Tänä vuonna puhaltavat kakustaan 90 kynttilää niin Mihail Gorbatšov, entinen arkkipiispa John Vikström, Darth Vaderille kumean äänensä lainannut amerikkalaisnäyttelijä James Earl Jones kuin Jatkosodan partisaanien siviiliuhrien kokemusten tallentamisessa suurtyön tehnyt kirjailija Tyyne Martikainen.

Perustamisensa 90-vuotisjuhlavuotta viettävät puolestaan mm. Reserviupseeriliitto ja 38 SM-mitalia urallaan voittanut Tampereen Ilves.

Merkkipäiväänsä viettää kuitenkin myös yksi suomalaissuuruus, jonka panos maamme historiassa on arvioitu niin merkittäväksi, että VTT ja Keksintösäätiö ovat luokitelleet sen yhdeksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä koskaan.

Sen isä on Aimo Lahti. Päivänsankari itse on 9-millisiä paukkuja suustaan jopa 400 metrin sekuntivauhdilla laukova ja 900 laukaukseen minuutissa venyvä 87-senttinen potra poika, jollaisia Suomessa vuosien 1931-1953 välillä näki päivänvalon noin 80 000 kappaletta.

Se on Suomi-konepistooli.

[br]

[br]

Aimo Lahti – taitava ja tuottelias

Vuonna 1896 syntynyt Lahti vihasi koulua ja oli selvää, että kunhan kansakoulu olisi lusittu alta pois, ei hän enää koulunpenkkejä kuluttaisi. Kansakoulun päättötodistus vihdoin kädessään 13-vuotias Lahti meni töihin Viialan Lasitehtaalle, missä ansaitsemistaan palkasta säästämillä rahoilla hän osti ensimmäisen aseensa, Berdan-kiväärin, 14-vuotiaana. Se oli menoa.

Nuorukainen hurahti aseisiin ja niiden tekniikkaan niin, että erikoistui armeija-aikaisella aliupseerikurssillaan aseiden rakenteeseen ja valmistukseen. Armeijan jälkeen hän toimi mm. Riihimäen suojeluskunnan asemestarina, kunnes kesällä 1921 hänet nimitettiin Keski-Suomen Rykmentin asemestariksi, mistä hän sai myöhemmin hän siirron Kouvolaan.

Kouvolan asepajalla hänen tehtävänään oli aseiden korjaus, mutta sen ohessa hänellä oli aikaa ja mahdollisuus myös tehdä omia keksintöjään. Erityisesti häntä pohditutti saksalainen Bergman M18-konepistooli, jo ensimmäisessä maailmansodassa käytetty kaikkien nykyaikaisten konepistoolien esi-isä.

Siinä helposti ilmenevä syöttöhäiriö sai Lahden suunnittelemaan itse parempaa versiota. Ja sellainenhan syntyi: prototyyppi valmistui asevelhon loman aikana jo vuonna 1922.

Lahden kädestä ovat myös niin koostaan ja painostaan johtuvan kömpelyyden vuoksi ”norsupyssynäkin” tunnettu, itselataava panssarikivääri L-39 kuin Lahti-Salorantana tunnettu pikakivääri M/26.

Kaikkiaan hän suunnitteli uransa aikana noin 60 erilaista asetta kivääreistä pistooleihin ja jopa tykkeihin.

[br]

[br]

Edeltäjiään parempi

Toukokuussa 1929 Lahti sai komennuksen Valtion kivääritehtaalle käynnistämään pikakiväärin valmistus. Kolme vuotta myöhemmin hän sai puolustusministeriöltä vastuulleen kevyet aseet. Yhdessä kolmen upseerin kanssa hän perusti Konepistooliosakeyhtiö Oy:n, jonka ensimmäinen tuote oli Lahden ja Yrjö Koskisen (yksi kolmesta perustajaupseerista) kanssa suunnitteleman Suomi-konepistoolin malliase.

Valtion kivääritehtaan kapasiteetti ei riittänyt uuden aseen valmistukseen, joten innovaation yksinoikeudet myytiin Oy Tikkakoski Ab:n asetehtaalle 65 000 markalla, joka nykyrahassa vastaa vajaata 23 000 euroa. Lahti myös sisällytti kauppaan ehdon 5 prosentin rojalteista myydyistä aseista, mikä oli fiksu veto, sillä edeltäjiään monessa suhteessa ylivertaisesta aseesta tuli pian yksi aikansa parhaista ja kesään 1944 mennessä niitä oli valmistunut jo 53 000 kappaletta.

Umpinaisen ja yksinkertaisen rakenteensa ansiosta ase oli kestävä. Lisäksi se oli edeltäjiään kevyempi, tehokkaampi ja varmempi. Aseella pystyi ampumaan niin kerta- kuin sarjatulta. Erityisesti se pääsi oikeuksiinsa, kun sitä käytettiin lyhyeltä etäisyydeltä, eli yksittäisten sotilaiden tukena taistelutilanteissa. Esimerkiksi Talvisodan hankalissa olosuhteissa yksi Suomen vahvuuksista niin miehistöltään kuin kalustoltaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan oli meidän armeijamme kyky majoittua, liikkua, suunnistaa ja toimia lumisissa metsämaastoissa. Tämä mahdollisti yllätyshyökkäykset vihollisjoukkoihin ja tässä Suomi-konepistooli oli tulitusvoimallaan korvaamaton kumppani.

– Suomi-konepistoolia en vaihtaisi nykyaikaiseen kivääriin. Partiomatkoilla vihollisen selustoissa aikoinaan konepistooli oli kätevyytensä ansiosta paras nopean toiminnan henkilökohtainen ase. Pitempipiippuisen kanssa olisi varmasti ollut vaikeuksia Karjalan ryteiköissä, totesi riihimäkeläinen Jatkosodan veteraani Veikko Sipiläinen Kenttäpostia-lehden edeltäjälle, Sotaveteraani-lehdelle.

[br]

[br]

Mainetta maailmallakin

Suomi-konepistoolia varten kehitettiin uusi 9 mm patruuna, jonka lähtönopeus oli 400 metriä sekunnissa. Patruunalippaiden suunnittelussa hyödynnettiin niin ikään Lahden suunnittelemasta M/26-kivääristä saatuja kokemuksia ja niinpä siinä voitiin käyttää sekä tanko- että rumpulipasta. Sotien aikana pääasialliset lipastyypit olivat kapasiteettinsa ansiosta suosittu 70 patruunan rumpulipas sekä ulkomuotonsa vuoksi ”ruumisarkku”-lempinimen saanut 50 patruunan tankolipas.

Ensimmäinen, 100 kappaleen tilaus puolustusministeriön taisteluvälineosastolta lähti Tikkakoskelle 1931. Ennen Talvisotaa aseita oltiin ehditty valmistaa nelisen tuhatta. Sodan sytyttyä valmistusvauhti kiihtyi noin tuhanteen kuukaudessa ja Jatkosodan päättyessä syksyllä 1944 oli armeijalla niitä käytössään jo liki 50 000.

Suomen puolustusvoimien käytössä ase pysyi vuodesta 1932 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka 1960-luvulla. Jakovahvuuksissa se oli vielä 1990-luvulle asti ja varastoissakin vuoteen 2007 saakka.

Ase saavutti mainetta ja suosiota kotimaansa ulkopuolellakin ja sitä valmistettiin lisenssillä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Jo toisen maailmansodan aikana niitä myytiin Saksankin armeijalle ja sittemmin ne ovat olleet käytössä niin Israelissa, Bulgariassa, Kroatiassa, Virossa, Norjassa, Puolassa kuin Slovakiassa.

Lahjakasta Lahtea itseäänkin kosiskeltiin lahden toiselle puolen ja maailmalle: joukko yhdysvaltalaisia asevalmistajia tarjosi jo marraskuussa 1932 miehelle kolmen miljoonan markan (1,115 milj. €) shekkiä valjastaakseen hänen monipuoliset kykynsä oman aseteollisuutensa palvelukseen.

[br]

[br]

Haluttua tavaraa tänäänkin

Etenkin rumpulippaalla varustettuna tämän kansallisaarteen ulkomuoto on niin ikoninen, että sen  tunnistaa aseita tuntematonkin. Puisia versioita siitä tiedetään veistetyn jopa ihan Thaimaata myöten.

Se nähtiin myös Tuntemattoman Sotilaan Rokan kädessä hänen esitellessään itsensä majuri Sarastielle.

”Et sie minnuu tunne? Mie olen Rokan Antti. Pienmaanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini.”

Ase on yhä haluttua tavaraa keräilijöiden keskuudessa ja niiden hinnat vaihtelevat eri foorumeista riippuen paljonkin. Varustelekasta sellaisen saa hankittua n. 800 eurolla, nettikirpputoreilla hinnat nousevat yli kahden tonninkin.

Nykyään myynnissä olevien aseiden tulee lain mukaan olla deaktivoituja, eli toimintakyvyttömäksi tehtyjä koristeita… mutta kaikenlaista yrittäjää löyty tältäkin saralta.

Tuorein esimerkki on kesäkuulta 2020, jolloin toimivan konepistoolin pimeästi ostanut tamperelaismies tuomittiin Turun hovioikeudessa ampuma-aserikoksesta 50 päiväsakkoon ja kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

[br]

[br]

Älä myöskään unohda lukea juttua toisesta suomalaista alkuperää olevasta maailmankuulusta klassikosta…!

• Molotovin cocktail – maailman tuhoisin juomasekoitus on Talvisodan ja erään kapteeni Kuittisen perintöä