Tasavallan presidentti Sauli Niinistön juhlapuhe Suomen Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlassa 29.9.2017

Minulle on suuri kunnia puhua teille täällä Suomen Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlassa, vieläpä itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna.

Olette vuosien, vuosikymmentenkin mittaan tulleet kuulemaan näissä juhlatilatilaisuuksissa kauniita sanoja. Jokainen puhuja on varmasti ollut aidosti asialla: halunnut vilpittömästi kiittää Teitä siitä, mitä meillä on.

Kauneimmat kuulemani sanat ovat kuitenkin tulleet kokonaan toisesta suunnasta – teiltä itseltänne. Moni veteraani ja lotta on pukenut kaiken tuntemuksensa yhteen lauseeseen: ”Olen kiitollinen elämästä”.

Sen kuuleminen pysäyttää ja puhuttelee. Olla kiitollinen elämästä, ei vain omasta elämästään, sisältää  monta  sanomaa: Varmasti kaiken sen, mikä omiin jälkeläisiin ja läheisiin  liittyy. Paljon myös siitä, että kiitos kasvaa kovien kokemusten myötä. Ehkä muistutuksenkin – moni tämän päivän suuri ongelma on teidän mittapuullanne paisunut yli mittasuhteensa.  Ja sanomaa myös elinpiiriin; näillä ystävillä, tässä yhteisössä, Suomen maassa on ollut hyvä elää.

Te olette kovasta puusta veistettyä, kauniisti ajattelevaa väkeä!

* * *

Voitte ylpeinä katsoa työnne jälkeä.

Vietämme itsenäisyyden satavuotisjuhlaa maana, joka on lähes kaikissa hyvää mittaavissa vertailuissa maailman kärkipäätä. Suomi on maailman vakain maa, meillä on sananvapautta, on luovuutta, olemme liki korruptiovapaa yhteisö. Sukupuolten tasa-arvossa on edetty, suomalaistytöillä on maailmassa toiseksi parhaat mahdollisuudet toteuttaa itseään.

Maailma olisi oikeastaan aika hyvässä mallissa, jos kaikkialla olisi niin kuin Suomessa on. Vaan ei ole. Tämä vuosikymmen on ollut epävakauden aikaa. Vuosi vuodelta on tullut vaikeammaksi ennakoida edes seuraavan vuoden tapahtumia. Lähi-idässä käydään sotaa, Ukrainassa on tuotu sotiminen Eurooppaan ja terrorismi on tullut Pohjolaan.

Suomi on vahva epävarmuudenkin aikana. Yhteiskunnallinen vakaus ja eheys ovat voimavaramme ja niitä on syytä varjella.

Olemme maailman huippua myös kun mitataan kansalaisten halua puolustaa maataan. Meistä suomalaisista 71 prosenttia olisi valmis puolustamaan isänmaataan kaikissa tilanteissa. Se on vahva vastine kaikkea vaaraa vastaan, niin näkyviä kuin näkymättömämpiä kyber- tai hybridiuhkia.

Olemme säilyttäneet yleisen asevelvollisuuden. Moni maa siitä luopui ja meilläkin oli vastahakoista ajattelua. Hyvä Suomelle, että säilytimme. Meillä on koulutettua reserviä enemmän kuin missään Euroopan maassa.  Asevelvollisuus myös yhdistää; suomalaisnuoret, maalta tai kaupungista, erilaisista lähtökohdista ja erilaisin mielipitein, ovat oppineet ymmärtämään toinen toisiaan ahtaissa tuvissaan ja teltoissa.

En voi olla nyt muistelematta tapausta, jota en koskaan unohda. Itsenäisyyspäivän vastaanotolla, Presidentinlinnassa, joimme kahvit veteraanien pöydässä. Vieressäni istui Hannes Hynönen, häntä vastapäätä toinen entinen rintamamies Olavi Lintula. Katsoivat toisiaan hetken, ja sitten kysymys kuin yhdestä suusta: Oletko se Sinä? Kävi ilmi, että nämä 101-vuotiaat olivat tavanneet toisensa viimeksi 1930-luvulla alokasaikana, 80 vuotta sitten. Niin syvään oli heille tuo muisto jäänyt, että se kosketti.

* * *

Akateemikko, sotaveteraani Matti Kuusi kuvasi 30 vuotta sitten Sotaveteraaniliiton historiikissa sodan veteraaneja: ”Sukupolvemme erottuu selkeästi niin edellisestä kuin seuraavasta polvesta. Meillä on yhteisiä kokemuksia, jotka sitovat meidät toisiimme: kaukaisia lampilinjoja ja korsukukkuloita, jotka vain me näemme yhä silmissämme, vainajia, joita emme unohda, ruumiin ja sielun vammoja joiden kanssa on opittu elämään.”

Tuo ajatus tiivistää hengen, josta kumpusi myös se tarmo ja auttamisen halu, jolla veteraaniveljet, kaiken jälleenrakentamisen lomassa löysivät aikaa tukea huonommassa asemassa olevia tovereitaan. Päivälleen 60 vuotta sitten perustettiin Rintamamiesten Asuntoliitto. Toiminnan alkuvaiheissa muun muassa rakennettiin veteraaneille satoja taloja. Pian havaittiin, että monet tarvitsivat muutakin apua. Siksi vuonna 1964 liitto muutti nimensä Suomen Sotaveteraaniliitoksi ja se sai nykyisen järjestörakenteensa.

Perustamisen aikaiset toimintaperiaatteet ohjaavat edelleen liiton toimintaa. Vaikka jäsenmäärä on pienentynyt, liitto toimii tänäänkin monin tavoin veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi.

Suomen satavuotisjuhlien ja liiton merkkipäivän kunniaksi Sotaveteraaniliiton toimijat pyrkivät henkilökohtaisesti tapaamaan kaikki alueensa veteraanit. Tänään aamupäivällä he ovat järjestäneet käynnit kaikilla sankarihaudoilla yhdessä jäsenyhteisöjen ja maanpuolustusväen kanssa.

Onnittelen ja kiitän Sotaveteraaniliittoa sen 60 -vuotisesta arvokkaasta työstä!

* * *

Monille jälkipolville Suomen tarina on pitkälti teidän tarinaanne. Virinnyt määrätietoinen perinnetyö varmistaa, ettei tarinanne unohdu.

Uusien sukupolvien on luotava jatkoa Suomen tarinalle jotta se kestää seuraavatkin sata vuotta. Sille taipaleelle on hyvä lähteä pitäen mielessä sodan sukupolven jättämän arvoperinnön: Vapaus ja vastuu, oikeus ja velvollisuus ovat sen ydinsisältöjä.

Ja ne kauniit sanat. Vielä senkin annoitte. Että oppisimme ymmärtämään: Ole kiitollinen elämästä!