Kannaksen verinen kesä 1944 osa 1: Suomea pakotetaan rauhaan neuvottelupöydissä ja pommisuojissa

2.6.2021 Kannaksen verinen kesä 1944 osa 1: Suomea pakotetaan rauhaan neuvottelupöydissä ja pommisuojissa

Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan Kannaksella 1944 aloitti sotavuosiemme verisimmät viikot. Kolmiosainen juttusarjamme kertoo, kuinka toivoton Suomen tilanne oli sitä ennen… ja sen aikana. Sarjan kakkososan löydät täältä ja kolmannen osan täältä.


Kevät 1944 oli ollut Suomen sotarintamilla varsin rauhallista. Politiikan taistelukentillä rintamalinjat kuitenkin kiristyvät ennennäkemättömästi Neuvostoliiton ajaessa entistä päättäväisemmin suunnitelmaansa pakottaa Suomi erillisrauhaan, eli irtautumaan sodasta, mitä Suomen muuten mahdotonta taistoa niin sotilaallisella kuin materiaalisella avulla tukenut Saksa ei hyväksy.

Suomi on tilanteessa, jossa se ei voi voittaa. Pitkittynyt sota on kuluttanut niin miesten kuin kotirintaman taistelutahtoa, samoin kuin uskoa sodan jatkamisen perusteisiin. Samaan aikaan koko maanosaa nyt jo viidettä vuotta myllertävä maailmansota on katkaissut viennin ja tuonnin ja Suomi on käytännössä riippuvainen Saksan elintarviketoimituksista, jotka se on jo kertaalleen katkaissut vastalauseensa Suomen rauhantunnusteluille.

Miten tähän oli oikein päädytty?


Marras-joulukuun vaihteessa 1943 käyty Teheranin konferenssissa Stalin sai käytännössä vapaat kädet suunnitelmilleen

Teheranin konferenssin tuhoisa perintö

Myös Yhdysvallat on vahvasti erillisrauhan kannalla ja on tammikuun lopulla 1944 Helsinkiin lähettämässään nootissa muistuttanut, että mitä kauemmin Suomi sotaa jatkaa, sitä huonompia rauhanehtoja se voi odottaa. Joulukuussa 1943 päättyneessä Teheranin konferenssissa se on antanut Neuvostoliitolle siunauksensa strategisesti merkittäviin suomalaiskaupunkeihin kohdistuviin suurpommituksiin, joiden tavoitteena on pakottaa suomalaiset neuvottelupöytään.

Ensimmäinen tuhoisista pommituksista kohdistuu Helsinkiin 6.-7. helmikuuta. Pääkaupunkiseutua turvaavan ilmatorjunnan sulkutulen avulla suurin osa vihollisen pommikoneista pakotetaan pudottamaan lastinsa kaupungin ulkopuolelle. Tästäkin huolimatta 103 helsinkiläistä saa surmansa ja toista sataa haavoittuu. Lisäksi pommituksissa tuhotaan 28 rakennusta, näiden joukossa Helsingin rautatieasema.


Tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset joutuivat pakenemaan kotikaupungeistaan pommitusten alta

Neljä päivää myöhemmin kohteena on Kotka, jota pommitetaan 150 koneen voimin. Isku tappaa seitsemän.

16.-17.2. helsinkiläisten henkistä kanttia koetellaan jälleen. Ilmatorjunnan sulkutuli tekee jälleen parhaansa ja hyökkäyksen ensimmäisessä aallossa vain muutama läpimurtoa yrittäneestä 120 viholliskoneesta pääsee läpi ja kaupunkiin onnistutaan pudottamaan ”vain” vajaat sata pommia. Kaikkiaan Helsingin ilmatorjunta ampuu illan ja yön aikana taivaalle liki 18 000 kranaattia.Toinen aalto alkaa välittömästi ensimmäisen jälkeen ja aamuun mennessä on kaupunkia moukaroinut kolmisensataa konetta. Edellisen pommituksen seurauksena asukkaat ovat oppineet hakeutumaan suojaan heti hälytyksen alkaessa, mutta kuolonuhreja – siviilejä ja täysin turhaan – tulee 25.


Helsingin ilmatorjunta osoittautui suurpommitusten aikaan erinomaiseksi. Kuvassa Taivaskallion torjuntasektorin 75 ItK/27 -ilmatorjuntakanuunan sulkutulta (kuva: SA-kuva)

Muutaman viikon päästä kohteena on tähän saakka lähes täysin ilmapommituksilta säästynyt Oulu. Helmikuun 21. päivän iltana kahdeksana aaltona kaupunkiin hyökänneen viholliskonejoukon myötä alkaa viikon kestävä piina, jonka aikana viisi kuolee, yli 30 loukkaantuu ja toista sataa rakennusta tuhoutuu. Kuun loppuun mennessä on kaupungin 27 000 asukkaasta paennut jo yli 6000.


Oulun kolmas pommitus käynnisti suurpalon, joka tuhosi liki 70 rakennusta

Helsingin kolmas suurpommitus alkaa illalla 26.2., ollen hyökkäyksistä tuhoisin. Yhteensä kaupunkiin hyökkää yli 500 konetta ja vaikka Helsingin ilmatorjuntaa on vahvistettu entisestään ja suurin osa pommituksista onnistutaan tälläkin kertaa torjumaan (n. 9000 pommista vain 350 räjähtää kaupungissa), on tuho sen mukaista. Henkilövahinkojen (18 kuollutta) lisäksi aineelliset vauriot ovat merkittävät. Pommitukset tuhoamien 60 rakennuksen joukossa on korvaamatonta kulttuurihistoriallista perintöä: mm. Helsingin Yliopiston päärakennuksen vanha osa freskoineen tuhoutuu käytännössä täysin.

Vaan… onnistuuko Neuvostoliitto tavoitteessaan?


Helsinkin suurpommitusten kolmas yö tuhosi kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia, kuten Helsingin Yliopiston päärakennuksen (kuva: SA-kuva)

Neuvottelupöytään Neuvostoliiton kanssa, suutuksiin Saksan kanssa

Helmikuussa Suomen hallitus on pitkien neuvottelujen lopuksi päättänyt lähettää Suomen Moskovan- lähettiläänä toimineen ja Talvisodankin rauhaa neuvottelemassa olleen J.K.Paasikiven Tukholmaan tapaamaan Neuvostoliiton lähettilästä Aleksandra Kollontaita. Vaikka reissu pyritään julkisuuden ja spekulaatioiden minimoimiseksi naamioimaan ensin ”lääkärikäynniksi” ja myöhemmin ”kirjojen ostomatkaksi” herättää matka huomioita myös Saksassa.

Dagens Nyheter-lehden etusivu 25.2.1944

Neuvostoliitto ei tosin julkisuutta arkaile: pitkien neuvottelujen päätyttyä Paasikivi saa kotiin viemiseksi listan Neuvostoliiton sanelemista rauhanehdoista ja jotta hänen matkansa todellisesta luonteesta ei jäisi kenellekään (lue: saksalaisille) mitään epäilystä, antaa Neuvostoliitto ne julkaistavaksi Ruotsin suurimman lehden Dagens Nyheterin etusivulla. Saksa ilmoittaa pitävänsä mahdollista erillisrauhaa ”selvänä petoksena”, josta se ”tulisi tekemään omat johtopäätöksensä.”

Suomelta vaaditaan paluuta Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan 1940 rajoille, suhteiden katkaisemista Saksaan, maassa olevien saksalaisten internoimista sekä sotakorvauksia. Suomelle on tehty selväksi, että sen on hyväksyttävä Neuvostoliiton sanelemista ehdoista ihan joka ikinen – muuten ei olisi Moskovan neuvottelupöytiin menemistä.

Neuvostoliiton suostuteltua Suomea rauhaan niin Helsinkiin kuin Ouluun lähettämiensä terveisten kautta, kokoontuu eduskunta 29.2.1944 salaiseksi julistettuun istuntoon, jonka päätteeksi järjestetyn äänestyksen (105-78) perusteella hallitukselle annetaan valtuudet jatkaa rauhantunnusteluja.


Eduskunnan salaisessa istunnossa näkemykset siitä, miten Suomen tulisi edetä, erosivat toisistaan

Maaliskuun lopulla Paasikivi sekä maan entinen ulkoministeri Carl Enckell lentävät Moskovaan, missä neuvottelut jatkuvat tiukkasävyisinä. Mitään myönnytyksiä olisi Suomen turha odottaa, sillä Saksa on Moskovan silmissä jo hävinnyt sodan. Sotakorvausten määräkin tarkentuu ja vaatimusten määräksi ilmoitetaan 600 miljoonaa dollaria (nykyrahassa n. 7.4 miljardia euroa).

Takarajaksi ehtoihin vastaamiselle asetetaan 15.4.


Suomen neuvottelijat Paasikivi (vas.) ja Enckell tapasivat Moskovassa Molotovin useita kertoja

Neuvottelut päättyvät

Gummeruksen Jatkosota Kronikka on erinomainen ja hankkimisen arvoinen hakuteos, joka käy sotaa läpi päivä päivältä

Suomeen palattua delegaatio esittelee käytyjen neuvottelujen sisällön. Paasikivi on ainoa, joka olisi valmis hyväksymään ne. Pelko siitä, että vaatimukset Suomen kieltäytyessä näistä ehdoista jatkossa vain kovenisivat, on ymmärrettävä, mutta presidentti Risto Rytin tuskastunut näkemys on synkkä.

”Nämä ehdot tuhoavat meidän itsenäisyytemme. Sen pahempaa ei voi tulla.”

Selonteon saavuttaessa Arkadianmäen on eduskunnan vastaus yksimielinen kautta puoluerajojen ja ryhmittymien, minkä perusteella hallitus laatii vastineensa

”Niiden hyväksyminen horjuttaisi Suomen olemassaolon edellytyksiä ja ne sälyttäisivät sille taakkoja, jotka runsaasti ylittäisivät sen kestokyvyn rajat.”

Juuri ennen määräajan umpeutumista Neuvostoliitto saa Suomen vastauksen.

Se on ei.


Kevääseen 1944 mennessä Suomi oli ajettu ahtaalle joka suunnasta (kuvituskuva: SA-kuva)


Miten Suomi joutui Jatkosotaan? Kenttäpostia-lehden historiallisen erikoisnumeron löydät nyt lehtipisteistä kautta maan sekä  verkkokaupastamme. Lehteä on myynnissä rajoitetun ajan – osta siis omasi jo tänään!


 

Jaa kirjoitus: