Menossa on merkittävä sosiaali- ja terveys- ja maakuntauudistuspaketti, jota kutsutaan SOTE-MAKU- hankkeeksi. Sen tarkoituksena on tarjota ihmisille nykyistä parempia ja yhdenvertaisempia sosiaali- ja terveyspalveluja, vähentää hyvinvointieroja sekä hillitä kustannusten kasvua. Nämä on tarkoitus toteuttaa 18 maakunnan toimesta, joille säädetään lailla järjestämisvastuu asioiden hoitamisesta. Lakipaketin on tarkoitus olla voimassa asteittain vuodesta 2020 lähtien.

Sotiemme veteraanien kannalta sote-paketti merkitsee paljon. Se antaa toki mahdollisuuksia, mutta sisältää myös riskejä veteraanien tärkeiden palvelujen varmistamisessa niin kuntoutuksen kuin kotiin annettavien palvelujenkin osalta.

SOTE-MAKU esitys sisältää kymmenen päälakia. Näistä tärkeimmät veteraanien kannalta ovat sote-järjestämislaki, maakuntalaki ja valinnanvapauslait. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta muuta lait on jo annettu eduskunnalle. Valinnanvapauslaki on lausuntokierroksen jälkeen virkamiesvalmistelussa ja hallituksen on tarkoitus antaa se eduskunnalle maaliskuussa. Jotta aikataulu pitää, eduskunnan on saatava koko paketti hyväksyttyä kevään aikana.

Liiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunta seuraa asioiden kehitystä jokaisessa kokouksessaan.

Tärkein hallintoratkaisu veteraanien kannalta on, miten veteraaniasioita hoidetaan maakuntien tullessa. Maakuntalaissa on tehty ratkaisu, että jokaisessa maakunnassa tulee olla kolme vaikuttajaelintä. Ne ovat nuorisovaltuusto, vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto. Maakunnallinen vanhusneuvosto tulee koota kuntien vanhusneuvoston jäsenistä. Lakiesityksen mukaan se ei ole edunvalvoja eikä poliittinen toimija, vaan yhteistyöelin maakunnan päätöksentekijöiden ja virkamiesten suuntaan.

Hallinnon kokoamisen ja keventämisen nimissä syntyykin siis uusi vanhusneuvostotaso kuntien lisäksi maakuntiin.

Veteraaneja tämä koskee suuresti, sillä maakuntalaissa ei ole sanallakaan mainittu, miten tämän lakisääteisen eritysryhmän asiat hoidetaan. On vaara, että ryhmää yritetään sulauttaa muuhun vanhusväestöön. Tämän estämiseksi tarvitaan jokaisessa kunnassa sotaveteraaniyhdistysten aktiivisuutta.

Meillä on kaksi vuotta aikaa luoda toimivat yhteisen tekemisen muodot kuntien veteraaniasioita hoitavien ammattilaisten kanssa. Siihen on hyvät mahdollisuudet, kun nyt toivottavasti jokaisessa kunnassa on laadittu tai laaditaan kaikille veteraaneille kattavat hoito- ja palvelusuunnitelmat, jotka myös toteutetaan täysimääräisellä valtion rahoituksella.

Yhdistysten rooli on nyt seurata veteraanipalvelujen kehitystä, niiden laatua ja monipuolisuutta. Yhdistykset voivat myös antaa tukea kuntien toimijoille veteraanien todellisesta palvelutarpeesta, heidän asumisensa laadusta ja myös leskien ja puolisoiden tukitarpeesta vanhuspalvelulain perusteella.

Sote-lakien keskeinen kysymys on se, mitkä veteraanien tarvitsemista palveluista siirtyvät maakuntien hoidettaviksi ja mitkä jäävät kuntaan. Tärkeimpänä on saatava varmuus, miten asumiseen liittyvät asiat ratkaistaan. Nyt näyttää siltä, että myös kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen ehkäisevät toimet siirtyvät maakuntaan. Se on veteraanien kannalta huono ratkaisu ainakin kotona asumista tukevien palvelujen osalta.

Maakuntauudistuksen jälkeenkin veteraanit asuvat kunnissa entisissä osoitteissaan ja siten hoito- ja palvelusuunnitelmat tehdään kunnissa ja tarvittavat kotiin tuotavat terveys- ja sosiaalipalvelut on toteutettava lähellä. Tässä on kuntien ja tulevien maakuntien keskinäinen neuvottelun paikka, taas muistuttaen, että sotiemme veteraaneista säädetään erillislailla eikä heitä tule yhdistää muuhun vanhusväestöön, jonka palveluista säädetään mm. vanhuspalvelulailla ja sosiaalihuoltolailla.

Jokaisessa kunnassa sotaveteraaniyhdistyksen tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen, että sotaveteraaniyhdistysten edustus on mukana mahdollisimman monessa uudistusta suunnittelevassa ryhmässä. Tavoitteena on, että mahdollisimman monessa kunnassa veteraaniyhdistyksen edustaja on jäsenenä kunnallisessa vanhusneuvostossa ja jokaisessa maakunnan vanhusneuvostossa.

Meillä on kaksi vuotta aikaa vaikuttaa. Tehdään se, sillä veteraanimme ansaitsevat hyvän tulevaisuuden myös SOTE-MAKU-uudistuksen tultuakin.

Kirjoittaja on Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja

Pekka Paatero

Vain Kuopiossa, Turussa ja joissain pienemmissä kunnissa oltiin hereillä, kun anottiin vuonna 2017 veteraanien kuntoutukseen ja kotiin vietäviin palveluihin lisämäärärahaa. Jos kaikki kunnat olisivat toimineet kuten Kuopio, olisi Suomen kunnilla ollut mahdollisuus saada noin 100 miljoonaa euroa enemmän rahaa veteraanien palvelujen järjestämiseen. Kuntien lisämäärärahaesitykset hyväksyttiin anomusten mukaisesti, joten kunnat voivat syyttää vain itseään alimitoitetuista esityksistä.

Keskeinen tekijä vaatimattomiin lisämäärärahaesityksiin lienee ollut uskalluksen ja ymmärryksen puute. Voisiko valtio todella korvata kokonaisuudessaan tuon laajan kotiin vietävien toimintakykyä ylläpitävien palvelujen kirjon, joka kattaa ateriat, henkilökohtaisen puhtauden, siivouksen, kotisairaanhoidon, apuvälineet, päivätoiminnan, liikkumisen, virkistyksen, ulkoilun, pihatyöt ym. ym. ? Tämä mahdollisuus tuntui epäuskottavalta, kun muistetaan miten niukasti aiemmin lisämäärärahoja on ollut käytettävissä.

Henkilökohtaisen palvelusuunnitelman tekeminen on keskeistä, kun arvioidaan veteraanien palvelujen tarvetta. Valtiokonttori on antanut laajan liikkumavaran palveluvalikoiman käytössä. Monessa kunnassa on varmasti jäänyt huomaamatta, että palvelut korvataan – myös kuntien itse tuottamat – täysimääräisesti todellisten kustannusten mukaisesti. Hyöty kattavista palvaluista kohdistuu sekä veteraaneille, että kunnille.

Vuodesta 2017 oppia ottaen, miten tulee toimia kunnissa vuonna 2018? Valtion rahaa on tiedossa tällä hetkellä jonkin verran vähemmän, kuin mitä 2017 käytetään. Kunnilta tullaan pyytämään esitys lisämäärärahan tarpeesta todennäköisesti kesään mennessä. Nyt on vielä aikaa tehdä puuttuvat henkilökohtaiset palvelutarpeen suunnitelmat veteraaneille. Syytä on pitää koko tuo laaja palveluvalikoima mielessä ja käydä se veteraanin kanssa läpi. Veteraani itse ei yleensä ole perillä niistä palvelumahdollisuuksista, joita hänelle voidaan tarjota.

Emme vielä tiedä, miten paljon lisämäärärahaa kunnille myönnetään vuonna 2018. Meidän tulee kuitenkin mitoittaa anomukset sellaisiksi, että palvelutarpeiden pohjalta veteraanit saavat riittävät palvelut toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Tämän vuoden kokemusten perusteella keskimäärin 10000 euroa vuodessa veteraania kohden, ei ole ylimitoitettu. Kustannukset tehostetetussa palveluasumisessa ovat kolminkertaiset tähän verrattuna.

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri Lohjan terveyskeskuksessa

Alkuperäinen teksti on julkaistu Sotaveteraani Krigsveteranen-lehdessä 6/2017

         Pentti Suppola

Suomen Sotaveteraaniliiton Sotaveteraanit.fi-Twitterissä on käyty aktiivista keskustelua Sotaveteraanien viestinnällisistä ja yhteiskunnallisista tavoitteista. Twitter on meille uudehko viestintäkanava. Opimme koko ajan esimerkiksi siitä, millä tavalla asioita esitetään ja kuinka pitkälle debattiin kannattaa lähteä lyhyillä tweeteillä.

Nopeassa debatissa itse asia on vaarassa hukkua väitteisiin ja vastaväitteisiin, virheisiin ja niiden korjaamisiin. Sen vuoksi on syytä kerrata nyt vähän pidemmässä muodossa, mitkä ovat Suomen Sotaveteraaniliiton tavoitteita ja pyrkimyksiä.

Sotaveteraanien perintö on osa suomalaisuutta ja historiaamme. Ilman veteraaneja Suomi ei olisi vapaa ja hyvinvoiva. Kaikille sodan käyneille tulee tarjota samat edut. Suomen Sotaveteraaniliiton tärkein tehtävä on tukea veteraaneja hankkimalla valtiolta kunnille riittävästi varoja veteraanien kotipalvelujen ja kuntoutuksen hoitamiseen. Valtio käski miehet sotaan ja valtion on myös hoidettava veteraanien vanhuuden aika.

Tämän lisäksi haluamme puolustaa kaikkia Suomen puolesta taistelleita veteraaneja heidän taustastaan riippumatta. Kaikki veteraanit puolustivat sodissa itsenäistä ja demokraattista Suomea, jossa kaikilla on yhtäläinen arvo. Se on myös meidän tehtävämme ja toimimme sen puolesta myös viestinnässä.

Sotaveteraaniliitto ei osallistu puoluepoliittiseen työhön, mutta ottaa jatkossakin kantaa veteraanien asemaa koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Markku Seppä

Toiminnanjohtaja

 Veteraanien ikääntyessä yhä harvempi veteraani tietää mahdollisuuksistaan tarpeidensa mukaisiin palveluihin. Valtiokonttorin ohjeistuksen mukaan kunta on vuonna 2017 voinut käyttää 200 euroa palvelumäärärahaa yhdessä veteraanin kanssa tehtävään palvelutarpeen arviointiin. Liiton saamien tietojen mukaan näitä on tehty runsaasti. Toivomme, että kaikki veteraanit tavoitetaan, heille tehdään kattava palvelusuunnitelma ja tarjotaan palvelut.

Lisämäärärahaa tarvitaan palveluihin tällekin vuodelle

Kunnat ilmoittivat lisämäärärahatarpeistaan valtiokonttorille toukokuun loppuun mennessä. Monissa kunnissa määrärahaa tarvitaan merkittävästi lisää. Viime vuodelta palautuvilla varoilla voidaan hoitaa vain murto-osa tarpeesta.

Eduskunnassa on poliittinen yksimielisyys siitä, että jos vuoden 2017 aikana seurantatiedot osoittavat veteraanien kotona asumista tukeviin palveluihin ja kuntoutukseen varattujen määrärahojen riittämättömyyden, eduskunta on itsenäisyyden juhlavuonna valmis tarpeelliseen lisäbudjetointiin.

Tällä lupauksella on nyt arvoa ja siihen me luotamme.

Harmillista, että emme tiedä millainen lisätarve on ja koska lisämääräraha maksetaan kunnille. Tukeakseen kuntia päätti liiton asiantuntijatoimikunta, sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunta pyytää tuoretta ajankohtaispalautetta kuntien asiantuntijoilta.

Veteraanipalveluiden ja kuntoutuksen jatkuminen syksyllä on järjestöjen suurin huoli tässä epätietoisuuden tilanteessa. Tärkeintä on, että kunnat saavat ilmoittamansa lisämäärärahan mahdollisimman pian. Näin veteraaneille suunnitellut palvelut voivat jatkua keskeytyksettä. Kunnilta toivomme ymmärtämystä jatkaa palveluiden tarjoamista veteraaneille.

Voidaksemme välittää veteraaneille ajantasaista tietoa palvelujen saatavuudesta koko vuoden ajan, toivomme saavamme kunnilta palautetta valitsevasta tilanteesta. Erityisesti toivomme tietoa siitä, onko lisämäärärahan tarpeessa tapahtunut muutosta toukokuussa Valtiokonttorille tehdyn arvion jälkeen.

Liiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtajana toivon, että STM:n vastuuministeri lähestyisi kuntia vakuutuksella, että kuntien lisätarpeet huomioidaan nopeasti ja että valtio kantaa lupaamansa vastuun lisämäärärahasta. Jos kunnat joutuvat ottamaan riskin ja rahoittamaan toimintaa omin varoin, on niillä oltava tieto riittävistä lisärahoista, jotta palvelut voivat jatkua tehtyjen palvelusuunnitelmien mukaisina koko vuoden.

Huoli myös ensi vuoden rahoista

Huolta rahojen riittävyydestä aiheuttaa tuore VM:n esitys ensi vuoden rahoiksi. Veteraanikuntoutuksen ja kotiin annettavien palvelujen määräraha on menossa budjettiriiheen 8,6 m€, yli 20 % karsittuna. Tämä on saamieni tietojen mukaan STM:n esitys, jota VM ei ole karsinut.

Tarvitaan laki

Jotta jatkossa vältyttäisiin jokavuotisesta kamppailusta riittävistä määrärahoista, liitto on esittänyt sellaisen lain säätämistä, jollaisella sotainvalidien saamat kunnalliset palvelut on korvattu kunnille 1980-luvulta lähtien.

Sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunta
Pekka Paatero
puheenjohtaja
pekka.paatero@redcross.fi

Tämä lause konkretisoitui Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlavuoden sävellys- ja sanoituskilpailun tulosten tarkastelussa. Kilpailua suunnitellessamme toivoimme saavamme veteraanipolvesta kertovia, lasten ja nuorten laulettavaksi sopivia lauluja. Vastauksia saimme kertaallisen määrän, joista maaliskuussa palkitsimme kolme parasta. Kunniamaininnan myönsimme kuudelle kappaleelle ja erityismaininnan yhdelle laululle.

Kilpailun voittajakappaletta, Tuomo Tiitisen Isä kerro -laulua on ollut mahdollisuus kuunnella Youtubessa jo muutamien viikkojen ajan. Voittajien varmistuttua pyysimme jokaiselta tekijältä esseen, jossa toivoimme heidän kertovan ajatuksiaan laulun synnystä, kilpailuun osallistumisen syistä, veteraanien merkityksestä ja heidän perinteensä siirtämisestä tuleville sukupolville.   Laulujen pohjalta tehtävän, päiväkodeille ja kouluille kohdennetun opetuspaketin suhteen pyydettiin myös mielipiteitä.

Jokaiseen kirjoitukseen oli paneuduttu. Ajatukset olivat syvällisiä ja sydämestä. Lauluntekijöiden nuoresta iästä johtuen vain muutamalla oli suora kontakti veteraanipolveen. Kuitenkin kunnioitus veteraanien, niin rintamalla kuin kotirintamalla oman osansa tehneitä kohtaan oli todella suuri.

Siteeraan yhtä kirjoitusta, jonka pääajatus oli jokaisessa esseessä:

Laulun syntyyn vaikutti koko tähänastinen elämämme. Ne opit, kokemukset ja perintö, jota Suomessa kasvaneina olemme saaneet. Hyvinvointiyhteiskunta, yleissivistävä peruskoulutus, sananvapaus ja demokraattinen valtiovalta, pilarit, joiden varassa olemme kasvaneet. Perhe- ja ystävyyssuhteet, johon olemme voineet nojata. Veteraanien perintö on tärkeä osa suomalaisuutta, jota pitää vaalia ja siirtää tuleville sukupolville.

Esseissä pohdittiin myös mitä veteraanien perintö muuttuvassa maailmassa tarkoittaa. Nuoret kokevat perinteen olevan sisukkuutta, lojaaliutta ja avointa mieltä, ei sulkeutumista, muukalaisvihaa eikä pelkoa.

Opetuspaketin toivottiin toimivan työkaluna opettajille, keskustelun pohjana itsenäisyydestä ja suomalaisuudesta ja veteraaniemme tekemästä työstä. Laulujen myötä asioiden käsittely on toimivaa ja jättää hyvän muistijäljen lapsiin ja nuoriin.

Osa lauluista tullaan esittämään Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlassa kutsuvieraille mutta sunnuntaina 22.10.2017 Finlandia-talossa järjestettävässä konsertissa laulut ovat kaikkien kuultavissa. Itä-Helsingin Musiikkiopiston kuorot ja Rauman Normaalikoulun lauluryhmät tulkitsevat kilpailukappaleet nuorten muusikkojen säestyksellä. Konsertissa kuullaan myös Sotaveteraaniliiton sävellyskilpailun toisen osan voittajakappale. Anna-Mari Kaskisen runoon tehty kuorosävellys. Tämä kilpailu toistaiseksi vielä avoinna.

Turun Yliopiston Rauman Opettajainkoulutuslaitoksen opiskelijoista koostuva ryhmä työstää lauluihin liittyvää opetuspakettia. Sanni-Mari Kanto valmistuu luokanopettajaksi, Charlotta Syren, Jarna Kukkonen ja Mikael Taivassalmi käsityönopettajiksi. Ryhmä on valikoitunut oman osaamisalueensa mukaan ja opiskelijoiden taidot täydentävät toisiaan. Heille kaikille on tärkeää suomalaisuus ja Suomen historia ja historian tuottaminen lapsille ymmärrettävään muotoon nimenomaan veteraaniperinne huomioiden.

Ajatuksena on saada opetuspaketti verkkoon sekä cd:lle. CD-levyä voivat isovanhemmat hankkia myös lastenlapsilleen.

Sotaveteraaniliiton oman juhlavuoden sanoitus- ja sävellyskilpailu kunnioittaa omalta osaltaan erinomaisen hyvin Suomi 100 juhlavuotta.

Tuija Saura

Musiikkityöryhmän jäsen

Mitä vaari teki sodassa?

Talvi-, jatko- ja lapinsotaan osallistui noin 650.000 miestä ja yli 100.000 naista. Sotaveteraaneja on joukossamme vielä yli 20.000. Heidän keski-ikänsä on yli 91 vuotta. Tämä tosiasia muuttaa veteraanitoiminnan muotoja tulevina vuosina.

Veteraanien tuki- ja hoivatyön tavoite on turvata veteraanien mahdollisuus asua omassa kodissa. Se on yhteiskunnan selkeä tavoite ja veteraanien toive. Kotona asuminen edellyttää riittävää toimintakykyä, toimeentuloa ja tukiverkkoa.

Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti 27.4. Oulussa Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa, että valtio varautuu kohdistamaan sotaveteraanien kotiin vietävien kunnallisten avopalvelujen kustannuksiin tuntuvan lisäpanoksen ensi vuoden alusta lukien.

Sotaveteraanit päättivät vuosikymmen sitten, että hoivatyön jälkeen toiminta suunnataan perinnetyöhön. Perinnetyö on keskeinen työsarka myös kannattajajäsenillemme. Siirtymäkauden valmistelu on jo käynnissä.

Sotavuosien perinnetyö on merkittävä osa suomalaisten maanpuolustustahtoa. Kansalaistemme ja varsinkin nuoremman väen on tärkeä tietää, millaisin uhrauksin Suomen itsenäisyys ja hyvinvointi on saavutettu.

Veteraanisukupolven väistymisen myötä katkeaa monella perheellä ja suvulla henkilökohtainen side sotaan ja sodanajan kokemuksiin.

Järjestimme perheen kesken muistotilaisuuden edesmenneen sotaveteraani-isäni syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi. Kysyin lapsilta ja lastenlapsilta, mitä he haluavat kuulla vaarista. ”Mitä vaari teki sodassa”, oli vastaus. Kerroin isäni sotavuodet hänen sotilaspassinsa ja Itä-Karjalan kartan äärellä. Hankimme Kansallisarkistosta hänen palveluasiakirjansa sotavuosilta. Lähes neljän vuoden ajalta.

Isänmaanrakkauden ja maanpuolustustahdon ylläpito ei ole yksin veteraani- ja reserviläisjärjestöjen asia. Se on meidän kaikkien suomalaisten ja koko yhteiskunnan asia. Tammenlehvän Perinneliiton kautta perinnetyöhön on liittynyt kaksikymmentä maanpuolustus-, veteraani- ja kansalaisjärjestöä. Jäsenmäärältään suurimpana veteraanijärjestönä Sotaveteraaniliitolla on johtava rooli veteraaniperinteen vaalimisessa.

Veteraanijärjestöjen hallinto siirtyy meille sotaveteraanien tytöille ja pojille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille.

Auttavia käsiä ja veteraanien ystäviä tarvitaan lisää. Tuki- ja hoivatyö jatkuu pitkälle 2020-luvulle.

Rintamalla veljeä ei jätetty. Ei jätetä nytkään. Sotaveteraanien, miesten ja naisten, elämänehtoon asiallinen hoitaminen on kunnia-asiamme.

Erkki Heikkinen
Kirjoittaja on Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja.

Vuoden 2008 liittokokous merkitsi uuden vaiheen alkamista Sotaveteraaniliiton historiassa. Liiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin nuoremman sukupolven edustaja liiton puheenjohtajuuden pysyessä edelleen sotaveteraanin käsissä. Samassa yhteydessä hallituksen kokoonpanoa supistettiin ja tehtiin periaatepäätös siitä, että hallituksen jäsenten valinnassa painotetaan asiantuntemusta ja jäsenet valitaan pääosin kahden vuoden jaksoiksi. Tämä menettely on tuonut liiton hallitukseen uusia kykyjä valtuuston keskittyessä kentän näkökulmien esiintuomiseen.

Järjestely ei saanut kaikkialla kannatusta ja aiheutti ajoittain närää. Valtuuston ja hallituksen työnjako selkiintyi vuosien 2008–2012 aikana, mutta kädenvääntöä on käyty hallituksen henkilövalinnoista. Ne kuitenkin on aina tehty liiton kokonaistarpeita ajatellen. Naisnäkökulman saamiseksi mukaan on nykyisessä hallituksessa kaksi naisjäsentä. Hallituksen asemaan eivät vuoden 2012 liittokokouksen päätökset tuoneet muutosta, vaikka niiden perusteella liiton puheenjohtaja on myös hallituksen puheenjohtaja.

Joensuun liittokokousta edeltävässä tulevaisuusfoorumissa tai ehkä paremminkin seminaarissa käsitellään liiton toiminnan kehittämistä edessä oleville toimintavuosille piirien laatimien raporttien perusteella. Kahdeksan vuoden aikana on edistytty monessa piirissä hyvin, mutta monessa on edelleen paljon tehtävää. Järjestökentän muotoutuminen on hallittava siten, ettei epätasapainoista ja eriaikaista siirtymistä perinneaikakauteen synny. On edettävä harkittuja askeleita ottaen kohti 2020-lukua; askelmerkit ovat olemassa. Hallitus ei ole tehnyt valmistelutyötä missään umpiossa, kuten joskus on saatettu epäillä, vaan päätöksiä on valmisteltu pitkäjänteisesti vuodesta 2008 lähtien asiantuntevissa toimikunnissa ja työryhmissä.

Sotaveteraanien kotona selviytymisen ja turvallisen vanhuuden kannalta tärkein vaihe on edessä. Kaikkien edunvalvontatoimenpiteiden keskeinen tehtävä on vaikuttaa siihen, että pääministeri Juha Sipilän Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa julkistamat päätökset viedään käytännön tasolla toimenpiteiksi eduskunnassa ja kunnissa.

Sotaveteraanien toimintakyvyn ylläpitämisen perustana ovat kotona asumista tukevat palvelut ja kuntoutus, jotka lähtevät veteraanin tarpeista. Jotta apu saadaan tarvitsijoille, yhteistyö kuntien veteraanityöstä vastaavien kanssa on saatava toimivaksi. Hyvä yhteistyö on avainasia, ja siihen panostaminen kannattaa. Sen toimivuudesta on monia hyviä esimerkkejä.

Kahdeksan toiminnan täyteisen vuoden jälkeen luovutan hyvillä mielin tehtävät Joensuun liittokokouksessa valitulle Suomen Sotaveteraaniliiton uudelle puheenjohtajalle.

Finn-Göran Wennström