Sotavuosina lottakanttinit tarjosivat henkistä hyvinvointia ja virkistävää viihdykettä

2.7.2021 Sotavuosina lottakanttinit tarjosivat henkistä hyvinvointia ja virkistävää viihdykettä

Yksi lottajärjestön keskeisiä toimintoja oli ylläpitää kanttiineja. Lottajärjestön kanttiiniverkosto ulottuikin jatkosodan aikana yli koko maan.

 Pohjoisin kanttiini oli Petsamossa ja eteläisimmät lottakanttiinit sijaitsivat Hankoniemessä ja Ahvenanmaalla. Vuoden 1942 lopulla sotatoimialueella oli 316 kanttiinia, joissa työskenteli 934 lottaa. 


Itä-Karjalan suunnan kanttiinien välisessä kilpailussa kolmanneksi viihtyisimmäksi valitun Simolan emännän, lotta Sylvi Jäkärän on helppo hymyillä (kuva: SA-kuva)

Lottakanttiinit rauhan aikana 

Melko varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, että Lottajärjestön taloutta ei voitu pitkällä tähtäimellä rakentaa keräystoiminnan varaan. Niinpä liiketoimintaa, joka oli saanut alkunsa tilapäiskanttiinien ja ruokaloiden pitämisestä suurissa yleisötilaisuuksissa, alettiin kehittää Lottajärjestön johdon toimesta määrätietoisesti. 

Keskusjohtokunta teetti paikallisosastojen käyttöön piirustukset kioskien ja kahviloiden rakentamista varten sekä avusti kannattavuuslaskelmien tekemisessä. Paikallisosastojen omat kioskit, kahvilat ja ravintolat yleistyivätkin nopeasti 1930-luvun puolivälin jälkeen ja vuonna 1938 Lottajärjestön paikallisosastoilla oli jo yli 250 erilaista liikeyritystä. Voidaankin hyvin sanoa, että kioskien ja kahviloiden ylläpitäminen vakiintui olennaiseksi osaksi Lottajärjestön toimintaa jo 1930-luvuun aikana.  


Lottien tilapäinen kahvila 1930-luvulla (teksti ja kuvat: Miia-Susanna Koski/ Lottamuseo)

Ostolupa numero 1 

Lokakuun alussa 1939 Suomessa käynnistettiin Ylimääräisten Harjoitusten nimellä liikekannallepano. Linnoitustyömaiden muonituksen osalta tämä tarkoitti sitä, että Lottajärjestön Kannaksen toimisto siirtyi muonittamaan vapaaehtoisten suojeluskuntalaisten sijaan puolustusministeriön työntekijöistä koottuja ammattikomppanioita, palkkatyöläisiä ja lopulta työvelvollisia.  

Yhteistyö puolustusministeriön kanssa toi mukanaan Kannaksen toimistolle merkittäviä etuuksia. Loka-marraskuun vaihteessa onnistui toimiston johtaja Maja Genetz hankkimaan, puolustusministeriön myötävaikutuksella, Kannaksen toimistolle historialliseksikin mainitun ostoluvan numero 1.  

Tämä kallisarvoinen etuoikeus varmisti sen, että Kannaksen toimisto sai ostaa käyttöönsä kahvia ja sokeria vielä sen jälkeenkin, kun elintarvikkeiden säännöstelyn vuoksi näitä tuotteita ei voinut enää vapaasta kaupasta ostaa. Ostoluvan numero 1 saaminen oli osoitus siitä, että Kannaksen toimisto nähtiin osana virallista maanpuolustusorganisaatiota.  

Kahvin ja sokerin ostolupa takasi Lottajärjestön kanttiinitoiminnan jatkumisen niin ylimääräisten harjoitusten kuin talvisodankin aikana. Niinpä Kannaksen toimiston alaiset kanttiinit saattoivat myydä pullaa ja kahvia, jopa makeisia, keskellä sota-ajan vaikeita poikkeusolosuhteita.  Kannaksen toimiston lottakanttiinien kassavirtaa hoitamaan perustettiin Helsinkiin tilitoimisto. Myyntihinnat lottakanttiineissa pidettiin alhaisina. Voittoa kuitenkin kertyi, kun työvoima oli ilmaista ja varsinkin rintamaolosuhteissa kanttiini oli ainoa paikka tehdä ostoksia. Voitot käytettiin kanttiinitoiminnan kehittämiseen ja avustustoimintaan. 


Lottakokous ravintola Motissa, keskellä muonituspäällikkö Maja Genetz


 

Työtä poikkeusolosuhteissa  

Lottien Talvisodan aikaisesta kanttiinitoiminnasta on jäänyt vain vähän tietoa. Tämä johtunee siitä, että Talvisodan kuukaudet olivat hyvin hektistä aikaa ja työtä tehtiin kiireessä ja usein improvisoiden. Lottajärjestön Kannaksen toimisto, joka organisoi muonitus- ja kanttiinitoimintaa, selvisi Talvisodan aiheuttamista haasteista melko hyvin.  

Muonituspisteet ja kanttiinit onnistuttiin pitämään toiminnassa koko sodan ajan. Tavaran toimitukset keskuksesta kentän työryhmille kyettiin turvaamaan ja viestin kulku työryhmien ja toimiston välillä toimi aivan sodan loppuvaiheisiin saakka. Sodan päätyttyä Kannaksen toimisto oli vakiinnuttanut asemansa osana Suomen maanpuolustuksen huoltotyötä.  

Jatkosodan alkuvaiheessa lottakanttiinien avaaminen ja ylläpitäminen sotatoimialueella oli järjestäytymätöntä. Joukko-osastojen mukana muonittamassa seuranneet lotat aloittivat monin paikoin spontaanisti kanttiinin pitämisen. Itsenäisten kanttiinien ongelmaksi muodostui tavaran hankkiminen varastoon ja myyntiin. Näin ollen itsenäisten kanttiinien oli kytkeydyttävä Lottajärjestön rajatoimistoon tavarahankintojen ja kuljetusten takaamiseksi.  

Vuoden 1941 marraskuussa julkaistiin kanttiinien perustamista koskeva virallinen ohjeistus, joka muun muassa määritti kanttiiniverkoston tiheyden suhteessa armeijan yksiköihin. Ohjeistuksen mukaan kanttiini tai sotilaskoti oli perustettava jokaiseen pataljoonaan ja patteristoon. 

Hyökkäysvaiheen aikana kanttiineja perustettiin nopealla aikataululla ja usein ne oli sijoitettu telttoihin, tyhjilleen jääneisiin taloihin, nopeasti kokoon kyhättyihin parakkeihin, rautatievaunuihin tai paremman puutteessa suoraan maastoon paljaan taivaan alle. Asemasodan aikana kanttiinitoiminta sai pysyvämmät puitteet ja monin paikoin rakennettiin erityisesti kanttiinitoimintaa varten korsu, parakki tai talo. Kanttiinien enimmäishenkilömääräksi oli määritelty kymmenen lottaa mutta monissa pienissä etulinjan kanttiineissa työskenneltiin kahden lotan voimin.  


Kanttiinit todella sijaitsivat etuinjassa, kuten tämä karhumäkeläisen kanttiinin varoituskyltti muistuttaa (kuva: SA-kuva)

Lotta Svärd ja sotilaskotisisaret 

Hyvin nopeasti sotatoimialueella viihdytystoiminta keskittyi kanttiineihin. Erilaisia viihdytys- ja virkistystilaisuuksia järjestettiin mahdollisuuksien mukaan. Monesti myös kanttiinia käyttävällä joukko-osastolla oli esimerkiksi orkesteri, joka viihdytti kanttiinin asiakkaita tai joukko-osastossa valmisteltiin omatoimisesti näytelmiä ja esityksiä. 

Myös hengellinen toiminta keskittyi monin paikoin kanttiinien tiloihin, kun sotatoimialueella harvoin oli käytössä kirkon tiloja. Jumalanpalvelukset ja iltahartaudet kuuluivat olennaisena osana ainakin suurimpien kanttiinien ohjelmistoon.  

Sota-aikana kanttiineja perustivat ja ylläpitivät myös sotilaskotisisaret. Sotilaskodit kulkivat joukkojen mukana. Lisäksi yhdistykset perustivat kahvikojuja reserviläisten kokoontumispaikoille ja kenttäsairaaloihin. Sotilaskoteja oli yhtäaikaisesti toiminnassa tilanteen mukaan 250-300 ja niissä palveli kaikkiaan 650-850 sotilaskotisisarta. 

Lottakanttiinien ja sotilaskotien toiminta oli hyvin samanlaista ja molempien toimijoiden tuotoista puolet luovutettiin miehistön viihdytystoimintaan. Lotta Svärd -järjestö ja Suomen Sotilaskotiyhdistys eivät tehneet varsinaisesti yhteistyötä sota-aikana – Lottajärjestön keskusjohtokunta nimittäin halusi pitää järjestöjen välisen eron selvänä ja kanavoida voittovarat omaan toimintaansa. Keskusjohtokunnan ohjeistuksen mukaan myös lottapuvun käyttö muiden järjestöjen tehtävissä oli kiellettyä.  

Lottajärjestö lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. Tämän jälkeen monet lottajärjestössä palvelleet naiset siirtyivät toimimaan muissa järjestöissä ja yhdistyksissä. Monet lotat jatkoivat sodan jälkeen vapaaehtoista huoltotyötä vuosikymmeniä sotilaskotisisarina.  


Kanttinit olivat hyvinkin viihtyisiä, vai mitä sanotte Tyrisevässä sijainneesta Viestituvasta? (kuva: SA-kuva)

Tekstiileistä talvipuutarhoihin – viihtyisin lottakanttiini- kisan satoa 

Asemasodan aikaan rintamalla kilpailtiin mitä erinäisimmissä asioissa: miehet mittelivät niin urheilukisoissa kuin puhdetöissäkin, vaan osatta eivät jääneet lotatkaan.

 Lottajärjestön rajatoimisto järjesti Viihtyisin kanttiini -kilpailun syksyllä 1943 lisätäkseen kanttiininlottien innostusta työtänsä kohtaan. Kilpailu jakaantui – paikallisista olosuhteista johtuen – useampaan osaan. Oma sarjansa oli sekä Karjalankannaksen kanttiineille sekä Itä-Karjalan kanttiineille.  

Viihtyisin kanttiini -kilpailun palkintolautakunta, johon kuului sekä armeijan että Lottajärjestön rajatoimiston edustajia, matkusti satoja kilometrejä eri puolilla sotatoimialuetta tutustumassa alkukilpailussa palkittuihin kanttiineihin. 

Palkintolautakunta arvioi kanttiinien sijaintia, rakennuksia, kalusteita, sisustusta sekä niissä järjestettävää viihdytystoimintaa. Tärkeänä arvosteluperusteena pidettiin sitä, että kanttiini oli viihtyisyytensä lisäksi myös käytännöllinen. Arvioinnin kohteena oli niin ikään usein kanttiinien yhteydessä sijaitsevien kanttiinin lottien asuintilojen siisteys sekä kanttiineissa työskentelevien lottien kohteliaisuus ja ystävällisyys.  

Karjalan kannaksen viihtyisimmäksi kanttiiniksi valittiin Rajatupa, joka oli pohjalaisten poikien oman maakuntansa tyyliin rakentama etulinjakanttiini. Rajatuvan kalustus oli myös kokonaisuudessaan puhtaasti pohjalaistyylinen. Kokonaisvaikutelma, joka lopulta vakuutti palkintolautakunnan, muodostui puna-valkoruudullisista sisustustekstiileistä, hyvin hoidetuista pelargonioista ikkunalaudoilla, hauskasta kyläkeinusta pihamaalla, tauluista, yleisestä siisteydestä ja näyttämökorokkeesta, joka oli kanttiinissa ahkerassa käytössä.  

Itä-Karjalassa viihtyisin kanttiini -kilpailun voittajaksi selviytyi Vitjakerho, joka edusti sota-ajan mukanaan tuomaa korsutyyliä. Etulinjan kanttiini Vitjakerhon seinät ja katto oli tehty Itä-Karjalan vanhoista hongista. Kalustus oli polttamalla käsiteltyä rintamatyyliä ja ”talvipuutarha” eli kaksi puuastioihin istutettua kuusta toi mukavaa vehreyttä maan uumeniin keskellä talveakin. 


Itä-Karjalan kisassa kolmanneksi sijoittuneessa Koppen kanttiinissa Karhumäen suunnalla maastokuvion ovat ylleen saaneet myös kanttiinin puuosat (kuva: SA-kuva)


Lotta Svärd 100- vuotisjuhlavuosi on näkyvästi esillä myös Sotaveteraaniliiton viestinnässä ja Lotta Svärd- järjestöä eri teemojen kautta käsitteleviä artikkeleita julkaistaan vuoden aikana niin nettisivuillamme kuin Kenttäpostia-lehdessämme.


PS. Joko luit aiemmin sarjassa ilmestyneet kirjoitukset?

Jaa kirjoitus: