Sodissamme kaatuneiden tietokannoissa esiintyvä menehtymisluokka kiteyttää muutamassa sanassa yhden ihmiskohtalon ja koko hänen perheensä tragedian.

He, jotka joutuivat hautaamaan rakkaansa, aivan liian varhain.

Kaatui, siunattu ja haudattu

Kuoli haavoittuneena, siunattu ja haudattu

[br]

He, jotka eivät saaneet koskaan takaisin edes sitä valkoista arkkua; he, jotka eivät saaneet koskaan kysymyksiinsä vastausta ja joilla sota jatkui loputtoman epätietoisuuden muodossa. Mitä tapahtui? Kärsikö hän? Voisiko hän sittenkin olla vielä elossa…?

Siunattu, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut

Kadonnut, julistettu virallisesti kuolleeksi

Kuollut sotavankeudessa

[br]

Luokittelusta löytyy vielä kuudeskin kategoria.

Kuolinsyy muu kuin sodasta välittömästi aiheutunut (sairaus, tapaturma, itsemurha).

Sotamies Heikki Järvenpään kohtalo on tähän luokkaan kuuluvista todennäköisesti eriskummallisin.

[br]

[br]

24.1.1942 on Äänekosken Honkolan Näätilässä murheen päivä: Järvenpään perhe valmistautui hautaamaan poikaansa Aatua. Kevyt Osasto 10:n joukoissa taistellut Aatu oli kaatunut 5.1. Syvärillä.

Kevyt Osasto oli kolmen jalkaväkikomppanian muodostama joukko, jonka määrävahvuus oli 597, eli noin puolet jalkaväkirykmentin pataljoonan vahvuudesta. Kannonkoskella ja Kivijärvellä perustettu Osasto siirtyi perustamisensa jälkeen Saarijärven kautta Suolahteen, mistä se siirrettiin 24.6. Liperiin.

Osaston keski-ikä on 30, joten useimmilla sen miehistä on jo kokemusta talvisodasta. Joissain päälliköissä herätti kuitenkin huolta se, kuinka sota ”noinkin vanhoilta miehiltä sujuisi.” Äänekoskelaisnuorukaiselle sota on hänen ensimmäinensä… ja viimeisensä.

Hän ripustaa kaulaansa tuntolevyn numero 643866.  Maanviljelijä-Aatu on nyt luutnantti Järvenpää. Hän on täyttänyt kolme kuukautta aiemmin 26.

Elokuussa osasto ottaa suunnan kohti Hyrsylänmutkaa ja siellä jo olevaa emodivisioonaansa 11.Divisioonaa. Edessä odottavat kovat taistelut Itä-Karjalassa sekä myöhemmin Syvärin rintamalla, Gorassa ja Pertjärvellä.

Aatun lisäksi sotaan on kesäkuussa lähtenyt myös hänen 8 vuotta vanhempi isoveljensä Heikki Järvenpää. Siviilissä autonkuljettajana toiminut sotamies palvelee jatkosodassa Jyväskylässä sijainneessa 30. Sotilassairaalassa. Samaisessa sairaalassa on Talvisodan aikana hoidettu Simo Häyhää.

[br]

[br]

Joulukuussa Syvärin alajuoksulla ollut Osasto siirretään virran yläjuoksulla olleen 7. Divisioonan alaisuuteen.

5.1. Divisioona hyökkää Goran kylään. Alueella on käyty taistelua jo joulukuun puolivälistä saakka. Tehtäväksi saatua Goran kylän valtausta pidetään liki toivottomana: samaa on aikaisemmin yrittänyt jo kaksi suomalaisosastoa.

Osasto herätetään aamukolmelta. 8.30 alkaa eteneminen. Taistelukertomusten mukaan vastassa oli ”vihollisen murhaava tuli”. Niin mahdottomana pitää Osaston komentaja kapteeni Jukka Sammalkorpi edessä olevaa tehtävää, että erään veteraanin kertoman mukaan antaa vetäytymiskäskyn jo ennen tulenavausta, paljastaa Kimmo Sorkon kirjoittama Osaston historiikki.

On kuitenkin jo liian myöhäistä. Osaston 1. komppania menettää heti kaksi joukkueen johtajaansa. Toinen heistä on Aatu.

Kaikkiaan Kevyt Osasto 10:n tappiot sen lakkauttamiseen mennessä 16.7.1942 ovat 91 miestä. 23 heistä kaatuu Goran taistelussa.

[br]

[br]

Järvenpään perhe saa tiedon Aatun kuolemasta, mutta ruumista he joutuvat vielä odottamaan, sillä ennen kuin se saadaan noudettua ja toimitettua kaatuneiden evakuointikeskukseen, jää se taisteluiden tuoksinassa viideksi päiväksi vihollispuolelle.

Erityisen raskaasti uutiset ottaa luutnantti Järvenpään vaimo: Aatulta jää kaksi pientä lasta.

Kun ruumis on saatu kotiin Honkolan Näätilään, aletaan sitä valmistella viimeiseen lepoonsa saattamista varten. Veli Heikkikin on saapunut kotiin. Tragedia vain kasvaa: pian Järvenpäät joutuisivat nimittäin hautaamaan heistä kummatkin.

Jotta vainajan käsivartta saataisiin taivutettua niin, että se voitaisiin asetella muun ruumiin kanssa arkun sisäpuolelle, otetaan avuksi sähkötyyny, jonka avulla ruumista yritetään lämmittää. Tehtävässä edetään varovaisesti – onhan kyseessä sentään sankarivainaja. Kukaan ei kuitenkaan olisi kyennyt varautumaan siihen, mitä siitä seuraisi.

Niiden viiden päivän aikana, jona Aatun on ollut omiensa tavoittamattomissa, on vihollinen miinoittanut hänen ruumiinsa. Sähkön vaikutuksesta se räjähtää. Räjähdyksessä saa surmansa veli Heikki.

Molemmat veljeksistä haudataan Äänekosken kirkon hautausmaalle.

[br]