Syksyllä 1944 Helsingissä tapahtunut venäläiskapteenin murha käynnisti maamme historian suurimman murhatutkimuksen. Rikos on kuitenkin yhä selvittämättä. Oliko kyseessä sotilaiden välienselvittely… vai osa juonta, jolla Suomesta oltiin tekemässä kommunistista?

Perjantai-yönä 3.11.1944 venäläinen kolonna on matkalla Porkkalan parenteesialueelle halki Lauttasaaren. Kello 1.58 Lauttasaarentiellä kajahtaa neljä laukausta.

Talouskapteeni Ivan Mihailovits  Belov rojahtaa kuolleena heinäpaaleja kuljettavan hevosvankkurin päältä sysipimeän tien kylmään kamaraan. Paikka on noin 15 metriä Pohjoisniementien (nyk. Gyldénintie) risteyksestä länteen.  

[br]

[br]

Historian suurin murhatutkimus 

Laukausten myötä alkoi Suomen poliisivoimien mittavin yksittäiseen murhaan kohdistunut tutkimus.  Kahden kuukauden aikana Helsingin rikospoliisiosaston, valtiollisen poliisin ja päämajan komisariot ja konstaapelit tekivät yli 2 200 kuulustelua, joista laadittiin yli 800 pöytäkirjaa. Useat helsinkiläiset ja tiettävästi kaikki lauttasaarelaiset suojeluskuntalaiset tai ”isänmaallisiksi” tiedetyt kuulusteltiin. 

Murhatutkimukseen määrättiin yli 70 tutkijaa, jotka joutuivat siirtämään syrjään kaikki muut keskeneräiset, vakaviakin henkirikoksia koskevat tutkimuksensa. Henkilölle, jonka antamat tiedot ratkaisevasti vaikuttaisivat rikoksen selvittämiseen, luvattiin maksaa nykyrahassa 53 000 euron suuruinen palkkio. Neuvostoliiton johtama valvontakomissio kielsi julkisesti kertomasta palkkiosta. Summaa korotettiin kuitenkin jopa 87 000 euroon.  

[br]

[br]

Heinäkuorman päällä 

Venäläisen merijalkadivisoonan erikoisyksikkö, 3. erillinen tiedustelukomppania, oli saapunut Jätkäsaareen Maja-rahtilaivalla 1. marraskuuta. Komppania purettiin laivasta seuraavana päivänä. 

Keskiyöllä 3. marraskuuta yhdeksän upseeria, 105 miestä, 45 hevosta, 25 hevoskärryä sekä useita kuorma-autoja käsittäneen komppanian ensimmäinen osasto järjestäytyi Jätkäsaaren satamalaiturilla marssimuotoon.  

Suomalaisille viranomaisille ei marssista ilmoitettu. Kärkeen asettautui divisioonan tiedustelupäällikkö majuri Nikolai Feodorovits Belousov. Kolonnan viimeisessä hevosrattaassa heinäkuorman päällä matkasi myös meriupseeri, talouskapteeni Ivan Belov – ilman seuraa.  

Kolonna eteni verkkaan läpi Salmisaaren, yli Lauttasaaren sillan, ylös Lindbergin mäkeä, ohi Steniuksen puutarhan, kunnes Gyldénintien (silloin Pohjoisniementie) ja Lauttasaarentien risteyksestä länteen kajahti neljä laukausta.  

[br]

[br]

Ampujaa ei nähty 

Säkkipimeällä kärryiltä kuolleena pudonneen Ivan Belovin ympärille ryntäsivät tiedustelukomppanian sotilaat. Kukaan, hevoskuskikaan, ei ollut nähnyt ampujaa, jonka väitettiin paenneen Lahnalahden kaislikon kautta kohti Kotkavuorta. Pian paikalle saapuivat suomalaiset viranomaiset.  

Belov vietiin Lauttasaarentien mäellä sijainneen venäläisen emigrantin omistaman Vulcanin rengas- ja kumikorjaamon konttoriin. Ruumista näytettiin useille paikalle kutsutuille Helsingin rikospoliisiosaston komisarioille ja etsiville. Ampumapaikkatutkimuksessa tieltä löydettiin neljä pistoolin hylsyjä.  

Kello 5.50  Vulcaniin saapui hotelli Tornista kutsuttu valvontakomission lääkäri, lääkintämajuri Ivan Sergevits Koptev, joka teki ruumiin ulkopuolisen tutkimuksen. Belovilla oli neljä luodinreikää vartalossaan. Laukaukset oli ammuttu hyvin läheltä.  

Yli tuntia myöhemmin tarkastuksen teki rikospoliisin paikalle kutsuma suomalainen lääkintämajuri Bertel Miesmäki. Hän ei kuitenkaan saanut lupaa vainajan peräsuolitutkimukseen, josta olisi voinut päätellä kuolinhetken. Miesmäen tarkastuksen jälkeen kapteeni Belovin ruumis nostettiin heinäkuorman päälle ja kolonnan marssi jatkui kohti Porkkalaa.  

Suomalaiset lehdet pysyivät Belovin tapauksesta vaiti. Välikohtauksesta kertoi ensimmäisenä vasta 8. marraskuuta ruotsalainen sanomalehti Stockholms Tidningen.    

[br]

[br]

Hallitus vaihtui pian 

Nyt tiedetään, että ampumatapauksen jälkeen kokoomuslaisen pääministeri Urho Castrenin hallitus vaihtui Neuvostoliitolle mieluisampaan Paasikiven hallitukseen. Mukaan tulivat kommunistit ja Maalaisliiton Urho Kekkonen. Uusi hallitus aloitti työnsä vain kaksi viikkoa Belovin murhan jälkeen 17. marraskuuta.

Tien hallituksen vaihtumiselle olivat tasoittaneet sosialidemokraattien ministerit Eero A.  Wuori ja K. A. Fagerholm eroamalla Castrenin hallituksesta jo 7 marraskuuta. Valtiollinen poliisi puolestaan sai tammikuussa 1945 uuden, kommunistien miehittämän johdon.  

Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jari Leskinen sekä sotahistorioitsija Pekka Silvast kertovat Belovin murhasta kirjassaan ”Suljettu Aika, Porkkala Neuvostoliiton sotilaallisena tukikohtana vuosina 1944 – 1956”.  

[br]

[br]

Totuus selvittämättä 

Silvastin ja Leskisen mukaan laukaukset Lauttasaaressa oli osa tapahtumaketjua, jonka tarkoitus oli muuttaa Suomi kommunistiseksi valtioksi, joko valloittaen Helsinki aseellisesti tai muuttamalla maan yhteiskuntamuoto hitaasti sisältä käsin.  

Tapa ja tyyli oli tuttu talvisodan sytykkeestä Mainilan provokaatiolaukauksista. Lauttasaaren laukausten suunnittelija oli todennäköisesti sama mies kuin Mainilan laukauksissa: kenraalieversti Andrei Zdanov, jonka allekirjoittama nootti olikin jo muutaman tunnin kuluttua laukauksista Suomen hallituksen pöydällä.   

Oliko kyseessä neuvostoliittolaisen komppanian sisäinen välienselvittely, jota poliittisesti hyödynnettiin, vai tarkoin ennalta suunniteltu tapahtuma, jolla pyrittiin vauhdittamaan suomalaisen vauhdittamaan  yhteiskuntajärjestelmän muuttumista? Oliko Belov tosiasiassa ammuttu jo paljon ennen kuin kolonna kulki Lauttasaarentietä, ja laukaukset Lauttasaarentiellä olivat vain osa neuvostonäytelmän lavastusta? Kuka murhasi Ivan Belovin?  

Tapaus on edelleen selvittämättä. Ja totuus kertomatta. 

[br]

[br]

[br]

[br]

Antti Matilaisen alunperin Lauttasaari-lehdessä 31.10.2019 julkaistu teksti on ilmestynyt Kenttäpostia-lehden numerossa 3&4/2020. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä, pelkän lehden voit tilata täältä.