Uutiset

20.11.2019 Tunnetko sinä Kaarle Luhtasen? Sotaveteraaniliitto kaipaa apuasi – pystytkö sinä auttamaan tämän tuntolevyn kotiin saattamisessa?

Akaalla asuva Jussi Heikkilä osti Tampereella aikoinaan laatikollisen romuhopeana myytyä irtaimistoa.

– Vuosi oli joko 2007 tai 2008, myyjä oli tuttu yksityishenkilö. Hän sanoi ajatellensa, että voisin olla kiinnostunut. Kaverit tietävät, että jos jossain on myynnissä Suomen sotien aikaista tavaraa, niin ottavat yhteyttä, jos hinta on korkea. Halvemmat tavarat he ostavat saman tien, kun tietävät, etten ala tinkimään, Heikkilä paljastaa.

– Jos omaisilla ei siis ole hallussaan oleville sotamuistoille käyttöä, niin olen kyllä kiinnostunut.

Innostus sota- aikaa kohtaan kumpuaa omasta suvusta.

– Oma pappani taisteli Jalkaväkirykmentti 48:ssä, joten siihen liittyvistä asioista olen erityisen kiinnostunut. Minulta löytyykin iso nippu valokuvia, joita pappa-vainaa otti sotien aikana 1939-1945.

Heikkilä kertoo, vaikka tämän sotapolku vuosia kestikin, niin käsivarteensa haavoittuneen papan omien sanojen mukaan ”hän joutui lopettamaan sodan kesken.”

– Vanhemmillani on yhä tallessa kranaatinsirpale, joka on otettu papan käsivarresta. Vielä joku päivä odotan saavani sen itselleni!


Vankeja tuodaan jatkosodan JR 48:n alueelta Iso-Iijärvellä elokuussa 1941

Tampereelta ostamansa laatikon sisältö koostui Heikkilän mukaan useammasta lähteestä peräisin olevista tavaroista eikä esimerkiksi mistään kuolinpesästä näin ollen ole kyse.

– Mukana oli sodan aikaisia bensasytyttimiä, mutta myös 60-luvun hopeamarkkoja.

Keräilijän huomion kiinnitti kuitenkin laatikosta löytynyt jatkosodan tunnuslevy. Harvinaisen hyvin säilyneen levyn numero on yhä selvästi luettavissa.

Silloisessa elämäntilanteessa asia pääsi unohtumaan, mutta nyt, elämän – ja tavaroiden – asetuttua taas aloilleen, muistui tuntolevy mieleen.

Heikkilä otti yhteyttä Kansallisarkistoon, josta saamiensa tietojen mukaan kyseinen sarjanumero on kuulunut 26.6.1915 syntyneelle sotamies Kaarle Luhtaselle. Sen enempää Heikkilä ei kuitenkaan tietoa saanut, eikä tiennyt, mistä sitä lähteä myöskään hakemaan.

Kaatuneiden luettelostakaan miestä ei löydy, eli ainakin sodasta hän on vielä palannut elossa kotiin.

– Itse kyllä arvostan tuntolevyä, mutta ehkä hänelle löytyisi sukulaisiakin, jotka myös arvostaisivat sitä, Heikkilä pohtii.

– Luovuttaisin sen mielelläni hänen omaisilleen, jotta he saisivat tuntolevyn takaisin sukuun.

Pystyisitkö sinä auttamaan meitä etsinnässä ja saattamaan sotamies Luhtasen tuntolevyn takaisin hänen omaisilleen? 



Mikäli sinulla on jotain tapauksen selvittämiseen liittyviä tietoja, ota yhteys toimitus@sotaveteraaniliitto.fi tai puhelimitse numeroon 09 6126 2017.

Jaa kirjoitus:

15.11.2019 Veteraaniliittojen edunvalvontatyö tuotti taas tuloksia: rintamalisään huomattava korotus

Eduskuntaryhmät ilmoittivat perjantaina 15.11. sopineensa yhteisesti, että sotaveteraaneille maksettavaa rintamalisää korotetaan nykyisestä 50.19 eurosta 125 euroon.

Veteraniliittojen valtuuskunta oli tehnyt esityksen rintamalisän korottamisesta 200 euroon. Kyseessä on suurin korotus, mitä rintamalisään on koskaan tehty.

Rintamalisää maksetaan henkilölle, jolle on myönnetty jokin rintamaveteraaneille myönnetyistä tunnuksista sekä henkilölle, jolle sota-arkisto on antanut todistuksen osallistumisesta miinanraivaukseen vuosina 1945–1952.

Rintamalisä on veroton etuus.


Veteraaniliittojen Valtuuskunnan edustajat yhteiskuvassa eduskuntaryhmien edustajien kanssa. Vasemmalta Markku Honkasalo (SIVL), Seppo Savolainen (SIVL), Antti Simola (RVL), Erkki Heikkinen (SVL), Sari Tanus (kd), Marja-Liisa Taipale (SIVL), Antti Kurvinen (kesk), Antti Lindtman (sd), Matti Louekoski (RVL), Jukka Kopra, (kok), Jani Mäkelä (ps) Juho Kautto (vas) sekä Kimmo Kiljunen (sd).

Lisäksi eduskuntaryhmät esittävät parannusta vaikeasti vammautuneiden sotainvalidien aviopuolisoiden kuntoutusoikeuteen. Kuntoutustuoikeuden edellyttämä haitta-aste aiotaan laskea 50 prosentista 30 prosenttiin, eli samaan, jota sotainvalidien leskiin tällä hetkellä sovelletaan.

Hallitus on sitoutunut huomioimaan muutoksen kustannusvaikutukset, kun valtion ensi vuoden budjetille tulee täydentävä esitys. Eduskuntaryhmät ovat puolestaan sitoutuneet siihen, että korotuksen edellyttämät lakimuutokset viedään läpi eduskunnassa vielä tämän syksyn aikana.

Veteraaniliitot ovat tyytyväisiä tulokseen. Yhteisellä edunvalvontarintamalla saatiin aikaan myös toinen viime vuosien huomattavimmista parannuksista: marraskuun alusta voimaan astunut lakimuutos, jolla veteraanien kotona asumista tukevat palvelut saatiin vihdoin maksuttomiksi.


Edunvalvontatyö jatkuu

– Olen todella tyytyväinen, kiittelee Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu.

– 1.11. toteutettu rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain täydennys toi veteraaneille kunnolliset kotipalvelut. Siinä uudistuksessa uupumaan jääneitä lääkekulujen, silmälasien ja hammashoidon korvaamista veteraanit voivat nyt hoitaa rintamalisän korotuksella. Eduskuntaryhmille suuri kiitos – oikeastaan sanat eivät edes riitä, niin kiitollinen olen veteraanien puolesta!

Veteraaniliittojen edunvalvontatyö on kuitenkin kaikkea muuta kuin tehty, Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo muistuttaa uusimmassa Kenttäpostia-lehdessä.

– Tehtävämme on varmistaa rintamaveteraanien nykyisten tukien saatavuus ja toteutus, jatkaa veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensa etuuksien kehittämistä yhteistyössä muiden veteraaniliittojen, Sosiaali- ja terveysministeriön ja Valtiokonttorin kanssa, valmistautua veteraanikentän rakennemuutokseen suunnittelemalla Sotaveteraaniliiton toiminta perinneajan valmisteluille ja toteutukselle ja jatkaa veteraanikentän järjestöjen yhteistoiminnan kehittämistä.

Jaa kirjoitus:

15.11.2019 Sotaveteraaniliiton suuri joululahjaopas 2019

Viime vuonna suuren suosion saanut joululahjaoppaamme saa nyt jatkoa ja tänä vuonna oppaamme on suurempi ja huikeampi kuin koskaan. Mukana on kymmenittäin lahjavinkkejä, joista löytyy takuulla jotain ihan kaikille.

Tästä löydät vinkkejä joka budjettiin – oli se sitten vitosen tai viisi tonnia!



Lahja, joka jatkaa antamistaan läpi koko ensi vuoden on tietysti Kenttäpostia-lehtemme. Veteraaniliittojen vuoden alusta yhdistynyt lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja on valehtelematta parempi kuin koskaan! Veret seisauttavia veteraanihaastatteluja, sotahistorian salaisuuksia, väläyksiä veteraanityöstämme ja kaikkea siltä väliltä.

Kenttäpostia-lehden vuosikerta 15€

Tilaukset: Sotaveteraaniliitto



Sotaveteraaniliiton taskukalenteri on yksi suosituimpia myyntituotteitamme, eikä ihme. Tämän kompaktin ihmeen ansiosta mukanasi kulkee kaiken kalenterilta odotettavan (päivät, viikot, kuukaudet) lisäksi myös tietoa liiton toiminnasta, Suomen sotahistoria pähkinänkuoressa sekä vapaa-ajan kalastajan otollisimmat päivät. Tästä ei lopu akku eikä ohjelmistopäivityskään pääse pistämään elämääsi sekaisin.

Maailman kauneimman lipun (ja parhaimman suklaan!) värejä toistavan kalenterin ylpeä omistaja säästyy myös monelta sosiaalisessa tilanteessa huonomuistisen yllättävältä nöyryytykseltä, sillä kalenterin sivuilta löytyvät sanat niin Sillanpään marssilauluun kuin Veteraanin iltahuutoon.

Sotaveteraaniliiton taskukalenteri 2020: 6 €

Tilaukset: Sotaveteraaniliiton verkkokauppa



Perheen pienimmille keinon aikamatkailla sotavuosiin tarjoaa Hangon Rintamamuseon erikoisuus: 1940- luvulta peräisin oleva Pekka-paperinukke. Pekan kanssa puuhaillessa pääsevät vanhemmat jälkikasvunsa kanssa varmasti osallisiksi monista mielenkiintoisista keskusteluista, kuten miten Pekka tarkenee pelkissä shortseissa, missä on Pekan iPad ja mihin Pekan tie harmaissa vermeissä vie.

Pekka-paperinukke 9€

Tiedustelut ja tilaukset: Hangon Rintamamuseo



Niin pienempää kuin isompaa isänmaanystävää ilahduttavat nämä maastopukuiset hellyttävät nallet. Kannattaa laittaa vinkki talteen myös ystävänpäivän varalle…!

Nallet 7.90€ – 19.90€

Tiedustelut ja tilaukset: Parolan Panssarimuseo



Jos taas haluaa tavarapaljouden sijaan hankkia niitä aineettomia elämyksiä, niin tässä on niitä ihan parhaasta päästä!

Lahjakortti Ilmavoimamuseon Messerschmitt Bf 109 -lentosimulaattoriin antaa mahdollisuuden kokeilla itse hävittäjällä lentämistä ohjaamossa, joka on lähes kaikilta osiltaan oikean Messerschmitt Bf 109 -lentokoneen ohjaamon kaltainen: ohjainlaitteet, mittarit ja kytkimet ovat oikeilla paikoillaan.

Asiakkaan valittavissa on useita erilaisia lentotehtäviä mieltymysten ja taidon mukaan.

Lentosimulaattorilahjakortti 40€ (30 min) tai 70€ (60 min)

Tiedustelut ja tilaukset: Tikkakosken Ilmavoimamuseo


Vuoden ensimmäisestä käyttökerrasta voimassa oleva Museokortti puolestaan avaa ovet Suomessa satoihin museoihin – näiden joukossa mm. Tikkakosken Ilmavoimamuseokin. Korttia voi ostaa museoiden lisäksi myös verkkokaupasta.

Museokortti 69€

Tiedustelut ja tilaukset: Museokortin verkkokauppa


Matkailu tunnetusti avartaa ja sotahistoriallinen matkailu se vastaa avartaakin. Rajantakaisille taistelupaikoille asiantuntevan oppaan johdolla suuntautuvat retket herättävät historian eloon ja antavat elämyksiä, jotka säilyvät mielessä jopa loppuelämän.

VL-Matkojen valikoimasta kannattaa pistää mieleen ihan erityisesti joka vuoden lokakuun puolivälissä Karjalan kannakselle tehtävä reissu, jonka yhteydessä pääsee osalliseksi kesän etsinnöissä löytyneiden sankarivainajiemme kotimatkalle lähtöä edeltävästä siunaustilaisuudesta.

Tiedustelut ja tilaukset: Vihdin Liikenne


Ystävän nimissä tehty lahjoitus sotiemme veteraaneille lämmittää paitsi sinun ja vastaanottajan, myös avun vastaanottajien sydäntä. Tämä on myös oiva keino muistaa myös toisella puolen maailmaa asuvia läheisiä – tämän lahjan kanssa kun ei tarvitse postinkulusta murehtia. Jaa että miksi veteraaneille yhä kerätään ja mihin varat menevät? Kaikkiin kysymyksiisi löydät vastaukset täältä.

Kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen on muuten lahja, joka tarjoilee iloa läpi vuoden veteraanityön uutisia kertovalla uutiskirjeellään.

Lahjoitus Sotiemme Veteraanit- keräykseen, omavalinteinen summa

Lisätietoa ja lahjoitukset: Sotiemme Veteraanit- keräys



Keittiössä viihtyvää oman elämänsä MasterChefiä harva asia ilahduttaa niin kuin toimiva ja tyylikäs varustelu ja tämä Suomen armeijan M05-kuvioidusta ylijäämäsadekankaasta (Suomessa!) valmistettu esiliina on sitä kaikkea. Kokovartalosuojauksen takaava koko ja nesteenkestävä materiaali pitävät huolen siitä, että verisimmän pihvin (tai vetisimmän tofun) leikkaaminen pitää kokin kuivana ja coolina.

Jämä teurastajan esiliina: 16.99€

Tiedustelut ja tilaukset: Varusteleka



Tekevälle sattuu, etenkin keittiössä. Flambeeraus, fileeraus ja friteeraus ovat niin riskialttiita taistelumaastoja, että kyökki kannattaa varustaa myös riittävällä ensiapupakkauksella. Armeijasta tutulla M05- kuosilla naamioitu reservin iso ensiapulaukku sisältää hätäensiavun välineistöä vähän vaativampiinkiin kokkisotiin. Kuten esim. elvytysuojan.

Vähän vaatimattomampiin vaiviohin avun tuo kauratyyny – luonnonmukainen hoitokeino, jonka mikron kautta käytettynä lämmittää tai pakastimessa viivähdettyään viilentää ongelmakohtaa. Ja kyllä – lohdullisen ulkomuotonsa se saa juurikin Puolustusvoimain päiväpeittokankaasta!

Iso EA-pakkaus: 80€

Tiedustelut ja tilaukset: Reserviläisliitto

Kauratyyny: 7€

Tiedustelut ja tilaukset: Museo Militaria



Niin arjen aamukahvi, palaverin piriste kuin sunnuntaisumppi saavat mielen selkiytymään ja rangan ryhdistymään ihan uudella lailla, kun kahvitteluseurana ovat marsalkka Mannerheim tai tykistökenraali Nenonen – Mannerheim-ristin ritareita molemmat. Lisäksi plörönvartijaksi löytyy myös ainakin Lagus-mukeja.

Timo T. Ingmanin mukit: Mannerheim 39€, Nenonen 30€ (Huom. värit saattavat vaihdella).

Tiedustelut ja tilaukset: Museo Militaria



Ja milläs päivän hellemmin käyntiin saisi kuin kahvilla sänkyyn tarjoiltuna! Tällä Sini Huovilan Parolan Panssarimuseolle suunnitteleman Ketjureaktio-sarjan tarjottimella sänkyyn kannettu aamiainen ruokkii paitsi romantiikkaa, myös maanpuolustustahtoa. Sarjasta löytyy myös tyynyliina.

Ketjureaktio-tarjotin 25€

Tiedustelut ja tilaukset: Parolan Panssarimuseo



Romantiikkaa, maanpuolustushenkeä ja kunniakkaan historian havinaa kattaukseen saa loihdittua myös Lotta Svärdin alkuperäisen tunnuksen hengessä valmistetuin antiikkikynttilöin ja lautasliinoin. Komea sinivalkoinen väritys on ihan erityisen kotonaan vaikka itsenäisyyspäivän kahvipöydässä.

Antiikkikynttilät (4 kpl pakkaus): 12€

Servetit (20 kpl pakkaus, koko 17 cm x 16.5 cm): 4.90€

Tiedustelut ja tilaukset: Lottamuseo



Vähän ronskimman otteen omaava sisustaja kattaa kynttiläillallisensa näillä katseenvangitsijoilla. Koosta riippuen niin vähän persoonallisemmaksi kynttilänjalaksi, tavallista rouheammaksi kukkamaljakoksi kuin muuten vain huomiota herättäväksi sisustuselementiksi soveltuvat tykin hylsyt saavat epäilemättä jään murtumaan ja keskustelun virtaamaan. Vähän herkemmän hurmattavan se saattaa hieman säikäyttääkin, joten treffi-iltaan kannattanee panostaa myös vähän vähemmän järein lähestymistavoin.

Tykin hylsyt 15€-35€

Tiedustelut ja tilaukset: SA-Int Maanpuolustusmuseo


hylsyt vasemmalta lukien: 152 H 37, 105 PSV NATO ja 88 Flak

Ja jos hurmausvaiheen haluaa kääntää päälle ihan k y m p i l l ä, ovat Suomen armeijan pakkasmallisella M05-kuviolla varustettu solmuke ja sen kanssa yhteensopiva taskuliina ehdoton valinta. Tämä on yksityiskohtia arvostavan herrasmiehen (tai -naisen) arvoinen lahja, joka toimitetaan setin henkeen sopivasti Suomen armeijan sarkakankaasta valmistetussa säilytystaskussa.

Jämä rusetti- ja taskuliinasetti 49.99€

Tiedustelut ja tilaukset: Varusteleka



Suomi on puolustamisen arvoinen maa, tietää Adolf Ehrnroothin lisäksi myös Veteraanitalon henkilökunta, tuhatmäärin yhä keskuudessamme olevia veteraaneja sekä tämä komea pinssi, joka tekee mielipiteesi selväksi niille lopuillekin planeettamme asukkaille. Pinssin myyntikampanjan tuotoilla rahoitetaan sitä paitsi hyvää asiaa: Reserviläisliiton yhdistyksille ja piireille suuntaamia tukia.

Tässä on siis lahja, jossa on 20 grammaan saatu ihan poikkeuksellisen painavaa asiaa!

Suomi on hyvä maa puolustaa- pinssi 10€

Tiedustelut ja tilaukset: Reserviläisliitto


Tämän vuoden kirjasato on taas osoittanut, että sotavuosiemme historia on vielä kaukana loppuunkerrotusta!

Tämän vuoden joululahjavinkkimme esittelevät niin sotilaiden rintamalla tekemien puhdetöiden huikaisevaa kirjoa, kertovat, miten sodan kauheudet murtavat ihmisen mielen, antavat äänen sodasta oman, hirveän hintansa maksaneille sivullisille; sotilaiden lapsille ja tarjoavat monipuolisen läpileikkauksen sotavuosiimme mitä kiehtovimpien kulmien kautta.

Lisäksi joukkoon mahtuu Iltasanomien kiiteltyä 100 tarinaa sodasta– videohaastatteluiden sarjaa syventävä teos, ensimmäinen sodissamme kuolleiden Mannerheim-ristin ritarien kohtaloita kartoittava uranuurtaja, sotatoimista salaisimman salaisuuksia avaava uutuus sekä informatiivisuudessaan ja ainutlatuisuudessaan häikäisevä Karjalaeepos. Näitä lukiessa edessä olevat kuukaudet hujahtavat ohi ihan huomaamatta!

Käsin ja Sydämin – sota-ajan puhdetyöt 32.90€

Rintamalääkärin kuolema 25.90€

Sotilaiden lapsia 30.20€

Selviytymistarina Suomi 1939 – 1945 30€

Me jouduimme sotaan 24.80€

Sodassa kuolleet Mannerheim-ristin ritarit 31€

Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua 20.90€

Evakkotaival – Karjalan siirtoväen tarina (hinta saatavissa kustantajalta)



Se talvi on nimittäin edessä, siitä ei pääse mihinkään. Ja se meidän talvemme on paitsi pitkä, myös pimeä. Heijastin kannattaa siis pitää mukana aina liikenteessä ollessa. Sen lisäksi, että tämä heijastin saattaa pelastaa henkesi, saattaa se pelastaa iltasi, kun pääset väläyttämään tietojasi sitä ihailevalle ihastuksellesi.

”Aah, ai tämä Stu 40:näkin tunnettu Sturmgeschütz III Ausfürung G:kö? Aivan totta, onhan se melkoinen! Tiesitkö, että kyseisiä rynnäkkötykkejä saatiin Suomeen vuonna 1943 30 kappaletta ja ne sijoitettiin Rynnäkkötykkipataljoonaan? Ja että kesällä 1944 ne osallistuivat Karjalan kannaksen torjuntataisteluihin tuhoten yhteensä 87 vihollisen panssarivaunua!”

Jos kumppani vielä tämän jälkeenkin haluaa jatkaa tuttavuuden tekemistä kanssasi, niin voi melko varmuudella sanoa sinun törmänneen johonkin todella erikoislaatuiseen…!

Samaisella Stugilla voi säväyttää päiväänsä myös parkkimittarimuodossa. PS. Litteinä molemmat menevät kirjekuoreen ja kulkeutuvat näin edullisesti ja nopeasti lahjaksi vähän pidemmänkin matkan päähän. Ellei posti ole lakossa.

Stug-heijastin 4.90€, parkkikiekot 9.20€- 10€

Tiedustelut ja tilaukset: Parolan Panssarimuseo



Ja se talvihan on paitsi pitkä ja pimeä, myös kylmä, eikä mikään ei tunnetusti pidä jalkoja yhtä lämpimänä kuin mummon kutomat villasukat. Jos elämässäsi on kuitenkin mummon mentävä aukko, niin ei hätää: jyväskyläläismummot kutovat myös sinun jalkasi lämpöisiksi näillä Suomen Ilmavoimien historiaa ja perinteitä kunnioittavilla villasukilla. Mikään natsihakaristi tämä ei siis ole – lisää voit lukea aiheesta vaikka täältä.

Ilmavoimien villasukat 35€

Tiedustelut ja tilaukset: Tikkakosken Ilmavoimamuseo



Joskus, esimerkiksi lämpömittarin pudotessa Talvisotamaisiin lukuihin lähemmäs -50 pakkasastetta, kannattaa hyvällä omallatunnolla pysytellä sisätiloissa. Ja jos sisätiloissa ollaan esimerkiksi mökillä, kaukana telkkareista ja wifeistä niin, että ainut tabletti on isän aspiriini, saa tekemisen loppumisen pidettyä loitolla tällä nerokkaalla keksinnöllä, jonka sisältämät 52 pelikorttia taipuvat arviolta 879 eri korttipeliin. Tässä niistä viisi suosituinta.

Suomi-pelikortit 7.50€

Tiedustelut ja tilaukset: Parolan Panssarimuseo



Tämä tänä vuonna markkinoille tullut peliuutuus antaa puolestaan mahdollisuuden kirjoittaa historia kokonaan uusiksi ja katsoa, miten Talvisodassa olisi käynyt, jos puikoissa olisikin ollut sinä ja kaverisi. Pelin arvion löydät täältä.

Jäinen kuolema – Suomen talvisota- lautapeli 49€

Tiedustelut ja tilaukset: Holvi



Ja sitten vielä se ikuisuuskysymys: mitä hankkia Sille, Jolla On Jo Kaikkea?

Miten olisi tammenlehvistä koostuva naamiopuku? Kevyestä, pieneen tilaan mahtuvasta ja kaikenkokoisille sopivasta naamiopuvusta on moneen. Mielikuvitusta käyttämällä siitä saa tuunattua tarvittaessa vaikka Chewbacca-naamiaispuvun ja jos äiti on konmarituksen, kaikesta turhasta eroon hankkiutumisen ja kestävän kulutuksen ystävä, niin isä voi tähän pukeutuneena hoitaa ensi jouluna joulupukin lisäksi myös joulukuusen tehtävän!

Mil-Tec- naamiopuku 69.99€

Tiedustelut ja tilaukset: Varusteleka



Saattaisit yllättyä siitä, kuinka monelta ei myöskään löydy heittoharjoituskranaattia (suurimmalta osalta ihmisistä). Tällä saa treenattua kaaren kuntoon ja voiman viimeisen päälle.

Venäläinen heittoharjoituskranaatti 35€

Tiedustelut ja tilaukset: Parolan Panssarimuseo



♥ ♥ Ja jos rahalla ei ole väliä…

Jos taskun pohjalla polttelee muutama tonni, niin sillä saa omakseen Suomen Leijonan 1 lk. ritariristin miekoin. Mukana myöntökirja. Kyseinen merkki on myönnetty vain 76 kertaa. Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkkejä miekkoineen annetaan vain sodanajan sotilasansioista, joten toivon mukaan ihan heti ei tämän prenikan saajien määrä ole kasvamassa.

Muistutetaan nyt kuitenkin vielä varmuuden vuoksi: vaikka kutsussa pukuohjeistuksen kohdalla ”suuret kunniamerkit” lukisikin, niin tämän merkin käyttöoikeutta tuo 2350 euroa ei uudelle omistajalleen osta. Mutta kotonahan sitä voi kantaa vaikka joka päivä.

Suomen Leijonan 1 lk. ritariristin miekoin 2350€

Tiedustelut ja tilaukset: Prenikka-verkkokauppa



Jos budjetissa todella vain taivas on rajana, niin kannattaa pitää silmällä Puolustusvoimien nettihuutokauppoja. Ihan tori.fi:ssä he eivät ilmoittele, mutta eipä ole myynnissä oleva tavarakaan ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä. Vanhenevan kaluston myynti tarjoaa sotahistoriaharrastajalle ainutlaatuisia tilaisuuksia päästä esimerkiksi oman panssarivaunun omistajaksi. Tätä kirjoitettaessa myynnissä on mm. kaksi joukkojenkuljetusvenettä, joiden tämänhetkiset johtavat tarjoukset ovat 4300€ ja 5200€.

Puolustusvoimien kalustoa

Tiedustelut ja tilaukset: huutokaupat.com



PS. Muistathan, että kymmenittäin lisää lahjavinkkejä löydät viime vuoden listauksistamme:

Isänmaallisimmat isänpäivälahjat

Sotaveteraaniliiton suuri joululahjaopas 2018

Jaa kirjoitus:

12.11.2019 Kohtalot Pro Patria-taulun takaa: Lehtojärven koulu, Rovaniemi

Rovaniemen lähellä sijaitsevan Lehtojärven kylän väestöön kuului sotien alkaessa vain 50 täysi-ikäisyyden saavuttanutta. Isänmaan puolesta annettu uhri on siis ollut tällekin kylälle raskas.

Jatkosotaan täältä lähdettiin pääosin Jänkäjääkäreiksi kutsutun Jalkaväenrykmentti 12:n riveissä. JR 12 muodostettiin jatkosodan alkaessa välirauhan aikaisesta 12. prikaatin I ja II pataljoonasta. III pataljoona koottiin Tohmon kansakoululla Koilliskairan reserviläisistä. I ja II pataljoonan väki oli valtaosaltaan asevelvollisuuttaan vasta suorittavia nuoria, joista osalla oli ennen tositoimiin joutumista takanaan vain kahden kuukauden koulutus.

Pääasiassa 6. Divisioonaan koottujen pohjolan miesten taival jatkosodassa 1941-1944 muodostui varsin pitkäksi, raskaaksi ja erikoislaatuiseksi siinä mielessä, että he joutuivat taistelemaan pitkän rintamamme monilla suunnilla. Sodan ollessa syksyllä 1944 monien muiden rykmenttien osalta oli jo ohi, lähetettiin jänkäjääkärit Pohjois-Suomeen taistelemaan entisiä aseveljiään saksalaisia vastaan. Näiltä ajoilta on jäänyt elämään erään jänkäjääkärin tokaisu: liity JR 12:een, niin näet maailmaa.”

Eräiden arvioiden mukaan rykmentin kirjojen kautta kulki kaikkiaan jopa 7000 miestä, kun mukaan otetaan mukaan 1942 kotiutetut, heidän tilalleen tulleet täydennysmiehet sekä kertaalleen (tai useampaan kertaan) haavoittuneet, palvelukseen palanneet miehet. Kaikkiaan rykmentin tappiot olivat liki 5 000: 1197 kaatunutta, ja arviolta 3780 haavoittunutta.

Lehtojärven taulu on myös puhutteleva muistutus näiden taulujen paikallisista erikoispiirteistä ja siitä, kuinka tietyt suvut ja nimet ovat Suomessa keskittyneet tietyille seuduille. Suomen sodissa kuoli 6 Haavikkoa, joista puolet tässä taulussa, Huutoloita puolestaan kaatui sodissamme neljä, heistä 3 on tässä taulussa.


Nykyään Lehtojärven koulun tiloissa toimii kylätalo Lehtopirtti

Lehtojärven vanhan kyläkoulun Pro Patria-taulu paljastettiin 1950-luvulla. Sittemmin koulu on lakkautettu ja sen tiloissa toimii nykyään 300 asukkaan kylän sydän: kylätalo Lehtopirtti.

Kaikkiaan Lehtojärven koulun taulussa on 7 meidän kaikkien vapauden puolesta henkensä antaneen miehen nimet. Tässä ovat heidän tarinansa.


Arvo Haavikko, 19

Arvo Haavikko (1921-1941)

Hannu ja Kaisa Haavikon perheen kuudesta lapsesta isänmaata ovat puolustamassa kaikki: perheen viisi poikaa aseissa ja Susanna-tytär lottatoimintaa koordinoimassa. Pojista nuorin, maanviljelijänä elämäänsä siviilissä aloitteleva Arvo oli vapautunut varusmiespalveluksesta 9.6. Vain kaksi viikkoa myöhemmin oli tosikoetuksen aika, kun Suomi joutui uudestaan sotaan. Arvon kohdalla se ei kestänyt kolmea viikkoakaan.

JR 12 1. konekiväärikomppanian riveihin astunut sotamies Haavikko siirtyi muun pataljoonansa miesten kanssa kesäkuun lopulla Hautakylän kansakoululle Sallasta Kuusamoon johtavan maantien varrella, missä rykmentin komentaja Albert Puroma piti miehilleen puhuttelun.

– Nyt mennään ja jotkut eivät retkeltämme palaa. Mutta kansamme nykyisyyden ja tulevaisuuden vuoksi matkamme on välttämätön.

Puroma käyttää kivääristä nimitystä reikärauta, minkä vuoksi hänestä alettiin poikien keskuudessa puheen jälkeen käyttää lempinimeä Reikärauta-Puroma.

Kirakkalammen kahakan ja Polkuvaaran hyökkäyksen kautta rykmentti oli 9.7. saapunut Kelsinkäiseen, missä taistelut alkoivat 10.7. Vihollinen oli varustautunut odotettua paremmin ja tulokset olivat karmeat: 54 kaatunutta, 59 kadonnutta ja 112 haavoittunutta.  Arvon komppaniasta kaatui 4 miestä, joista yksi on vasta 19-vuotias sotamies Haavikko.


Aapo Haavikko, 32

Aapo Haavikko (1911 – 1944)

Arvon perheen suru-uutiset eivät pääty tuohon, sillä liki päivälleen kolme vuotta hänen jälkeensä kaatuu hänen isoveljensä, Aapoksi kutsuttu Aaprami, joka veljensä lailla elättää itsensä siviilissä maanviljelijänä.

Arvoa 10 vuotta vanhempana oli hän mukana Talvisodassakin, missä Oulussa, Pohjanmaan Jääkäripataljoonassa varusmiespalveluksensa suorittanut sotamies toimi kiväärimiehenä.

Jatkosodassa hän palveli maataan ensin maaliskuulle 1942 varastomiehenä 27. Talouskomppaniassa, minkä jälkeen mm. Jalkaväen koulutuskeskuksissa 19 ja 22. Omaiset kertovat hänen taistelleen Kajalan kannaksella kovissa paikoissa ja haavoittuneen siellä niin pahasti, ettei hänen olisi enää tarvinnut palata rintamalle.

Paineen siirtyessä kohtalokkaan kesän 1944 alkupuolen aikana Karjalan kannakselle, tarvittiin sinne jokainen liikenevä mies. Tämän koki velvollisuudekseen myös Aapo, joka palasi rintamalle vapaaehtoisena ja määrättiin kranaatinheitinkomppanian heitinmieheksi.

Neuvostoliiton tuhoisa suurhyökkäys alkoi 9.6. Edessä oli tuhoisa kesä: kaikkiaan suomalaisia kaatui noin 18 000, eli liki kolmannes kaikista jatkosodan aikana kaatuneista.

Pelkästään ensimmäisen päivän aikana menetettiin 248 miestä. Seuraavan päivän iltaan tultaessa kaatuneiden määrä oli jo noussut yli tuhannen. Aapo oli ensimmäisen päivän uhreja. Hän haavoittui Ollilassa niin vaikeasti, että kuoli saamoihinsa vammoihin vielä saman päivän aikana kenttäsairaalassa Terijoella.


Aatu Haavikko, 20

Aatu Haavikko (1922 – 1943)

Kaikkiaan Haavikon suvusta menetettiin 10 nuorukaista. Heihin kuuluu myös taulun seuraava nimi, vain 20-vuotiaana kaatunut Aatu; Arvon ja Aapon serkku.

Syyskuussa 1941 alkaneen sotapolkunsa aikana sotamies Haavikko taisteli neljän eri joukko-osaston riveissä. Viimeiset niistä olivat 105. Ilmatorjuntakonekiväärikomppanian I joukkue sekä 42. Kevyt Ilmatorjuntapatteri, missä hän toimi autonkuljettajana Itä-Karjalassa. 21.4.1943 hänen joukko-osastonsa päiväkirja kertoo yli viikon kestäneen pilvisen sään viimein kirkastuneen. 19 miehen vahvuisesta joukkueesta yksi on lomalla: sotamies Haavikko.

Hänen ollessaan ilmeisesti jo paluumatkallaan rintamalle häntä kuljettanut junansa joutui onnettomuuteen Oulussa. 32. sotasairaalaan hoidettavaksi kuljetettu Haavikko kuoli saman päivän aikana.




Ensti Huutola, 21

Huutola Ensti (1920 – 1941)

Ensti oli nelilapsisen perheen esikoinen.

Alikersantti Huutolan varusmiespalvelus päättyi 20.7.1941, mutta ohi on- juhlia hän ei päässyt näkemään: samana päivänä alkoi hänen sotapalveluksensa. JR 12:ssa, II pataljoonan 7. komppaniassa ryhmänjohtajana toimineella Huutolalla oli muiden jänkäläisten lailla edessään raskas tie: taisteluita niin Kuorekevaarassa, Nurmitunturilla, Kapustassa, Tuntsajoella, Voitajoella kuin Wermassa.

Elokuussa hänen pataljoonansa joutui Kapustnajoella Kiestingin mottiin. Tilanne alkoi kuun puoltaväliin tultaessa olla jo todella tukala ja II/JR 12:n rintama oli jo murtumaisillaan. Lokakuussa rykmentti oli reservissä Hanhivaarassa, josta suunnaksi otettiin Kiestinki. Päivittäisten marssien pituus oli jopa yli 20 kilometriä. Lokakuun viimeiset päivät valmistaudutaan tulevaan koitokseen, viimeisenä päivänä tulee hyökkäyskäsky.

Huutolan komppanian merkinnät kertovat karua kieltä sodan raadollisesta arjesta: ”1.11. Saavutettu ryssän korsukylä jonka puhdistaminen suoritettiin kasapanoksilla ja käsikranaateilla.” Kaksi päivää myöhemmin vihollinen aloittaa vastaiskunsa ja marraskuun ensimmäisen viiikon tappiot ovat yli 600.

Huutolan sota tulee päätökseensä 5.11, jolloin hän kaatuu vihollisen suorasuuntaustykityksessä.



Pentti Tepsa, 27

Pentti Tepsa (1912 – 1939)

Alikersantti Tepsa on taulun ainoa Talvisodassa kaatunut. Lapin rajavartiostossa varusmiespalveluksensa suorittanut isänmaallinen nuorukainen oli hankkinut tarvittavia valmiuksia jo ennen tuota, toimiessaan Ounasjoen suojeluskunnassa. Talvisotaan hän lähti toisen Rovaniemellä perustetun täydennysjoukon Os.A/RoHK:n (myöh. Erillispataljoona 18) riveissä, joka oli yksi pohjoisen alueen reserveiksi perustettuja täydennysjoukkoja.

Taistelulähettinä toimineen Tepsan tie oli vienyt hänet Kuolajärvelle, Sallaan ja Kelloselkään. Joulukuun 8. päivän aamu valkeni kirkkaana, pakkasta oli kuutisentoista astetta. Edellisen (”melko rauhalliseksi” sotapäiväkirjassa luonnehditun) yön pataljoona oli majoittunut Sallaan kasarmilla, suojeluskunnan tiloissa ja paikallisessa osuuskaupassa.

Päivän aikana 2. komppania mm. varmisti Kuolajärven lossin. Illalla paloi Sallan kirkonkylä. Vihollinen ampui tankkitykeillä etummaisia osastoja ja silta räjäytettiin.  Edessä oleva yö on muistiinpanojen mukaan ”yhtä tohinaa ja kuormastojen taaksepäin kuljetusta.” Kaiken tohinan keskellä tappiotilastot jäävät merkitsemättä, mutta tiedämme, että ainakin yksi kaatuneita oli: 27-vuotias rovaniemeläinen alikersantti, jota jäi kaipaamaan Olga-vaimo sekä tytär Saara.


Nante Huutola (1916 – 1941)

Nante Huutola syntyi esikoiseksi viisilapsiseen perheeseen, jossa menoa riitti: neljä heistä oli poikia. Huutolan ainoa sisar Maire kuoli ollessaan vasta vauva. Huutola itse jätti jälkeensä yhden lapsen.

Puusepäksi kouluttautunut sotamies Huutola oli talvisotaan joutuessaan 23. Tepsan kanssa Ounasjoen suojeluskuntaan kuulunut Huutola päätyi toverinsa lailla rovaniemeläisiin täydennysjoukkoihin, missä puolusti maataan pikakiväärin varressa.

Jatkosodan syttyessä hänet määrättiin Perä-Pohjolan sotilaslääniin perustetun JR 33:n panssaritykkimieheksi. Heinäkuusta lähtien rykmentti oli ollut Killuntaivaarassa, missä päiviä on rytmittänyt partiointi- sekä tiedustelutehtävät. Elokuun ensimmäisten kahden päivän merkinnät Huutolan tykkikomppanian päiväkirjassa kertovat tilanteen kuitenkin rauhoittuneen. Elokuun 2. päivänä vihollisen tykistöä ja kranaatinheittimiä kuvaillaan jo ”harvinaisen hiljaisiksi.”

3. päivän aamuna tragedia iskee. Jälkeenpäin arvioidaan 4 komppanian puoleisella lohkolla olleiden tykkimiesten öisten ”kahvitulten” olleen liian isoja, minkä ansiosta vihollisen tähystäjä on huomannut aamuyöstä käydyn vuoronvaihdon aiheuttaman liikehdinnän. Tämä kostautuu saman tien ja vihollisen keskityksessä haavoittuu kuusi miestä. Kaksi kaatuu: Matti Tapio sekä Nante Huutola.


Armas Huutola (1905 – 1944)

Sota koetteli kovalla kädellä tässä taulussa Haavikon perheen lisäksi myös Huutoloita. Armas oli Ensti Huutolan isän Kallen veli, eli Enstin setä.

Vaikka Armas Huutolan nimi on päässyt Lehtojärven Pro Patria-tauluun, ei sitä Rovaniemen sankarivainajista kootusta matrikkelista löydy. Vihje tähän löytyy Armakselle kaatuneiden tietokannasta löytyvästä menehtymisluokasta ”kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva”.

Molemmat sodat kokenut sotamies Huutola palveli talvi- ja jatkosotien ajan etulinjassa. Talvisodassa hän haavoittuikin.

Jatkosodan hän taisteli JR 2:n 2. komppanian riveissä. Aselepo tuli 4.9.1944, mutta Armaksen mielessä sota jatkui. Vetäytymisen alkaessa hän masentui tajutessaan, että hän oli uhrannut neljä vuotta elämästään sotaan, joka oli päättynyt näin huonoihin rauhanehtoihin.

14.9. Lemetin Impilahdessa hän päätyi traagiseen ratkaisuun ja ampui marssitauolla itsensä.

Hänet on haudattu Joensuun sankarihautausmaalle.




Talvisodan syttymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta, mitä Sotaveteraaniliitto kunnioittaa monella tapaa. Yksi niistä on kohtaloiden esitteleminen maan Pro Patria-taulujen takaa.


Aikaisemmin Kohtalot Pro Patria-taulun takaa-sarjassa on ilmestynyt:

Aleksanterin teatteri, Helsinki

Suomen tataarit

Heinämaan koulu, Orimattila

Helsingin juutalainen seurakunta

Pitkälahden koulu, Anttola

Viipurin juutalaisen seurakunnan urheiluseura Kadur

Lehtiniemen nuorisoseurantalo, Posio

Ylimuonion koulu

Jaa kirjoitus:

12.11.2019 Kotirintaman talkoot ja keräykset esillä Haminan Wanhan Veteraanin talvinäyttelyssä – avajaisluento talvisodan alkamisen muistopäivänä

”Kansa sodassa – kotirintama kerää, uhraa ja taistelee” on Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin talvinäyttely. Se avataan Haminassa talvisodan syttymisen 80-vuotismuistopäivänä.

Näyttely kertoo Suomen kansan vapaaehtoisesta talkootoiminnasta ja varainkeräystyöstä maanpuolustuksen ja isänmaan hyväksi sotavuosina 1939–45. Talkoo- ja keräysaihekokonaisuuksia on näyttelyssä kaikkiaan yksitoista linnoitustalkoista kultakeräyksiin ja maaottelumarssista sota-ajan veripalveluun.

– Tällä näyttelyllä Wanha Veteraani jatkaa ennakkoluulotonta otettaan ja tuo esiin sitä, mitä ei ennen ole juurikaan nähty, näyttelypäällikkö Ismo Flink sanoo.

Kansa sodassa -näyttelyn julisteiden, kunniakirjojen ja pienpainatteiden joukossa on ainutkertaista ja jopa ennen esittelemätöntä aineistoa. Näyttely on auki viikonloppuisin klo 10 – 16 talvisodan alkamisen ja päättymisen muistopäivien välisenä aikana eli 30.11.2019 – 13.3.2020.

Wanhan Veteraanin talvinäyttelyn rinnalla Haminassa on kaiken aikaa nähtävillä rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan perusnäyttely. Ryhmille näyttelyt ovat kuitenkin auki tilauksesta muulloinkin kuin lauantaisin ja sunnuntaisin, Flink muistuttaa.



Luentotilaisuudella alkuun

Talvinäyttelyn avajaispäivänä 30.11. klo 12. pidetään sitä juhlistava, yleisölle vapaa luentotilaisuus RUK:n Maneesissa. Esitelmän pitää näyttelyaineiston pitkän ajan kuluessa kerännyt sotahistorian harrastaja ja tietokirjailija J-P Alander. Hänen aihekokoelmansa tulee tässä laajuudessa ensimmäistä kertaa julkisesti nähtäville. Häneltä ilmestyy aiheesta myös kirja vuoden 2020 alussa.

Suurimman osan sota-ajan vapaaehtoistyöstä teki siviiliväestö. Osa toiminnasta alkoi jo ennen sotia kehitettäessä maanpuolustuksen tarpeita ja vastaavasti se jatkui vielä rauhan tultua helpottamaan paluuta takaisin normaaliin arkeen.

– Näyttely lähestyy aihepiiriä keräilyn keinoin esittelemällä alkuperäisiä merkkejä, julisteita, esineitä ja pienpainatteita. Laajasta yksityiskokoelmasta näyttelyyn valittu materiaali sisältää useita ainutkertaisia harvinaisuuksia, kuten esimerkiksi Suurtalkoot ry:n ansiomerkit, Kansanavun parhaille keräyskunnille lahjoittamat reliefit sekä lähes täydellisen kokoelman talkoiden suoritusmerkkejä, Alander kertoo.

Kansalaisten sotavuosien talkootyö oli korvaamaton ja kansantaloudellisesti merkittävä aikaansaannos, joka omalta osaltaan merkittävästi auttoi tulirintaman taistelua, hän muistuttaa.

–  Näyttely ja myöhemmin ilmestyvä kirja ovat kunnianosoitus kaikille tähän toimintaan osallistuneille.


Kadettikoulunkatu 7,

49400 Hamina


Talvikaudella avoinna lauantai-sunnuntai 10-16, ryhmille myös tilauksesta


www.rvpk.fi



Jaa kirjoitus:

12.11.2019 Harjavaltalaisveteraani Sointu Antilan kova elämä: ”Sota ei ollut kauheinta, mitä minulle on tapahtunut”

Harjavaltalaisveteraani Sointu Antila ei vähästä hätkähdä

Marraskuussa 96 täyttävä harjavaltalaisveteraani Sointu Antila toimi jatkosodassa Punaisen Ristin apusisarena 22. sotasairaalassa Käppäselässä, mutta se ei ole lähelläkään kauheinta, mitä hän on elämässään saanut kokea.  

– Se oli kirurginen osasto, jossa haavoittuneet leikattiin ja lähetettiin sitten Suomeen sotasairaalaan. Tein kaikkea: pesin pyykkiä, silitin ja kuljetin ’sorsia’ miesten sänkyyn. Nuorta likkaa juoksutettiin aamusta iltaan. Ruumiitakin olen laittamassa arkkuun.

Tuollainen olisi vaativa tehtävä kenelle tahansa, ei vain hädin tuskin täysi-ikäiselle tytölle. Siksi vastaus siihen, mikä kaikista tehtävistä oli pahin, yllättää.  

– Pyykinpesu. Se tehtiin kaikki käsin.

Antila ei ole helposti järkkyvää sorttia, se käy hänen muistelmiaan kuunnellessa pian selväksi. Vastaus löytynee hänen poikkeuksellisista lähtökohdistaan. 

– Siellä näki vaikka mitä, mutta mulle se sopi ihan hyvin. Kahdeksanvuotiaana olin läksinyt kotoa ja sillä tiellä olen yhä. 


Käppäselässä toimi kenttäsairaalan kirurginen osasto

Huutolaisena maailmalle 

Elämän hänelle jakamat kortit pakottivat Kokemäessä syntyneen ja Köyliössä lapsuutensa viettäneen Antilan itsenäistymään varhain.  

– Isä kuoli ja äiti rupesi hummaamaan. Ei meillä ollut ruokaa eikä juomaa eikä paikkaa olla, niin lähdin huutolaiseksi, hän toteaa koruttomasti. 

Maatiloilla piikana ja raskaissa navettatöissä itsensä elättänyt tyttö hankki naapurista ylimääräiseksi jääneitä kanan kukkopoikia ja alkoi niitä syöttinään käyttäen pyydystää rapuja Voitoistenjoesta. Niiden myynnistä ansaitsemilla rahoilla hän osti junalipun Helsinkiin. Hän oli tuolloin 15.  

Helsingissä hän sai töitä Primulan juoksutyttönä. Noilta ajoilta hänellä on säilynyt monta mehukasta tarinaa hänen toimitusten kautta tapaamistaan Suomen eturivin julkkiksista. 

– Muistan vieläkin, missä Tauno Palo ja Ansa Ikonen asuivat. Ja Paavo Nurmi.

Haaveet tarjoilijaharjoittelijan pestistä romuttuivat hänen kotitalonsa tuhouduttua Talvisodan pommituksissa ja Antila palasi kotikonnuilleen. Kirkkoherra Sainion rouvan ehdotuksesta hän pääsi keittiöapulaiseksi Kokemäen maamieskoululle.  

– Siellä oli kranaatinheitinkomppanian koulutuskeskus. Kun ne lähtivät rintamalle marraskuussa 1941, niin tulin taas Köyliöön johonkin maataloon.

Marraskuussa Antila myös täytti 18 ja oli vihdoin täysi-ikäinen. 

– Papinrouva ehdotti, että jos lähtisin Käppäselkään Äänislinnan lähelle kenttäsairaalaan, siellä olisi paikka. Mulla ei ollut muutakaan paikkaa eikä mitään koulutusta, niin minä lähdin.


Kotoa Sointu Antila lähti jo kahdeksanvuotiaana

Puutetta kaikesta 

Välillä osumia tulin ihan sairaalan lähellekin, mutta Antilaa ei pelottanut.  

– Olihan se kauhean näköistä, kun verisiä poikia tuotiin joukkosidontapaikoilta ja niitä pestiin ja pyyhittiin. Kyllä ne alkuun jäivät mietityttämään, mutta kai sitä ihminen kovettaa itsensä? Maailma oli silloin niin erilainen, hän miettii.

– Ei sota kauheinta ole, mitä minulle on tapahtunut. Se oli jonkinlainen elämän ehto. Paljon se opetti.

Apusisar Antila kämppäkaverinsa kanssa Käppäselässä

Rautaiset hermonsa hän arvelee saaneensa synnyinlahjana. 

– Pahinta oli se, kaikesta oli pulaa, minulla vaatteistakin. Ruokakaan ei ollut hääviä: siellä syötiin vähän sitä, mitä sattui olemaan. Perunaa pääasiassa.

Suomalaiset sotavuosina yhteen hitsannut henki oli kuitenkin vahva.  

– Moni potilaista sai kotoa paketteja ja he jakoivat niistä minullekin.

Yhteys vanhoihin tovereihin katkesi sodan jälkeen, mutta kymmenisen vuotta sitten Antila teki yllätysvierailun silloisen kämppäkaverinsa luo. 

– Emme me enää tietysti toisiamme tunteneet, mutta puhuttavaa riitti.

Sota-aikaan yhteiselo oli sen sijaan tiivistä. 

– Siihen aikaan ei ollut televisioita, eikä meillä ollut radiotakaan siellä pikkukämpässämme, niin me sitten kirjoitettiin lauluja vapaa-aikana. Jos sitä oli.

Antilan tuolloin työkavereistaan kirjoittama kronikka on yhä tallessa.  

– Komein poika sairaalassa, korpraali on arvoltansa, Mäkinen on nimeltänsä, pessimisti luonteeltansa, kerrotaan yhdestä.

Lomalla hän kävi kaksivuotisen palveluksensa aikana vain kerran.  


Kiväärin kanssa Käppäselässä, 1942

Kova työ kannattaa 

Syksyllä 1943 sotasairaalaverkosto oli jo niin kunnossa, että kenttäsairaalaverkostoa alettiin karsia. Näiden joukossa oli Käppäselkäkin.  

– Sairaala oli vanha venäläinen koulu ja se rupesi jo lahoamaan, Antila muistelee. 

Palveluksensa jälkeen Sointu palasi kotiseuduilleen Kokemäelle. 

Yhteinen elämä sotainvalidimiehen kanssa kesti vain vuoden

– Sairaanhoitajaksi olisin mennyt, mutta minulla ei ollut rahaa sairaanhoitajakouluun. Kaikki rintamalla saamani tupakat myin, kun en polttanut, ja sain sen verran rahaa, että pääsin kampaajan oppiin.

Kova uurastus kannatti: jo kolmen vuoden päästä hän osti oman kampaamon. Myöhemmin yritteliäs ja työteliäs nainen laajensi yritystoimintaansa ostamalla kemikalionkin.  

– Koko ikäni olen yrittänyt ja tehnyt hemmetisti työtä.

Vaikka Antilan elämä on ollut kaukana ruusuilla tanssimisesta, oli hän itse kova tyttö tanssimaan. Intoa ei hillinnyt edes sotavuosina Suomessa voimassa ollut tanssikielto: Käppäselässä järjestettiin muutamatkin luvattomat nurkkatanssit. 

– Kokemäessä kävimme jopa kahdeksan kertaa viikossa tanssimassa, kun sunnuntaisin oli vielä päivätanssitkin!

Mieluinen tanssittajakin löytyi ja vuonna 1946 Antila avioitui Alponsa kanssa. Mies oli päähän haavoittunut sotainvalidi, joka menehtyi haavoittumisensa jälkivammoihin. Yhteinen taival jäi vain vuoden mittaiseksi. Toista miestä ei ole tullut. 

– Ei ole kukaan kosinut eikä huolinut! hän ilmoittaa pontevasti.

Todennäköisempi syy lienee kuitenkin ehtivän naisen tahdissa. 

– Olin aina niin kiireinen. Kampaamossani koulutin 12 kampaajaa. Talonkin rakensin ja sen piha palkittiin kahteen kertaan. Siellä kävi vierailulla vuoden 1971 maatalousnäyttelyn yhteydessä Urho Kekkonenkin.



Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden numerossa 4/2019. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.  

Jaa kirjoitus:

4.11.2019 Miksi me lähdimme? 20 talvisodan ruotsalaisvapaaehtoista kertoo, mikä sai heidät uhraamaan kaikkensa Suomen puolesta

Talvisodan syttyessä pienen Suomen taisto maailman suurinta sotilasmahtia vastaan herätti maailman sympatiat ja vapaaehtoisiksi haluttiin lähteä mitä eksoottisimmista paikoista… ja lähtökohdista.

Yksi vapaaehtoiseksi Suomen taistoon halajavista oli perintöprinssi Kustaa Aadolf, Ruotsin tuolloisen kruununprinssi Kustaa Aadolfin (myöhemmin kuningas Kustaa VI Aadolf) poika ja nykyisen kuninkaan Kaarle XVI Kustaan isä. Ylevä pyrkimys tyssäsi kuitenkin Ruotsin kuninkaan vastustukseen. Jatkosodan aikana prinssi teki kaksi vierailua Suomeen, mm. Itä-Karjalaa kiertäen.


Prinssi Gustav Adolf seurueineen vierailulla 4. divisioonassa Petroskoihin johtavan tien varrella, syyskuu 1942

Kustaa Aadolf ei suinkaan ollut ainoa taistostamme kiinnostunut kuninkaallinen: talvisotaan yritti vapaaehtoisena myös Liechtensteinin prinssi Ferdinand. Hänen yrityksensä tyssäsi Suomen valtiojohtoon. Viralliseksi syyksi annettiin diplomaattisesti ”lääketieteellisistä syyt”, todellisuudessa syy oli se, että hänen tiedettiin olevan natsiagentti, eikä ylipäällikkö Mannerheim – vaikka hänen on kuinka virheellisesti spekuloitu sympatiseeranneen natsi-ideologiaa – halunnut ottaa vastaan ”Saksassa vallalla olevan järjestelmän kannattajia.”


Ruotsalaisia houkuteltiin tunteisiinvetoavin julistekampanjoin

Kaikkiaan Suomen armeijan rinnalla taisteli talvisodassa liki 12 000 vapaaehtoista 18 eri maasta.

Eniten (n. 8260) vapaaehtoisia saapui Ruotsista, toiseksi eniten (1010) Tanskasta.

Mikä sai heidät tekemään moisen päätöksen? Miksi he olivat valmiita antamaan kaikkensa toisen maan kansan vapauden puolesta?

Kysymystä on kuluneiden 80 vuoden aikana kysytty usein. Näin siihen vastasi vuonna 1940 julkaistussa kirjassa ”I österled – om Svenska Frivilligkåren” seitsemän ruotsalaisvapaaehtoista.


Vapaaehtoisia Blasieholmgatanin värväystoimistossa

”En minä voinut muuta kuin reagoida sitä väkivaltaa vastaan, jota valtava Venäjä käytti Suomen pientä kansaa vastaan. Jokainen vapaaehtoisistamme oli sitoutunut taistelemaan rinta rinnan suomalaisten veljiemme kanssa sodassa, jolla ei ollut mitään tekemistä Ruotsin vapauden kanssa.”

Carl Edvin Larsson, maanviljelijä


Kysymyksessä siitä, jäädäkö kotiin vai lähteä Suomeen ei ollut vaihtoehtoja. Kuten niin monet, tunsin vapaaehtoisjoukon olevan minun tieni. Omatuntoni ei olisi antanut minulle rauhaa, mikäli olisin jäänyt Ruotsiin. Kysymys oli vääryyden korjaamisesta. Silloin ei kysellä olosuhteista.”

Bror Lundmark, poliisi


”Rehellinen raivo ja kaipuu saada auttaa hädässä ja äärimmäisessä vaarassa olevaa veljeä – nämä olivat varmasti ne ensimmäiset syyt, jotka saivat meidät vapaaehtoiset matkaan. Lisäksi tajusimme, mikä uhka Suomen tuhoamisen jälkeen tulisi kohdistumaan meidän omaan maahamme.”

Lars Wilhelm Schlyter, ammatillisten alojen opettaja


”Siitä lähtien, kun Suomeen hyökättiin, olin ollut jännittynyt, huolissani ja ahdistunut. Minua vaivasi istua kädet ristissä ja vain passiivisesti lukea näistä rohkeista veljistä, jotka kävivät meidänkin taisteluamme. Minua kutsui miehen tehtävä. Minä lähdin aivan vastustamattomasta sisäisestä pakosta. Jos olisin jäänyt kotiin, olisin tuntenut itseni raukaksi koko loppuelämäni.”

Nils-Ivar Roslund, toimittaja


”Lähdin veljesmaahamme Suomeen tarkoituksenani auttaa kansaa, joka on osa meitä itseämme ja jonka maata ja kunniaa voimakas naapuri oli loukannut.”

Gunnar Axelsson, maanviljelijä


”Ajatukseni sodan syttyessä oli tämä: mitä Suomi on tehnyt ansaitakseen tämän karmean kohtalon? Miksi niin monen isän täytyy jättää pienokaisensa kulkeakseen varmaan kuoleman? Se oli se ajatus, joka ajoi minut lähtemään Suomeen. Halusin pelastaa jonkun, jolla oli elämässään minua korkeampi tarkoitus. Minulla itselläni ei ollut mitään muuta menetettävää kuin oma elämäni.”

Carl Elis Wiktorsson, maatyöläinen


”Kun sain mahdollisuuden lähteä Suomeen, tartuin siihen. Kyseessä oli minusta yhtä paljon Ruotsin kuin Suomenkin asia, eikä tämä vakaumus horjunut vapaaehtoisaikanani tai sen jälkeen. ”

Elis Pettersson, leipomotyöntekijä


”Ilmoittauduin mukaan Suomen taistoon auttaakseni veljesmaatamme ja sitä kautta Ruotsia. Ongelman ennaltaehkäisy on parempi kuin ongelman hoito. Sitä paitsi Suomi on skandinaavinen maa ja sen katoaminen skandinaavisesta yhteisöstä olisi kuolettava isku Ruotsille.”

John Harald Olofsson, maalari


”Minulla, samoin kuin kavereillani oli ajatus: me voimme auttaa. Lisäksi olimme pahoillamme edeltäkävijänä pitämämme maan puolesta, niin säälimättömästi pyyhkäisi väkivalta pienen vapautta rakastavan kansan yli.”

Henning Gottfridsson, painotyöntekijä


”Olin pohjattoman pettynyt siihen, miten Neuvostolitto oli pettänyt kansainvälisen työväenliikkeen. Suomen työväenluokka ja sen nuoret taistelivat kiistattomasti oikeudestaan itse määrätä maansa asioista, joten mikäpä olisi ollut luonnollisempaa ruotsalaiselle työläispojalle kuin seistä noissa kamppailevissa riveissä.”

Conny Andersson, varastoapulainen           


                          

”Kun on naimisissa ja on lapsia, on siinä syitä olla lähtemättä lähteä vapaaehtoisena sotaan. Mutta koska vaimoni on suomalainen, oli se minulle ihan luonnollista. Hänen maansa on myös minun.”

Jörgen Nielsen, konttoristi


”Lähdin mukaan vapaaehtoisjoukkoihin yksinkertaisesti siksi, että vihani venäläisten hyökkäystä kohtaan kasvoi päivä päivältä suuremmaksi. Ruotsalaisten yhteenkuuluvuudentunteella Suomen kanssa on kuitenkin vuosisataiset juuret.”

Arvis Berg von Linde, konttoristi


”Lähdin vapaaehtoiseksi koska koin velvollisuudekseni parhaan kykyni mukaan tukea veljeskansaa, joka yksinään taisteli koko Pohjolan vapauden ja tulevaisuuden puolesta.”

Karl-Edvard Anderson, luottamusmies


”Minun oli oikeudenmukaisuuden nimissä yksinkertaisesti pakko antaa Suomelle se ainoa asia, joka minulla oli annettavana: minut itseni.”

Per-Erik von Essen, maankäytön opiskelija


”Mikään tapahtuma maailmassa ei ole satuttanut minua henkilökohtaisesti niin paljon kuin sodan puhkeaminen Suomessa. Ei siinä enää ollut sivustaseuraaja, ei siinä ollut neutraali – kaikkine tunteineen ja vakaumuksineen sitä oli toisen puolella. Se oli kuin oma kotimaa olisi ollut sodassa. Syyksi seurata vapaaehtoisjoukon miehiä ei tarvittu sen enempää. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. ”

Bengt Jändel, journalisti


”Miksi lähdin Suomeen? Siihen kysymykseen on helppo vastata. Niin itsestään selvä velvollisuus oli helppo täyttää. Vielä nykyäänkin nuoret pitävät ritarillisuutta yhtä korkeassa arvossa kuin aiemminkin. ”

Klas Siwertz, maankäytön opiskelija


”Miksi minä lähdin? Minähän tein vain sen, mikä oli oikein minua itseäni kohtaan. Pelissä oli minun, Ruotsin ja Suomen vapaus. Ajatuskin siitä, etten enää koskaan saisi luoda vapaasti, ajatella vapaasti ja samota vapaasti metsissämme oli järkyttävä.”

Bengt Lissegård, taitelija


”Uuden vuoden vaihtuessa oli selvää minulle ja vaimolleni, että lähtisin vapaaehtoisena Suomeen. Vielä nyt jälkeenpäinkin on minun vaikeaa kertoa syytä tähän itsestään selvään tekoon. Se oli kuin lähtisi taisteluun oman maansa puolesta.”

Carl-Erik af Geijerstam, FM


”Toivoin niin pitkään, että meidän maamme päätyisi veljeskansamme rinnalle. Kun tuli selväksi, ettei toiveestani tulisi totta, koin yksinkertaisesti velvollisuudekseni olla käytettävissä taistoon Suomen kansan itsenäisyydestä.”

G Röing, luutnantti


”Viime kädessä oli taistossa kyse yhtä paljon meidän kodeistamme ja lapsistamme. Ja kun kaukonäköinen ja rohkea vaimonikin jakoi tämän näkemyksen, tuli liittymisestä ruotsalaisvapaaehtoisiin minulle itsestään selvä velvollisuus.”

Stig Facht, kapteeni



Tekstin lainaukset ovat käännöksiä Tidning för svenska Finlandsfrivilligas minnesförening- lehden numerossa 2/2019 julkaistusta kokoelmasta.


Jaa kirjoitus:

3.11.2019 Näytä kunnioituksesi lataamalla someprofiiliisi Talvisota80-kansikuva – mikä 11 vaihtoehdostamme on sinun suosikkisi?

Marraskuun 30. päivä 1939 on jäänyt koko kansakuntamme muistiin yhtenä historiamme hirveimmistä päivistä. Talvisodan syttyminen tempaisi nuoren maamme mahdottomalta näyttävään taisteluun. Hyökkääjällä, Neuvostoliitolla, oli pelissä arvovalta, meillä oli pelissä ihan kaikki.

105 päivän ajan koko maailma seurasi henkeään pidätellen pienen Suomen kamppailua maailman suurinta sotilasvaltaa vastaan. Nuo päivät synnyttivät käsitteet, jotka elävät yhä. Talvisodan ihme. Talvisodan henki.

Maaliskuussa 1940 solmitun rauhan hinta oli hirvittävä. Mutta koko kansan yli-inhimillisyyden rajoja lähentelevä yhteisponnistus takasi sen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä.

Tämän vuoden marraskuussa tulee kuluneeksi 80 vuotta Talvisodan syttymisestä, mitä Sotaveteraaniliitto on kunnioittanut vuoden mittaan monella tapaa.

Halusimme myös tarjota seuraajillemme helpon keinon näyttää arvostuksensa noille 105 kunnian päivälle sekä osoittaa tukensa sen sankareille.

Niinpä teimme teille 11 Talvisota80-teemaista kansikuvaa sosiaalisen median profiileissanne kansikuvana käytettäviksi! Kaikkiin niistä löytyy Alta niin Facebookiin kuin Twitteriin tehdyt versiot.



Facebook-kansikuvat ovat ladattavissa täältä

Twitter-kansikuvat ovat ladattavissa täältä


Jaa kirjoitus:

3.11.2019 ”Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita” 100-vuotias turkulaisveteraani toivoisi kaikkien saavan elää rauhassa

– Minä olen niin kiukkuinen itselleni, kun en mitään kirjoittanut aikanaan muistiin, kesän lopulla 100 vuotta täyttänyt turkulainen sodassa lottana ja sairaanhoitajana ollut Leena Salmi puuskahtaa, edessään pino vanhoja valokuva-albumeja.

– Jos olisit kysynyt näistä kuvista 60 vuotta sitten, niin olisin vielä osannut kertoa!

Paljon on muistiin kuitenkin jäänyt.


Jatkosodan veteraani Leena Salmi vietti juuri 100-vuotissyntymäpäiväänsä

Saariston lapsia

Kemiössä seitsenlapsisen perheen kuopuksena syntynyt Salmi vietti lapsuus-ja nuoruusvuotensa Loimaalla, missä hänen Oili-tätinsä toimi opettajana.

– Äiti oli kuollut, kun olin viiden vanha. Minulla oli kaksi naimatonta tätiä ja ne olivat sanoneet jossain vaiheessa, kun äiti oli haudattu, että he pitää tuosta flikasta huolta. Toisen tätin tykönä kävin kansakoulun, toisen tyköä oppikoulun. Meillä oli Kemiössä maatila, mutta isä joutui viinan petkuttamaksi ja kun äitiäkään ei enää ollut, rupesi renttuilemaan ja talo myyntiin.

Salmen elämä otti hyvin toisenlaisen suunnan hänen vanhemmista sisaruksistaan, joista kukaan ei päässyt käymään kouluja. Vain ainoa veli luki itsensä myöhemmin rakennusmestariksi.

– Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1940. Haaveilin, että lähtisin Helsinkiin opiskelemaan kieliä ja pikakirjoitusta, mitä meillä oli koulussa ollut valinnaisena oppiaineena. Minä tykkäsin siitä. Näin jo itsekin eduskunnassa kirjoittamassa heidän puheitaan.

Mutta sitten tuli sota ja muutti kaiken.


Salmi (vas.) Jaakko-serkkunsa ja Ellen-tätinsä kanssa

Talvisota Kemiössä

Talvisota ei Salmen mukaan tullut täytenä yllätyksenä.

– Minun muistini mukaan siitä puhuttiin etukäteen. Siitä oli jonkinlainen aavistus. Aamupäivällä vielä oltiin koulussa ja sitten tuli ilmoitus, että sota on syttynyt ja meidät lähetettiin kotiin. Me asuttiin Oili-tädin kanssa siinä urheilukentän vieressä ja muistan, että siinä kentällä oli jo miehiä hevoskärryjen kanssa.

Talvisodan ajaksi hän palasi Kemiöön, missä liittyi perheensä ainoana Kemiön lottiin.

– Kemiön lotat olivat ruotsinkielinen ja meidän väki puhui vain suomea. Sehän oli kaikki sotatoimialuetta, se saaristo. Talvisodan aikana en ehtinyt kuin vähän olla ilmavalvontatehtävissä.

Sodan jälkeen aikaisemmat tulevaisuuden suunnitelmat saivat jäädä.

– Minä ajattelin, että minunkin on tehtävä osani isänmaan hyväksi, Salmi sanoo nyt. Hänen kohdallaan se tarkoitti hakeutumista Turkuun sairaanhoitajakouluun.


Ennen sotaa Salmi haaveili yliopisto-opinnoista

Sairaanhoitajakouluun

Salmi epäilee, että kouluun oli virallinenkin pääsykoe, mutta hänen mieleensä on jäänyt sen ”epävirallinen” osuus.

– Professori Elvin kysyi, että ”oletteko te fiksu”. En osannut vastata siihen, kun meillä kotona fiksu tarkoitti nättiä. Sitten hän kysyi, että ”oletteko te ylioppilas?” Minä sanoin, että juu, ja hän sanoi, että ”no olettehan te sitten fiksu!”

Salmi sanoo uskoneensa sodan olleen Suomen osalta jo ohi.

– Kyllä minä luulen, että me uskottiin, että se loppui tähän; että sitä oli jo tarpeeksi oltu. Mutta kesällä 1941 se alkoi taas. Ja siitä tulikin sitten pitkä ja kamala. Muistan hyvin, kuinka ihan alkuaikoina jouduimme aamulla ensin suojaan ja vasta sitten päästiin osastolle töihin.

Kolmivuotisen sairaanhoitajakoulun aikana hän työskenteli TYKSissä lääninsairaalassa. Sotavuodet koettelivat myös kotirintamaa.

– Joskus varastimme osastolta leipää, kun ei ollut itsellä sitäkään. Me ajateltiin, että kyllä potilaille aina jostain se leipä tulee, että eivät he jää ilman. Sen takia uskallettiin pistää taskuun niitä palasia. Kaikesta oli pulaa, etenkin 1942. Silloin syötiin perunoita ja lanttuja kuorineen. Joskus pelkästään kuoria.

Salmi nuorena

Puheet sotavuosina suomalaisia yhdistäneestä yhteishengestä, jota ei sittemmin ole nähty, hän allekirjoittaa.

– Niin se oli. Kaikki teki jotakin. Lapsetkin.


Rintamalle ”kovaan rytinään”

Salmi työskenteli Helsingissä Punaisen Ristin sotasairaalassa ja valmistui sairaanhoitajaksi kesällä 1943.

– Sain pojilta ison kimpun gladioluksia mennessäni aamulla töihin valmiina sairaanhoitajana. Sitten minut lähetettiin Helsinkiin Invalidisairaalaan ja sieltä sain komennuksen Kannakselle. Siellä oli aika pahoja paikkoja. 9.6. 1944 alkoi sitten se kova rytinä.

Helmikuussa 1944 Salmi aloitti komennuksensa Kannaksella Uudenkirkon kenttäsairaalassa, jossa hoidettiin potilaita siihen ”kovaan rytinään” eli kesäkuussa Kannaksella alkaneeseen vihollisen suurhyökkäykseen saakka. Sitten tuli lähtökäsky. Siinä vaiheessa pommitukset olivat ehtineet tuhota jo hoitajienkin asuntolankin.

– Minulla taisi olla yksi osasto. Linja-autot rakennettiin sellaisiksi, että niissä pystyi kuljettamaan sänkypotilaita. Mentiin aina jonkin matkaa ja rakennettiin taas johonkin tyhjään kansakouluun uusi sairaala leikkausaleineen kaikkineen. Se oli iso urakka. Sitten taas suljettiin, kun tuli käsky, että pitää edetä. En tiedä, osasivatko siinä potilaatkaan olla peloissaan? Kyllä kai.

Sairaanhoitajilla ei pelkäämiseen juuri varaa ollut. Toimintakykyisenä oli pysyttävä, oli tilanne mitä tahansa.

– Ei siinä auttanut kuin tehdä työtä. Kun tekee työtä, niin ei ehdi ajattelemaan kaikkea. Mutta ei kaikilla hermot sitä kestäneet. Muistan ainakin yhden nuoren tytön – tai no, kaikkihan me silloin oltiin nuoria – joka sairastui itsekin.

Työtä riitti. Potilaita oli niin, etteivät kaikki mahtuneet sisällekään.

– Muistan yhtenäkin päivänä kipsanneeni lääkäri Unoniuksen kanssa ainakin 12 tuntia yhteen kyytiin. Olin silloin niin vastavalmistunut, että kaikkein pahimpiin paikkoihin, niin kuin vatsaan pahoin ja leikkausta vaativia haavoittuneita ei päästetty hoitamaankaan.


Salmi luonnehtii itseään ”Lapinhulluksi”

Sodan jälkeiset vuodet

Sota ei suinkaan loppunut rauhansopimukseen. Sen jälkeen piti jälleenrakentaa maa ja siinä sivussa omakin elämä.

– Silloin oli kiire saada työpaikka. Sitä se oli. Minullakin rahat riittivät juuri siihen, että sain sairaanhoitajakoulun käytyä ja rahat loppuivat samana päivänä kun lopetin oppilastyöni. Kyllä sitä nyt sanotaan, että meidän sukupolvemme teki monen työn. Mutta silloin oli toista, sanottiin vain, että ”mitäs menitte.” Se oli politiikkaa. Oli niin neuvostomyönteistä, että osa olisi varmaan mennyt vaikka sinne, jos olisi vaadittu, hän lataa.

– Eikä sodasta sen jälkeisinä vuosina puhuttukaan. Paitsi miehet istuivat kimpassa monet illat. Siellä kyllä puhuttiin. Ja ryypättiin. Kun nuoruusvuodet kuluvat sodan varjossa, kyllä se on varmasti jättänyt ihmiseen jälkensä.

Edes sodan jälkeinen ilmapiiri ei saanut Salmea häpeämään mukana oloaan sodassa, mutta hän arvioi, että ”sellaisiakin varmasti oli. ” Ei hän tosin puhuisi erityisestä ylpeydestäkään.

– Mitä minä ylpeä olisin? Sinne oli pakko mennä. Mutta kun muutama vuosi sitten oli niitä kiitos veteraanit- paitoja, niin kyllä se hyvältä tuntui. Kiitollisuudenvelka, miten sen nyt ottaa. Mitä kukaan toinenkaan sukupolvi olisi voinut tehdä kuin sen, mitä täytyi. Eilen tai toissa päivänä kävelin erään joukon ohi, missä kovalla äänellä puhuttiin, että ”nuoriso täytyy ottaa huomioon, että niillä on niin paljon viisautta ja hyviä ajatuksia”. Ja kyllä minusta tuntuu, että niin se onkin.


Ystävien kanssa hiihtoreissulle lähdössä 1941


J

Sodasta olisi hänen mukaansa opittavana ja muistettavana monta oppituntia.

– Niitä on paljon. Ensimmäiseksi tulee mieleen rehellisyys. Ja yhteiselo. Rauhassa olisi kyettävä elämään naapureiden kanssa, molemmin puolin. Toinen ihminen on otettava huomioon ja annettava sille oma arvonsa. Se melkein jo riittääkin; että muistaisi, että ihminen on ihminen, on se sitten venäläinen, saksalainen, suomalainen tai mikä tahansa. Toisia on opittava ymmärtämään, ja vaikka tarvittaessa opettaakin sinä asiassa. Henkiseen puoleen on panostettava.


Salmen saamaa kenttäpostia

Menetetty rakkaus

Vaikka muisti ei enää ole entisensä ja silmätkin menneet niin, ettei valokuva-albumeista mitään oikein näekään, tulee kysymykseen vanhasta mustavalkokuvasta vastaus saman tien.

– Se on Porvoon sankarihautausmaalta. Yksi hyvä ystäväni, joka kaatui 5.10.1944. Hän joutui vielä pohjoiseenkin (Lapin sotaan) lähtemään. Hän kirjoitti minulle joka päivä, Salmi kertoo.

Tästä löytyy yksi selitys pöydän albumipinoihin. 75 vuotta myöhemminkin hänellä on tallessa niistä joka ikinen. Kirjeisiin on taltioitu tapahtumia Kannakselta sekä vänrikin osuvia piirustuksia, joista käy ilmi, että kyse on ollut vähän enemmästäkin kuin ystävyydestä.

– Hän oli humoristi. Petteriksi ja Ameliaksi me toisiamme kutsuimme,
hän hymyilee piirroksille.

Häitä ei kuitenkaan koskaan päästy tanssimaan: JR 53:n 8. komppaniassa sotansa käynyt ”Kurre” kaatui Alatornion Alavojakkalassa Lapin sodan ensimmäisinä viikkoina.

Toista miestä ei koskaan tullut eikä Salmi mennyt naimisiin.


Sota vei myös hänen läheisiään

Jaa kirjoitus:

30.10.2019 Veteraaniliittojen lakimuutos voimaan 1.11.2019: veteraanien kotona asumista tukevat palvelut vihdoin maksuttomiksi

Veteraaniliittojen edunvalvonnan viime vuosien suurin saavutus vaati pitkän työn, mutta kaikki veteraanit ovat vihdoin oikeutettuja samoihin maksuttomiin palveluihin.

Tämän viikon perjantaina, 1.11., astuu voimaan veteraaniliittojen aikaansaama, rintamaveteraanien kuntoutuksesta annettu lain muutos, jolla kaikista veteraanien kotona asumista tukevista palveluista tulee maksuttomia.

– Toivoimme aikaisempaa aloitusta. Moni veteraani ehti poistua joukostamme ennen tämän voimaan tuloa, Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen myöntää, mutta kiittelee lakialoitteen saamaa kannatusta kaikissa eduskuntaryhmissä. Työtä aloitteen läpi saaminen vaati.


Pysyvyyttä ja yhdenmukaisuutta veteraanipalveluihin

Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo

Tähän saakka veteraanipalveluihin osoitetuista määrärahoista on päätetty joka vuosi erikseen, ja Heikkinen kertookin veteraaniliittojen olevan helpottuneita, että vastaisuudessa säästytään valtion budjettiriihen perinteiseltä jännitysnäytelmältä. Veteraaniliitot odottavat uuden lain tuovan veteraanipalveluihin pysyvyyden lisäksi myös yhdenmukaisuutta.

– Tähän saakka veteraanit ovat olleet asuinkunnastaan riippuen valitettavan eriarvoisessa asemassa. Kuntien veteraanipalveluihinsa vuodessa käyttämissä summissa on ollut jopa 10 000 euron eroja, Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo pahoittelee.

Varmistaakseen, että uusi laki tunnetaan kunnissa, ja että sitä myös tullaan noudattamaan, ovat veteraaniliitot yhdessä Valtiokonttorin kanssa kiertäneet kuluneen vuoden ajan Suomea kouluttamassa kuntien veteraaniasioista vastaavia. Yli 20 koulutusta käsittävä kiertue on ulotettu myös alan oppilaitoksiin.

– Koulutukselle on ollut selvä tarve. Paitsi, että kaikissa kunnissa ei ymmärretä veteraanien olevan lailla eroteltu erityisryhmänsä, kävi opiskelijoiden keskuudessa myös selväksi, että kaikki eivät tiedä Suomessa veteraaneja olevankaan, Sotaveteraaniliiton sosiaalisihteeri Leena Seppälä yllättää.

Palveluiden järjestäminen ja myöntäminen perustuu jokaiselle veteraanille henkilökohtaisesti tehtävään palvelutarpeen arviointiin.

– Kartoituksen merkitystä ei voi painottaa liikaa. Se on tehtävä kasvotusten ja taiten, sillä kovat ajat kokeneen sotasukupolven asenne on usein pärjääminen omillaan eikä apua lähdetä itse pyytämään, vaikka sille tarvetta olisikin, Martimo muistuttaa.


Mikäli kunnista ei ole vielä oltu yhteydessä veteraaniin palveluarvioinnin tekemiseksi, kehottavat veteraaniliitot veteraaneja tai heidän omaisiaan ottamaan yhteyttä kuntaan arvioinnin varmistamiseksi.


Lain käyttöön ottoa tullaan seuraamaan myös vastaisuudessa, samoin jatkuu myös veteraaniliittojen edunvalvonta, muistuttaa Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu.

– Nyt veteraanijärjestöjen ajankohtainen tavoite on nostaa rintamalisä nykyisestä 50,19 eurosta 200 euroon. Lisäksi työn alla on leskien ja puolisoiden sekä Ruotsissa asuvien suomalaisveteraanien aseman parantaminen.



Miten laki vaikuttaa veteraanien leskiin ja puolisoihin?

Veteraanien leskien ja puolisoiden asemaan lakimuutos ei suoranaisesti vaikuta.

– Joistakin, kuten siivous- ja pyykkipalveluista hyötyy toki veteraanin kanssa samassa taloudessa asuva puolisokin, Karhu huomauttaa.  

– Veteraanin puoliso pääsee osaksi myös veteraanille myönnettävää tuettua kotikuntoutusta. Myöskään laitoskuntoutuksen suhteen ei tule muutoksia, muistuttaa puolestaan Seppälä.

Yhteisellä kuntoutusjaksolla tuetaan myös veteraania hoitavan puolison jaksamista. Aviopuolisolla on oikeus osallistua veteraanin kanssa samanaikaisesti veteraanin kanssa laitos- tai päiväkuntoutukseen, mutta ei avokuntoutukseen. 


Myös leskillä ja puolisoilla oikeus palvelutarpeen kartoittamiseen 

Veteraanien kotiin saatavien palvelujen perustana on hänelle tehty henkilökohtainen palvelutarpeen arviointi. 

– Kunnissa huonosti tunnetun ja valitettavan vähän hyödynnetyn vanhuspalvelulain puitteissa myös leskillä ja puolisoilla on oikeus palvelutarpeen arviointiin ja kunnan sen perusteella tarjoamiin palveluihin. Heidän tapauksessaan palvelut eivät kuitenkaan ole maksuttomia, Seppälä pahoittelee. 


Veteraaniliittojen avustukset 

Veteraaniliitot myöntävät taloudellista avustusta myös niihin kuuluville veteraanien puolisoille ja leskille. Nimenomaan taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleville suunnattujen avustusten tuloraja on noin 1 200 euroa kuukaudessa. 

– Hakemukseen on liitettävä verotodistus sekä kuitit niistä kuluista, joihin avustusta haetaan. Avustuksia myönnetään esimerkiksi lääke- ja hoitokulujen omavastuuosuuksiin, apuvälineisiin ja kotona asumista helpottaviin kodin muutostöihin. Avustuksen suuruus on keskimäärin noin 100-700 euroa riippuen aiheutuneista kustannuksista, Seppälä kertoo.

Avustusta haetaan oman sotaveteraaniyhdistyksen tai -piirin kautta.  Hakulomakkeet ja -ohjeet löytyvät Sotaveteraaniliiton sivulta täällä.

– Veteraaniliittojen yhteiseen varainhankintaan perustetun Sotiemme Veteraanit- keräyksen tuotosta myönnetään avustuksia myös veteraaniliittoihin kuuluville puolisoille ja leskille. Liittoihin kuulumattomia veteraanien puolisoita ja leskiä pyritään auttamaan, jos henkilö voi osoittaa olevansa sotiemme veteraanin puoliso tai leski. Heidät pyritään myös saamaan veteraaniliittojen piiriin, että he saisivat jatkossakin tietoa juuri heille suunnatuista tukimuodoista, keräyksen varainhankintapäällikkö Pia Mikkonen muistuttaa.  

Hakemus ja täyttöohjeet löytyvät keräyksen sivulta.


Uuden lain myötä korvataan myös omaishoidon kustannuksia

Virkistäytymistä ja vertaistukea 

Sotaveteraaniliitto järjestää yhdessä Kaatuneiden Muistosäätiön kanssa kesäisin 4-5 vuorokauden mittaisia kunto- ja virkistyslomia pienituloisille veteraanien leskille sekä veteraanien omaishoitajana toimiville puolisoille, joilla ei muuten ole kuntoutusoikeutta tai mahdollisuutta siihen.  

Hakijoiden tulee olla joko Sotaveteraaniliiton tai Rintamaveteraaniliiton puoliso- tai leskijäseniä. Lomille haetaan vapaamuotoisella hakemuksella ja hakumahdollisuudesta tiedotetaan vuoden ensimmäisessä Kenttäpostia-lehdessä. 

– Lomaa haetaan vapaamuotoisella hakemuksella, joissa selvitetään hakijan elämäntilanne sekä haluamansa lomajakso. Lomat sisältävät täysihoidon, majoituksen ja monipuolisen ohjelman, Seppälä kertoo. 


Omaishoidon tuki veteraanimäärärahan piiriin

Lain muutoksen yhteydessä myös omaishoidon tuki tulee veteraanirahoista korvattavaksi silloin kun hoidettava on tunnuksen omaava veteraani.

Kunta voi 1.11. lähtien ottaa omaishoitajan palkkion ja muut omaishoidosta aiheutuvat kulut Valtiokonttorilta saamastaan veteraanimäärärahasta. Myös veteraanin hoito omaishoitajan loman aikana kustannetaan veteraanimäärärahoilla.




Jaa kirjoitus: