”Miten te kestätte sitä? Kun ajattelee niitä nuoria poikia, jotka eivät takaisin palaa. Täälläkin kaikuu hautausmaalta kunnialaukaukset yhtenään”, kysyy Aino rakastetultaan Laurilta.

”Sitä on niin vaikea yrittää muille selittää”, vastaa Lauri.

[br]

[br]

Suuria tunteita, suuria menetyksiä

Miten selittää sota jollekin, joka ei itse joudu rintaman kauhuja todistamaan? Miten ihminen selviää järjissään päivästä toiseen tilanteessa, jossa lähtö voi tulla koska vain? Miten jatkaa eteenpäin, kun elämältä putoaa pohja? Mm. näitä kysymyksiä pohditaan marraskuun alussa ensi-iltansa saavassa Aino-elokuvassa, joka lupaa suuria tunteita ja niitä myös tarjoaa.

Liki kaksituntinen elokuva koskettaa ja pysäyttää. Sotaa käydään sinä läpi kahden ihmisen rakkaustarinan kautta. Lähestymistapa tarjoaa sydäntä kouraisevan lähelle tulevan samaistumiskohdan jokaiselle. Vaikka katsoja ei sotaa olisikaan kokenut, rakastanut hän varmasti on.

Fiktiivinen tarina yllättävine juonenkäänteineen perustuu monelta osin todellisiin tapahtumiin ja kohtaloihin. Faktaa ja ajankuvaa on saatu Paimion Sotaveteraanit ry:n kirjasta ”Siellä jossain – täällä kotona” sekä elokuvan tuottajan isovanhempien sodanaikaisesta kirjeenvaihdosta.

– Kirjeet olivat tärkeä ja ainoa yhteydenpito rintaman ja kodin välillä ja niinpä Ainossakin kirjeet ovat tärkeässä osassa, surujen ja ilojen viestintuojina, kertoo elokuvan tuottaja Kirsi Helin.

[br]

[br]

Sotaveteraanit katsomaan ilmaiseksi

Paitsi koti- ja eturintaman välillä, elokuvassa liikutaan myös ajassa: vanha koru ja Laurin hänelle rintamalta lähettämä runo saavat muistot palaamaan nyt jo vanhuusvuosiinsa ehtineen Ainon mieleen.

Tekijöidensä mukaan elokuva on tehty kunnianosoituksena itsenäiselle Suomelle.

– Siksi meille on suuri kunnia saada myös mahdollisimman moni sotaveteraani katsomaan sitä, Helin toivoo.

Sotaveteraanit pääsevätkin elokuvan näytöksiin ilmaisiksi.

[br]

Talvisodan henkeä

Sotavuosilta tuttua talkoohenkeä nähtiin myös elokuvan teossa: alun perin musiikkivideoksi suunniteltu idea venyi ensin lyhytelokuvaksi, paisuen lopulta koko valkokankaalle koko illan elokuvaksi.

– Liikkeelle lähdettiin nollabudjetilla, naurahtaa Helin.

– Kun sana alkoi kiiriä, saatiin mukaan myös eri yhteistyökumppaneita. Uusia kohtauksia kirjoitettiin sitä mukaa lisää, kuin tarjolle tuli tarinaan sopivia kuvauspaikkoja ja tarpeistoa. Alkuperäinen, jo musiikkivideoon keksitty juoni ja pääkohdat pysyivät alusta loppuun saakka samoina, vain täydentäviä kohtauksia tuli tarinaan lisää.

Noin 50-päinen näyttelijäkaarti löytyi Paimion alueen harrastajateattereista, mutta lopputulos on niin visuaalisesti kuin näyttelijäsuoritusten kannalta kaukana amatöörimäisestä. Nuorin näyttelijöistä oli 4-vuotias, vanhin jo 91 vuotta täyttänyt.

[br]

Yleisön reaktio yllätti

Helin on ylpeä paitsi elokuvan upeiksi luonnehtimistaan näyttelijäsuorituksista, myös elokuvan ennakkoon nähneiden yleisöjen reaktioista.

– Joka näytöksessä katsojat ovat tulleet salista ulos kyyneliin liikuttuneina.

Vastaanoton positiivisuus yllätti tuottajan ja ohjaajan lisäksi koko tekijätiimin, mistä Helin antaa erikoismaininnan elokuvan ohjanneelle ja kuvanneelle Mika Kiiskiselle.

– Hänen kuvauksensa menee ihon alle. Elokuva imee katsojan maagisesti mukaansa ja menee tunteisiin iästä ja sukupuolesta riippumatta. Aino on saavuttanut jotain, johon kaikki draaman tekijät pyrkivät, mutta vain harvat saavuttavat.

[br]

[br]

Elokuvan esityspaikat ja -ajat näet täältä.

[br]

[br]

Sota on vuosikymmenten varrella näkynyt paljon myös suomalaisissa elokuvissa – lisää juttuja aiheesta löydät sivuiltamme täältä:

• Taneli Mäkelä: ”Talvisota oli minulle enemmän kuin pelkkä duuni”

• Tragediaa kameran edessä ja takana – suomalaisen elokuvan sotavuodet

• Talvisota-elokuvaankin ikuistetun Haaviston korsun tuplatragedia

• Vaietuista muistoista valkokankaalle – sisarusten löytöretki kaatuneen isoisänsä vaiheisiin sai huiman lopun

• Markku Pölösen Oma Maa on meidän kaikkien tarina