Karjalan kannaksen taistelukentille jääneitä sankarivainajia etsivän Karjalan Valli-ryhmän uusimman löydön tarina alkaa jo joulukuun alusta tehdyltä etsintäreissulta, vaikka kiireiden vuoksi he pääsivät kertomaan siitä vasta tänään.
– Ilta oli 5. päivänä joulukuuta jo ehtinyt pimetä, kun ryhmämme jäsen teki yllättävän löydön kiertäessään Kuuterselässä Jääkäriprikaatin vastaiskun maastossa sijaitsevia poteroita, yksi ryhmän jäsenistä, Vjatseslav ”Slava” Skokov, kertaa.
Lisää poteroita ei löytynyt… vaan jotain vieläkin parempaa.
[br]
Irtaimisto helpottaa vainajan kansallisuuden tunnistusta
– Paluumatkalla eräässä suhteellisen tasaisessa paikassa hänen metallinpaljastimensa piippasi, saaden monta messingistä kertovaa signaalia – aivan kuin hajonneesta patruunarasiasta. Kaveri yritti kaivaa, ja heti sammaleen alta ilmestyi kaksi suomalaista 9 mm patruunaa ja ihmisen lapaluu!
Vainaja makasi noin 30 metrin päässä paikalta, johon ryhmä oli hajaantuessaan jättänyt reppunsa. Innolla he ryhtyivät puuhaan.
– Revimme sammalta. Sen alla oli ihmisluita epäjärjestyksessä – reisiluun vierestä nostimme kylkiluun, jne. Todennäköisesti kaatunut sotilas jäi metsään, eikä kukaan haudannut häntä edes poteroon.
Tässä vaiheessa oli vielä epävarmaa, oliko kyseessä venäläis- vai suomalaissotilaan jäänteet.
– Patruuna itsessään ei vielä ole hyvä todiste kansallisuudesta, koska joskus metsässä on satoja kaikenlaisia patruunoita. Kaipasimme jotain muuta sotilaiden yhteydestä usein löytyvää esineistöä, kuten nappeja.
Pian ensimmäinen nappi ilmestyi. Se oli kuitenkin jostain laukusta peräisin oleva messinkinappi, joten siitä ei olisi apua.
Jännitys alkoi tiivistyä entisestään etsijöiden löytäessä napin vierestä rautaisia solkia, jotka heidän mielestään olivat suomalaisen kenttälaukun jäänteitä, Skokov muistelee.
– Pian ilmestyi 2 suomalaista sinkkinappia, ja sitten lisää ja lisää! Tunnustelimme kylmää multaa sormilla, jottei yhtään luuta meni ohi. Samalla tavalla löysimme pieniä luita ja muovisia nappeja suomalaisista kenttähousuista.
[br]
[br]
Etsintä jatkuu
Löytöpaikan etsintää jatkettiin vielä metallinpaljastimellakin.
– Paikalla oli vielä monta korkeaa piippausta. kuin patruunasta tai napista, ja lisäksi raudasta kertovia signaaleja. Toivottua vahvaa ja kaikista tärkeintä, tuntolevystä kertovaa signaalia ei kuitenkaan kuulunut.
– Tuntolevyjen materiaalit vaihtelivat sodan eri vaiheissa ja jos se on sinkkinen, voi se “piipata” patruunan lailla, hän huomauttaa.
Toivo siis vielä oli… eikä se pettänyt ryhmää tälläkään kertaa.
– Alumiinisen tuntolevyn puolikas paljastui yhtäkkiä maan alta isohkon sirpaleen vierestä, minkä vuoksi sen signaali oli jäänyt ”raudan varjoon.”. Tuntolevy oli jonkin verran “tee-se-itse”-mallinen – metallinen levy oli ohut, ja numerot oli painettu epätavallisella fontilla.
Numerosarjan alkunumerot olivat etsintöjä kauan tehneelle ryhmälle hyvin tutut – ne kuuluivat Jatkosodassa taistelleelle Jääkäriprikaatille.
– Yöllä löysin tuntolevyn haltijan tiedot tietokannasta – hän oli jääkäri ja jäi kentälle 15. kesäkuuta 1944. Sodanaikaisessa ilmoituksessa kuolemantapauksesta on mainittu, että kaatumisen silminnäkijä oli eräs alikersantti. Voisiko olla, että se aliupseeri oli ryhmän johtaja ja otti kaatuneelta sotilaalta tuntolevyn puolikkaan ilmoittaakseen joukkueen johtajalle kuolemasta, Skokov pohtii.
– Kaivoimme vielä noin tunnin, mutta vihdoinkin ilma viileni niin, että oli jo niin kylmää, että oli mahdotonta seisoa polvillamme yhdessä paikassa.
Kaivauksia päästiin jatkamaan pienellä porukalla vasta 9.12.
– Laajensimme kaivausten pinta-alaa ja onnistuimme nostamaan esiin melkein koko luurankoa. Mutta on jo pakkasta, ja löytöpaikastakin pieni osa oli jo roudassa. Emme halua hakata vainajan pieniä luita lapiolla, minkä vuoksi aiomme tutkia paikan vielä uudestaan toukokuussa.
[br]
[br]
Katse jo ensi vuodessa
Kuuterselästä löydetty jääkäri on ryhmälle kymmenes vuonna 2020 löytämämme suomalainen sankarivainaja. Lisäksi heidän tämän vuoden löytöihinsä kuuluu 41 Puna- armeijan sotilasta. Vaikka kulunut vuosi on monella tapaa ollut poikkeuksellinen, arvioi Skokov etsintäkauden sujuneen hyvin.
– Keväällä ja syksyn lopulla mahdollisti aikataulujen järjestämisen niin, että etsintämatkoja päästiin joskus suorittamaan viikonloppujen lisäksi keskellä viikkoakin. Liikkumisrajoituksia oli toki jonkin verran, mutta ne koskivat vain taajamia – metsässä sai onneksi kulkea niin kuin ennenkin.
Itäraja on yhä kiinni, minkä vuoksi Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen syksyllä Viipuriin perinteisesti tekemä kunkin vuoden etsintäkauden vainajien hakumatka jouduttiin jättämään väliin eikä tämän vuoden löytöjä ole päästy luovuttamaan eteenpäin ja tuomaan Suomeen, missä niiden henkilöllisyys varmennetaan Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksella tehtävin DNA-testauksin.
Talvella ei etsinnät maastossa ole säiden vuoksi mahdollisia, mutta tämän ajan ryhmät tekevät taustaselvityksiä ja suunnittelevat tulevaa kautta. Skokovin katse onkin jo ensi vuodessa.
– Toivoisin rajan olevan auki jo ensi keväänä, jotta tämän vuoden vainajat voitaisiin noutaa jo silloin. Haluaisin myös käydä Kansallisarkistossa, koska osa sodanaikaisista papereista puuttuu verkossa olevasta digiarkistosta ja niitä voi lukea vain tutkijasalissa. Tarkoitus oli tehdä tämä matka huhtikuussa, mutta koronan vuoksi sekin peruuntui. Meillä on aina isoja suunnitelmia, mutta kaikkea on vaikeaa toteuttaa työ- ja perheasioidenkin vaatiessa oman aikansa, hän myöntää.
– Haluaisimme suorittaa etsintämatkan Teikarsaarelle – haaveenamme on ollut tutustua tuohon vaikeaan ja mielenkiintoiseen paikkaan. Etsinnät jatkuvat myös tavanomaisissa paikoissa, kuten Ihantalassa, Kuuterselässä ja Äyräpäässä.
[br]
[br]
Juttuja ryhmän aikaisemmista löydöistä löydät sivuiltamme täältä:
- Ihantalasta löytyi heinäkuussa 1944 partiomatkalla kadonneen suomalaisupseerin jäänteet
-
24.6.1944 Karisalmella kaatunut JR25:n sotilas – etsinnöissä löydetty suomalainen sankarivainaja
- Karjalan kannaksella tehtiin Talvisodan syttymisen muistopäivänä huikea löytö: Talvisodassa kaatunut suomalaissotilas
[br]
Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!