Juttu kolmiosaisen Kohtalon kesä 1944-juttusarjan avausosa. Toisen osan löydät täältä, kolmannen puolestaan täältä.

[br]

Elokuussa 1944 elettiin Suomessa kriittisiä hetkiä.

Kesäkuussa Saksa oli saanut kiristettyä presidentti Risto Rytin lupaamaan, ettei Suomi ryhtyisi erillisrauhaan tähtääviin neuvotteluihin. Jälleen kerran Suomi on joutunut niin ahtaaseen paikkaan, ettei ulospääsyä ahdingosta näytä olevan. Joitain viikkoja aikaisemmin Karjalan Kannaksella alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys kylvää kauhua ja kuolemaa. Tähän mennessä se on vaatinut jo 6185 miehen hengen.

Jäljellä olevat joukot ovat lopussa – niin miesten, kaluston kuin voimienkin puolesta.

[br]

[br]

Ryti on kuitenkin antanut lupauksen Hitlerille itselleen osoitetussa kirjeessä, jossa hän ”sitoutuu henkilökohtaisesti siihen, ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus solmi rauhaa kuin ainoastaan yhteisymmärryksessä Saksan kanssa.”

Rytin omissa nimissään tekemästä sopimuksesta ei tiedoteta edes eduskuntaa.

[br]

[br]

Ovela veto antaa kuitenkin Suomelle pelivaraa.

29.heinäkuuta Ryti jättää eroanomuksensa, jota perustelee mm. ”sotilas- ja siviilihallinnon yhdistämisen tarpeellisuudella.” Jo muutama päivä aikaisemmin on kaikessa hiljaisuudessa tehty herrasmiessopimus siitä, kuka Suomen uudeksi presidentiksi nousisi.

Hän olisi johtaja, jossa sotilas- ja siviilihallinto todellakin yhdistyisivät. Hän oli nimi, jonka kaikki tässä vaiheessa ymmärsivät olevan Suomen ainoa keino ulos sodasta.

Hän on Carl Gustaf Emil Mannerheim.

[br]

[br]

Marsalkka itse on tosin suhtautunut hänelle kuluneen vuoden aikana kolmesti ehdotettuun tarjoukseen raskaine velvollisuuksineen torjuvasti, sillä kokee olevansa nimenomaan sotilas.

Rehellisyyden nimissä on hän kyllä jo jättänyt jälkensä maansa historiaan ihan valtiomiestasollakin: juuri hän toimi Suomen valtionhoitajana eli virkaatekevänä valtionpäämiehenä joulukuusta 1918 heinäkuuhun 1919, missä asemassa oli se, joka vahvisti Suomen hallitusmuodoksi tasavallan. Hän jopa asettui ehdokkaaksi maan ensimmäisissä presidentinvaaleissa, mutta hävisi sen K.J. Ståhlbergille.

Nyt tilanne on hyvin toinen. Epäilemättä hän itsekin ymmärtää, että häneltä edellytetään sen kokoluokan päätöksiä, että niiden oikeellisuutta tulisi vuorollaan uudelleenarvioimaan joka ikinen Suomessa kasvava sukupolvi. Mutta hän on sotilas. Eikä ole toista asiaa, joka sotilasta määrittäisi paremmin kuin velvollisuudentunto. Ja nyt se vaatii häntä ottamaan vastaan vaikean tehtävän.

– Se oli hänelle varmasti vähän vastenmielistä myös, mutta hän tiesi, että Suomen etu vaati sitä: hän osasi tasapainotella Venäjän kanssa, niin kuin siinä tehtävässä tarvittiin, kertoi Maggie Mannerheim myöhemmin isoisoisosedästään Minun Veteraanini-juttusarjassa.

[br]

[br]

Sitten asiat etenevätkin vauhdilla, joka yllättää siihen osallisiksi päätyvän eduskunnan kokeneimmatkin konkarit.

1.8. Rytin samalle päivälle päiväämä eroanomus hyväksytään ja heti tämän jälkeen eduskunta aloittaa käsittelyn poikkeuslaista, jolla presidentin tehtävät siirretään ylipäällikkö Mannerheimille. Jo saman päivän loppuun mennessä se on läpäissyt niin valiokuntakäsittelyn, ensimmäisen täysistuntokäsittelyn, suuren valiokunnan kuin toisen täysistuntokäsittelyn. Lopullisesti hyväksyntänsä laki saa 4.8. käytävässä kolmannessa täysistuntokäsittelyssä ja kello 14 eduskunta ottaa vastaan uuden presidentin virkavalan.

[br]

[br]

Ei mene kahtakaan viikkoa kun iso pyörä lähtee liikkeelle.

17.8. Mannerheim ilmoittaa Suomessa vierailulla olevalle marsalkkakollegalleen, Saksan asevoimien yleisesikunnan päällikölle Wilhelm Keitelille, että Rytin presidenttinä tekemä lupaus on nyt rauennut.

Se ei sitoisi häntä eikä hänen yhdeksän päivää aikaisemmin nimittämäänsä hallitusta.

Vain 45 päivää istuvana hallitus tulisi jäämään historiaan Suomen kaikkien aikojen lyhytikäisimpänä. Mutta vielä sitä ei tiedetä.

24.8. Mannerheim kokoustaa marsalkan junassaan Herttoniemessä. Paikalla ovat mm. pääministeri Antti Hackzell, puolustusministeri Rudolf Walden, Väinö Tanner sekä Suomen Ruotsin-lähettiläs G.A. Gripenberg.

Suomen on onnistunut pysäyttää neuvostojoukkojen eteneminen ja myös kaikki läsnä olevat tietävät, että ilman Saksan toimittamaa kalustoa (mm. panssarintorjunta-aseet) tai Kannaksen ilmapuolustuksen avuksi saapunutta Lento-osasto Kuhlmeytä ei tämä varmastikaan olisi ollut mahdollista.

[br]

[br]

Suomen on kuitenkin nyt keskityttävä ajattelemaan itseään. Saksa tulisi häviämään tämän sodan, sitä pidetään jo varmana. Neuvostoliitto sen sijaan tulisi jatkossakin olemaan Suomen naapuri. Nyt vedettävät linjaukset tulisivat pitkälti määrittämään, millainen tuosta naapuruussuhteesta tulisi.

Presidentti Mannerheim tekee päätöksen, jota varten hänet on tehtäväänsä nimitettykin: päätöksen siitä, että Suomi aloittaa pyrkimyksen rauhaan Neuvostoliiton kanssa.

[br]

[br]

25.8. Gripenberg lentää takaisin asemapaikalleen Tukholmaan, mukanaan Neuvostoliiton Ruotsin-lähettiläälle Aleksandra Kollontaille osoitettu ehdotus neuvottelujen aloittamisesta. Vastaus Moskovasta saapuu neljä päivää myöhemmin.

Neuvottelut olisi mahdollista aloittaa, mutta se vaatisi meiltä kipeitä toimia. Suomen olisi välittömästi ja julkisesti katkaistava suhteensa Saksaan sekä vaadittava sitä vetämään joukkonsa Suomesta 15.9. mennessä. Tämän jälkeen Moskovan ovet avautuisivat Suomen valtuuskunnalle.

Seuraavana päivänä, 30.8. Mannerheim antaa vastauksensa. Se on myönteinen.

Suomen tie ulos sodasta, joka tähän mennessä on vienyt yli kolme vuotta sekä liki 63 000 suomalaissotilaan hengen, on alkanut. Mutta helppoa siitä ei tulisi.

[br]

Ja miten kaikki alkoi? Sen kertoo sivuiltamme löytyvä kolmiosainen juttusarja Suomen kohtalon kesän lähtölaukauksista.

• Kannaksen verinen kesä 1944 osa 1: Suomea pakotetaan rauhaan neuvottelupöydissä ja pommisuojissa

• Kannaksen verinen kesä 1944 osa 2: Kulisseissa kuohuu – niin Neuvostoliitto kuin Saksa viimeistelevät suunnitelmansa Suomen varalle

• Kannaksen verinen kesä 1944 osa 3: Suurhyökkäys alkaa – ”Ei sitä muuksi voi kutsua kuin verilöylyksi”

[br]