Uutiset

3.5.2019 Kohtalot Pro Patrian takaa: Helsingin juutalainen seurakunta

Juutalaiset saapuivat Suomeen 1700- luvun lopulla Ruotsin kuningaskunnan ja keisarillisen Venäjän kautta. Suomen nykyinen juutalaisväestö on peräisin ajalta, jolloin Suomi oli muuttunut osaksi Venäjän valtakuntaa.

Maahan 1850- luvulta lähtien asettuneet juutalaiset olivat tsaarin armeijan entisiä pakkovärvättyjä sotilaita ja heidän perheenjäseniään. Jopa 25 vuotta kestäneen asepalveluksen päätyttyä sotilaat saivat luvan asettua Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Juutalaisyhteisöjä syntyi Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Turkuun ja Viipuriin. Heihin kohdistui rajoituksia ja elantonsa heidän oli luvallista ansaita mm. käsityötuotteita, käytettyjä vaatteita ja tavaroita myymällä sitä varten perusteluilla kauppapaikoilla eli narinka-toreilla.

Täydet kansalaisoikeudet Suomen juutalaisyhteisö sai pitkän kamppailun jälkeen 1918, pian Suomen itsenäistyttyä.

Helsingin synagoga valmistui elokuussa 1906

Sotiemme 1939- 1945 aikana Suomessa asui noin 2000 Suomen kansalaisuuden omaavaa juutalaista. Muun Suomen lailla oli pieni juutalaisyhteisö valmis antamaan kaikkensa isänmaansa puolustamiseen.
 
Ruotsinkielisinä useimmat palvelivat Jalkaväkirykmentti 10:ssä. Suomea puhuneet Viipurin juutalaissotilaat palvelivat JR 14:ssä ja JR 52:ssa. Juutalaisyhteisön jäsenistä sotiin osallistui 330 miestä ja 20 naista. Heistä 23 miestä antoi kalleimman uhrinsa. Talvisodassa kaatui 15 juutalaismiestä, jatkosodassa kahdeksan.

Juutalaisista sotilaista 32 oli upseereja, eli 10% kaikista sotilaista. Heistä merkittävä osa oli lääkäreitä. Aliupseereita oli kymmeniä. Juutalaiset ovat pitäneet talvisotaa myös Suomen juutalaisten ”omana itsenäisyyssotana”, missä he lopullisesti lunastivat suomalaisuutensa; paikkansa suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Jatkosodassa tilanne muodostui Suomen armeijan juutalaissotilaiden kannalta varsin erikoiseksi, sillä Suomi taisteli samalla puolella kuin Euroopan juutalaisten tuhoamiseen tähtäävä natsi-Saksa. Tämä aiheutti myös liittolaisen kannalta kiusallisia tilanteita kun saksalainen, jonka kotimaa oli vannonut ”Euroopan vapautuvan alempiarvoisista juutalaisista”, joutuikin tekemään kunniaa häntä ylempiarvoiselle suomalaiselle juutalaisupseerille. Neljälle suomenjuutalaiselle (lääkintämajuri Leo Skurnik, kapteeni Salomon Klass, luutnantti Leo Jakobson sekä sairaanhoitaja Dina Poljakov) myönnettiin tunnustuksena urhoollisuudestaan jopa Saksan rautaristi.

Heistä yksikään ei suostunut ottamaan sitä vastaan.

Sodan jälkeen Mannerheim kävi vierailulla synagogassa osoittaakseen kunnioituksensa juutalaisyhteisön uhrauksia kohtaan. Hänen tuomansa seppele on yhä näytteillä synagogassa.

Ensimmäinen juutalainen aseveliyhdistys perustettiin jo 1943, mutta jatkosodan päättymisen jälkeen se jouduttiin Valvontakomission käskystä muiden vastaavien lailla lakkauttamaan. Vuonna 1979 Suomen juutalaiset sotaveteraanit perustivat uuden, aktiivisesti toimineen yhdistyksen, joka liittyi myös Helsingin sotaveteraanipiirin jäseneksi. Yhdistyksen toiminta päättyi vuonna 2014 rivien harvetessa ja mukana yhä olevien veteraanien voimien ehtyessä. Heidän perinteitä, kunniaa ja muistoaan vaalii Suomen vuonna 2006 perustettu Suomen juutalaisten sotaveteraanien perinnekilta.

Viimeinen suomenjuutalainen sotaveteraani, Salomon Altschuler, kuoli helmikuussa 2019. Hänen viimeiseksi jääneen haastattelunsa löydät täältä.

Helsingissä sijaitsevan synagogan Pro Patria-taulussa on 17 helsinkiläisen, isänmaansa puolesta kaikkensa antaneen juutalaissotilaan nimet. Tässä ovat heidän tarinansa.

 
Jakob Berman, 36

Jakob Berman (1904-1940)

Tukholmassa syntynyt sotamies Berman toimi talvisodassa Erillispataljoona 19:n konekiväärikomppanian lähettinä.

Siviilissä hän toimi liikeapulaisena. Jackena tunnettu Berman oli innokas urheilumies, jonka suuri rakkaus oli jalkapallo.

22.2.1940 Pataljoonan Tuppurasta alkanut marssi saapui Pulliniemeen. Sotapäiväkirja kertoo Vatnuorissa käytyjen taistelujen alkaneen seuraavana päivänä ja kestäneen 28.2. saakka. Tuohon päivään päättyi myös Bermanin sotapolku.

Haudattu Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarilehtoon.



David Hertig, 31

David Leiser Hertig (1908 – 1940)

Helsinkiläinen Hertig muistetaan tarmokkaana ja aikaansaavana. Ruotsalaisesta kauppaopistossa valmistuttuaan luonut menestyksekkään uran liikemaailmassa, avioitunut ja ehtinyt kahden lapsen isäksi.

Sodanajan palvelukseensa hän astui 13.10.1939 ja palveli talvisodassa komentajansa, jääkärimajuri Heikki Jussilan mukaan nimetyssä Osasto Jussilassa.

Sotamies Hertig sai erikoiskoulutuksen konekiväärikomppaniassa Inkoossa, mihin hänen suojeluskunta-aktiivina oppima ampumaharrastuksensa antoi erinomaiset edellytykset. Helmikuun keskivaiheilla Viipurinlahdelle siirtynyt Hertig haavoittui Esisaaressa 5.3.1940 ja menehtyi vammoihinsa kolme päivää myöhemmin.

Haudattu Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarilehtoon.


Isak Engel, 27

Isak ”Ittu” Engel (1917-1944)

Tukholmalaissyntyinen Engel oli päässyt ylioppilaaksi keväällä 1936, minkä jälkeen hän aloitti oikeustieteen opintonsa Helsingin yliopistossa.

Varusmiespalvelukseen hän astui 1938 ja oli AUK 1939:n satoa. Välirauhan aikana hän työskenteli elokuva-alalla. Jatkosodan alkaessa Jalkaväkirykmenteissä 4 palvellut lääkintäkersantti Engel oli Hangon rintamalla, mistä hänet siirrettiin myöhemmin Syvärille.

Engel kaatui 26.6.1944 Nurmoilassa oltuaan junassa, joka tuhoutui pommituksessa kokonaan. Perheelle ei säästynyt edes ruumista haudattavaksi. Hänen muistolaattansa sijaitsee Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarilehdossa.

27-vuotiaalta Engeliltä jäi vaimo ja yksi lapsi.


Meier Kafka, 22

Meier Isak Kafka (1917-1940)

Helsingin teknillisessä opistossa sähkötekniikkaa opiskellut Kafka ehti työskennellä kahden vuoden ajan Oy Strömbergin tehtaalla, missä hänen kykynsä tulivat pian selviksi.

Kykyä ja kiinnostusta helsinkiläisnuorukaisella riitti: partioharrastuksen lisäksi hän oli innokas harrastajateatterilainen, joka kirjoitti runojen ja novellien lisäksi myös näytelmiä ja ohjasi niitä.

Meierin varusmiespalvelus johti pian tositoimiin ja hän palveli Karjalan kannaksella 1. Prikaatin toisessa pataljoonassa. Hän haavoittui maaliskuun alussa Lyykylässa ja menehtyi 9. Sotasairaaassa Viipurissa 14.3.

Talvisota oli päättynyt päivää aikaisemmin.



Chaim Katz, 29

Chaim ”Hammu” Katz

”Hammuksi” kutsutun Katzin etunimi tarkoittaa hepreaksi elämää. Hänen kohdallaan se jäi kuitenkin varsin lyhyeksi: mies ei ehtinyt edes 30. syntymäpäiväänsä nähdä.

Turussa syntynyt ja lapsuutensa viettänyt Katz työskenteli ennen sotaa Helsingissä kauppamatkustajana. Talvisodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 1:ssä,  jatkosodassa JR 35:n 4. pataljoonassa.

Kaatui Vienan kanavalla 27.2.1940. Hänen muistokirjoituksensa julkaistiin Turun juutalaisen seurakunnan Front Karoliina lehdessä 3/1943.

Haudattu Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarilehtoon.


Isak Keini, 32

Isak ”Isse” Keini (ent. Kasulkin) (1907-1940)

Valmistuttuaan ylioppilaaksi Svenska Lyceumista hän luki itsensä agronomiksi Helsingin yliopistossa, minkä jälken hän suuntasi Tanskaan töihin.

Keini oli väsymätön nuorisotyön puurtaja, jonka sydän sykki (vaimon ja lapsen lisäksi) partiotoiminnalle ja hän olikin juutalaisen partiolippukunnan Kefirin perustaja.

Sotamies Keini astui sodanajan palvelukseensa 12.10.1939 ja vietti talvisotansa Jalkaväkirykmentti 10:n 5. pataljoonassa kiväärimiehenä.

Hän kaatui Karhulan Marjapellonmäessä taistelujen raivotessa ankarimmillaan.

Haudattu Helsingin juutalaisen seurakunnan sankarilehtoon.

 

Harry Knaster, 29

Harry Leo Chaim-Leiser Knaster (1914-1944)

Siviilissä liikeapulaisena toiminut Knaster tunnettiin hiljaisena, mutta sitäkin hyväsydämisempänä.

Palvelukseen Sotamies Knaster astui syyskuussa 1940, jolloin Suomessa oli saatu elää talvisoadn jälkeistä rauhaa reilun puolen vuoden ajan. Ei mennyt kuitenkaan vuottakaan ennen kuin Suomi oli taas sodassa, tällä kertaa myös Knaster mukanaan.

Kenttätykistörykmentti 9:n 8. pataljoonan taistelulähetti sai tovereiltaan kiitosta rehtiydestään ja tunnollisuudestaan, minkä osoituksena hänet oli palkittu elokuussa 1941 2. lk Vapaudenmitalilla.

Kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä Kannaksella. Knaster oli tuolloin joukkoineen Valkeasaaressa, jonka 9.6. alkaneita taisteluita niistä selviytyneet kutsuvat verilöylyksi. Suomea oli vastassa 18-kertaisella ylivoimalla tulittava vihollinen ja tuhot olivat sen mukaiset. Seuraavana oli menetetty jo yli 900 miestä ja Mannerheim itse viittasi siihen ”Suomen sotahistorian mustana päivänä”.

Heidän joukossaan oli myös Knaster, jonka ruumista ei koskaan löydetty.


Harry Mattsoff, 22

Chaim-Gershon Harry Georg Mattsoff (1919-1941)

Kaveripiirissaan suosittu ja mm. huumorintajustaan muistettu Mattsoff lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan heti lukion suoritettuaan.

Välirauhan aikana hän toimi kauppaedustajana, mutta kesällä 1941 isänmaa kutsui alikersantti Matssoffia.

Jääkäripataljoona 4:ssä palvellut Mattsoffin sotapolku ehti kestää vain muutaman viikon, sillä jo 15.7. 1941 hän haavoittui vaikeasti Ilomantsin rintamalla, menehtyen vammoihinsa Kontioniemen 22. sotilassairaalassa 30.7.

Haudattu Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarilehtoon





Elis Nemes, 25

Elis Nemes (ent Nemeschansky) (1915-1941)

Siviilissä konttoristina työskennellyt Nemes oli kuollessaan vasta 25-vuotias. Mies jäi hänet tunteneiden muistoihin kilttinä ja rehtinä. Hän oli sanansa mittainen mies ja lunasti ”veljeä ei jätetä”- lupauksen myös teoillaan.

Hatjalahden, Suokannon, Marjapellonmäen, Ylä-Sommeen, Lasisaaren sekä Vilajoen rintamilla taistellut Nemes oli syyskuussa 1941 Hangon lohkolla. Henkensä alttiiksi laittaen hän hivuttautui piikkilankaesteen alta vihollisen puolelle noutaakseen sinne jääneen haavoittuneen toverinsa ja tuli näin pelastaneeksi hänen hengen.

Vain muutama viikko myöhemmin oli Nemesin vuoro saada osuma vihollisluodista.


Moses Pivovitch, 25

Moses ”Mikko” Pivovitch (1914-1940)

Varastoapulaisena siviilissä työskennellyt Pivovitch oli lahjakas nyrkkeilijä, jonka kyvyt olivat herättäneet huomiota Suomen juniorimestaruuskisoissa. Kavereidensa Mikoksi kutsuma kiväärimies levitti ympärilleen hyvää tuulta minne ikinä menikin.

”Hän oli koko joukkueen suosikki”, kirjoitti sotamiehen joukkueenjohtajakin hänen Pivovitchin äidille kirjoittamassaan kirjeessä pojan menetystä surren.

Pivovitchilla oli ollut palava haave päästä Palestiinaan (nyky-Israelin valtiota ei vielä tuolloin ollut) ja olla mukana rakentamassa esi-isiensä maata. Haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut, sillä Jalkaväkirykmentti 10:n 2. pataljoonassa palvellut Pivovitch kaatui helmikuussa 1940 Hatjalahden taistelussa Sommeessa.

Kaksi kuukautta aikaisemmin hän oli viettänyt 25-vuotissyntymäpäiväänsä.


Boris Björn Dov Ber Schur, 24

Boris Björn Dov Ber Schur (1915-1940)

Svenska Läroverketistä ylioppilaaksi kirjoitettuaan Schur heittäytyi täysin rinnoin opiskelijaelämään toimien mm. 1936-1937 Nylands Nationin klubi-isäntänä. Lisäksi hän oli Uusliberaalisen ylioppilasyhdistyksen jäsen ja suojeluskuntamies henkeen ja vereen.

Journalismi oli historiaa ja kielitieteitä opiskelevan nuorukaisen kutsumus ja opiskelijalehtien lisäksi hän ehti toimimaan myös Hufvudstadsbladetin ja Svenska Pressenin avustajana.

”Hänellä oli mieli täynnä suunnitelmia, elämänhalua ja innostusta”, luonnehti Schuria eräs hänen lehtimieskollegoistaan tämän muistokirjoituksessa.

Isänmaansa palvelukseen (Jalkaväkirykmentti 9:n 4. pataljoona) sotamies Schur astui lokakuussa 1939. Maaliskuussa 1940 Säkkijärven Vilajoella käydyissä taisteluissa hän katosi.

Selvyyttä hänen kohtalostaan ei koskaan saatu ja hänet julistettiin myöhemmin virallisesti kuolleeksi. Hänen muistolaattansa löytyy Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarilehdosta.


Elieser Schwartzman, 24

Elieser Schwartzman (1915-1940)

Avuliaisuus, epäitsekkyys ja velvollisuudentuntoisuus ovat sanoja, joilla hänet tunteneet Schwartzmania kuvailevat. Tunnollisuudesta hänet muistettiin myös hänen työpaikassaan, helsinkiläisen tekstiilitavarakaupan varastomiehenä.

Palvelukseen helsinkiläissotamies astui lokakuussa 1939 ja taisteli talvisotansa jalkaväkirykmentti 10:n 2. pataljoonan riveissä

Säkkijärven Vilajoen taistelut koituivat Schurin lailla myös Schwartzmanin kohtaloksi, jonka kaatumispäiväksi on merkitty 8.3.

”Ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut, siunattu kentälle jääneenä tai poissaolevana.”



Abraham Ruben Sirovitsch, 26

Abraham Ruben Sirovitsch (1913-1940)

Jo nuoresta pitäen kaikesta teknisestä kiinnostuneen Sirovitschin uravalinta ei yllättänyt ketään. Helsingin yliopistossa suoritettujen opintojen jäkeen hänestä tuli Elektroprodukt- liikkeen johtaja vain 21-vuotiaana.

Uskollisena ja sanansa mittaisena miehenä hänelle uskottiin erilaisia luottamustehtäviä, jonka aika kului lisäksi urheilun (erityisesti pikajuoksun ja hiihdon) parissa.

Talvisotaan Valkoisessa Kaartissa varusmiespalveluksensa suorittanut Sirovitsch lähti Jalkaväkirykmentti 11:n eli Ässärykmentin riveissä. Kotiin jäi odottamaan vaimo.

Lokakuussa 1939 rykmentti keskitettiin Johanneksen alueelle osaksi 4. Divisioonan puolustusryhmitystä. II-pataljoonan tehtävänä oli puolustaa Kuolemanjärven lohkoa ja III-pataljoona, johon Sirovitsch kuului, oli divisioonan reservinä. Tässä tapauksessa lohkon hyytävä nimi todella oli enne: 2.3.1940 hän kaatui, vain 26-vuotiaana.


Rafael Skurnik, 30

Rafael Skurnik (1909-1940)

Helsinkiläinen Skurnik kokeili Nya Svenska Samskolanin jälkeen siipiään ensin mainostoimistossa, mutta löysi sittemmin paikkansa kangasalan kauppamatkustajana.  Hänen välitön luonteensa oli tässä epäilemättä eduksi – Skurnik kun oli niitä, jotka saivat ystäviä kuin itsestään.

Varusmiespalveluksensa hän suoritti vuonna 1925, jatkaen seuraavana vuonna RUK:iin.

Talvisodassa korpraali Skurnik palveli Erillispataljoona 9:n II pataljoonassa ja osallistui sen riveissä Turkinsaaren taisteluihin Viipurinlahdella. 9.3. hän haavoittui ja kuoli Viipurin 11. sotasairaalassa 2 päivää myöhemmin.


 

Moses Leib ”Mosa” Smulowitz, 22

Moses Leib ”Mosa” Smulowitz (1917-1940)

Vasta parikymppisenä Smulowitzin elämä oli vasta alussa ja elämänhalua pursuava helsinkiläinen suorastaan paloi halusta tarttua siihen.

Hänen hyväntuulisuudellaan ja energisyydellään ei tuntunut olevan rajaa: mm. hiihdossa ja jalkapallossa ansioitunut nuorukainen paneutui opintoihinsakin ja ehti juuri ennen sodan syttymistä valmistua Helsingin teknillisestä opistosta.

Varusmiespalveluksensa Smulowitz suoritti Tampereen rykmentissä, astellen sieltä ulos reservin korpraalina.

Talvisotaan hän lähti Jalkaväkirykmentti 65:ssä, jonka riveissä hänet siirrettiin joulukuussa 1939 Kuhmon rintamalle. Maaliskuun 3. hän kaatui Löytövaaran luona hänen joukkueensa käydessä viivytystaistelua turvatakseen pääjoukkojen uudelleen järjestäytymisen.

Haudattu Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarilehtoon.


Bernhard Hirsch-Ber Stein, 39

Bernhard Hirsch-Ber Stein (1900-1940)

Tämä helsinkiläinen naimisissa oleva kauppa-apulainen jos kuka oli mensch, kunnon ihminen. Huomion keskipisteenä hän ei viihtynyt – sen sijaan vaatimattomuudestaan muistettu Stein oli omassa elementissään muita mm. hyväntekeväisyysseurojen kautta auttaen.

Merivoimissa asepalveluksensa vuonna 1921 suorittanut korpraali Stein oli talvisodan syttyessä ja Erillinen Pataljoona 18:aan liittyessään ”jo” 39.

9.1.1940 Lemetin rintamalla vaikeasti haavoittunut Stein siirrettiin hoitoon 17. sotasairaalaan Mikkelin lähelle, missä hänelle luovutettiin Vapaudenmitali.

Vammat osoittautuivat miestä vahvemmiksi: 18.2. hän hävisi viimeisen taistelunsa.




Talvisodan syttymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta, mitä Sotaveteraaniliitto kunnioittaa monella tapaa. Yksi niistä on kohtaloiden esitteleminen maan Pro Patria-taulujen takaa.

Olisiko sinulla taulu, jonka sankarivainajien tarinat haluaisit jakaa?

Ota yhteyttä toimitus@sotaveteraaniliitto.fi


Aikaisemmin Kohtalot Pro Patria-taulun takaa-sarjassa on ilmestynyt:

Aleksanterin teatteri, Helsinki

Suomen tataarit

Heinämaan koulu, Orimattila

Jaa kirjoitus:

28.4.2019 Hangon rintamamuseolla valmistaudutaan jo kuumeisesti kesäkauden 2019 uutuusnäyttelyihin

– Vaikka rintamamuseo on näin kesäkauden ulkopuolella avoinna vain viikonloppuisin, on työn alla paljon uutta, lupaa museon toiminnanjohtaja Martina Lindberg.


Museon toiminnanjohtaja Martina Lindberg (kuva: Annika Söderholm-Emas)


– Lisäksi museolla jatkuvan sotahistoriateemaiset esitelmäillat. Seuraava nähdään maanantaina 29.4. klo 18 alkaen, jolloin ohjelmassa on Paavo Salon suomenkielinen esitelmä Stella Polaris 2-operaatiosta, joka toteutettiin miltei samanaikaisesti varsinaisen Stella Polaris-operaation kanssa, hän kertoo.

Illan aikana Janne Ingmanin, PE Nymanin sekä Tapio Laasosen työryhmä esittelee myös tuottamansa elokuvat, jotka kuvaavat Hangon vuokra-ajan tapahtumia. Elokuvat tulevat jatkossa olemaan museossa nähtävinä.



Ohjelmaa on luvassa myös äitienpäivänä 12.5., Lindberg muistuttaa.

– Tuolloin museolla kerrotaan naisten elämästä ja rooleista sodan aikana. Kaikille naisille on ilmainen sisäänpääsy!

Tulevan kesän ohjelmaa suunnitellaan museolla jo kuumeisesti.



– Uudesti maalattu hieno Loordi palaa maamerkiksi tien varteen, museolla avautuu rintamalla tehtyjä puhdetöitä esittelevä erikoisnäyttely ja uudesti varustettu tykkihalli esitellään yleisölle uusin, kiehtovin näyttelyin, Lindberg listaa tulevan kauden uutuuksia.

Palvellakseen museon kansainvälisiä vierailijoita paremmin, tullaan tykkien nimikyltit uusimaan kolmikielisiksi.



– Kesän aikana esitellään myös Jan Fastin Hangö 1941 – kaivausprojektin tuloksia ja näyttelyä täydennetään jatkuvasti myös uusin löydöksin, hän paljastaa.

– Museon kesäkausi avataan keskiviikkona 29.5. klo 14, jolloin yleisö pääsee vihdoin tutustumaan tässä esiteltyihin uutuuksiin. Kannattaa siis laittaa päivä kalenteriin jo nyt, Lindberg vinkkaa.

Toukokuun lopulla museo saa lisäksi käyttöönsä vuokrattavat polkupyörät, jotka helpottavat vierailijoiden tutustumista alueen rikkaaseen sotahistoriaan. Vinkkejä sotahistorialliseen löytöretkeen Hangon ympäristössä löydät muuten sivuiltamme täältä!


Hangöuddsvägen
10820 Lappvik

Avoinna viikonloppuisin 12-17, kesäkaudella päivittäin 11-18

www.rintamamuseo.fi

 

Jaa kirjoitus:

28.4.2019 103-vuotias Tarmo Ahti palveli isänmaata kuolemaansa saakka

Varsinais-Suomen Koskella siunattiin haudan lepoon 6. huhtikuuta  poikkeuksellisen ansioitunut sotaveteraani ja rakkaan isänmaan puolustaja, 103-vuotias maanviljelijä Tarmo Ahti (1.9. 1915 – 10.3. 2019). Hän ehti palvella isänmaata armeijan harmaissa peräti kahdeksan vuoden ajan. Rupeaman aloitti vuonna 1937 alkanut, aliupseerikouluineen 15 kuukautta kestänyt asepalvelus Turussa Porin Rykmentissä, mutta jo tuota ennen hän oli ansioitunut aktiivisena suojeluskuntalaisena.

– Harjoituksiin osallistuimme naapurinpojan Lennart Larkan kanssa. Muun ohella oltiin myös Kosken nuorisoseuran touhuissa, osallistuttiin pienestä pitäen tietysti kotitilan töihin ja käytiin maatalouskerhossa oppimassa kasvimaan viljelyä ja kananhoitoa, hän kertoi lapsuudestaan.



Porilaisia loppuun saakka

Tarmo Ahti alikersanttina vuonna 1938, kun asevelvollisuus on juuri päättymässä.

”Muistakaa, että olette porilaisia elämänne loppuun saakka!”

Tämän iskulauseen Tarmo kuuli ensimmäisen kerran aliupseerikurssin lopuksi järjestetyssä jääkärieversti Väinö Polttilan puhuttelusta.

– Aliupseerikurssin oli todella rankka ja vaativa kokemus, hän tunnusti myöhemmin.

– Polttila korosti, että opetuksen laadulla ja vaativalla tasolla pärjätään, jos joukossa vallitsee myös hyvä yhteishenki. Sitä meillä kyllä riitti. Kaikkihan isänmaata puolustivat sotien aikana niin taistelu- kuin kotirintamakin. Polttila itse haavoittui vakavasti venäläisten luodista tutkiessaan pimeässä karttaa valon avulla ja menehtyi haavoihinsa sitten kesällä 1940.

Tarmo oli myös sotainvalidi, sillä hän haavoittui rintamalla kaksi kertaa mm. kranaatinsirpaleista, joista osa jäi pysyvästi hänen kroppaansa. Edes se ei tätä tarmonpesää hidastanut.

– Toisella kerralla, jatkosodan etenemisvaiheessa, lähdin takaisin rintamalle, vaikka haavat vielä vähän mätivätkin. Niistä seurasi omat ongelmansa, hän myönsi.

Talvisodassa Tarmo palveli Jalkaväkirykmentti 14:ssä ja jatkosodassa JR 35:ssä, edeten ylikersantiksi. Hänen toimensa isänmaan hyväksi eivät kuitenkaan loppuneet rauhan tuloon: sodan jälkeen hän oli mm. mukana asekätkennässä. Kaksi tuhoisaa sotaa samaa vihollista vastaan vakuutti hänet siitä, että pahimpaan olisi varauduttava vastakin.

– Pelkona iti mielessä, että Neuvostoliitto hyökkää uudelleen ja vie Talvisodan tavoitteensa maaliin eli valtaa koko Suomen.

Aseita hän vei Koskella mm. suolle erään pehkutehtaan varastoon.

– Tässä hommassa oli vaarana Valpo, jonka miehistä tunsin yhden jo ennen sotia, kommunistien Kaino Haapasen Humppilasta, josta tuli myöhemmin kansanedustajakin.

Osa mukana olleista joutuikin maksamaan toimistaan kovan hinnan.

– Porin Rykmentistä mieleeni jäivät Polttilan ohella erityisesti loimaalainen jääkärieverstiluutnantti Yrjö Nahi sekä Kuirin jääkäriupseeriveljekset, joista Auno toimi sotien jälkeen Mellilässä pankinjohtajana. Hän joutui asekätkentään osallistumisen vuoksi eroamaan ennenaikaisesti Puolustusvoimista.


Tarmo Ahti ehti haavoittua rintamalla kahdesti


Etteivät tulevatkaan sukupolvet unohtaisi

Tarmo jatkoi vuosia kestänyttä koskelaisen koulunuorison valistustyötä aivan viime aikoihin saakka ja kiersi kouluissa kertomassa, mitä edelliset sukupolvet olivat tehneet vapaan isänmaan eteen ja mitä tulisi odottaa tuleviltakin sukupolvilta paitsi henkisen maanpuolustuksen saralla, myös siinä mahdollisessa tapauksessa, että meihin kohdistuisi taas ulkopuolinen hyökkäys.

Opettajien kertoman mukaan Tarmon tunneilla vallitsi aivan erityinen ja ihailtava keskittyminen oppilaiden taholla.

– Kaikki kuuntelivat  hiiskumatta sitä, mitä hyvin selkeäsanaisella ja hyvämuistisella sotaveteraanilla oli heille kerrottavana, Koskelta kiitellään.

Itse hän totesi vaatimattomasti viljelleensä maata ja eläneensä ihan tavallista elämää.

– Kova työnteko siihen kuului, mutta ei meidän suvussa muutoin ole pitkäikäisyyttä havaittu.

Oman pitkän ikänsä salaisuudeksi hän arvioi ”kohtuullisen huumorintajun.” Tunnustettakoon kuitenkin myös, että  hän viittasi kintaalla kemikaalein terästetyille levitteille ja rasvoille eikä suostunut luopumaan voista, kermasta eikä täysmaidosta.

Taannoin Tarmo osallistui kuulantyöntökilpailuun kotipaikkakunnallaan Koskella, mistä tuloksena oli 100-vuotiaiden sarjassa lajin uusi Suomen ennätys. Aikamoinen voimainkoetuksen Tarmo koki myös parisen vuotta sitten, kun hänen asuntoonsa tunkeutunut nainen yritti varastaa tavaraa häneltä. Tarmo työnsi naista rollaattorillaan ja piti tätä tukasta kiinni siksi, kunnes hän ranteessaan olevalla hälytyslaitteella hälyttämänsä poliisipartio ehti paikalle.

– Tilanne oli hankala ja kamppailin voimieni äärirajoilla. Jaksoin juuri ja juuri pitää naisen aloillaan. Tämä sanoi poliiseille, että hän tekee minusta rikosilmoituksen, mutta virkavalta totesi, ettei siitä tule mitään, hän naurahti tapausta muistellessaan.

Tarmo asui pitkään omassa asunto-osakkeessaan Koskella ja pärjäsi kodinhoitajien vierailujen ansiosta mukavasti yksin. Runsas vuosi sitten hän muutti Somerolle Lamminniemikotiin,  jossa hänen mielestään veteraaneja ihan oikeasti arvostetaan.

– Yleinenkin suhtautuminen meihin jäljellä oleviin sotaveteraaneihin on muuttunut kaiken aikaa myönteisemmäksi. Tulee vaan mieleen aikanaan pääministeri Rafael Paasion sanat ”mitäs menitte sinne”, kun häneltä kyseltiin 1960-luvulla veteraanien kuntoutuksesta.


Tarmolla oli hallussaan kuulantyönnön 100-vuotiaiden sarjan Suomen ennätys


Veljeä ei jätetä

Kolminumeroisten kerhoon ei Tarmon olisi uskonut kuuluvan, niin pirteä hän oli loppuun saakka.

– Miehen muisti pelasi loistavasti ja hyvällä laulunäänellä hän esitti pitkiäkin sävelmiä takeltelematta. Hänen 100-vuotisjuhlissaan kolme vuotta sitten täyttyi Kosken seurakuntatalo niin, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet sisäänkään, Kari Nummila Loimaan seudun sotaveteraaniyhdistyksestä muistelee lämmöllä.

– Yhden musiikkiesityksen aikana hän koppasi yllättäen nuoren naisen tanssikaverikseen! Suuri joukko oli Tarmoa saattamassa haudan lepoonkin Kosken kirkossa.

Maailman menoa Tarmo seurasi niin ikään aktiivisesti ja myönsi suunnan olevan huolestuttava.

– Suomen valtion suuri velka huolettaa. Toivon, että nuorisomme jaksaisi silti uskoa tulevaisuuteen. Ovathan suomalaiset aina pärjänneet kovalla työnteolla ja yksimielisyydellä tätäkin aikaa pahempina päivinä.

Yhteishengen merkityksestä hän muistutti usein.

– Koululapset kysyivät kerran, mitä eroa oli suomalaisilla ja venäläisillä sotilailla. Vastasin, että suomalaiset toivat kaatuneensa kotipaikan multiin, mutta venäläiset eivät. Meillä oli siis tässäkin – jos vain suinkin mahdollista– se periaate, että veljeä ei jätetä, vaan haetaan pois vaikka oman hengenmenon uhalla.


Jaa kirjoitus:

24.4.2019 Kansallinen veteraanipäivä 2019 – mitä, missä, milloin

Kansallista veteraanipäivää vietetään lauantaina 27.4. Järjestyksessään 33. veteraanipäivän pääjuhlan järjestää tänä vuonna Kuopion kaupunki. Pääjuhlan teemana on tänä vuonna ”On aika muistaa”.

Tilaisuus tullaan lähettämään suorana lähetyksenä YLE 1:llä klo 15.00 alkaen (katsottavissa täällä.)

Kunniakansalaisillemme omistettua merkkipäivää juhlistetaan kuitenkin myös ympäri Suomen.



Helsinki

Kansallisen veteraanipäivän Helsingin juhlatilaisuus järjestetään Finlandia-talolla lauantaina 27. huhtikuuta klo 13–14. Tapahtumaa voi seurata verkossa livelähetyksenä Helsinki-Kanavalla.

Veteraanipäivän vietto alkaa perinteiseen tapaan kello 12 muistotilaisuudella Mannerheimin patsaalla. Tämän jälkeen on vuorossa seppeleenlasku Hietaniemen hautausmaan sankariristillä ja Mannerheimin haudalla. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia.

Pääjuhla järjestetään kutsuvieraille Finlandia-talossa. Ohjelma sisältää sekä musiikkia että puheita. Helsingin kaupungin terveiset kertoo apulaispormestari Pia Pakarinen. Nuorison tervehdyksen välittää Sibelius-lukion oppilas Siiri Varis. Tilaisuuden musiikista vastaavat 200–vuotista taivaltaan juhliva Kaartin soittokunta sekä joukko nuoria laulajia ja muusikoita Itä-Helsingin musiikkiopistosta ja Sibelius-lukiosta.

Lisää tietoa täällä.


Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla lähetetään suorana YLE 1-kanavalla


Joutseno

Joutsenossa kansallisen veteraanipäivän juhlallisuudet alkavat kunniakäynnillä ja seppeleenlaskulla klo 12 Joutsenon hautausmaan päämuistomerkillä. Juhlatilaisuus kahvituksineen alkaa kello 12.30 Joutsenon seurakuntakeskuksella.

Lisää tietoa täällä.


Jämsä

Seppeltenlaskut hautausmailla järjestetään Jämsässä, Jämsänkoskella ja Koskenpäällä klo 12.00 sekä Länkipohjassa Veteraanikivellä Rukoushuoneen puistossa klo 12.00. Kuorevedellä hartaustilaisuus alkaa klo 11.00 seppeleen laskulla.

Varsinainen juhla järjestetään Jämsänjoen yhtenäiskoululla (ent. Paunun koulu, osoite Paununkatu 1) klo 14 alkaen (kahvitarjoilu klo 13 alkaen). Ohjelmassa on musiikkiesityksiä ja juhlapuhe, jonka pitää nuorisovaltuuston puheenjohtaja Eveliina Lahtinen.

Lisää tietoa täällä.


Järvenpää

Järvenpään kaupunki järjestää yhdessä järvenpääläisten maanpuolustuskentän järjestöjen kanssa Kansallisen veteraanipäivän juhlan Järvenpää-talon Juhani Aho -salissa lauantaina 27. huhtikuuta klo 14. Kaupungin tervehdyksen juhlaan tuo kaupunginjohtaja Olli Naukkarinen. Juhlapuheen pitää Järvenpään Seudun Sotainvalidien puheenjohtaja Taisto Vanhapelto. Lisäksi tilaisuudessa kuullaan suomalaista laulumusiikkia Sibelius-Akatemian opiskelijoiden, baritoni Jussi Vänttisen ja pianisti Joel Papinojan esittämänä. Duon ohjelmistossa on muun muassa Oskar Merikannon ja Toivo Kuulan sävellyksiä.

Vapaa pääsy, ohjelman jälkeen yleisölle on kahvitarjoilu

Lisää tietoa täällä.


Kyyjärvi

Veteraanipäivän juhlaa vietetään Kyyjärven kirkossa, jossa juhlajumanlanpalvelus alkaa klo 10. Sen jälkeen ohjelmassa seppeleiden lasku sankarihaudoille, veteraanijuhla sekä kahvitarjoilu.

Lisää tietoa täällä.


Veteraanipäivän viettoa Saarijärvellä


Lahti

Lahden Ristinkirkolla tapahtumat alkavat kunnianosoituksin sankarihaudoilla kello 9.30. Nuoren puheen pitää Lahden nuorisovaltuuston jäsen Siiri Kankainen. Esiintymässä ovat Lahden Veteraanisoittokunta ja Lahden Mieskuoro. Tilaisuuden juontaa Lahden Sotaveteraanit ry:n kunniapuheenjohtaja Juhani Honkaniemi.

Tilaisuus jatkuu kello 10.00 veteraanipäivän kirkkotilaisuudella, jossa Lahden kaupungin puheenvuoron tulee pitämään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Milla Bruneau. Messussa saarnasta ja liturgiasta vastaa Keski-Lahden Seurakunnan pappi Jukka Immeli. Messun jälkeen on tarjolla kirkkokahvit.

Klo 18 alkaa Ristikirkossa Hämeen poliisilaitoksen järjestämä Veteraania ei jätetä -konsertti, joka on toteutettu yhteistyössä tilaisuudessa esiintyvien Helsingin Poliisilaulajien ja Helsingin Naispoliisien kanssa. Konsertissa esiintyy myös Hämeen poliisin lauluyhtye Sininen Hetki.

Lisää tietoa täällä ja täällä


Lappeenranta

Kello 10 jumalanpalveluksella Lappeen Marian kirkossa, kunniakäynneillä sekä seppeleenlaskuilla talvi- ja jatkosodan sankarivainajien muistomerkillä, Lappeenrannan sankarihautausmaalla, Lotta-patsaalla ja Veteraanipuiston muistomerkillä alkavan päivä huipentuu Lappeenrannan kaupungin järjestämään, kaikille avoimeen ja maksuttomaan pääjuhlaan, joka alkaa Upseerikerholla klo 11.30 kahvitarjoilulla. Varsinainen juhla alkaa klo 12.30.

Lisää tietoa täällä.


Veteraanipäivän viettoa Lappeenrannassa (kuva: Lappeenrannan kaupunki)


Nastola

Nastolassa kansallisena veteraanipäivänä järjestetään kunniakäynti kello 9.30 kunnantalon edustalla sijaitsevalla, Nastolasta 1939–1945 maata puolustamaan lähteneiden muistokivellä. Tämän jälkeen siirrytään kulkueena lippulinnan jäljessä sankarihautausmaalle, jossa seppeleen lasku sankarimuistomerkille kello 9.45. Tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu ja huomionosoitukset Nastolan kunnantalolla.

Lisää tietoa täällä.


Nivala

Nivalassa kansallisen veteraanipäivän juhlallisuuksista vastaavat Nivalan seurakunta ja kaupunki yhdessä. Päivää juhlistetaan klo 12 alkavalla hartauksella kirkossa, jonka jälkeen tarjoillaan juhlakahvit seurakuntakodilla.


Nurmes ja Valtimo

Nurmeksen ja Valtimon yhteistä kansallisen veteraanipäivän juhlaa vietetään lauantaina 27.4. klo 13 alkaen Nurmes-talon Hannikaisen salissa. Juhla alkaa kahvitarjoilulla klo 12.

Juhlapuheen pitää Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu, tervehdyssanat tilaisuuteen tuo Nurmeksen Sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja Jussi Säämänen ja Nurmeksen kauoungilta on puhumassa kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Henry Määttä.

Musiikkiohjelmasta vastaavat mm. Mauri Mahkavuoren johtama ja pianisti Markku Köntän säestämä Nurmeksen mieskuoro. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Lisää tietoa täällä.


Veteraanipäivän viettoa Kuopiossa


Oulu

Oulussa kansallinen veteraanipäivä alkaa klo 11 alkavalla rukoushetkellä Tuomiokirkossa, jonka jälkeen vietetään klo 12 alkaen Veteraanipäivän juhlaa Madetojan musiikkikeskuksen Tulindbergin salissa. 12.00 alkaen.  Juhlapuhujia ovat Oulun kaupungin vanhustyönjohtaja Anna Haverinen, Kainuun prikaatin apulaiskomentaja, everstiluutnantti Jarmo Keskinen sekä Rintamaveteraanien Oulun piirin puheenjohtaja Onni Toljamo.

Lisää tietoa täällä.


Seinäjoki

Seinäjoen alueella veteraanipäivään kuuluvat kunniakäynnit kaupungin eri alueilla sijaitsevilla muistopatsailla. Tilaisuuksien järjestelyistä vastaavat Seinäjoen kaupungin kulttuuripalvelut, Seinäjoen seurakunta sekä kaupungin alueen veteraani- ja reserviläisjärjestöt.

Lisää tietoa täällä.


Turku

Turun kaupunki järjestää veteraanipäivän kunniaksi ilmaiskonsertin Turun konserttitalolla 27.4. klo 13. Konsertissa esiintyy Laivaston soittokunta sekä Turun konservatorion lapsi- ja nuorisokuorot Auriella ja Sigynella, johtajanaan Terhi Lehtovaara.

Lisää tietoa täällä.


Viime vuoden veteraanipäivän konsertti Turussa (kuva: Vesa Lehto)


Vihti & Nummela

Vihdin kunta ja seurakunta järjestävät veteraanijuhlan Vihdin kirkonkylässä ja Nummelassa lauantaina 27.4. Hartaus alkaa klo 11 Vihdin kirkossa. Sankarihaudoilla on hartauden ajan perinteinen kunniavartio ja hartauden jälkeen sankarihaudoilla on seppelten lasku sekä puhe.

Veteraanijuhla jatkuu Nummelan seurakuntakeskuksessa, jonne sotainvalidien, rintamaveteraanien ja heidän puolisoidensa on mahdollista saada kuljetus. Tilaisuudessa Uusimaa-jousikvintetti solistinaan baritoni Jussi Merikanto esittää lauluja Suomifilmeistä. Veteraanijuhlan tervehdyssanat lausuu kunnanjohtaja Erkki Eerola.

Lisää tietoa täällä.


Jari Nurro (vas.) ja Jarmo Hynnälä ovat olleet kymmeniä kertoja kunniavartiossa sankarihaudoilla. Kuva: Vesa Valtonen /Vihdin uutiset


Ylistaro

Ylistarossa järjestetään kunniakäynti talvi- ja jatkosodan muistopatsaalla klo 10.00 ja Peräseinäjoella sankarihaudalla klo 11.00. Kunniakäynti Seinäjoen Veteraanikivellä Lakeuden puistossa järjestetään klo 13.00. Ohjelmassa on reserviläisjärjestöjen lippukulkue, Seinäjoen Rautatieläisten Soittokunnan musiikkia ja seppeleenlasku veteraanikivelle. Seppeleenlaskun puheen pitää Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Marko Hakala.

Lisää tietoa täällä.


Äänekoski

Seppeleenlaskut klo 11.00 Äänekosken sankarivainajien muistomerkeillä. Kaupungintalolla kahvitarjoilu klo 11.15 alkaen ja juhla klo 12. Järjestäjinä Äänekosken kaupunki ja Äänekosken seurakunta.


Presidentti Niinistö kättelemässä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin saaneita veteraaneja 2018, taustalla Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen (kuva Matti Porri)

 

Jaa kirjoitus:

22.4.2019 94-vuotias turkulaisveteraani Pertti Kyrölä on Suomen vanhin Pertti

94-vuotias Pertti Kyrölä on Suomen vanhin Pertti

94-vuotias Pertti Kyrölä myhäilee kotonaan Turun Runosmäen vanhainkodissa kertoessaan pilke silmäkulmassa olevansa ennätysmiehiä.

– Seikun sairaalassa Turussa synnyin kesäkuussa 1924 ja tähän olen päässyt: tänään olen Suomen vanhin Pertti!


Elämään on mahtunut paljon

– Sairaalasta minut vietiin Museomäkeen konemestarin  taloon ja pian sieltä Mietoisiin. Sen jälkeen olen käynyt Karhumäessä, nähnyt sodankäyntiä Suojärvellä ja Loimolassa, ajanut takaa saksalaisia Suomussalmen suunnalla ja Kemijärvellä. Telakalla olin töissä vuosikymmeniä, hän listaa.

– Kaikkineen ihan hienoa elämää!

Talvisodan syttyessä Kyrölä oli vasta 15-vuotias. mutta itse hän ei olisi antanut nuoren iänkään estää liittymistä isänmaan taistoon.

– Viisitoistavuotiaana kävin kyselemässä armeijaan, mutta liian nuorena en ensimmäisillä yrityksillä päässyt kirjoihin.  Lokakuussa 1941 pääsin sitten asepalvelukseen: ensimmäiseksi Mynämäen asemalle ja sieltä Hyrylään, toisen komppanian kolmanteen joukkueeseen.

Töitä olisi riittänyt kotonakin ja pojan toivottiin jäävän kotiin.

– Syynissä sain kuitenkin kelvollisen paperin, Kyrölä kertoo.

Ensin edessä oli neljän kuukauden koulutus Hyrylässä, minkä jälkeen tie jatkui Karhumäkeen ja Paateneen täydennyskeskukseen.

– Rajakapteeni Kivikko kokosi pataljoonaa ja pyysin päästä rajamieheksi, koska olin hyvä hiihtämään. Niin olin miesten joukossa, hän iskee silmää.

– Edessä oli partioreissuja, korkeintaan kolmen vuorokauden kierroksia. Valvottavana oli yli 100 kilometriä. Talvi oltiin teltoissa tai korsuissa ja nälkä oli jumalaton. Hyvällä tuurilla sai paketteja kotoa. Sopassa, Hitlerin kaihossa, ei lihaa liiemmälti ollut.


Hyvänä hiihtäjänä Kyrölä pyysi pääsyä rajamieheksi


Sinnikäs varsinaissuomalainen ei lannistu

– Perääntymisvaiheessa kunnostauduin ja ilmoitinkin, että nyt kyllä taistelen loppuun asti.  Älä yllytä, kyllä hengen vähemmälläkin menettää, jotkut opastivat, Kyrölä hymähtää.

– Vuosi 1942 oltiin vallan partiossa. Kerran 10 000 miestä tuli läpi, mutta onneksi paljastuivat. Tarkoituksena heillä oli eteneminen Suojärven vankileirille.

Haastavia paikkoja oli muitakin.

– Toisaalla partiota vastaan tuli vanhaksi naamioitu marjastaja. Lopulta risukasasta löytyi paljon etukäteen tuotuja aseita, hän muistelee.

Saksalaisiin Kyrölä muistaa tutustuneensa Petroskoissa, jossa se hengenlähtö oli lähellä.

– Olin saanut malarian. Saksalainen lääkäri pelasti minut sotilassairaala 66:ssa, hän paljastaa.

– Kun tiedot perääntymisestä tulivat Paateneen Kirkkoniemeen, painuin polvilleni kannon viereen, ja rukoilin. Suomi säästyy ja sinullekin jää tilaa, sanoin.

Usko säilyi Kyrölällä läpi sotavuosienkin.

– Olen aina luottanut Jumalaan ja aina hän on suojellut, hän tuumii.

Perääntymisvaiheessa vihollinen tuli voimalla päälle ja tuolloin Liesvaarassa ollut kolmas komppania määrättiin kulkemaan edellä.

– Kapulatien päässä tiedettiin olevan vihollisia, joten joukko pysähtyi. Majuri Lindgren tuli kysymään, että ketäs täällä on, nyt hyökkäämään! Mäkisen kolmas joukkue lähti. Haavoittuneita tuotiin 72.

– Mutta minä hyökkään, kertoo Kyrölä Lindgrenin ilmoittaneen.

Ennen rauhan tuloa Kyrölä ehti olla Lauri Törnin porukankin kanssa kahdessa tappelussa. Mukana myös muuan Mauno Koivisto.

– Kun rauhansopimukset tehtiin, niin otti se päähän, hän tunnustaa.

Jatkoa oli kuitenkin edessä: seuraavaksi lähdettiin ajamaan takaa 100 000 saksalaista.

– Suomussalmi, Posio ja lopulta Kemijärven rantaan, hän kertaa Lapin Sotansa kulkua.


Raskas kranaatinheitin tulittaa saksalaisten asemia Tornion-Kemin maantien suunnassa, lokakuu 1944


Vaaraa vaijereiden varassa

Ennen sodan loppua oli koviakin taisteluja, Kyrölä muistuttaa.

– Pioneereilla oli töitä. Käyttöön otettiin tsekkiläisten syöksyveneitäkin. Ja joki jouduttiin ylittämään sillan vaijereitten varassa, koska saksalaiset olivat vasta räjäyttäneet sillan.

Savukoskella vastassa olivat venäläiset.

– Parin päivän päästä luovutimme Onttolan kasarmilla aseet. 1925 ja 1926 syntyneet jäivät jatkamaan.  Rasvasimme aseet, jotka yön aikana katosivat jonnekin.

Keväällä 1945 Kyrölä palasi kotiin, muutti opiskelemaan Turkuun, hankki viulun ja liittyi kaupungin musiikkipiireihin. Tie vei kuitenkin Wärtsilän telakalle puuseppäoppiin, minkä jälkeen edessä oli työnjohtokoulutus. Kaikkiaan telakalla vierähti lähes 40 vuotta. Nykymenosta ei Kyrölällä ole valittamista.

– Nyt olen tyytyväisenä täällä Runosmäessä. Miksen olisi, kun  nykyistä parempaa johtajaa ei olekaan!


Turkulaisveteraani on tyytyväinen elämäänsä


Alkuperäinen artikkeli (Aimo Forsell: ”Seikun sairaalasta rajaa vartioimaan”) on julkaistu Turun Sotaveteraanit ry:n Veljesviesti-lehdessä 2/2018. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.

Jaa kirjoitus:

19.4.2019 Veteraanit ilmaiseksi teatteriin Kiuruvedellä: Kirjeitä rintamalta kertoo yhden pariskunnnan sota-ajan tarinan

26.4. Kiuruveden Kiurusalissa nähtävä esitys pohjautuu näyttelijä Katja Kaulasen isovanhempien Lahja ja Heino Kaulasen sota-ajan kirjeenvaihtoon vuosilta 1941 – 44.

Porvoolaisen Teatteri Taruman alun perin Suomi 100-juhlavuoden yhteyteen valmistunutta esitystä on nähty eri puolilla Suomea, mm. Kittilässä, Inarissa, Askolassa ja Pellossa.


Ote Heinon kirjeestä Lahjalle tammikuussa 1944


– Heinon kirjeitä on tuolta ajalta löytynyt lähes kaksisataa, mutta Lahjan ainoastaan yksi, kertoo Kaulanen, joka on Marko Ruotsalaisen kanssa käsikirjoittanut ja ohjannut esityksen.

Lahja oli kotoisin Kittilän Muusasta; hyvin pienestä, vain kolmen talon asuttamasta erämaakylästä Kittilän kunnassa. Heino puolestaan oli kotoisin Äkäslompolosta.


Lahja ja Heino Kaulanen


– Esitys on vahva fyysinen sekä äänellinen teos, jossa kaikki kuultava teksti on autenttisista kirjeistä. Se Lahjan ja Heinon rakkaustarina, ja se tuo sota-ajan tunnelmat ja kuvat uudelleen koettavaksi, Kaulanen kertoo.



Sukellus sodan raadollisuuteen

Heino Kaulanen taisteli etulinjassa mm. Äänislinnanssa, Karhumäen pohjoispuolella sekä Ilomantsin suurtaisteluissa.

Esityksen käsikirjoittaja Katja Kaulanen

– Kirjeenvaihdosta on säilynyt pääosin vain Heinon lähettämä kenttäposti, sillä rintamalla ei ollut mahdollista säilyttää repussaan mitään ylimääräistä ja siksi Lahjan kirjeitä on tuolta ajalta säilynyt ainastaan yksi, Kaulanen selitää.

Pariskunnan kirjeenvaihto oli hyvin aktiivista ja tiivistä. Erityisen poikkeuksellista on se, että he eivät olleet tavanneet toisiaan kertaakaan ennen kirjeenvaihdon aloittamista, hän paljastaa.

Heino ja Lahja Kaulasen  kirjeenvaihto on säilynyt heidän kotitalossan Karilassa. Katja Kaulanen on puolisonsa näyttelijä Marko Ruotsalaisen kanssa käynyt kirjeet läpi ja kirjoittanut ne puhtaaksi.

– Kirjeiden kieli on hyvin kaunista ja kunnioittavaa. Ne kuvaavat sen ajan raadollisuutta, myötätuntoa, kaipuuta ja anteeksiantoa, Kaulanen kertoo.

Vaikuttavinta prosessissa on oli hänen mukaansa mahdollisuus tutustua isovanhempiensa elämään eota-ajan mielettömyyden keskellä.

– Oli upeaa saada aistia ne tunteet, mitä ihmiset ovat silloin kokeneet. Heino kuvaa kirjeissään hyvin elämää rintamalla, korsussa ja eri paikoissa, missä hän on ollut.



Kirjeitä rintamalta

Kiurusalissa 26.4. klo 18.00

Ohjaus ja käsikirjoitus Marko Ruotsalainen ja Katja Kaulanen
Kirjeet ja aineiston keruu Katja Kaulanen
Esityksen kesto n. 45 min.

Liput 15€, rintamaveteraanit saattajineen ilmaiseksi

Jaa kirjoitus:

19.4.2019 Jarmo Rantasen uutuusnäyttely Riihimäen kaupunginmuseolla esittelee riihimäkeläisveteraaneja

Riihimäen kaupunginmuseon aulassa avautui 17.4. valokuvaaja Jarmo Rantasen näyttely. Riihimäkeläisveteraanien muotokuvista koostuvan näyttelyn avajaiset keräsivät paikalle myös kiitettävän joukon veteraaneja.


Näyttelyn avajaisissa nähtiin myös veteraaneja (kuva: Eeva-Maria Viskari)


Näyttely on toteutettu yhteistyössä Riihimäen Sotaveteraanit ry:n kanssa.

– Tarkoituksena ei ollut alunperin koota valokuvanäyttelyä, mutta keskustelujen myötä ajatus näyttelystä kypsyi ja sille saatiin sovittua sekä näyttelypaikka että ajankohta, museon amanuenssi Eeva-Maria Viskari kertoo taustoista.

– Myös veteraanit olivat tyytyväisiä kuviin ja ajatukseen näyttelystä, hän iloitsee.

Näyttelyssä on kuvia myös Riihimäen kaupunginmuseon kokoelmista. Sopivasti kansallisen veteraanipäivän alla avautuneeseen näyttelyyn on vapaa pääsy ja se kestää 12.5.2019 saakka.


Näyttely on riihimäkeläisen valokuvaajan Jarmo Rantasen kolmas (kuva. Eeva-Maria Viskari)


Rantanen on riihimäkeläinen valokuvaaja, jolle valokuvaus on toistaiseksi sivutoimi. Työnsä ohessa hän opiskelee Tampereella Visuaalisen Viestinnän Instituutti Oy:ssä valokuvauksen perustutkintoa. Harrastuksesta alkanut valokuvaus on vuosien saatossa muuttunut ammattimaiseksi ja tämä on hänen kolmas Riihimäen kaupunginmuseossa nähty näyttelynsä.

Ensimmäisessä, vuonna 2017 pidetyssä näyttelyssä esillä oli hänen kuviaan riihimäkeläisistä rakennuksista, toisessa, viime keväänä näytteillä olleessa Riksulaisia- näyttelyssä esillä oli 27 eri ikäisen ja taustaisen riihimäkeläisen kuvia.

Henkilökuvissaan hän käyttää usein jotain tiettyä, harrastuksen tai ammatin kaltaista, kuvattavilleen yhteistä teemaa.


Näyttely on avoinna 12.5.2019 saakka (kuva: Eeva-Maria Viskari)



Näyttely avoinna yleisölle keskiviikkoisin ja sunnuntaisin 12-18, muulloin sopimuksen mukaan

Lisätietoa näyttelystä:
Eeva-Maria Viskari
eeva-maria.viskari@riihimaki.fi
p. 019 758 4117

www.riihimaenkaupunginmuseo.fi

Jaa kirjoitus:

18.4.2019 Tositoimiin jo varhain – jo 17-vuotiaana Aino-Ester Niemelä oli tekemässä hyökkäysvaunumiinoja talvisotaan

Leppävirralla vuonna 1922 syntynyt Aino-Ester Niemelä (os. Miettinen) itsenäistyi varhain. Eipä 11-lapsisessa maanviljelijäperheessä juuri vaihtoehtojakaan olisi ollut.

– Lapsuuttani muistelen suurella lämmöllä, vaikka lapsia oli paljon ja oli tultava toimeen omillaan. Tästä oli kuitenkin paljon hyötyä myöhemmässä elämässä, hän toteaa.

– Ajat olivat tuolloin täysin erilaiset kuin nykyään.


Tositoimiin jo 17-vuotiaana

Radiolotat Aino-Ester Miettinen (vas.) ja Annikki Väkeväinen postinkantomatkalla, 1943

Lotta Svärd- järjestöön hän liittyi heti kun se oli mahdollista, 17-vuotiaana, mutta jo tuota ennen hän oli toiminut pikkulotissa. Talvisodan syttyessä Niemelä oli muiden auttamistehtäviensä ohella tekemässä hyökkäysvaunumiinoja.

Varsinainen kiirastuli alkoi jatkosodassa. Rintamalle Niemelä lähti 1941, käytyään aikasiemmin keväällä radistikurssin Joensuussa.

– Radistina toimiminen oli rankkaa aikaa, hän muistelee.

– Olimme koko ajan muuttuvissa olosuhteissa lähellä eturintamaa. Ympäri vuorokauden päivystettiin, yleensä yksin tai kahden lotan ryhmissä. Monet esimiehet ihmettelivätkin jaksamistamme.

Rintaman edetessä eteni myös Niemelä. Hän toimi mm. Suojärvellä, Prääsässä, Pisissä ja Aunuksessa, johon perusti radioaseman Alavoiseen. Pyhäjärvellä yhtenä tehtävänä oli tulkin välityksellä haastatella sotavankeja vankileirillä.

– Minulla ei koskaan ollut tuossa tehtävässä minkäänlaisia ongelmia. Vaikka olosuhteet olivat mitä olivat, ymmärsin, että vihollinen on samanlainen ihminen kuin itsekin olen.


 Hengenlähtö lähellä monta kertaa

Läheltä piti- tilanteita sattui Niemelän kohdalle monta kertaa. Näitä koettiin myös asemasodan aikana, vaikka tuolloin oli myös rauhallisempia jaksoja.

– Vaikka sota oli julmaa, muistan elävästi sen tavattoman yhteishengen, ystävyyden ja auttamishalun, joka tuolloin keskuudessamme vallitsi, hän muistelee lämmöllä.

Puheet siitä, että lottia olisi kohdeltu epäkunnioittavasti tai jopa ahdisteltu, hän torjuu napakasti.

– Nämä puheet eivät pidä paikkaansa. Suomalainen sotilas oli aina herrasmies. Minkäänlaista epäasiallista kohtelua en koskaan kokenut, päinvastoin!

Huolehtivaisuudestaan tunnettua Niemelää kutsuttiin rintamalla ”Syvärin nalleksi”. Hänen sairastuttuaan rajuun kuumeeseen tuli lottatoveri katsomaan potilasta, jonka löysi kääriytyneenä poronvasaturkkiin.

– Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, alkoi toveri hyräillä tunnettua lastenlaulua ja lempinimi oli valmis.


Lottia Savonlinnassa nojamaan kartanossa kesällä 1944. Aino-Ester toinen vasemmalta.


Toisten auttamisesta elämäntehtävä

Sota päättyi aikanaan, mutta Syvärin nallen auttamishalu ei. Sodan jälkeen hän osallistui kolmeen kansainväliseen työleiriin, joilla tehtiin parannustöitä sodan runtelemilla alueilla Kittilässä, Suolahdella ja Ruotsissa.

– Rakennettiin ja remontoitiin taloja, pestiin asukkaiden pyykkejä ja toiminpa minä 1948 Ruotsissa jopa kansainvälisen ylioppilaskodin emäntänä! Myöhemminkin hän on rikastuttanut elämäänsä ystävillä ympäri maailmaa. Aktiivinen nainen on matkustellut ja ylläpitänyt kirjeenvaihtotoveruutta aina Kuwaitia ja Venezuelaa myöten.

Muiden auttamisesta tuli hänen elämäntehtävänsä. 1955 hän valmistui luokanopettajaksi, minä hän toimi eri puolilla Pohjois-Suomea.

– Vielä 1950-luvun alussa ajat olivat ankaria. Suomussalmen Ylivuokissa koulua jouduttiin pitämään aluksi savusaunassa!

96-vuotias Niemelä on kiitollinen saamastaan elämästä

Myöhemmin hän sai viran Kuopiosta, jossa toimi eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1983. Sen jälkeen hän on omistautunut innokkaasti järjestötyölle: mm. paikallisessa sotaveteraanipiirissään.


Jälkipolville kertominen tärkeää

Isänmaallisuus ja kokemusten kertominen jälkipolville on Niemelälle tärkeää. Nykypolven on mahdotonta ymmärtää niitä olosuhteita, joissa sodan aikana ja sen jälkeen elettiin. Minkäänlaista katkeruutta eivät koettelemukset ja rintamalla menetetyt nuoruusvuodet ole häneen jättäneet. Hän on tyyni, terävä-älyinen ja viisas, huumorintajua unohtamatta.

– Olen saanut elää poikkeuksellisen rikkaan ja mielenkiintoisen elämän. Mitään kaduttavaa ei ole, vähän aikaa sitten 96 vuotta täyttänyt Niemelä hymyilee.

– En ole katkera, vaan kiitollinen kokemastani. Kuinkahan moni kuopiolainen nainen on uinut Syvärin yli? Minäpä olen!

Alkuperäinen artikkeli (Pekka Poikolainen: ”Aino-Ester Niemelä, ’Syvärin nalle”) on julkaistu Pohjois-Savon Sotaveteraanipiirin Jouluviesti 2018- lehdessä,  joka toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.

Jaa kirjoitus:

16.4.2019 Operaatio ”Loppusota” huipentuu – viimeisillekin veteraaneille on tänään myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun 1 luokan mitali

27.4. vietettävä kansallinen veteraanipäivä on tänä vuonna tavallistakin juhlavampi niille noin 3000 maamme sotaveteraanille, joille Tasavallan presidentti on myöntänyt Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan mitalin.


Presidentti Niinistö kättelemässä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin saaneita veteraaneja 2018, taustalla Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen (kuva Matti Porri)


Samalla tulee päätökseensä Operaatio ”Loppusodan” nimellä kulkenut, presidentti Koiviston aikana alkanut perinne. Presidentti Koiviston aloitteesta kaikille niille veteraaneille, jotka eivät sotien muistomitalien lisäksi olleet saaneet mitään valtiollista huomionosoitusta, alettiin vuodesta 1987 myöntää Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 lk mitali. Presidentti Niinistön aloitteesta merkkien myöntämispäivä siirrettiin vuonna 2015 itsenäisyyspäivästä kansalliseen veteraanipäivään. Kaikkiaan mitaleja on vuodesta 1987 myönnetty yli 10 000 kappaletta.

Ritarikuntien sihteeri, kontra-amiraali Antero Karumaa

Kyseessä on merkittävä tapahtuma paitsi tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa viettävälle ritarikunnalle, myös sen suurmestarille.

– Veteraanipäivän mitalienjako on yksi esimerkillisimpiä: tähän panostetaan kaikkialla, ei vain pääjuhlassa, ritarikuntien sihteeri, kontra-amiraali Antero Karumaa huomauttaa.

– Presidentti jakaa vuosittain henkilökohtaisesti kahdet mitalit: veteraanimitalit ja suurristit. Tämä on hänenkin arvoasteikossaan siis tavattoman korkealla.

Neljän kuluneen vuoden aikana mitali on luovutettu runsaalle 7000 sotiemme veteraanille. Tänä vuonna omansa saavat kaikki loputkin valtiollista tunnustusta vaille jääneet 3000 veteraania.

Tasavallan presidentti on vuosittain luovuttanut mitaleja veteraaneilla valtakunnallisen pääjuhlan yhteydessä, loput mitalit on luovutettu vastaanottajilleen heidän kotipaikkakunnillaan kunkin vastaanottajan veteraanijärjestön toimesta.


Tänä vuonna SVR M 1-mitalin saa 3121 veteraania


Nyt jäljellä olevat veteraanit ovat suurimmaksi osaksi mihinkään Suomen kolmesta veteraanijärjestöstä (Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto, Sotainvalidien Veljesliitto) kuulumattomia. Mitalien luovutuksesta vastaanottajilleen vastaa Suomen Sotaveteraaniliiton sekä Rintamaveteraaniliiton kenttäverkosto. Kentän aikaisempien vuosien kokemusten perusteella Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo tietää, että kyseessä on merkityksellinen ele niin liiton edustajille kuin mitalin saajille.

– Siellä ollaan kahvien kanssa odottamassa. Puku on laitettu päälle ja lippukin vedetty salkoon – niin juhlava hetki se heille on.

Mitali toimitetaan henkilökohtaisesti jokaiselle vastaanottajalleen. Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu on ollut itsekin jakamassa näitä.

– Eräässä palvelukodissa oli koko osasto puettu sinivalkoisiin väreihin, pöytäliinoja ja kynttilöitä myöten. Mitalin saaja tuotiin paikalle sairaalasängyssä, mutta pukuun ja solmioon pukeutuneena. Niin veteraanin omaiset kuin muidenkin osastojen veteraanit oli kutsuttu paikalle. Se oli todella koskettava hetki.

Jokaisen veteraanipäivän jälkeen saadaan kuitenkin myös yhteydenottoja omaisilta, jotka ihmettelevät, ”kun ei huomionosoitusta tänäkään vuonna kuulunut.”

– Kriteerejä on kolme: se, että henkilö on elossa, että hänellä on rintamatunnus ja se, että hänellä on niin sanotusti paljas rinta. Aina ei veteraanin jo saamista kunniamerkeistä ole nimittäin tietoa omaisillakaan, Karumaa muistuttaa.

Operaatio on ollut iso ponnistus niin SVR:n ja SL:n kuin VR:nkin ritarikuntien kanslialle kuin järjestelyissä auttaneelle Pääesikunnalle sekä veteraaniliittojen kenttäverkoston väelle, mutta nyt Karumaa uskaltaa jo melkein huokaista helpotuksesta.

– Koko ajan tässä on kilpajuoksua käyty. Kun presidentti Koivistonkin haudalle on viimein saatu muistokivi, niin voi hyvillä mielin sanoa, että hommat on nyt hoidettu. Luulenpa, että tuolta pilvenreunaltakin meitä katsoo hyvin tyytyväinen mies!



Kaikki mitalin saajat löydät täältä.

Tiedotteen aiheesta löydät täältä.

Jaa kirjoitus:

14.4.2019 Salpalinja-elokuva nyt DVD:nä – puolitoistatuntinen dokumentti kertoo puolustuslinnoituksen tarinan ensimmäisestä lapionpistosta nykypäivään

SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta -elokuvan on tuottanut ja ohjannut Juha Huttunen storyTv films Oy:sta Lappeenrannasta. Elokuvassa ovat aikalaislinnoittajien ohella mukana Suomen johtavat Salpalinjan asiantuntijasotilaat ja tutkijat.


Dokumentissa tarvittiin paljon avustajia. Salpalinjan miehitystä kesäkuussa 1941 linnoitusjalkaväen joukoin kuvattiin autenttisilla paikoilla Miehikkälässä. Kuva: Terho Ahonen


Yhdeksän päivää talvisodan rauhasta ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim teki yhden miehen päätöksen myöhemmin Suomen Salpa –nimen saaneen itärajan linnoituksen rakentamisesta. Työmaa oli aikansa suurin Suomessa.

– Salpalinjassa ei koskaan taisteltu. Se täytti olemassaolollaan tehtävänsä ja osaltaan vaikutti merkittävästi nykyiseen rauhantilaan Suomessa. Siinä oli riittävä syy ja motivaatio tehdä suurimmalle osalle suomalaisia edelleen tuntemattomasta Salpalinjasta uusi dokumentti, Juha Huttunen perustelee.

Elokuvan DVD-levy tulee kesäksi tarjolle Salpalinjan matkailukohteisiin, mutta sen voi tilata nyt jo suoraan tuottajalta juha.huttunen@videoflow.com


Salpalinja-dokumentin tekoa avusti eri tavoin pitkälti yli sata vapaaehtoista. Taisteluhaudan kaivukuvauksia tehtiin Virolahdella. Kuva Terho Ahonen



PS. Tiesitkö, että Salpalinjalla on oma blogikin?

 

Jaa kirjoitus: