Hirvensalmen pitäjän Lelkolan kylässä sijaitsi 1930-luvulla Saksasta johdettu kansallissosialistien kurssikeskus, joka lienee ollut ainoa laatuaan Suomessa. Kurssilaisia sinne tuli aina Pohjanmaalta saakka.

Keskuksessa vallitsi hyvin kansallissosialistinen henki. Hakaristilipuin koristellun talon seinillä näkyi juutalaisvastaisia iskulauseita, oppilaiden kädet kohosivat natsitervehdykseen ja huoneissa kajahteli heil-huutoja. Saksalaiseen tapaan kurssilaiset marssivat Lelkolan kylätiellä laulaen ”Hakaristi noussut on kaduille ja teille.” 

[br]

[br]

Keskuksen toimitilana oli Kepolan talo, mistä nykyään on jäljellä vain lähes huomaamattomat rakennusten perustajäänteet. Talossa asui 1930-luvulla liikemies Pasi Pekkala. Hän osti mm. propseja, jotka menivät osittain vientiin. Liiketoimet eivät kuitenkaan aina sujuneet hyvin ja velkaantunut kauppamies joutui kiinnittämään talonsa pankille.  

Liikematkalla Helsingissä Pekkala oli tutustunut vakinaisesta palveluksesta eronneeseen jääkärikapteeni Arvi Kalstaan.  

[br]

[br]

Kiistanalainen hahmo 

Arvid Grönberginä Joensuussa 1890 syntynyt Kalsta oli ensimmäisiä Saksassa järjestettyyn salaiseen jääkärikoulutukseen ilmoittautuneita vapaaehtoisia. Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella ensimmäisessä maailmansodassa taistellut Kalsta palasi Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana helmikuussa 1918, kapteenin arvoisena.

Sisällissodan jälkeen sen taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa osallistunut Kalsta nimitettiin Kaartin Jääkäripataljoonan komentajaksi ja edessä siinsi lupaavalta näyttänyt upseerinura, mutta hän tuli toimillaan suututtaneeksi väärän miehen: ylipäällikkö C.G.E. Mannerheimin. 

Sisällissodan alkuvaiheissa Oulussa pidettiin vankina puolalaisupseeria, joka oli kunniasanaansa vastaan saanut valkoisten ylipäälliköltä Mannerheimilta luvan kantaa asetta. Kalsta – tuolloin vielä Grönberg – oli kuitenkin mennyt ampumaan tämän. Hänen osakseen saamaa, vain 30 vuorokauden arestirangaistusta ankarampi oli kuitenkin Mannerheimin viha ja joulukuussa 1928 hän erosi armeijasta. 

Tämän jälkeen hän siirtyi liike-elämään, ja toimi mm. Tampereella sijainneen kenkätehtaan johtajana, kunnes hänen taloutensa romuttaneen tehtaan konkurssin jälkeen aktivoitui poliittisesti ja suuntasi taas katseensa Saksaan. 

[br]

[br]

Tuntemattomaksi jäänyt keskus 

Lapuanliikkeessä ja vuonna 1930 eduskunnan varapuhemiehen Väinö Hakkilan sieppauksessakin mukana ollut Kalsta oli käynyt syksyllä 1932 tutustumassa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) toimintaan ja propagandatyöhön, hakien sieltä mallia mm. vaalityöhön.

Myöhemmin samana vuonna hän perusti tovereineen Suomen Kansan Järjestön eli SKJ:n. Perustajansa mukaan liikkeen seuraajia kutsuttiin kalstalaisiksi.  

Nyt etsinnässä oli paikka aatteen mukaiselle kurssikeskukselle ja Pekkala tarjosi hänelle tiloja radan varrelta sijainneesta Lelkolasta. Poliittinen kurssitoiminta Pekkalan omistamissa tiloissa alkoi vuoden 1935 aikoihin. Kepolan kurssikeskuksessa koulutettiin agitaattoreita kansallissosialistisen mallin mukaan. 

Enimmillään 1936 toimintansa lopettaneessa järjestössä oli 20 000 jäsentä. 

[br]

[br]

Ulkopuolisille järjestettiin juhlia hakaristilippujen liehuessa puhujapöntöissä ja salissa. Paikkakuntalaiset kävivät uteliaisuuttaan seuramassa kurssilaisten touhuja, vaikka aatteen ei tiedetäkään heidän parissaan kiinnostusta herättäneen. Aiheesta ei ole myöskään säilynyt mainintoja hirvensalmelaisissa historiikeissa, eikä tuolta ajalta ole säilynyt liiemmälti muutakaan perimätietoa. 

Varat kurssikeskukseen tulivat Saksasta, jolta osin Pekkalakin sai omat raha-asiansa kuntoon. Keittiöön ostettiin ruokatavaroita paljolti lähitaloista. Kalstalaiset korjasivat ja laajensivat päärakennusta sekä rakensivat mm. Ahvenlammen rantaan rantasaunan, jonne johdettiin puhelin. Oppilaina olleet Pohjanmaan miehet olivat mukana hirsirakentajina. Hirret tulivat junalla Lelkolan pysäkille, mistä paikkakunnan miehet ajoivat ne hevosilla perille.  

[br]

[br]

Kalstalaiset myös suunnittelivat rautatien rakentamista Lelkolasta Kissakoskelle, jossa toimi Talvisotaan asti puuhiomona toiminut, mutta sitten kannattamattomana lopetettu Kymi Oy:n tehdas. Rahoitus tähänkin olisi ilmeisesti tullut Saksasta, mutta hanke kaatui kunnan ja maanomistajien vastustukseen. 

Hankkeen taustalla oli se, ettei Kymi-yhtiö antanut kalstalaisten käyttää yhtiön raitatieraidetta rakennustarvikkeidensa kuljetukseen, mikä kertoo siitä, kuinka nuivasti paikkakunnalla heidän ideologiaansa suhtauduttiin. Hirvensalmen nimismies Lauri Einar Forss ja kirkkoherra Lauri Haapaniemikin yrittivät käydä keskustelua kurssikeskuksen pääideologin kanssa, mutta Kalstan aloitettua paasaukseen teeseistään se päättyi lyhyeen. 

[br]

[br]

Toiminnan päätös 

Kuukauden mittaisilla kursseilla oli kerrallaan parikymmentä oppilasta eri puolelta Suomea. Kurssilaisilla oli ilmaiset matkat sekä talon tarjoama ylläpito. Kurssin ohjelmaan kuuluivat mm. aamupäivän marssilauluharjoitukset torvisoittokunnan tahdissa. Kurssipaikan isännät olivat kohteliaita, vieraille tarjottiin ruokaa sekä juomia korvauksetta ja maksettiin hyvää palkkaa tehdystä työstä. 

Montaa kesää ei kurssitoiminta Kepolassa jatkunut. Paikkakuntalaiset arvelevat sen päättymisvuodeksi 1937. Sen edustamalla aatteella ei ollut maassamme juurikaan edellytyksiä levitä, sillä 1930-luvun puoliväliin tultaessa Suomi oli ottanut tiukemman linjan mm. lapuanliikkeen jatkajaksi perustetun Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kaltaisten fasistisjärjestöjen kantamien poliittisten tunnusten suhteen.  

1934 säädetty ns. ”puserolaki” kielsi poliittisten tunnusten ja sellaisiksi miellettyjen vaatekappaleiden julkisen käytön. Kouluissa niiden käyttö oltiin kielletty jo aiemmin. Näihin kuuluivat niin IKL:n mustapaitojen tunnusmerkistö, SKJ:n käyttämät, Saksan natsipuolueen Sturmabteilung-järjestöltä omaksuttu ruskea univormu sekä kommunistinuorten omaksumat puserot. 

[br]

[br]

Taustalla oli paitsi huoli niiden radikalisoitumisesta ja kansallisen yhtenäisyyden pirstoutumisesta, myös niiden kokeminen kansamme kulttuurin vastaisiksi. Suomen oikeuslaitos lakkautti IKL:n nuorisojärjestön Sinimustat tammikuussa 1936 ja myöhemmin samana vuonna lopetettiin SKJ, joka Kalstan jätettyä puoluejohdon ja siirryttyä rovaniemeläishotelli Pohjanhovin toimitusjohtajaksi oli hajonnut useisiin kilpaileviin ryhmittymiin.  

Suojelupoliisin edeltäjän, Etsivän Keskuspoliisin seurannassa Kalstan toimet olivat olleet jo pitkään ja 1940 hän teki paluun politiikkaan nyt perustamansa Kansallisosialistisen Järjestön (KSJ) muodossa.  Tämä järjestö, samoin kuin IKL, lakkautettiin vuoden 1944 välirauhansopimuksen nojalla syyskuussa 1944. Kalsta itse yritti Jatkosodan jälkeen paeta maasta, mutta viranomaiset estivät aikeet. 

[br]

[br]

[br]

[br]

Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden numerossa 4/2021. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä, pelkän lehden voit tilata täältä.