Elokuun lopulla 1941 elettiin jännittäviä hetkiä Suomen armeijan lähestyessä Viipuria. Tunteet olivat pinnassa yhdellä jos toisella: Karjalan – ja etenkin Viipurin – menetys Talvisodassa oli suomalaisille niin suuri järkytys, että sodan päättymispäivää kunnioitettiin koko maassa suruliputuksella. Rauha oli tullut, mutta sen hintaa pidetiin liian kovana.
– Viipurin menetys oli kauhea tapaus. Meitä oli suuri joukko Viipurin poikia 4. prikaatissa. Sodan päättyessä oltiin Talissa ja kysyin, että eikö pääsisi katsomaan kotia. Sanottiin että ei, että joka mies pysyy paikallaan, huokaisee itsekin Viipurissa sotien alkuun saakka asunut Salomon Altschuler.
[br]
[br]
Karjala takaisin
Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 on selvää, että nyt korjattaisiin Suomen kohtaama vääryys ja palautettaisiin Viipuri oikeille omistajilleen. Elokuun 28. päivä joukot ovat edenneet jo Pappilanniemen pohjoispäähän, jossa tiedustelukomppanian mies Bertel Svanström tutkailee entistä kotikaupunkiaan, joka on enää 200 metrin päässä.
– Kellotapuli on yhä pystyssä, mutta Suomen Sähkötarviketehtaan kohdalla kohoavat korkeat rauniot. Hackmanin ja Lundbergin speditööriliikkeiden toimitalot ovat vaurioituneet – kaasukellosta on vain rautainen luuranko jäljellä. Taidemuseo vaikuttaa aivan ehjältä, hän raportoi havainnoistaan.
[br]
[br]
Ensimmäiset partiot saapuvat kaupungin keskustaan seuraavana päivänä. Viipurin linnan torniin kiivenneet miehet eivät siihen hätään onnistu löytämään Suomen lippua, joten valtauksen merkiksi salkoon nostetaan erään sotamiehen valkoinen aluspaita. Myöhemmin sen korvaa Suomen lippu – se sama, joka sieltä talvisodan päättyessä 13.maaliskuuta 1940 laskettiin.
[br]
[br]
Tuhoutunut Viipuri
Viipuri on surkeassa kunnossa, saadaan pian huomata. Monet kaupungin maamerkeistä kuten tuomiokirkko ja Eliel Saarisen suunnittelema rautatieasema ovat tuhoutuneet.
– Se oli kauhean näköinen, kertakaikkiaan. Keskikaupunki oli kunnossa, mutta kaikissa ikkunoissa oli jo laudat edessä. Kauppoja ei näkynyt missään. Läksin kaupungille ja ajattelin mennä katsomaan, josko koti olisi vielä kunnossa. Siellä oli ulko-oven paikalla panssariovi. Eivät päästäneet katsomaan, muistelee Altschuler ensimmäistä lomaansa Viipurin takaisinvaltauksen jälkeen.
Sota on vaurioittanut pahoin myös Viipurin kauppatoria, jolla pidetään elokuun viimeisenä päivänä voiton paraati. Paraatikatselmuksen ottaa vastaan IV Armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Lennart Oesch.
Viipurin ympäristössä taistelut vielä jatkuvat, muttei Viipurikaan vielä turvassa ole: sotavangeilta suomalaiset saavat nimittäin kuulla, että Viipuriin on asennettu kaikkiaan 300 radiomiinaa. Viipurin keskusta evakuoidaan sotilaista ja kaupungissa aloitetaan kiivaat miinankaivaukset.
[br]
[br]
Mysteeri ratkeaa
Vangiksi jääneiltä venäläissotilailta saatu tieto tarjoaa selityksen suomalaisia ihmetyttäneille räjähdyksille, joita on kuultu sellaisiltakin alueilta, jotka ovat olleet suomalaisten hallussa jo viikkoja. Iskujen joukossa on mm. posti- ja lennätinlaitoksen talo sekä Kuukaupin silta Antreassa, jonka räjähdyksessä menetettiin mm. lukuisia upseereita.
Kaiken kaikkiaan 17 räjähdystä ehtii tapahtua, ennen kuin suomalaiset löytävät ensimmäisen räjähtämättömän miinoituksen.
Viestiosastolle toimitetut miinat herättävät kummastusta. Pioneerit ovat aikaisemmin epäilleet niitä aikalaukaisulla toimiviksi, mutta Yleisradiolla insinöörikapteeni Jouko Pohjanpalon johdolla suoritetut tutkimukset paljastavat, että ne ovat 715 kHz:n taajuudelle viritettyjä radiovastaanottimia. Radio-ohjattavat miinat on ohjelmoitu räjähtämään, kun kyseisellä radiotaajuudella soitetaan tietty kolmisointu. Kukin miina reagoi tiettyyn sointukuvioon.
Laukaisumekanismin selvittyä on aika ryhtyä vastatoimiin. Apuun saapuu Yleisradio… ja Vili Vesterisen Säkkijärven polkka.
[br]
[br]
Radiosota alkaa
Jotta yhä piilossa olevien miinojen räjähdys pystyttäisiin estämään, keksitään alkaa lähettää samalla radiotaajuudella häirintäsignaalia. Koska Päämajasta ei löydy tarkoitukseen vaadittavaa sekoitinta, päätetään kokeilla sopivaa musiikkia.
Syyskuun ensimmäisenä päivänä Yleisradio antaa Pääesikunnan käyttöön yhden lähetysautoistaan, joka ajetaan kiireen vilkkaa Lappeenrannasta Viipuriin. Salaiseksi aseeksi valikoituu auton levykokoelmasta Säkkijärven polkka, sillä sen nopean rytmin ja vaihtelevan sointuasteikon arvellaan olevan liikaa jopa näppäräsormisimmalle laukaisukäskyjä lähettävälle radistille.
Parasta toivoen levy laitetaan pyörimään … ja jätetään soimaan. Seuraavan kolmen vuorokauden aikana tauotta soiva Säkkijärven polkka ehtii ilahduttaa kyseisen taajuuden kuuntelijoita 1500 kertaa. Tässä vaiheessa tutkimuksia havaitaan, että miinoja on viritetty kahdelle muullekin radiotaajuudelle. Toista taajuutta häiriköimään Yleisradio lähettää Aunuksen Radion lähetysauton, jäljelle jäänyt taajuus tukitaan ruotsalaisperäisen kolmannen lähetysauton avulla.
Jatkosodan epäilemättä omituisinta puolustustaistelua seurataan Päämajassa rystyset valkoisina. Onko jotain jäänyt huomaamatta? Riittäisikö autojen lähettimen teho? Entä autoihin generaattoreista vedetty virta?
Eriskummallinen operaatio on kuitenkin menestys: häirintälähetysten alettua ei Viipurissa nähdä enää ainoatakaan räjähdystä. Kaupunki oli pelastettu, kiitos Vesterisen vikkelien sormien.
[br]