Helmikuun lopulla 1940 Suomessa tiedettiin, että olivat rauhanehdot kuinka kovat tahansa, ei rauhanneuvotteluille ollut vaihtoehtoja. Jo tuolloin kuitenkin aavisteltiin, että rauha jäisi vain väliaikaiseksi.

[br]

[br]

Eräs ratkaiseva tapahtuma tiellä Talvisodan rauhanneuvotteluihin ja rauhaan tapahtui helmikuun 28. ja 29. päivän välisenä yönä. Tuolloin käydyistä keskusteluista ei ole jäänyt paljoakaan kirjallista aineistoa ja ehkä siksi koko vajaan vuorokauden kestänyt tapahtumasarja on jäänyt melkein tuntemattomaksi. 

Suomi oli taistellut tuossa vaiheessa Neuvostoliiton miljoona-armeija vastaan jo melkein kolme kuukautta. Taistelu oli ollut sikäli menestyksellistä, että vihollinen ei ollut onnistunut tuhoamaan ratkaisevalla tavalla Suomen armeijan puolustuskykyä millään rintamanosalla. Helmikuun 11. päivänä venäläiset olivat kuitenkin murtautuneet Summassa puolustusketjun läpi ja perääntyminen kohti Viipuria oli alkanut. 

Ymmärrettiin, että pitkään aikaa rintama ei voi enää kestää. Reservejä ei ollut ja materiaalisetkin voimavarat olivat ehtymässä.  

Venäläisiin oli haettu yhteyttä Tukholman lähetystön kautta ja lopulta saatiin 23. päivä helmikuuta kuulla vähän täsmällisemmät rauhanehdot. Uusi raja noudattaisi suunnilleen Uudenkaupungin rauhan rajaa vuodelta 1721. Se merkitsi sitä, että koko Kannas ja Laatokan pohjoispuoli olisi luovutettava ja sen lisäksi Hankoniemi olisi vuokrattava Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Helmikuun 28. päivänä venäläiset vielä lisäsivät painetta ja ilmoittivat Tukholman kautta, että ehdot on hyväksyttävä maaliskuun 1. päivään mennessä, muuten tarjous raukeaa. 

[br]

[br] 

Rauhanneuvotteluihin on ryhdyttävä 

Rauhanehtoja käsiteltiin vielä samana päivänä klo 15 alkaneessa valtioneuvoston istunnossa. Keskusteluissa kävi selväksi, että yksin ei enää selvittäisi ja ranskalais-englantilaiset avuntarjouksetkin olivat sen verran epämääräisiä, että niiden varaan puolustusta ei voitaisi perustaa. 

Keskustelujen lopputuloksena todettiin, että vaikka ehdot olivat raskaat, rauhanneuvotteluihin on ryhdyttävä, puolustusministeri Juho Niukkasen ja opetusministeri Uuno Hannulan ollessa eri mieltä. Sitten todettiin, että näin tärkeässä asiassa on vielä kuultava ylipäällikkö Mannerheimia ja lopullinen päätös tehtäisiin vasta sen jälkeen. 

Päätökseksi tuli lähettää ministerivaltuuskunta Päämajaan. Pääministeri Risto Ryti tarjoutui lähtemään ja muiksi valtuuskunnan jäseniksi valittiin sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm, sisäministeri Ernst von Born, oikeusministeri J.O. Söderhjelm ja maatalousministeri P.V. Heikkinen. Mukaan lähti myös Päämajan edustajana hallituksessa toiminut kenraalimajuri Rudolf Walden. 

Aikaa ei ollut hukattavissa ja lähtö Mikkeliin Otavan kansanopistolle – jossa Päämaja tuolloin sijaitsi – tapahtui samana iltana klo 18.30. Perillä oltiin epämukavan junamatkan jälkeen vähän ennen puoltayötä. 

[br]

[br]

Keskustelut ylipäällikön kanssa 

Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että Päämajassa olisi tuolloin ollut koko joukko kenraaleita ja useimmat heistä olisivat vastustaneet rauhantekoa venäläisten tarjoamilla ehdoilla. Rauhanvastaisuudesta hämmästynyt Mannerheim olisi saanut kuitenkin ylipuhuttua heidät rauhan kannalle neuvottelujen välisellä tauolla. 

Tapahtumien kulku asettuu aivan eri valoon paikalla olleen Söderhjelmin heti matkan jälkeen tekemien muistiinpanojen perusteella. Hänen mukaansa Päämajan tapaamisessa oli tuona yönä paikalla Mannerheimin lisäksi vain päämajoitusmestari, juuri kenraaliylennyksen saanut Aksel Airo, sekä yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti K.L. Oesch. Antaessaan ensimmäisen puheenvuoron Airolle Mannerheim totesi, että Heinrichsin ollessa rintamakäynnillä, selostaa etulinjan tilannetta ja puolustuskykyä hänen sijastaan Airo. Myös Heinrichsin on väitetty olleen paikalla, mutta totta tämä ei siis ole. 

Airon jälkeen esiintyi Oesch. Kummankin kenraalin viesti oli lohduton. Sotamateriaalia sentään vielä jonkin verran oli, mutta joukot olivat läpiväsyneitä eikä reservejä ollut. Erityisesti päällystöstä oli pulaa. Sen vuoksi armeijan puolustuskyky ei enää kauan kestäisi.  

Sekä von Born että Ryti yrittivät saada Mannerheimilta vielä vastausta kysymykseen, oliko nyt tehtävä rauha. Mannerheim vastasi kummallekin kysyjälle, että hallituksen on tehtävä se päätös, ei hänen. Ylipäällikkö lisäsi vielä, että hän on selostanut rintamatilanteen ja on valmis kertomaan siitä lisääkin, mutta ministerien on tehtävä tarvittavat johtopäätökset, eikä hän halua neuvoa hallitusta. Mitään erimielisyyttä kenraalien ja ylipäällikön välillä Söderhjelm ei havainnut. 

[br]

[br]

Ei vaihtoehtoja 

Asia tuli selväksi ja paluumatkalle lähdettiin puolen yön jälkeen. Yöllisissä keskusteluissa vimmatusti heiluvassa junassa ministerit olivat yksimielisiä siitä, että venäläisten rauhantarjoukseen on vastattava myönteisesti ja neuvottelut on aloitettava heti, kun se on mahdollista. Ministerien toinen puheenaihe oli se, että rauhasta tulee vain väliaikainen ja on työskenneltävä lujasti varustautumisen ja revanssin puolesta.  

Puheet välirauhasta alkoivat siis jo ennen lopullisen rauhasopimuksen solmimista. Esimerkiksi Söderhjelm käytti sanaa jo 9.3. pidetyssä valtioneuvoston istunnossa – samaan aikaan, kun Ryti ja muut rauhanneuvottelijat olivat jo Moskovassa. Oikeusministerin mielestä ankarat rauhanehdot olisi helpompi hyväksyä, “jos kaikki pitävät tätä välirauhana ja ovat valmiit varustautumaan sen hetken varalta, jolloin raja palautetaan”.   

Ulkoministeri Väinö Tanner ilmoitti olevansa samaa mieltä, mutta lisäsi että asiaa ei sanoa ääneen – eikä sitä juuri sanottukaan Talvisodan rauhan jälkeen. Totta se kuitenkin oli, kun Jatkosota syttyi kesäkuussa 1941.  

Väsyneet ministerit olivat aamulla 29.2. Helsingissä ja rauhanprosessi käynnistettiin vielä samana päivänä. Aseet vaikenivat aamupäivällä 13.3.1940 ja siniristiliput laskeutuivat puolitankoon eri puolilla Suomea. Rauha oli tullut… mutta sen hinta oli kallis. 

[br]

[br]

[br]

Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden Talvisodan raskas rauha- teemaisessa numerossa 1/2020. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä, pelkän lehden voit tilata täältä.