi”, Virtanen kiittelee koulun aloitetta.

”Oppilaiden suhtautuminen sotaveteraaniin oli mutkatonta ja rentoa, mutta samalla kohteliasta ja arvostavaa”.

Yhteinen sävel löytyi heti: monen sukupolven ikäerosta huolimatta tuli pian selväksi, kuinka paljon yhteistä 8-vuotiaan Akselin ja 94-vuotiaan Savolan lapsuuksissa olikaan. Urheilua harrastettiin ja koulua käytiin tuolloinkin ja niin kouluruokailu kuin tuolloiset oppiaineet olivat paljolti samoja kuin nytkin. Matematiikka oli näistä Savolan oma suosikkiaine.

Sotakokemukset kinnostivat tottakai. Kovin kiperiltä paikoilta Savola kertoi säästyneensä, mutta ennen jatkosodan aselepoa kertoi hänkin kokeneensa vihollisen taholta voimakasta hyökkäysuhkaa.

[br]

[br]

Veteraanikohtaaminen onnistui niin hyvin, että Savola pyydettiin myöhemmin vielä koko luokan vieraaksi. Vierailu osoittautui odotettuakin suuremmaksi menestykseksi ja yleisö koostui lopulta viidestä muustakin luokasta eikä innokkaille kysymyksille ollut tulla loppua. Tilaisuus myös osoitti, kuinka sota-ajan historiasta ja perinteestä löytyy jokaiselle jotain samaistumispohjaa – onhan kyse meidän kaikkien perinteestä.

Tyttöjä esimerkiksi kiinnosti naisten rooli sota-aikana, mihin Savola vastasi kertomalla lotista ja heidän tehtävistään, rintamanaisista sekä myös kotirintamalla arjen tehtävistä vastuun kantaneista naisista.

[br]

[br]

Vielä on aikaa siihen, että nämä alakoululaiset saavuttavat aikuisuuden ja ottavat vuorostaan vastuun maansa tulevaisuudesta, mutta kun tuo päivä tulee, on heillä toivottavasti yhä muistonaan Savolan heille antama elämänohje:

”Muistakaa aina, mitä on vapaus. Kun tulette aikuisiksi, toimikaa niin, ettei koskaan tulisi sotaa. Asioista tulisi aina sopia neuvottelemalla. Sota ei koskaan ole ratkaisu kiistakysymyksiin”.

Ehkäpä noissa sanoissa olisi opittavaa ihan meille kaikille.

[br]

[br]

Kuvat: Ilkka Virtanen

Alkuperäinen juttu (Ilkka Virtanen ”Sotaveteraanin ja nuorten alakoululaisten koskettava kohtaaminen”) on julkaistu Vaasan Sotaveteraanipiirin Kustveteranen – Rannikkoveteraani-lehdessä 42/2018