Helsinkiläisveteraanin 92-vuotissyntymäpäivästä muodostui erityisen merkittävä, sillä 23.1.2019, yli 20 vuoden odotuksen jälkeen hänen rintaansa kiinnitettiin vihdoin Tammenlehvä-tunnus. Tiainen joutui odottamaan rintamapalveluksessa olleille myönnettyä tunnustaan tavanomaista pidempään, sillä useista hakemuksista huolimatta ei tarvittavia papereita löytynyt.

Neljännellä kerralla tärppäsi, jolloin myönteinen päätös tulikin reilussa tunnissa.

– Tämä on kunnia, joka on osunut kohdalleni vain kerran aikaisemmin, totesi Tammenlehvä-tunnuksen Tiaiselle luovuttanut Kaartin jääkärirykmentin Uudenmaan aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Vesa Sundqvist ja kommentoi Lailan poikkeuksellista urhoollisuutta: työpalveluun lähtiessään tämä oli vasta 14.

[br]

[br]

Sotaan 14-vuotiaana

Tiaisen palvelus alkoi loppukesästä 1941, jolloin Pieksämäen asemalla matkansa kohti Rautua aloitti Raudun kunnassa ennen talvisotaa asuneista koottu työosasto.

Heidän joukossaan oli poikkeusluvalla myös Laina Tiainen (tuolloin Petroff), jota ei pysäyttänyt edes työpalveluksen alaikärajasta puuttuvat 2 vuotta.

– Minä en antanut sen estää. Minä sanoin, että minähän lähden ja lopulta ne päästivät, hän muistelee tyytyväisenä.

Raudun asemalta matka jatkui vielä autoilla Keripatan kylään, jossa oli majoittuneena armeijan päällystöä ja sotilasyksikkö.

Työosasto majoittui kylässä asuvien rakennuksiin. Seuraavana aamuna työosasto jaettiin ja Lainan osaksi tuli Vepsän kylän työryhmä. Tehtävänä oli siivota venäläisten sotilaiden jälkiä sekä korjata venäläisten kylvämää viljaa. Leipä oli tuohon aikaan kortilla. Vartiossa oli oltava jatkuvasti muutama mies, koska rintamalinja oli lähellä Lempaalan kylässä ja desanttien uhka oli jatkuvasti läsnä.

Tiaisen työkomennus kesti loppuvuoteen 1941, jolloin työosastossa olleet naiset lähetettiin alueelta pois. Rintamapalvelutunnusta hän ei kuitenkaan tullut koskaan hakeneeksi. Kuultuaan vanhojen tovereidensa saaneen tunnuksen, päätti hän hakea sitä itsekin, mutta sai kuulla määräajan (vuoden 1994 loppuun) kuluneen jo umpeen.

[br]

[br]

Neljäs kerta toden sanoo

Vuoden 1998 alusta tuli voimaan laki eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta. Palvelu piti osoittaa Sota-arkistosta saadulla todistuksella 31.12.2004 mennessä. Tiainen haki oikeuttaan, mutta sai 1998 Sota-arkistolta kielteisen päätöksen, sillä sieltä ei löytynyt merkintöjä hänen työpalveluksestaan.

Tiainen jatkoi omia arkistotutkimuksiaan. Lopulta merkintä hänen sodan ajan palveluksestaan löytyi Puolustusministeriön Talousosaston Sotilashallinto-osaston Raudun viljelyspäällikön tiliasiakirjoista vuodelta 1941. Tämän johdosta Sota-arkisto laati 11.8.2004 todistuksen hänen sodan ajan palveluksesta.

Härmän liittokokouksen jälkeen kesällä 2018 Tiainen pyysi Sotaveteraaniliiton Helsingin piiriä selvittämään, olisiko hänellä mahdollisuutta saada Tammenlehvä-tunnus. Piiri otti yhteyttä Kansallisarkistoon, joka totesi lausunnossaan Sota-arkiston todistuksen osoittavan, että Tiainen todella olisi ollut oikeutettu Puolustusministeriön Veteraanitunnuslautakunnan asetuksen 554/78 perusteella myöntämään rintamapalvelustunnukseen. Tähän liittyvistä tiukoista määräyksistä johtuen ei sitä ollut kuitenkaan enää mahdollista saada, mutta sen oikeuttama Tammenlehvä-tunnus hänelle voitiin myöntää.

– Tämä on melkoinen päätös elämälle, Tiainen iloitsee.

Onnittelut päivänsankarille Tiainen kuitenkin torjuu.

– Minä en ole mikään sankari, ne sankarit ovat jo menneet.

[br]