Kangasalla syntynyt ja tätä nykyä Torniossa asuva opettaja Saara Kanerva (os. Routamaa) 106-vuotiaana Suomen vanhin lotta.

Kanervan syntyessä toukokuussa 1912 12-lapsiseen maanviljelijäperheeseen oli Suomen itsenäisyyskin vielä pelkkä haave. Isänmaanrakkaus on kulkenut Kanervan mukana läpi koko hänen elämänsä ja joulukuussa 2018 hän sai tästä tuoreimman tunnustuksen, kun Vapaussodan perinneliiton liittohallituksen puheenjohtaja kenraalimajuri Kalervo Sipi kävi 17.12.2018 Torniossa luovuttamassa hänelle Vapaussodan Perinneliiton Sinisen ristin miekan kera.

[br]

[br]

Isänmaan asialla isolla sydämellä

Keskikoulun jälkeen Kanerva aloitti opinnot Heinolan opettajanvalmistuslaitoksessa valmistuen kansakoulunopettajaksi vuonna 1934. Saman vuoden syksyllä hän aloitti Utsjoen kirkonkylän koulun opettajana, josta tie vei hänet myöhemmin Ylivieskaan ja sieltä edelleen Köyliöön.  Vuonna 1939 hän siirtyi opettajaksi Tornioon, jossa edelleen asuu.

Kangasalan lottiin hän liittyi jo vuonna 1932, mutta laajempi lottatyö sai alkunsa Talvisodan syttyessä. Torniossa tuolloin asunut Kanerva toimi sotasensuurissa lottatyön johtajana sekä sotilaiden muonittajana. Sodan aikana hän toimi lisäksi sotaorpojen huoltajana ja oli myöhemmin myös Kaatuneiden Omaisten liiton osaston puheenjohtaja.

Vuonna 1941 Kanerva oli perustamassa Tornion Asevelinaisia ja toimi sen puheenjohtajana yhdistyksen lakkauttamiseen saakka vuonna 1944. Huoli sotaveteraaneista ja -invalideista eli hänen sydämessään vahvana tuonkin jälkeen eikä vähiten sotaveteraanipuolisonsa Teuvon sekä heidän toisen poikansa sodassa saamien vammojen vuoksi. 1982 hän perusti Sotainvalidien Veljesliiton Tornion osaston naisjaoston. SPR:n Tornion osastoa hän oli mukana perustamassa jo vuonna 1959.

Sotaveteraanityöhön Saara osallistui Vapaussodan huoltosäätiön pitkäaikaisena sihteerinä ja rahastonhoitajana ja istui myös Tornion Sotaveteraanien naisjaoston johtokunnassa. Kanervan sitoutuneisuus isänmaan asiaan ja veteraaniperinteen vaalimiseen on suorastaan hengästyttävää: lisäksi hän oli perustamassa Länsi-Pohjan Suojeluskunta- ja Lottaperinneyhdistystä, jonka kunniajäsen hän edelleen on.

Kanerva on ollut väsymätön toimija myös maanpuolustuskentässä: Hän oli yksi Tornion Aliupseerien naisjaoston perustajajäseniä ja toimi Suomen Aliupseerien liiton naistoimikunnan puheenjohtajana 1968-1974.

[br]

[br]

Himmetä ei muistot saa

Sotavuosista hän perheineen maksoi kovan hinnan: yksi hänen veljistään kaatui jatkosodassa 1941, sisar menehtyi jatkosodan jälkeen espanjantautiin. Hänen oma aviomiehensä Teuvo haavoittui jatkosodan alussa jalkaan, pariskunnan pojat puolestaan haavoittuivat Lapin sodan aikaan saksalaisesta kranaattista vuonna 1945.

Korkea ikä on tuonut mukanaan omat haasteensa, mutta henkisesti vointi on edelleen huomattavan hyvä, kiittelee Kanervan veljenpoika Hannu Routamaa ja kertoo Kanervan olleen erittäin mielissään Sinisen ristin saamisesta. Hänen sujuva kiitospuheensa herätti liikutusta myös paikalla olleissa kuulijoissa.

– Ymmärrän ansiomerkin taustan ja merkityksen. Yli sata vuotta sitten ollut vapaussota olisi syytä säilyttää kaikkien – niin vanhojen kuin nuortenkin mielissä, hän huomautti.

– Vapaussota merkitsi juuri tulleen itsenäisyyden varmistamista. Sitä myöhemmin seuranneet talvisota ja jatkosota olivat raskaita, mutta varmistivat sen, että saimme säilyttää kotimaamme itsenäisenä.

Vaikka Kanervan elämä on liki kahdeksan Torniossa vietetyn vuosikymmenen jälkeen vakiintunut pohjoiseen, ei hän ole unohtanut kangasalaisia juuriaan. Puheensa lopuksi hän siteerasikin Topeliuksen runoa Kesäpäivä Kangasalla, jonka puhuttelevissa sanoissa kiteytyvät niin hänen rakkautensa isänmaahan kuin toivo siitä, että se eläisi yhtä vahvana myös tulevien sukupolvien mielissä.

– Oi taivahan pyhä Herra sä isämme armias! Ah kuink on sun maasi kaunis, kuink ihana taivahas! Sä järveimme säihkyellä, suo lempemme tulta vaan! Oi Herra, intoa anna ain  maatamme rakastamaan!

[br]

[br]

PS. Lisää tietoa Saara Kanervasta löydät Lotta Svärdin verkkomuseosta!