Kahdeksanvuotiaana pikkulottiin liittyneelle Aira Samulinille vuodet lottajärjestössä ovat olleet suuri voimanlähde aina näihin päiviin saakka. Elämäntyönsä hän teki tanssinopettajana ja jatkaa edelleen yrittäjänä, mutta aikaa on aina liiennyt vapaaehtoiselle nuoriso- ja mielenterveystyölle. Samulin kokee, että lotta-aate on tässä maailmantilanteessa erittäin ajankohtainen ja tulevaisuuteen hän kannustaa suhtatumaan positiivisesti.

[br]

[br]

100 vuotta lotta-aatetta

Lottajärjestön perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Lotta Svärd Säätiön merkkivuodelle osuva tunnustus on Samulinille suuri kunnia.

– Henkeäsalpaavaa. Lotta-aate on aina ollut osa elämääni. Oli kerrassaan vääryys, että järjestö piti lopettaa. Sillä oli niin paljon annettavaa, Samulin sanoo syvä liikutus äänessään.

Pikkulotissa hän huolsi ja valmisti varusteita, opetteli ruoanlaittoa ja kääreiden sitomista. Lottajärjestön varsinaiseksi jäseneksi hän siirtyi 17-vuotiaana. Silloin hän aloitti työt Päämajan lääkintäosaston toimistossa.

– Olen tehnyt lottatyötä rintamaolosuhteissa ja minulla on rintamatunnus. Olen ollut sodan melskeissä ja kokenut niin paljon, että niistä riittää dokumentoitavaa kirjaksi saakka, Samulin tuumaa.

Vuoden Lotta -tunnustus myönnetään lottatyössä ansioituneelle henkilölle tai lottahengessä uutterasti toisten hyväksi toimineelle suomalaiselle naiselle.

– Samulin on tehnyt aktiivisesti vapaaehtoista auttamistyötä koko elämän. Hän on pitänyt heikompien puolta ja tuonut heidän äänensä esiin, toteaa Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen. Säätiön rekisterissä tällä hetkellä lottia ja pikkulottia on 7500, joista lottia on 1500. Keski-ikä on 97 vuotta.

– Emme saa unohtaa, kuinka tärkeää heidän työnsä oli sodan aikana ja sen jälkeen. Kun ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta lottajärjestön perustamisesta, on aika kiittää heitä. Se onkin ensi vuoden keskeisiä teemojamme, Nurminen toteaa.

[br]

[br]

Myönteisyys elämänasenteena

Aira Samulin on syntynyt Ignoilan kylässä, Hyrsylän Mutkan alueen itäisimmässä kylässä vuonna 1927. Evakkoon lähdettiin viime hetkellä. Vihollinen oli parin kilometrin päässä rajalta. Isä kaatui ja perhe toi hänet mukanaan haudattavaksi Helsinkiin. Elämä aloitettiin alusta, eikä tuttavia ollut.

– Elämä oli kovaa ja pulaa oli kaikesta. Minulla oli pikkusisko, jolle annoin omasta ruoastani, koska hän ei ymmärtänyt, ettei ruokaa ei ole. Ruokaa säilytettiin ikkunalasien välissä. Sitä saattoi katsoa, muttei ottaa vaan piti säästää, Samulin muistelee.

Vaikka käsillä on nyt globaali kriisi ja poikkeusajat, hän kannustaa suhtautumaan tulevaisuuteen positiivisin mielin.

– Nyt on kestämisen paikka, mutta me selviämme tästä. On viisasta hakea elämästä hyviä puolia ja keskittyä niihin. Ihminen pysyy terveenä, kun on elämäniloa ja elämänhalua, Samulin painottaa.

[br]

[br]

Tanssista ammatti

Tanssiminen on aina ollut Samulinille ykkösjuttu. Se on tuonut iloa, toivoa ja energiaa. Lottana toimiessaan hän oli myös mukana sotatoimialueelle suuntautuvilla viihdytyskiertueilla.

– Äitini oli naisvoimistelija ja opetti kansantansseja. Osasin tanssia ja minulla oli hyvä rytmitaju. Huomasin, että minulle tuli oli hyvä mieli, kun tanssin.

Tanssiminen oli sodan aikana kiellettyä pois lukien esiintymiskiertueet. Silti Samulin tanssi, jopa salaa.

– Kerran hyppäsin ikkunasta karkuun poliiseja, kun näin niiden tulevan, Samulin nauraa.

Ammattimainen tanssiura lähti liikkeelle steppauksesta.

– Minut kasvatettiin kuuliaisuuteen, mutta sallin itselleni tanssimisen selittämällä, että steppausta voi verrata rummuilla soittamiseen eikä siten ole tanssia. Sain myös palautetta, että minulla on hyvä rytmitaju ja aloin uskoa, että se on juuri minun juttuni.  Siitä pallo lähti vierimään.

Tanssi on tuonut Samulinille iloa myös korona-aikana.

– Tanssiminen todistetusti tekee hyvää mielenterveydelle. Ylipäätään liikunta ja terveet elämäntavat ovat minulle tärkeitä.  Nukun, liikun ja syön hyvin, Samulin summaa.

[br]

[br]

Itsenäisyyspäivä on suuri juhla

Itsenäisyyspäivä vietettiin Samulinin lapsuudenkodissaan aina juhlallisesti. Aatteellisuus ja isänmaallisuus on ollut hänen elämässään valtava kannustin.

– Meillä on ihana maa. Emme saa unohtaa talvisodan ihmettä. Ulkomailla kulkiessani törmäsin siihen, että se tunnetaan paikoitellen paremmin kuin Paavo Nurmi tai Jean Sibelius.

[br]

[br]

PS. Kannattaa lukea myös Aira Samulinin karmeat kokemukset Talvisodan syttymispäivältä.

Tiesithän, että sivuiltamme löydät myös paljon juttua lotista?

• ”Meille tuli rauha, mutta karjalalaislapsilta meni koti” – tällainen oli Talvisota sen pikkutyttönä kokeneen Lea Harjusen silmin

• Lotta Svärd on nyt Instagramissa – uusi tili esittelee ennen näkemättömiä otoksia ensi vuonna 100-vuotisjuhlaansa viettävän järjestön työstä

• Valoheittimen varresta kuvaamataitoon – tamperelaislotta Anna Salenius tarttuu uusiin haasteisiin empimättä

• Kenttäpostia-lehti selvitti: kuka on ikonisen sotakuvan lotta?

• Laitilalaislotta huutokaupattiin lapsena veljensä kanssa 100 markalla – nyt takana on 100 vuotta hyvää elämää

• Talvisodan lotta Irja Ahlfors ja rauhan raskas hinta: ”Me olimme vailla kodin suojaa, edessämme tuntematon tulevaisuus ”

• 100 vuotta täyttänyt lappeenrantalaislotta Helvi Kultanen: ”Kaikki lottakaverini ovat jo kuolleet”

• ”Rintamalta oli aina ikävä kotiin, mutta pirteänä oli pysyttävä” – kuopiolaislotta Liisa Luoman hermot pitivät tiukimmissakin paikoissa

• Rintamalle vaikka väkisin – heinolalaislotta Eeva Kolehmaista eivät pysäyttäneet luteet, torakat eikä nuori ikä

• Pirkko Koski pitää yllä talvisodan henkeä tänäkin päivänä