Pohjoiseen vetäytyessään saksalaiset tekivät Lapissa tuhoa saksalaisella tehokkuudella ja täsmällisyydellä. Kaikkiaan läänin rakennuksista hävitettiin lähes puolet.  

Pahimmillaan kylistä tuhoutui 95 prosenttia. Esimerkiksi Rovaniemi hävitettiin käytännössä kokonaan – siltoja, liikenneyhteyksiä ja kirkkoa myöten. Vieläkin hirvittävämmän perinnön jätti kuitenkin heidän kalustonsa. 

[br]

[br]

Tuhoisat vuodet 

Lappiin jäi saksalaisten jäljiltä noin 1,2 miljoonaa räjähdettä ja ammusta. Jo ensimmäisen raivauskesän 1945 aikana löydettiin Pohjois-Suomesta pelkästään miinoja yli 70 000.

Tarkkaa määrää on vaikea antaa 75 vuotta sodan loppumisen jälkeenkään, mutta niitä kerrotaan löytyvän yhä tuhansia joka kesä. 

– Noin 3000-5000 räjähdettä, paikasta riippuen. Jostain vesistöstä saattaa löytyä kaksikymmentätuhattakin, vahvistaa puolustusvoimien räjähteiden raivausoperaatiota Lapissa johtava majuri Harri Pelkonen Jääkäriprikaatista.  

–  Jääkäriprikaati toteuttaa vuosittain virka-apuna noin 50–70 raivaamistehtävää. Virka-apuna tehtävien raivaamisten lisäksi Jääkäriprikaatissa toteutetaan Lapin maakunnan alueella alueraivaamista noin 5–8 viikkoa vuosittain.

[br]

Koiratkin apuna 

Kokemuksia vastaavista tehtävistä majuri Pelkoselta löytyy muidenkin sotien kentiltä: hän on ollut raivaamassa räjähteitä niin Bosniassa kuin Kosovossa.  

Saksalaisten jättämien miinojen raivaamisesta tehtiin esitys jo keväällä 1945 ja kesän alussa tehtävään perustettiin erillinen Pohjois-Suomen miinanraivausorganisaatio. Tehtävän laajuuden vuoksi siihen palkattiin myös siviilejä. Vuoteen 1952 jatkuneessa operaatiossa oli enimmillään 1500 raivaajaa. Heidän lisäkseen apuna käytettiin trotyylin hajun tunnistamaan koulutettuja miinakoiria. 

[br]

[br]

Lapin sodan jälkipyykki vaati sotaa seuranneina vuosina satojen ihmisten hengen. Erityisen tuhoisia olivat ensimmäiset viisi vuotta, jolloin Pohjois-Suomesta löydettiin miinat ja räjähteet tappoivat 205 siviiliä, heistä 57 lapsia. Tämän lisäksi tuli vielä huomattava määrä vammautumisia, joita ei kuitenkaan ole missään erikseen tilastoitu.  

Edellä mainittujen siviiliuhrien lisäksi tappioita kärsi raivaushenkilöstö, joista kuoli 72 ja haavoittui 141. Noin 600 varusmiesraivaajasta kuoli 28 ja haavoittui 43. 

– Esimerkiksi miinan räjähdyksessä haavoittuneiden katsotaan vammautuneen ns. sodan seurauksena ja he kuuluvat siksi sotilasvammalain piiriin, muistuttaa Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Anu Vasama.  

Tuoreimmat uhrit ovat vuodelta 2013, jolloin kahdesta kemiläisestä toinen kuoli ja toinen haavoittui heidän purkaessaan sodanaikaista kranaattia. 

[br]

[br]

Työ jatkuu 

 Järjestelmällisen raivaustoiminnan puolustusvoimat käynnistivät uudelleen 1990-luvun puolenvälin jälkeen. Vuoteen 1973 mennessä saksalaisten jäljiltä Lapista raivattujen ammusten, miinojen ja räjähteiden määräksi ilmoitettiin 1 142 000. Ne kuitenkin työllistävät Pelkosen mukaan nykyraivaajia vieläkin, eikä loppua ole näkyvissä.  

– Vuosina 1945-1952 toiminnassa ollut organisaatio teki niin, että löydetty ammus upotettiin lähimpään vesistöön tai, jos sellaista ei ollut, ne kerättiin haudattavaksi metrin syvyisiin kuoppiin. Se oli sen ajan ohjeistuksen mukaista, mutta 1970-1980 -lukujen vaihteessa voimaan astuneen lain myötä tuli uudet ohjeet. 

Tarkkaa määrää yhä maastossa olevista räjähteistä hän ei uskalla edes arvioida. Arviointia vaikeuttaa myös se, ettei kaikesta ole olemassa raportteja.  

[br]

[br]

– No jos miettii, että silloin 1973 määrä oli yli miljoona ja niistä on nyt löydetty ja vaarattomiksi tehty noin 100 000, niin ainakin 900 000 niitä on vielä jäljellä. Olen joskus vähän vitsillä sanonut, että niitä tulee raivaamaan vielä minun pojanpoikanikin.

Raivaukseen liittyy omat riskinsä, mutta vaarassa eivät ole vain puolustusvoimien tehtäväänsä koulutettu, asianmukaisesti varustautunut ja suojautunut henkilöstö. Omia etsintöjään tekevät nimittäin myös harrastelijat. 

– Ja niitä on paljon, Pelkonen huokaisee. 

[br]

[br]

[br]

Teksti on alun perin julkaistu Lapin sota-teemaisessa Kenttäpostia-lehden numerossa 2/2020. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä, pelkän lehden voit tilata täältä.