Uutiset

3.4.2020 Helsinkiläisveteraani Risto Lunden tietää: huumori on kovissa paikoissa tärkeä selviytymiskeino

Koronakaranteenissa istuu tällä hetkellä yksi väestönosa, jolle meneillään oleva poikkeustila ei ole ensimmäinen: veteraanisukupolvemme. Yksi heistä on 96-vuotias helsinkiläinen jatkosodan veteraani Risto Lunden.

Ensimmäiseltä sodalta hän säästyi ikänsä vuoksi: viikko ennen Talvisodan syttymistä oli hän täyttänyt 16.

– Minä kun olen loppuvuodesta syntynyt, niin olen niin nuori! Jatkosodan alkaessa juhannuksena 1941 kutsuttiin syksyllä 1941 kaksi ikäluokkaa: ensin 1922 syntyneet syyskuussa ja meikäläisen ikäluokka 1923 marraskuussa. Kutsuntoihin jouduin siis 17-vuotiaana. Siellä sain ohjeet, että tammikuussa on ilmoittauduttava Riihimäellä koulutuskeskus 7:ään.

Vain kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen olivat edessä tositoimet.


Risto Lunden on kokenut myös maan edellisen poikkeustilan

Huhuja ja taikauskoa

Lundén vietti koko sotansa JR 45:n III pataljoonan 9. komppaniassa.  Yli kahden vuoden mittaiseksi venynyt asemasotavaihe koetteli miesten hermoja, hän muistuttaa.

Lunden 18-vuotiaana kesällä 1942

Kuolema oli aina rintamalla läsnä kaikkien ajatuksissa, muttei puheissa.

– Se on jännä juttu, mutta kun on nuori, niin ei ajatus siitä, että voi siinä henkikin mennä, hetkauta. Siitä ei koko kolmen vuoden aikana puhuttu.

Huhuja ja taikauskoa kuolemaan kyllä liittyi.

– Kaikenlaistahan siellä kulki korvasta korvaan. Alkoi mm. tulla huhuja siitä, että jos tuntolevyssä on kolme samaa numeroa, niin se on merkki siitä, että on hengenmeno. Kyllähän se pani vähän ajattelemaan, mutta ei siihenkään suhtauduttu niin vakavasti. Kun se huhu tuli aikanaan meidän korsuun, niin kyllä minunkin täytyi sitten katsoa ne numerot. Sanoin sitten, että ”perhana, pojat, minulla on kolme numeroa”.

Kellään muulla ei ollut, mutta Lundén sai senkin käännettyä leikiksi.

– Sanoin heille, että ei mitään hätää: ne on kolme nollaa! hän kertoo ja repeää taas makeaan nauruun.

– Kyllä se helpotti. Tämmöiset voi jäädä mieleen kytemään. Tottakai siellä pelkäsi, mutta ei pelolle saanut antaa valtaa.


JR 45 etenee korven läpi Muurmannin radalle Keltoselästä Käppäselkään lokakuussa 1941

Kovat paikat, kovat jutut

Huumori olikin sodassa tärkeä selviytymiskeino.

– Kertaakaan ei tullut kolmen vuoden aikana edes riitaa. Onneksi oli huumoriporukkaa! Aina joku keksi jonkun hyvän tarinan.

Mitä synkempi paikka, sitä mustempaa huumori oli. Leikkiä laskettiin peloista pahimmastakin, osoittavat Lundénin kertomat esimerkit.

– Oli jonkinlainen kranaattikeskitys viholliselta tukikohtaan. Sitten kun se päättyi, niin pataljoonan komentajan piti lähteä katsomaan, että mikä tilanne on. Tultuaan paikalle, hän näki yhden kaverin maassa vatsallaan. ”Oletteko te haavoittunut?” kysyi komentaja sotilaalta, joka vastasi että ”en, minä olen kaatunut!”

Komentaja oli ymmärrettävästi ihmeissään saamastaan vastauksesta.

– Se kaveri oli kompastunut juurakkoon! veteraani nauraa.

Tilannekomiikka kukoisti, kertoo Lundén ja jakaa toisen esimerkin tuntolevystä, jonka tehtävänä oli auttaa tunnistamaan kaatunut sotilas, mikäli tämä on niin huonossa kunnossa, ettei ruumiin tunnistaminen muuten onnistuisi.

– Kaverit oli saunassa ja toisella kaverilla oli se tuntolevy saunassakin. Sitä se toinen ihmetteli, että miten sulla on tuo saunassakin kaulassa? Kaveri sanoi, että kun hän on aikanaan laittanut mieleen tuntolevyn numeron, niin hän aina peseytyessään katsoo varmuuden vuoksi, että se on se oikea numero, eikä hän erehdyksessä pesekään väärää kroppaa!


Jatkosodan aikainen tuntolevy

Jaa kirjoitus:

30.3.2020 Valoheittimen varresta kuvaamataitoon – tamperelaislotta Anna Salenius tarttuu uusiin haasteisiin empimättä

Anna Salenius on 98-vuotias tamperelaislotta

Jo Talvisodassa lottana toiminut tamperelainen Anna Salenius oli ensimmäisiä lottia, joita koulutettiin hoitamaan ja käyttämään ilmapuolustuksessa käytettyjä valonheittimiä.

Tänä vuonna 99 täyttävä veteraani muistaa sota-ajan tehtävänsä yhä kirkkaasti, vaikka sanookin, että paljon on jo päässyt unohtumaankin.


Talvisota ammuslataamolla

Kun Talvisota syttyi, oli Anna täyttänyt 18 vain muutama päivä aiemmin. Sodan ajan hän toimi Tampereen Vuoreksessa, Vuoresvuoren sisällä sijainneessa ammuslataamoa varastoimassa ammuksia ja muissa varaston avustavissa tehtävissä. Sittemmin hän teki myös paperihommia ammusvaraston kansliassa.

Talvisodan päättymisen jälkeen koulut käynnistyivät taas ja Anna ehti käydä lukionsa loppuun kirjoittaen keväällä 1941 ylioppilaaksi Tampereen tyttölyseosta. Vain viikkoja tuon jälkeen Suomi oli taas sodassa.

Jatkosodan sytyttyä tuoreelle ylioppilaalle tarjottiin lottatehtäviä: joko tukinuitossa tai valonheitintehtävissä. Anna valitsi valonheittimet.

Tampereelta näihin tehtäviin valittiin kaksi naista.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun lottia koulutettiin valonheitintehtäviin. Olihan se jännittävää – en oikeastaan tiennyt, mitä se onkaan. Me putsasimme ja kiillotimme valonheitintä ja opettelimme käyttämään sitä. Harjoittelimme sen suuntaamistakin, hän muistelee.


Ylioppilaslottia koulutetaan ilmatorjuntatehtäviin Degerössä heinäkuussa 1944

Kivääri mukana kaiken varalta

Lyhyen koulutuksen jälkeen tuli lähtö Helsinkiin tositoimiin. Valonheitinpatteri sijaitsi Suomenlahden rannalla, hieman Helsingin vieressä. Valonheitintehtävissä oli kaksi ryhmää, Kilo 1 ja Kilo 2. Anna oli Kilo kahdessa, jossa oli yhteensä vajaat kymmenen naista.

– Työtä tehtiin vuoroissa yötä päivää.

Valonheitinryhmät myös asuivat työtehtävänsä äärellä, ensi alkuun suuressa sotilasteltassa ja myöhemmin parakeissa. Pasilan ampumaradalla käytiin opettelemassa kiväärin käyttöä.

– Meillä oli aina työvuorossa valonheittimellä kivääri mukana, hän paljastaa.

Helsingin ilmapuolustustehtävissä hän oli koko Jatkosodan, syksyyn 1944 saakka.


Helsingin ilmatorjuntaa, valonheitin toiminnassa Leppävaarassa maaliskuussa 1944

Jatkosota pääkaupungin ilmapuolustuksessa

Pääkaupunkina Helsinki oli paitsi talouselämän ja logistiikan kannalta keskeinen paikka, myös maan tiheimmin asuttua aluetta. Siksi suurin osa Suomen ilmatorjuntakapasiteetista on vuosikymmenten ajan osoitettu juuri sen käyttöön.

Talvisodan syttyessä Helsingin turvana oli neljä raskasta 3-4-tykkistä patteria, yksi kevyt patteri sekä yksi ilmatorjuntakonekiväärikomppania. Jatko­sodan aikana Saksasta saaduista kahdesta ilmavalvonta- ja neljästä tulenjohto­tutkasta pääosa, samoin kuin Saksasta hankitut 18 tehokasta 88 mm raskasta ilmatorjuntatykkiä sijoitettiin Helsinkiin.

Helmikuussa 1944 Helsinkiä oli jo suojaamassa 13 raskasta ilmatorjuntapatteria ja kevyttä ilmatorjuntatykistöä. Ilmatorjuntatykkejä oli yhteensä 77, tutkia kuusi, kuulosuuntimia 18 ja valonheittimiä 36 kappaletta.

Henkilöstöä hyvin johdettuun operaatioon vain oli liian vähän, minkä vuoksi ilmatorjuntaan alettiin 14-16-vuotiaiden sotilaspoikien lisäksi kouluttaa myös valonheitinlottia ylioppilastutkinnon omaavista lotista.

– Kun suuntasimme valtavan suuren valonheittimen taivaalle, niin toisesta paikasta suunnattiin samaan aikaan. Kun valokiilat kohtasivat toisensa taivaalla ja piirsivät rastin, sanottiin, että ne olivat ”keilassa”. Siihen kohtaan jos vihollisen lentokone osui, niin se ammuttiin alas.


Naisten tehtäviin ilmatorjunnassa kuuluivat mm. valonheittimet sekä kuuntelulaitteet

Kaksi kertaa Ateneumissa

Sodan jälkeen Anna oli mukana kotiuttamistoimissa Tampereella.

– Siinähän oli monenlaista paperityötä. Sen jälkeen tein jonkun aikaa toimistotöitä Tampereen kaupungilla. Ajattelin kyllä, että jotain pitää opiskella ja mennä eteenpäin.

Niin hän haki Ateneumiin taideteolliseen oppilaitokseen teollisen muotoilun linjalle. Monien karsintavaiheiden jälkeen hänet hyväksyttiin sinne opiskelijaksi. Opiskelujen lomassa Anna teki myös töitä pystyäkseen rahoittamaan opiskelunsa.


Salenius opiskeli Ateneumissa kahteen otteeseen (kuva: Aalto-yliopiston arkisto)

Aikanaan hän valmistui teolliseksi muotoilijaksi ja pääsi Aaltosen kenkätehtaalle työhön.

– Olin siellä malliosastolla, mutta kaikki muut mallimestarit olivat miehiä, ja vähän siinä jäi niin kuin paitsioon. Ajattelin, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi.

Anna päätti pyrkiä Ateneumiin uudestaan. Nyt hän haki ja pääsi kuvataidonopettajan linjalle. Valmistuttuaan kuvaamataidon opettajaksi ensimmäinen paikka löytyi Haapamäen lyseosta.

– Taisin olla vuoden verran siellä opettajana, mutta en halunnut jäädä maalle. Palasin Tampereelle ja sattumalta Sammon yhteislyseossa aukesikin silloin opettajan paikka.

Sammon yhteislukiossa Annalla kuluikin mieluisat kymmenen vuotta.

Sen jälkeen hän vaihtoi paikkaa ja toimi Klassillisessa lyseossa kuvaamataidon lehtorina eläkkeeseen asti.

– Isäni kuoli jo ennen sotia. Äiti yritti elättää minut ja kolme veljeäni. Mutta meillä oli kyllä hyvä koti. Meillä oli vapaa kasvatus ja saimme päättää itse tekemisistämme. Ja kaikki pärjäsimme elämässä hyvin, hän ilmoittaa ylpeästi.

Saleniuksen veljistä yksi valmistui diplomi-insinööriksi ja kaksi muuta toimi lakialalla. Veljet selvisivät sodasta, mutta ovat nyt jo kuolleet.

Anna kannustaa kaikkia opiskelemaan ja sanoo itsekin olleensa aina halukas oppimaan uutta ja tekemään paljon työtä. Liekö juuri siinä hänen virkeytensä salaisuus?



Alkuperäinen artikkeli (Johanna Vuori: ”Valonheitintehtävistä kuvaamataidon opettajaksi”) on julkaistu Tampereen Sotaveteraani-lehdessä 1/2020. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.

Jaa kirjoitus:

27.3.2020 Veteraaniliittojen edunvalvonnan uusin saavutus: sotiemme veteraaneille maksettavaan rintamalisään historiallinen korotus 1.4.2020


Sotemme veteraaneille maksettavaa rintamalisää korotetaan nykyisestä 50.19 eurosta 125 euroon. Kyseessä on suurin korotus, mitä rintamalisään on koskaan tehty.

Veteraaniliittojen valtuuskunta oli alun perin esittänyt korotusta 200 euroon, mihin nostaminen on veteraaniliittojen tavoitteena yhä.


Edunvalvonta on pitkäjänteistä työtä, Sotaveteraaniliiton puheenjohitaja Erkki Heikkinen muistuttaa

Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja, lehdistöneuvos Erkki Heikkinen on tyytyväinen edunvalvonnan viime vuosien saavutuksiin ja siihen, että veteraaniliittojen esitykset ovat saaneet taakseen koko eduskunnan yksimielisen tuen.

– Usein ei muisteta, kuinka pitkäjänteinen työ veteraanien etuuksia ja palveluita sekä niissä aikaan saatuja muutoksia on edeltänyt. Viime aikoina se on todella kantanut hedelmää, sillä marraskuun alussa voimaan astui veteraaniliittojen ajama lakimuutos, jolla kaikkien veteraanien kotona asumista tukevista palveluista tuli heille maksuttomia ja huhtikuun alusta lähtien rintamalisään tulee tuntuva korotus, Heikkinen iloitsee.

Edunvalvonta kuitenkin jatkuu, hän muistuttaa.

– Veteraaniliittojen tuki- ja huoltotyö pitää sisällään myös veteraanien puolisot ja lesket. He ovat seisseet veteraaniemme rinnalla kaikki nämä vuosikymmenet; ollen monen kohdalla se ainoa vertaistuki, joka miehillä sodasta palatessaan oli. Käytännössä hyvin pieneksi jääneen työeläkekertymän vuoksi heidän asemansa on myös taloudellisesti usein kaikista heikoin.

Rintamalisää maksetaan henkilölle, jolle on myönnetty jokin rintamaveteraaneille myönnetyistä tunnuksista sekä henkilölle, jolle sota-arkisto on antanut todistuksen osallistumisesta miinanraivaukseen vuosina 1945–1952.

Tämän vuoden alussa julkaistun tilaston mukaan veteraaneja on Suomessa yhä liki 8 000.


Rintamalisään nyt saatu korotus on suurin koskaan

Jaa kirjoitus:

23.3.2020 Molotovin cocktail – maailman tuhoisin juomasekoitus on Talvisodan ja erään kapteeni Kuittisen perintöä

Polttopullo tunnettiin aseena jo Espanjan sisällissodassa, mutta maailmankuulun nimensä Molotovin cocktail sai Talvisodan alla korialaiskapteeni Kuittiselta.

Polttoainetta sisältävästä lasipullosta sekä siihen kiinnitetystä, erikseen sytytettävästä tulenlähteestä koostuvan köyhän miehen kranaatin kerrotaan olevan alkujaan Ranskan muukalaislegioonan keksintöä, jota käytettiin vuosina 1936 – 1939 käydyssä Espanjan sisällissodassa panssarintorjunta-aseena.

Sittemmin helposti valmistettavissa oleva ase on levinnyt paitsi sotien taistelukentille, myös kaduille rikollisjengien käyttöön.


Polttopulloa käytettiin Suomessakin tehokkaasti panssarintorjunta-aseena

Hirtehinen historia

Suomalaiset hioivat aseen rakenteen ja taktiikan huippuunsa ja se sai aikaan merkittävää tuhoa Puna-armeijan T-26-panssarivaunuissa. Kaikkiaan Neuvostoliitto menetti Talvisodassa 1 919 panssarivaunua, joista 436 tulipalon vuoksi.

Alun perin polttopulloilla oli suomalaisen ohjesäännön mukaan tarkoitus vain sokaista panssarivaunun tähystysaukot, mutta kentällä kuulemma havaittiin, että kun polttopullolla osuttiin panssarivaunun ilmanottoluukkuun, imi käyvän moottorin ilmanotto liekit vaunun sisälle, sytyttäen moottorin – ja moottoritilasta miehistötilaan olevan yhteyden kautta koko tankin – tuleen.

Nimensä se sai Kemia-lehden mukaan Korian varuskunnassa Pioneeripataljoonassa vuosina 1937-1939 palvelleesta kapteeni Eero Kuittiselta, joka nimesi sen Neuvostoliiton tuolloisen ulkoministerin Vjatseslav Molotovin kirkassilmäisten valheiden innoittamana Molotovin cocktailiksi.

Tämän kun kerrotaan radiopuheessaan vuonna 1939 väittäneen, ettei Neuvostoliitto Suomeen mitään pommeja pudottanut, vaan ruoka-apua. Tämän seurauksena itänaapurin käyttämiä rypälepommeja alettiin Suomessa hirtehisesti kutsua Molotovin leipäkoreiksi.


Molotovin leipäkorina tunnettu RRAB-3- rypälepommi piti sisällään jopa yli 100 pienempää palopommia

Ihmiskunnan tuhoisin cocktail

Hangon Rintamamuseon kokoelman Molotovin cocktail

Ihmiskunnan historian tuhoisimman cocktailin rakenne oli yksinkertainen: täytetty viinapullo sekä sen kylkeen kiinnitetyt myrskytulitikut. Välttämättömyys (ja huono rahatilanne!) oli kekseliäisyyden äiti tässäkin: tikkuja oli kaksi, jotta siinä tapauksessa, että pullo ei räjähtäisi, se voitaisiin varatikun sytyttämällä käyttää uudestaan.

Molotovin cocktailin kaltaiselle luovuudelle, halpuudelle sekä nopeasti ja helposti valmistettavalle aseelle oli käyttöä, sillä Suomi lähti Talvisotaan varsin huonosti varustautuneena.  Puolen litran lasisen viinapullon sisältämä seos koostui petrolista ja bensiinistä tai spriistä sekä hitusesta tervaa, joka sai sekoituksen paitsi sitkistymään, myös syttyessään savuamaan.

Ensi alkuun pulloja täytettiin käsin, mutta jo joulukuussa siirryttiin massatuotantoon Alkon tehtailla Rajamäellä. Bensiinin toimitti armeija, spriitä oli viinatehtaalla omasta takaa. Talvisodan kuukausien aikana tehtaalla valmistui noin 540 000 polttopulloa.  

Niiden korkeissa ollut merkintä ”Alko-Rajamäki” paljasti tosin viholliselle, mistä ne olivat peräisin ja pian viholliskoneet olivat pommittamassa Rajamäkeä. Kaikkiaan tehtaiden alueelle putosi 268 pommia, mutta henkilövahingoilta ja tuotantotappioilta vältyttiin. Joulukuussa tehtaan alueelle rakennettuihin kahteen ilmatorjuntatorniin saatiin vihdoin tykitkin.

Ei niin yllättäen on Molotovin cocktail innoittanut baarimikkoja ympäri maailman tekemään siitä juotavan version. Niin vodkaa ja sambucaa, vodkaa ja rommia kuin grenadiinia ja kanelia yhdistelevät drinkit ovat epäilemättä myöskin aiheuttaneet tuhoa – niin lompakoissa kuin lauantaiaamun olotiloissakin…


Molotovin cocktail on myös innoittanut lukuisia drinkkejä

Pohjanmaalta pärähtää

Nyt vallitsevaan koronakriisiin on alettu somekansan parissa viitata aikamme Talvisotana ja Tasavallan presidenttiä myöten on puheissa peräänkuulutettu Talvisodan henkenä tunnettua kansan yhteisponnistusta yhteisen vihollisen voittamiseksi.

Tämä onkin herättänyt suomalaissa ennen näkemättömän solidaarisuuden puuskan ja eri puolilta maata on kuultu naapuriapuringeistä ja etenkin vanhusväestön kaltaisille riskiryhmille suunnatuista talkoovoimin toteutettavista palveluista.

Eivätkä vertailukohdat siihen lopu.

Tälläkin kertaa vihollista vastaan taistellaan läpinäkyvin säiliöin, mutta polttopullon sijaan kyseessä on käsidesi, jolla ihmiset ovat aseistautuneet jopa siinä määrin, että apteekkien hyllyt on hamstrattu tyhjiksi ja nettihuutokaupoissa niitä kaupataan kiskurihinnoin.

Samaan aikaan ravintola-alalla koettu alkoholinkulutuksen väheneminen on johtanut viinatehtaiden tuotantolinjastojen hiljenemiseen, mutta luovuus keksi jälleen keinot. Isossakyrössä sijaitseva, viime vuonna maailman parhaaksi valitun Napue-ginin takaa löytyvä Kyrö Distillery Company on vain viikossa edennyt ideasta tuotantoon ja tuo markkinoille oman käsidesinsä.

Talvisodan henkeä löytyy tästäkin.

– Tällaisessa tilanteessa kaikkien on kannettava kortensa kekoon. Me päätimme käyttää osaamistamme ja tislaamomme tuottamaan kaikkien tarvitsemaa käsidesiä, yhtiöstä kerrotaan.

Yksityishenkilöt joutuvat kuitenkin odottamaan – epäilemättä keräilykappaleeksi nousevaa – pulloaan vielä tovin.

– Käsidesin ensimmäiset erät priorisoidaan kohteisiin, joilla on yhteiskunnallisesti merkittävin vaikutus, kuten sairaanhoitoon.



PS. Tiesitkö, että Tipaton Tammikuukin on sotavuosiemme perintöä? Siitä löydät jutun täältä! Kemistien salaisesta sodankäynnistä löydät puolestaan paljastuksia täältä.

Jaa kirjoitus:

19.3.2020 Viisi vinkkiä koronakaranteeniin – sylintäydeltä tekemistä sinulle ja veteraanillesi

Koronavirustilanteen vuoksi maassamme on siirrytty poikkeustilaan, jonka tarkkaa kestoa ei tässä vaiheessa tiedä vielä kukaan. Ihmisiä kehotetaan välttämään turhaa sosiaalista kontaktia muihin ja pysyttelemään kotonaan. Yli 70-vuotiaita Valtioneuvosto on suositellut pysymään karanteenissa kotonaan.  

Myös museoiden, teattereiden, liikuntapaikkojen sulkeutuessa alkavat hermot varmasti olla kireällä ja tekeminen kortilla, joten keräsimme tähän vinkkilistan niin teille kuin veteraaneillenne, sillä vaikka fyysistä läheisyyttä nyt kehoitetaankin välttämään, kannattaa siihen henkiseen panostaa sitäkin enemmän.

Älkää siis unohtako vanhuksianne, vaan pitäkää yhteyttä puhelimitse, Skypen välityksellä ja sähköpostilla.


Vaikka fyysistä läheisyyttä tuleekin välttää, kannustavat veteraaniliitot yhteydenpitoon muin tavoin

1. Pysy aktiivisena

Poikkeustilanteen suljettua myös monet kuntosalit, ovat yrittäjät alkaneet tarjota tunteja livenä mm. Facebook-sivujensa kautta. Esimerkiksi tamperelaisen Fiilis Fitnessin ohjelmassa on niin zumbaa kuin vähän rauhallisempaan menoon sopivaa pilatesta ja joogaa. Ohjelman ja lähetyksen löydät täältä.

Aivojumppaa sinulle tarjoavat esimerkiksi uusimman Kenttäpostia-lehden Tietovisa sekä Sanakilpa, joka onkin nyt historiansa haastavin! Kumpi pärjää paremmin – sinä vai veteraanisi?



Jos sinä tai veteraanisi janoatte kulttuuria, niin ei hätää: netin kautta pääsee nimittäin käsiksi siihenkin!

Niin New Yorkin Metropolitan- ooppera kuin Wienin Kansallisooppera ovat avanneet maksuttomat (ja saman tien huippusuosituiksi nousseet!) striimauspalvelut, joiden kautta pääsee seuraamaan laatutaltiointeja suosituista oopperoista.

Metropolitanin ohjelmistoon pääset täältä, Wienin kulissit aukeavat puolestaan täällä (huom. jälkimmäinen vaatii ilmaisen rekisteröitymisen).


Metropolitan Opera New Yorkissa tarjoaa joka päivä uuden esityksen maksutta

2. Lukeminen kannattaa aina

Sanakilvan vastauksia pystyy lähettämään niin postitse kuin sähköpostitse 27.4. saakka, tietovisan tulokset selviävät saman tien, sillä uusimman Kenttäpostia-lehden lisäksi olemme julkaisseet lehden koko arkiston nettisivullamme, missä pääset lukemaan kaikki lehtemme kokonaisuudessaan vuodesta 2004 asti!

Lehdet ovat pullollaan niin kiehtovaa sotahistoriaa, pysäyttäviä kokemuksia sotavuosilta kuin koskettavia veteraanihaastatteluja, joiden parissa aika hujahtaa ohi ihan huomaamatta.  


Joko sinä olet Kenttäpostia-tilaaja?

Samoin kannattaa tutustua nettisivumme tarjontaan, jonne olemme veteraanikohtaamisten parhaiden palojen lisäksi sisällyttäneet henkilökuvia, juttusarjoja sekä sotahistoriaa vähän kevyemmällä otteella.

Tiesitkö esimerkiksi, kuinka monta karjalanpiirakkaa suomalaiset syövät vuosittain, että Tipaton Tammikuukin on sotavuosiemme peruja, mikä on Jatkosodan kummallisin kuolema ja kuka on se Sotiemme Veteraanit-keräyksen jermu?

Aloita tutustumalla vaikka kiiteltyihin Minun veteraanini– ja Kohtalot Pro Patria-taulun takaa-sarjoihin!

Lisäksi nettiartikkelimme vievät sinut kierrokselle Suomen upeiden museokoelmien helmiin esittelemällä sinulle mm.


Nämä kummallisuudet löytyvät Etelä-Pohjanmaalta

3. Uppoudu uusiin maailmoihin

Jos lukeminen uuvuttaa jo ajatuksena, pistä popparit tulelle ja hae seuraa videoiden ja leffojen maailmasta!

Nettisivumme materiaalipankkiimme olemme koonneet verkosta löytyviä haastatteluja, sarjoja, dokumentteja ja elokuvia, jotka avaavat maailmaasi ja käsityskykykyäsi satojen tuntien ajan.



Sotakokemuksia veteraanien itsensä suulla löydät niin Ilta-Sanomien 100 tarinaa sodasta- sarjasta kuin Tammenlehvän Perinneliiton Youtube-kanavalta.

Yle Areenan helmiin kuuluvat ainakin elokuva Evakko, kahden amerikkalaisen Suomessa kuvaama tallenne siitä, millainen oli Suomi sen viimeisenä kesänä ennen sotia, sekä Pitkä taival kotiin; aina yhtä pysäyttävä dokumentti yhdestä tehtävistämme koskettavimmista.

Ja kuule – jos suomalaisen kirjallisuuden turboklassikko Tuntematon Sotilas on vielä lukematta, niin sen voi nyt hoitaa pois päiväjärjestyksestä 19-osaisena kuunnelmasarjana!


Materiaalipankistamme löydät vaikka millä mitalla katseluvinkkejä!

4. Tue hyvää asiaa & muista lähimmäisiäsi

Koronaviruksen vastaiset varotoimet ovat pistäneet stopin myös varusmiesten Sotiemme Veteraanit- keräykselle. Netissä se kuitenkin jatkuu ympäri vuoden, ja pääset antamaan tukesi meidän kaikkien sankareille vaikka saman tien.

Lahjoittaminen onnistuu niin perinteisin tilisiirroin, tekstiviestein, puhelimitse sekä sekä MobilePayn, Pivon ja Siirron kaltaisin verkkomaksupalveluin. Lisää tietoa täällä.

Ja vaikka toimistomme onkin suljettu, palvelee verkkokauppamme normaalisti. Ostoksille pääset täällä.


Koska viimeksi lähetit kukkia?

Tulevat viikot ja kuukaudet tulevat pistämään monen pienyrittäjän ja heidän perheidensä toimeentulon vaakalaudalle, joten muistathan, että tuossa on paikka Talvisodan hengen talkoille, joihin me kaikki voimme osallistua samalla kun helpotamme omaa arkeamme ja/tai ilahdutamme rakkaitamme – oli välimatka sitten kilometrin tai kuusi tuhatta.

Moni ravintola on ottanut käyttöön mukaan vietävät annokset – kannattaa siis tarkastaa omien kantakrouviesi tilanne. Toinen vaihtoehto on käyttää Woltin ja Foodoran kaltaisia lähettipalveluja, joiden listoilla onkin jo tuhansittain ravintoloita. Tätä kautta voit yllättää veteraanisi tilaamalla hänen lempiruokaa suoraan kotiovelle kuljetettuna (tilaukset muuten jätetään kotiovelle, jotta turhilta ihmiskontakteilta vältytään!).

Tai entäpä jos lähettäisit hänelle muistutuksen siitä, ettei hän ole yksin, kukkalähetyksen muodossa? Mm. Interfloran ja Eurofloristin kautta lähetys onnistuu muualle maailmaankin.

Yksinäisyys voi ajan mittaan ottaa todella koville, joten mitäpä jos antaisit veteraanillesi (ja itsellesi!) jotain, mitä odottaa? Kolmas vaihtoehto tukea esimerkiksi tilapäisesti lapun luukulle laittamaan joutuneita kauneus-, kulttuuri-, tai ravintola-alan yrittäjiä on ostaa lahjakortti, jonka turvin voitte käydä paremman ajan koittaessa laitattamassa vaikka kyntenne kesäkuntoon yhdessä, kultivoitua konsertissa tai hemmotella itsenne illallisella!


Yksinäisyys on jo muutenkin suuri ongelma veteraaniväestössä

5. Löytöretki sukusi omaan sotahistoriaan

Tutkimusmatka omaistesi sotavuosiin tarjoaa paitsi yllätyksellisen ja palkitsevan reissun ihan kotikoneeltasi käsin, myös oivan mahdollisuuden kerätä talteen veteraanisi kokemukset. Joko sinun sukusi veteraaniesi tarina on esimerkiksi viety tulevinkin polvien iloksi sotapolku.fi- palveluun?

Nettisivumme materiaalipankkiin olemme koonneet teille pataljoonan verran työkaluja selvitystyöhönne, jonka alkuun pääsee kätevästi lukemalla tämän teille koostamamme perinpohjaisen oppaan. Lisäksi apua saa Facebookin aktiivisesta sotapolku.fi- ryhmästä.

Ja hei, kuka tietää – ehkä innostut jakamaan löytöretkesi kanssamme Minun veteraanini-sarjassa? Sitä varten ota yhteys toimitus@sotaveteraaniliitto.fi.


Sotahistoriallinen löytöretki tarjoaa huiman matkan koko perheelle

Ajankohtaista koronatietoutta löydät Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen THL:n sivuilta, suosituksia ja määräyksia Valtioneuvoston sivuilta.

Jaa kirjoitus:

18.3.2020 Opas oman suvun sotahistorialliseen tutkimukseen – kuka, mitä, missä ja miten

Saamme usein kyselyitä siitä, miten selvittää sukulaisten sotavuosien vaiheita. Olemme koonneet nettisivultamme löytyvään materiaalipankkiin mittavan listan työkaluja tähän, mutta tässä vielä ohjeet alkuun pääsemiseen.



Miespuoliset sotaveteraanit

Kaiken tutkimuksen perusta on henkilön sotilaspassi tai kantakortti. Mikäli sotilaspassi ei ole tallessa, voi kantakortin kopion tilata Kansallisarkistolta.


  • Kantakortti

Kantakortti on jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta laadittu asiakirja, joka sisältää tiedot hänen palveluksestaan puolustusvoimissa kutsuntoihin osallistumisesta joko kotiuttamiseen, kaatumiseen tai eläkkeelle jäämiseen saakka. Kantakorttiin on merkitty yksityiskohtaisia tietoja siinä mainitun henkilön palveluspaikasta ja -ajasta, hänen palkitsemisistaan ja rangaistuksistaan, ylennyksistä ja mahdollisista sodan ajan taistelupaikoista.

Kantakortin kopion voi tilata Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelun kautta. Palvelun käyttäminen vaatii vahvan tunnistautumisen joko mobiilivarmenteella, varmennekortilla tai pankkitunnuksin. Mikäli verkkopalvelun käyttö ei jostain syystä ole mahdollista, ota yhteys Kansallisarkiston kirjaamoon: kirjaamo@arkisto.fi tai puhelimitse 029 533 7400 (puhelinpalvelu on avoinna arkisin klo 10-15).

Kantakortissa on yleensä 12-16 sivua. Kopiot toimitetaan postitse ja niiden toimitusaika on tällä hetkellä tavallista suuremman kysynnän vuoksi noin kaksi kuukautta. Kopioista veloitetaan hinnaston mukaan 0,70 €/ sivu. Lisäksi laskutettaessa veloitetaan toimitusmaksu 11,50 €.

Mikäli liikut pääkaupunkiseudulla, on alkuperäiset asiakirjat myös mahdollista tilata maksuttomasti tutkittavaksi paikan päällä Kansallisarkiston tutkijasaliin. Tällöin verkkopalveluun/ kirjaamoon kannattaa olla yhteydessä kannattaa viimeistään viikkoa ennen toivottua vierailuajankohtaa.


  • Joukko-osastotiedoin haettavissa olevat tiedot

Kantakortista löytyvät tiedot joukko-osastoista, joissa veteraani on palvellut. Tämän perusteella lisää tietoja on mahdollista hakea joukko-osastojen sotapäiväkirjoista tai joukko-osastojen itsensä tai niiden perinnekiltojen mahdollisesti julkaisemista joukko-osastohistoriikeistä.

Talvisodan sotapäiväkirjat joukko-osastoittain löydät täältä, Jatko- ja Lapin Sodan päiväkirjat täältä. Aina ne eivät ole ihan järjestyksessä, minkä vuoksi koko lista kannattaa käydä huolella läpi.

Tällä hetkellä tiedossa olevat joukko-osastohistoriikit on listattu materiaalipankkiimme ja niitä voit tiedustella kirjastostasi tai tilata niitä etälainaan jostain muualta.

Joidenkin joukko-osastojen sotapolkujen yksityiskohdat on jo tallennettu vapaaehtoisvoimin päivitettävään Sotapolku.fi- palveluun.

Sotilasasiakirjojen lyhenteet saattavat ensi alkuun aiheuttaa päänvaivaa, mutta materiaalipankkiimme olemme keränneet niin yleisimmin käytetyt sotilaslyhenteet kuin Jatko- ja Lapin Sodan kenttäposti- ja peitelukuhakemiston.  

Paljon kysymyksiä herättävät myös jäämistöistä löytyvät arvomerkit ja mitalit. Sotiemme 1939 – 1945 muistoristit ja -mitalit on kuvattu materiaalipankissamme täällä, sodanaikaiset kunniamerkit täällä, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit täällä ja Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkit täällä.


  • Linnoitustöissä olleet ja muut työvelvolliset

Päämajan linnoitusosaston arkistoon (T 13381) sisältyy linnoitustöihin osallistuneiden palkkakortisto vuosilta 1939-1940. Samaan arkistoon sisältyy myös linnoittajien henkilökortisto vuosilta 1940-1944 (T 13382). Aineistot ovat Kansallisarkiston etäsäilytyksessä, mistä ne on tilattavissa Rauhankadun tutkijasaliin paikan päällä tutkittaviksi joko Astia-verkkopalvelun tai kirjaamon kautta. Henkilötietojen etsiminen on mahdollista myös tuntolevyn numeron avulla.

Työvelvollisia koskevia tietoja sisältyy myös Kotijoukkojen esikunnan työvelvollisuusasiaintoimiston arkistoon. Joissakin tapauksissa heitä koskevia tietoja on löydettävissä myös Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä säilytettävästä Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työvoimaosaston arkistosta, vaikkakin keskusvirastotasolla työvelvollisia käsiteltiin useammin lukumäärinä kuin yksittäisinä henkilöinä.

Kolmas merkittävä yksittäistä työvelvollista koskeva lähde on etsittävän henkilön kotikunnan työvoimalautakunnan arkisto, jota säilytetään kyseisen kunnan arkistossa. Työvoimalautakunnat toimivat työvelvollisasioissa paikallistason viranomaisina. Piiritasolla toimi jatkosodan aikana työvoimapiirejä, joiden arkistoissa on myös työvelvollisten luetteloita. Työvoimapiirien arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa.



Sotiemme naiset

Sotaan osallistuneista naisista ei pidetty miesten kantakorttia vastaavaa henkilörekisteriä. Niinpä tiedot sodassa mukana olleesta naisväestöstä ja heidän kärsimistään tappioista ovat hyvin hajanaisia. Lääkärinä sodassa- teos arvioi kuitenkin rintamilla ja sotatoimialueilla palvelleiden naisten määräksi viime sodissamme 100 000. Näihin kuuluu paitsi lottia, myös mm. sotilaskotisisaria, lääkintätehtävissä toimineita, Punaisen Ristin apusisaria sekä työvelvollisia.

Materiaalipankistamme löydät myös opastusta naisten sotapolun henkilöhistoriallisiin lähteisiin (osa 2 tulossa).



Kaatuneet

Tiedot Suomen 1939 – 1945 sodissa kaatuneista on digitoitu Kansallisarkiston digitietokantaan, joskin helppokäyttöisempi saattaa olla Sotasampo-portaalin hakutoiminto.  Joissain harvoissa tapauksissa tiedoissa saattaa olla puutteita, jolloin kannattaa olla yhteydessä Kansallisarkistoon. Täältä voit tarkistaa kaatuneiden määrän myös esim. sodan, synnyinkunnan, sotilasarvon tai hautausmaan mukaan.

Myös kaatuneiden sotilashenkilöasiakirjat on digitoitu ja löytyvät täältä.

Materiaalipankistamme löytyy lisäksi linkit sotahistoriallisten kohteiden (taistelukenttiä, komentopaikkoja, menetettyjä alueita…) tietokantaan, samoin kuin suomalaisiin sotamuistomerkkeihin ja sankarihautausmaihin.



Sotavangit

Sotavangiksi joutuneita suomalaista käsittelevän tietokannan löydät täältä, suomalaisten vankileireillä kuolleiden neuvostosotavankien ja Itä-Karjalan siviilileireillä kuolleiden tiedot puolestaan täältä.



Siviilit

Materiaalipankistamme löydät myös tietoa siviilien sodasta maksamasta hinnasta seuraavien ryhmien osalta.


  • Luovutetuilta alueilta ja Lapista evakuoidut

Listan luovutetuista alueista löydät täältä.

Sotien seurauksena luovutetuilta alueilta evakuoitua väestöä koskevia päälähteitä Kansallisarkistossa ovat Kansallisarkiston Mikkelissä säilytettävät luovutettujen alueiden seurakuntien arkistot ja sekä sen etäsäilytyksestä löytyvä Valtiokonttorin korvausasiaintoimiston arkisto. Näistä ensimmäinen sisältää sukututkimuksen kannalta keskeisiä henkilörekistereitä, jälkimmäinen yksityiskohtaisia tietoja eri henkilöiltä, yhteisöiltä ja yrityksiltä luovutetulle alueelle jääneestä kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Etäsäilytyksessä olevaa materiaalia on mahdollista tilata tutkittavaksi paikan päällä Pirttiniemenkadun toimipaikkaan (tilaus viimeistään edellisenä päivänä klo 14 mennessä). Tilaukset Astia-verkkopalvelun tai kirjaamon kautta.

Tarkan listan Mikkelin arkistosta löytyvistä puolustushallinnon asiakirjoista löydät täältä, siviiliaineiston puolestaan täältä.

Kannattaa muistaa myös henkikirjat, jotka tarjoavat kiinnostavan lähteen erityisesti sukututkijalle. Apua voi löytyä myös Katiha-tietokannasta, jonne tallennetaan henkilötietoja Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa säilytettävien luovutetun alueen seurakuntien vuosien 1700-1949 kirkonkirjoista.


  • Partisaanien uhrit

Siviiliveteraanit ry:n on koonnut tietoa neuvostopartisaanien suomalaisista siviiliuhreista jatkosodan aikana1941-1944. Tuolloin Suomen rajaseuduilla toimi yhteensä 35 partisaaniosastoa, jotka iskivät siviileitä vastaan 45 kertaa. Iskuissa menehtyi yhteensä noin 180 suomalaista siviilihenkilöä.


  • Vuosina 1944 – 1949 miinaan ja räjähteisiin kuolleet siviilihenkilöt

Tiedosto sisältää henkilö- ja onnettomuustiedot Pohjois-Suomessa vuosina 1944-1949 miinoihin ja räjähteisiin kuolleista 205 siviilihenkilöstä lukuun ottamatta miinojen raivausosastoihin värvättyjä ns. siviiliraivaajia.


  • Sotalapset

Sotalapsista on mahdollista hakea tietoa muutamaakin kautta, mistä lisätietoa löytyy materiaalipankkimme kohdasta Talvi- ja Jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet.

Sotalapsien siirtoa Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan kontrolloi sosiaaliministeriön lastensiirtokomitea, jonka aineistoa säilytetään Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä. Aineistoon sisältyy esimerkiksi sotalapsia koskevia henkilökortteja.

Tanskaan siirrettyjä lapsia koskevia tietoja löytyy puolestaan Mannerheimliiton Tanskan valiokunnan arkistosta, jota myös säilytetään Rauhankadun toimipisteessä.

Sotalapsia siirrettiin ulkomaille myös yksityisesti, jolloin siirrosta ei välttämättä jäänyt merkintää lastensiirtokomitean rekistereihin. Niissä tapauksissa tärkeä lähde on lääninhallitusten passiluettelot ja passiasiakirjat. Kansallisarkistossa säilytetään myös joidenkin sellaisten yksityishenkilöiden arkistoja, jotka ovat olleen mukana sotalapsien siirtoja järjestämässä ja auttamassa sotalapsien vanhempia. Niiden etsimisessä apuvälineinä toimii Astia-verkkopalvelu.



SA-kuva-arkisto

Ei kannata unohtaa kaikkien vapaassa käytössä olevaa kymmeniä tuhansia kuvia käsittävää Suomen armeijan sota-aikaista kuva-arkistoa, josta kuva-aineistoa voi hakea esimerkiksi henkilön, sodan, joukko-osaston tai tietyn paikan perusteella. Lisätietoa kuvan tapahtumista/ henkilöistä saa kuvan alla olevasta info-painikkeesta.


Jaa kirjoitus:

16.3.2020 Koronaviruksen vaikutukset Sotaveteraaniliiton toimintaan

Koronaviruspandemian ja sen leviämisen ehkäisemiseksi Valtioneuvosto on julkaissut suosituksia ja ohjeita, joita myös Sotaveteraaniliitto tulee toimissaan noudattamaan.

– Tilanteet saattavat vaihdella paljonkin paikkakunnittain, alueittain ja myös työyhteisöittäin, sillä jotkin organisaatiot ovat saattaneet kieltää kokonaan työntekijöidensä osallistuminen vapaaehtoistoiminnan kokouksiin tai tapahtumiin, kertoo liiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo.

Tämän hetken tietojen mukaan yli 500 hengen massatapahtumat suositellaan peruttavaksi tai siirrettäväksi 31.5.2020 jälkeiselle ajalle. Veteraanitoiminnassa tämä koskee Tampereelle suunniteltua Kansallista Veteraanipäivää sekä mahdollisesti muita päivälle suunniteltuja alueellisia veteraanitapahtumia.

– Tämä on luonnollisesti todella harmillista ottaen huomioon, että myös Talvisodan päättymisen 80-vuotismuistotilaisuudet jouduttiin suurelta osin perumaan, pahoittelee liiton tiedottaja Ariela Säkkinen.

– Ymmärrettäviä ja tarpeellisia varotoimet kuitenkin ovat, sillä edustamamme väestönosa on sitä kaikkein riskialtteinta ja meidän suurin huolenaiheemme on luonnollisesti heidän turvallisuutensa.

Veteraanitalon toimipisteen osalta tämä tarkoittaa sitä, että 17.3. alkaen liiton toimistolla ei ole fyysistä asiakaspalvelua ja toimisto on suljettu. Työntekijät ovat tavoitettavissa normaalisti joko puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Myyntitoimisto palvelee pelkästään verkkokauppansa kautta.

Tämä järjestely jatkuu ainakin 13.4. saakka.


Veteraaniväestö kuuluu yhteen kriittisimmistä riskiryhmistä

Kenttäorganisaatiota on ohjeistettu

– Valtioneuvoston asettamalle rajoitusajanjaksolle on suunniteltu lukuisia Sotaveteraaniliiton tilaisuuksia, kuten esimerkiksi yhdistysten sääntömääräiset vuosi- ja/tai tilinpäätöskokouksia, Martimo muistuttaa.

Myös liiton Helsingissä 1.-2.6. pidettäväksi suunnitellut XXIX Liittopäivät on päätetty siirtää syksyyn. Uudet liittopäivät pidetään yksipäiväisenä 21.9.

– Useat organisaatiot ja tahot ovat jo asettaneet em. ehtoja huomattavasti tiukempia rajoituksia, ja tilanne tulee elämään pitkin kevättä. Liittokokouksen toteuttamisesta informoidaan myöhemmin keväällä, mutta toistaiseksi valmisteluita jatketaan suunnitelman mukaisesti, hän vahvistaa.

Muiden sääntömääräisten kokousten osalta kukin organisaatio päättää itse toimintamallinsa. Vaihtoehtoina ovat perinteisten kokousten lisäksi niiden siirtäminen myöhäisempään ajankohtaan tai etäyhteyksin, esimerkiksi Skypen tai sähköpostin kautta järjestettävä osallistuminen, mistä kenttäorganisaatiota on jo ohjeistettu.

– Riskinä on altistuminen tartunnalle ei pelkästään kokouksessa, vaan esimerkiksi myös kokoukseen ja kokouksesta matkustamisen aikana, Martimo muistuttaa, ja huomauttaa, että eräiden arvioiden mukaan nykyisen pandemian huippu saavutettaisiin vasta kesän alkupuolella.

Myös liiton kevään ansiomerkkien luovutus on päätetty siirtää syksyn tilaisuuden yhteyteen.


Uuden ohjeistuksen myötä myös varusmieskeräykset on keskeytetty

Talvisodan henki elää

Veteraanityöhön tilanne tuo joka tapauksessa näkyviä muutoksia. Esimerkiksi Maavoimien esikunta on laatimassa käskyä, jonka mukaan varusmiehet ei toistaiseksi osallistu Sotiemme Veteraanit- keräykseen.

Lahjoitustapoja on onneksi muitakin: keräys jatkuu verkossa ja tukea voi antaa perinteisten tilisiirtojen lisäksi myös mm. puheluin, tekstiviestein sekä MobilePayn, Pivon ja Siirron kaltaisin verkkomaksupalveluin, opastaa kaikkien veteraaniliittojen yhteisen Sotiemme Veteraanit- keräyksen varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen.

Käytännössä myös kaikki paikallinen veteraanityö on jäissä. Mm. veteraanien leskille ja omaishoitajina toimiville puolisoille suunnatut, heille maksuttomat Hetki yhdessä- virkistäytymislomat on siirretty myöhemmin vahvistettavaan ajankohtaan. Myös niiden haluaikaa on jatkettu 20.4. saakka, kertoo liiton sosiaalisihteeri Leena Seppälä.

– Tämä surettaa eniten: monet veteraaneistamme ovat jo nyt yksinäisiä, joten piiriemme ja yhdistystemme tapahtumat ja toiminta ovat monelle melkoinen henkireikä. Henkinen hyvinvointi vaikuttaa voimakkaasti myös fyysiseen, joten kuukausien eristyksiin joutuminen huolettaa niin meitä kuin kentän väkeämme, Säkkinen harmittelee.

– Kentältä olemme jo kuitenkin kuulleet, että yhteyksiä tullaan veteraaneihin pitämään mm. puhelimitse. Etenkin yksinasuvat ja huonosti liikkeelle pääsevät vanhukset ovat nyt erityisen haavoittuvaisessa asemassa, mutta onneksi ympäri Suomea on alkanut nousta myös m. kaupassakäynti- ja muuta asiointiapua tarjoavia erilaisia naapuriapurinkejä ja vapaaehtoisverkostoja, hän iloitsee.

– Onhan tässä sitä Talvisodan henkeä. Veljeä ei jätetä vieläkään!

Jaa kirjoitus:

12.3.2020 Valtioneuvoston Talvisodan päättymisen 80-vuotispäivän tilaisuudet Helsingissä peruttu

Valtioneuvoston päätöksellä huominen, yhteistyössä veteraaniliittojen kanssa suunniteltu Talvisodan päättymisen 80-vuotismuistopäivän valtakunnallinen päätilaisuus Senaatorintorilla on peruttu.

Kyseessä on koronaviruksen leviämisen hillitsemiseen tähtäävä varotoimi.

Vastaava päätös on tehty myös useiden muiden muistotilaisuuksien, kuten veteraaniliittojen Jyväskylän yliopistolla huomenna järjestettävän Talvisotaseminaarin perumisesta.

Myös Lappeenranta-salissa huomenna järjestettävä Talvisodan päättymisen muistokonsertti, jonka piti olla samalla 54. kertaa vietettävän valtakunnallisen Sotaveteraaniviikon päättäjäiset, on päätetty perua.

Lisätietoja antaa tarvittaessa Valtioneuvoston kanslia, p.
0295 16001


Jaa kirjoitus:

12.3.2020 Imatran Veteraanimuseo hurmaa ja hiljentää

Kaikkihan Imatran Valtionhotellin tietävät, mutta joko tunnet ihan sitä vastapäätä sijaitsevan mielenkiintoisen museon?


Ikävalkojen hallussa talo on ollut 1970-luvulta lähtien

Lääkäri Henrik Piponius rakennutti uusklassisen talon vastaanotto- ja asuintalokseen vuonna 1925. Nykyään siinä toimii Lotta- ja Veteraanimuseo, mutta talossa myös asutaan edelleen.

Museo on sotaveteraanin ja urheilumiehen, varatuomari Reino Ikävalkon ja hänen vaimonsa, lääkintälotta Eila Ikävalkon elämäntyö ja toimii yhä nykyään jo yli 90-vuotiaan Eilan kotina.

Kokonaisuus käsittää runsaasti Suomen autonomian ajan ja itsenäisyytemme alkutaipaleen, kansalaissodan sekä talvi- ja jatkosodan historiaa ja sotamuistoja. Sen kaikissa esittelyhuoneissa huokuu isänmaallinen henki.


(kuva: Veteraanimuseo)

Museo käsittää kaksikerroksisen talon alakerrasta useita huoneita. Yleisölle se avattiin vuonna 2000 ja on nykyään avoinna maanantaita lukuunottamatta päivittäin klo 10-16.


Museossa järjestetään myös pienimuotoisia konsertteja.

Esillä on karttoja, aseita ja univormuja niin Suomen ja Saksan kuin Neuvostoliitonkin armeijoista.

Nähtävillä on mm. suomalaisen YK-kenraalin ja venäläisen kenraalin univormut. Esillä on myös Lotta Svärd -järjestön lottien pukuja sekä talvisodan kuuluisan tarkka-ampujan Simo Häyhän muistonurkkaus.

Sota on läsnä täällä kaikessa puhuttelevassa raadollisuudessaan ja inhimillisyydessään.

Toisessa muistonurkassa on nimittäin kuvattu leski sururisti rinnassaan, vieressään pieni poika, jolle on ommeltu asu kaatuneen isoveljen vaatteista. Taustalla nähdään niin luterilaisen kuin ortodoksipapin asu.

Suomessa suruviestin toi omaisille pappi, mutta itärajan takana omaiset saivat tyytyä kirjeeseen tai sähkeeseen.



Näyttelyesineet myös muistuttavat, kuinka suuria tarinoita mahtuu mitä pienimpiin yksityiskohtiin. Näytteillä on mm. asetakki, jonka vasemman rintataskun yläpuolella näkyvää pieni reikä kätkee taakseen suoranaisen ihmeen.

Takin omistaja oli vihollisluodin rintaansa saatuaan tiedottomana ja kuolleeksi luultuna jo viety ruumiskasaan, kunnes viime hetkellä joku huomasi tämän yhden sormen liikkuvan. Haavoittunut kaivettiin esiin ja saatiin toimitettua ajoissa sairaalaan. Hän selvisi ja eli pitkän elämän sotainvalidina.



Omat sotatarinansa on kerrottavana myös museorakennuksella. Eräässä sen huoneista on suuri seinämaalaus, joka esittää talon rakennuttajan, tohtori Piponiuksen perhettä. Siinä on nähtävissä pomminsirpaleen tekemä reikä. Jatkosodan aikana talon lähelle putosi pommi, jonka sirpale lensi talon ikkunasta sisään, osuen seinään ja siinä olevaan maalaukseen ja on sormella tunnusteltaessa yhä havaittavissa.

Museon laaja esineistö tekee vaikutuksen, jota lisää entisestään Jarmo Ikävalkon, museon perustaneen pariskunnan pojan esittelykierros. Hänellä tuntuu olevan henkilökohtainen suhde ja tarina lähes jokaiseen esineeseen.

Katsottavaa on kaikkialla. Museon seinillä on kuvia, kunniakirjoja, kunniamerkkejä ja maalauksia. Pöydillä taas valokuvia, kirjeitä ja pieniä esineitä, joiden parissa voisi helposti kuluttaa päivän tai parikin.



Museossa näkyy myös isäntänsä, Reino Ikävalkon rakas urheiluharrastus, jolle on kokoelmista omistettu yksi huone, jossa on esillä muistoja Helsingin, Meksikon ja Moskovan olympialaisista.

Ihmeteltävää riittää myös talon pihalta, josta uuden kotinsa ovat löytäneet kaksi tykkiä. Toinen on Laatokan puolustajien IT-tykki ja toinen on 1915 valmistunut kenttätykki.

Uskaltaisi melkein väittää, että täältä löytyy jokaiselle jotakin, pienempiä museovierailijoita unohtamatta. Heihin tekee nimittäin takuuvarmasti vaikutuksen kokoelmista löytyvä upea, peräti viisikerroksinen nukkekoti.




Alkuperäinen artikkeli (Johanna Vuori: ”Tunnelmallinen kotimuseo Imatralla”) on julkaistu Tampereen Sotaveteraani-lehdessä 1/2020. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.


PS. Ethän unohda, että sivuiltamme löydät myös lisää mahtavia museovinkkejä!

Jaa kirjoitus:

11.3.2020 Kenttäpostia-lehti selvitti: kuka on ikonisen sotakuvan lotta?

SA-kuva-arkistosta numerolla 36571 löytyvä eglendaarinen kuva on vakiinnuttanut asemansa niin, että se valittiin vuonna 2005 julkaistuun sotaveteraaniliittojen yhteiseen Sotiemme Veteraanit -postimerkkiinkin.

Taka-alalla jatkuva liikehdintä, taustalla näkyvät uupuneet miehet, vasemmalla istuvan sotilaan järkyttynyt katse ja haavoittunutta sotilasta uljaasti hoivaava peloton lotta ovat niin pysäyttävä kokonaisuus, että voisi erehtyä jopa luulemaan sen olevan TK-miehen tarkasti sommittelema PR-otos – mitä SA-kuvat rehellisyyden nimissä toisinaan ovatkin. Kyseessä on kuitenkin aito tilannekuva Kiestingin motista.  SA-arkiston kuvatiedoissa sen ottopäiväksi on merkitty 15.8.1941, mutta paikalla olleet vahvistavat päivän olleen 18.8.

Kuvaa käytettiin sotaa seuranneina vuosikymmeninä niin paljon, että sen aitoutta, samoin kuin hahmojen henkilöllisyyttä, arvuuteltiin ainakin jo vuonna 1977 ilmestyneessä Kansa Taisteli-lehdessä. Lisäselvityksiä löytyy jatkosodan 1990-luvulla painetusta JR 12:n nimiluettelosta – olihan ”jänkäjääkäreiden” II pataljoona irrotettu taisteluun Kiestingin suunnalla ja oli yksi mottiin joutuneista yksiköistä.  

Vaikka kuva SA-arkistosta löytyykin, ei se ole suomalaista alkuperää. Suomalaisia TK-miehiä kannustettiin ottamaan mallia saksalaisen propagandalehden Signalin puhuttelevista ja toiminnantäyteisistä kuvista ja juuri kyseisessä lehdessä kuva on alun perin julkaistukin. Tämän vuoksi sen ottajana on pidetty saksalaista, nimettömäksi jäänyttä rintamakuvaajaa, mutta myöhempinä vuosina sen ottajaksi on entistä useammin mainittu suomalainen Osvald Hedenström


SA-kuva-arkistosta kuva löytyy numerolla 36571

Haavoittunut sotilas sen sijaan tiedetään: hän on sodan jälkeen Ruotsiin muuttanut vänrikki Bror Koskinen, joka oli haavoittunut tuona päivänä Kiestingin motissa kranaatista. Aseveljiensä kuvasta tunnistamaa miestä myös haastateltiin aiheesta nimiluettelon kakkospainokseen.

Kaikkia sirpaleita ei ollut lääkärien mahdollista poistaa: sydänkammioon päätyneitä seitsemää sirpaletta 35-prosenttiseksi sotainvalidiksi luokiteltu Koskinen kantoi loppuikänsä. Taustalla näkyviä sotilaita ei Koskinenkaan tunnistanut. Ruotsissa hän ansioitui mm. siellä asuvien suomalaisten sotainvalidien hyväksi tehdyssä työssä. 

Muutamassa lähteessä, ainakin Kansa Taisteli-lehdessä 7/1979, Kärsämäen veteraanikirjassa ”Mukana sodan myrskyissä” sekä Ville Tikkasen vielä 2003 ilmestyneessä  ”Jänkäjääkärin sodassa” on sotilaaksi tosin väitetty myös haapaveteläistä Viljo Heikkilää, jonka kerrotaan kuvassa juuri menettäneen vasemman kätensä.

Hieno on toki hänenkin tarinansa: mies selvisi kuin selvisikin eikä antanut vamman hidastaa elämäänsäkään, vaan loi yksikätisenäkin sodan jälkeen uran kuorma-autonkuljettajana. Heikkilän haavoittuminen tapahtui kuitenkin vasta liki vuosi kuvan ottamisen jälkeen 11.5.1942, eli hän kuvassa ei siis ole.

Ja se lotta?

Kuvan lotta on Lyyli Lusiina Iso-Aho (myöh. Kesäniemi). Kärsämäellä vuonna 1909 Matti Emmanuelinpojan ja Anna Briitan perheen viidestä tyttärestä toiseksi nuorimpana syntynyt Isoaho toimi jo välirauhan aikana II/JR12:n keittäjälottana. Hyökkäyksen alkaessa ei hän kuitenkaan enää päässyt pataljoonansa mukaan, vaan joutui jäämään Kiestinkiin.

Sotien jälkeen hän asettui Vääksyyn, avioitui, sai kaksi lasta ja kuoli vuonna 1960.



Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Kenttäpostia-lehden numerossa 4/2019. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille.

Jäseneksi pääset liittymään tästä.  

Jaa kirjoitus: