Kaikkialla Suomessa ei Pro Patria-taulujen nimiin kaiverrettua kallisarvoista perintöä ole suinkaan unohdettu ja uusiakin tauluja paljastetaan yhä.

Uusimmassa Kenttäpostia-lehdessä 1/2021 kerromme tarinan  yhdestä maamme tuoreimmista kunnianosoituksista: enolaisella Louhijoen koululla Suomi 100-juhlavuonna 2017 vuonna paljastetusta taulusta.

Taulun tarina elää yhä: viimeisin sen sankarivainajista saatiin nimittäin kotiin vasta kaksi vuotta taulun paljastamisen jälkeen.

Neljän perheen kohdalla odotus jatkuu: Kurosen lisäksi kentälle jäivät myös Veikko Kettunen, Yrjö Leppänen, Heikki Tanninen ja Oiva Turunen.

[br]

[br]

Kadonnut sotamies

Tauluun kirjatuista sankarivainajista viimeisimpänä kotiin saatiin Heikki Kuronen. Ja kauan hänen kotimatkansa kestikin.

36-vuotias sotamies katosi Vuosalmella 11.7.1944 käydyissä taisteluissa.  Asemasodan vakiinnuttua hänet oli jo kertaalleen vapautettu heinäkuussa 1942, mutta vihollisen suurhyökkäyksen alettua Karjalan Kannaksella kesäkuussa 1944 on jokainen mies tarpeen ja 17.6. Kuronenkin kutsutaan takaisin isänmaata puolustamaan. Kolme päivää aiemmin VT-linja, toinen Kannaksella sijainneista pääpuolustuslinjoista, on murtunut Kuuterselässä.  

Jälleen hän ripustaa kaulaansa tuntolevyn, josta hänet voitaisiin kaaduttuaan tarvittaessa tunnistaa. Hänen numeronsa on 1396951. Niin sotamies kuin tuntolevy täyttäisivät tehtävänsä loppuun saakka.  

Tällä kertaa Kurosen sotatie ei kestä kuukauttakaan. 30.6. hänet siirretään Henkilötäydennyskeskuksesta Jääkäripataljoona 2:n 1. komppaniaan.   

Kesä-heinäkuun vaihteessa vihollisen suurhyökkäys on pakottanut suomalaiset vetäytymään Äyräpäästä Vuoksen yli Vuosalmelle. Meneillään ovat suorastaan helvetilliset viikot, joiden aikana koetaan eräät Suomen sotahistorian hirveimmistä hetkistä, mutta Vuosalmella hyökkäys saadaan pysäytettyä.  

Viimeiset miehet uivat Vuoksen yli Vuosalmen puolelle heinäkuun 9. päivä. Seuraavat kaksi päivää ovat kaaosta. Hyökkäykset ja vastahyökkäykset vuorottelevat vihollisen suorasuuntaustykkien tulituksen kylväessä kauhua ja kuolemaa. 

[br]

[br]

11. päivänä jääkärit lähtevät vastahyökkäykseen. Lähes samaan aikaan alkaa sattumalta myös Puna-armeijan hyökkäys. Vihollisen läpimurtoyritykset onnistutaan torjumaan, mutta kovalla hinnalla. Tuon päivän tappiotilastoihin kirjataan 273 miestä, joista yli 100 kaatuu Vuosalmessa.  

Yksi heistä on enolainen pienviljelijä, joka on vähän aikaa sitten saanut kuulla Aili-vaimoltaan tulevansa viidettä kertaa isäksi. Kotona odottavista neljästä lapsesta vanhin on kahdeksan vanha, nuorin juuri ja juuri vuoden. Lapset odottavat innolla isän kirjeitä rintamalta, mutta heinäkuussa niitä ei enää kuulu. Kun kotiin sitten tulee kirjekuori, jonka käsialaa he eivät tunnista, tietävät he jo ennen sen avaamista, mikä viesti sen sisällä on. Seuraavan vuoden helmikuussa syntyvästä Veikko-kuopuksesta tulee sotaorpo jo ennen syntymäänsä. Tragediaa lisää entisestään se, että vain kuukauden päästä Aili joutuu hautaamaan hänetkin. 

[br]

[br]

Pitkä kotimatka

Kiivaiden taisteluiden keskellä on mahdotonta pitää kirjaa kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Kuronen merkitään kadonneeksi, mutta katoamisen olosuhteet ovat niin epäselvät, ettei 30.8. päivättyyn ilmoitukseen katoamisesta tai kuolemantapauksesta osata tehdä tapahtumaan johtaneista syistä mitään merkintöjä. 

Ei mene kauaa, ennen kuin pienessä kylässä alkaa liikkua ilkeämielisiä juoruja: että Kuronen ei olekaan kadonnut tai kaatunut. Että hän on karannut: hylännyt velvollisuutensa ja perheensä. Sankarivainajan sijaan hän on jotain, jolle annetun sanan kuuleminen vielä vuosikymmenten jälkeenkin nostattaa häpeän pintaan. Rintamakarkuri.

[br]

[br]

Kuronen julistettiin kuolleeksi 1947, mutta koska mitään varmuutta ei Kurosen kohtalosta koskaan saatu, jätti se Aili-puolison toiveissa ovet auki kaikille mahdollisuuksille. Kirjaimellisesti – hän odotti miehensä paluuta kuolemaansa saakka, eikä koskaan lukinnut ulko-oveaan yöksi, koska ”jos Heikki tulee kotiin, niin pääsee sisään.” 

Ja Heikki palasi. Mutta pienessä valkoisessa arkussa. Ja siinä vaiheessa Alli oli itsekin ehtinyt olla kuolleena jo 32 vuotta.  

[br]

[br]

28.5.2018 Karjalan Kannaksen taistelukentille jääneitä vainajia etsivä Karjalan Valli- ryhmä tekee löydön.  Tässä vaiheessa ei 75 vuotta löytäjiään odottaneesta sotilaasta ole enää jäljellä paljoakaan, mutta se tärkein on. Hänen läheltään löydetään nimittäin myös tuntolevy, mistä löytyvän numerosarjan 1396951 ansiosta jäänteiden päästyä viimein Suomeen myöhemmin syksyllä tiedetään, keihin ottaa yhteyttä DNA-vastaavuuden selvittämiseksi.  

[br]

[br]

Marraskuussa 2019 Kurosen perhe saa kauan odottamansa yhteydenoton. Vainajan henkilöllisyys on varmistunut. Isä on vihdoin tulossa kotiin.  

[br]

[br]

[br]

[br]

Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden numerossa 1/2021. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä.