Uutiset

4.12.2018 Suomen ritarikunnat 100 vuotta – näyttely avautui Kansallisarkistossa

Kansallisarkistossa avautui 4.12. Suomen ritarikunnat 100 vuotta – näyttely, joka esittelee Suomen valtiollisten ritarikuntien historiaa ja nykyisyyttä. Hetki on vuoden kestävälle näyttelylle mitä ajankohtaisin, sillä molemmat, Vapaudenristin ritarikunta sekä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunta, viettävät 100-vuotisjuhlavuosiaan: Vapaudenristin ritarikunta tänä vuonna ja Valkoisen Ruusun ritarikunta ensi vuonna.



Palkitsemisjärjestelmä heijastelee suomalaista demokratiaa

 Suomessa varsin arvostettu perinne ei sekään ole immuuni muutoksille.

– Ritarikuntien täytyy elää ajassa, muistuttaa kenraali Ari Puheloinen, Vapaudenristin ritarikunnan kansleri.

– Sen ohjeiden ja toimintaperiaatteiden täytyy mahdollistaa se, että yhteiskunnan ja aikojen muuttuessa on edelleen mahdollista käyttää valtiollisen palkitsemisen periaatetta.

Huomionosoituksia on Suomessa myönnetty niin sodan kuin rauhan aikana, niin sotilaallisista kuin siviiliansioista.

– Tavoitteena on, että jokaisella ihmisellä on erilaisissa tehtävissä; työtehtävissä, virkatehtävissä sekä muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa mahdollisuus saada tunnustusta siitä työstä, joka ylittää sen normaalin. Paljon tulee palkittavia järjestökentästä, jossa toimivia on haluttu huomioida, Kansallisarkiston pääjohtaja, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri Jussi Nuorteva kertoo.

Kansainvälisen, niin idästä kuin lännestä vaikutteita saaneen mallin pohjalta rakentunut valtiollinen palkitsemisjärjestelmä on vuosisadan saatossa muodostunut Suomessa hyvin omanlaisekseen. Palkitsemisessa pyritään huomioimaan koko yhteiskunta ja jotain sen demokraattisesta luonteesta kertoo myös se, että kuka tahansa Suomen kansalainen voi esittää ketä tahansa toista kansalaista palkittavaksi. Yleensä esityksiä tekevät kuitenkin julkishallinto ja järjestöt.

Yksi valtiollisista erikoisuuksista on äitienpäivän aikaan tapahtuva äitien palkitseminen.

– Suomen kunniamerkkijärjestelmä on kehitetty myös naisten kannettavaksi. Näin ei suinkaan esimerkiksi Euroopassa kaikkialla ole, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien vanhempi sihteeri, Kontra-amiraali Antero Karumaa huomauttaa.

Urheilullisia ansioitakaan ei ole unohdettu: oman huomionosoituksensa saavat myös olympiavoittajat.

– Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna palkittiin kaikki elossa olevat olympiavoittajat.  Viime vuonna muistamista jatkettiin. Nykyisessä järjestelmässä se tehdään kuitenkin olympiadeittain – enää ei tarvitse kenenkään odottaa 50 vuotta, Karumaa naurahtaa.

Suomalaisten kunniamerkkien arvokkuutta lisää myös se, että ne on tehty Suomessa. Hovihankkijana on juuri itsekin 100 vuotta täyttänyt Kultakeskus.



Poliittinen ilmapiiri vaihtelee

 Huomionosoituksia myönnetään myös ulkomaille, etenkin valtiovierailujen yhteydessä osana valtioiden välistä kohteliaisuusdiplomatiaa. Poliittisessa ilmapiirissä tapahtuvat muutokset ovatkin herättäneet väliin voimakasta kritiikkiäkin: Suomi on myöntänyt aikoinaan kunniamerkin mm. Syyrian Bashar al-Assadille.

– Kunniamerkki myönnetään sen hetkisen tiedon ja ansioiden perusteella. Myöhempää poliittista kehitystä on vaikea arvioida, muistuttaa Nuorteva.

Myös kulttuurin alalla saavutetuista ansioista myönnettyjä Pro Finlandia- merkkejä kerrotaan palautetun protesteina Suomen ulkopolitiikalle.

Vaikka huomionosoitukset monella tapaa heijastelevat suomalaisen yhteiskunnan tavoitteita ottaa huomioon kaikki sen eri alojen ja taustoista tulevat, omalla alallaan ansioituneet toimijat, on niiden historia heijastellut suomalaista mielenlaatua muutenkin.

– Esimerkiksi myöhemmin Tasavallan presidentteinä ritarikuntien Suurmestareiksi nousseet Kyösti Kallio ja Urho Kekkonen eivät alun perin suostuneet ottamaan kunniamerkkejä, koska katsoivat, etteivät ne kuulu ”talonpoikaiseen käytäntöön”, Nuorteva kertoo.

– Myöhemmin hekin huomasivat, kuinka tärkeää palkitseminen on ja että siinä ei palkita vain eliittiä.

Jotain tästä on säilynyt nykyaikaan saakka: vaikka ministereille rutiininomaisesti myönnetään kunniamerkkejä tunnustuksena heidän ansioistaan, kieltäytyy Erkki Tuomioja, seitsemässä hallituksessa ministerintehtävissä toiminut pitkän linjan poliitikko, ottamasta niitä vastaan. Yksi, Saksan valtion myöntämä tunnustus, löytyy tosin häneltäkin.


Kansallisarkistossa on näytteillä todella vaikuttava kokoelma

Ainoatakaan veteraania ei unohdeta

 – Kansainvälisesti suomalainen käytäntö on runsas siinä mielessä, että suhteellisen suuri määrä kansalaisia saavat kunniamerkin. Toisaalta yksittäisen kunniamerkin saajan kannalta myöntöperusteet on tiukasti säädelty, Puheloinen kertoo.

100 vuoden aikana on ritarikuntien kunniamerkkejä myönnetty kaikkiaan liki miljoonalle henkilölle, näistä valtaosa sotien aikaan. Nykyiselle tasolleen myönnettyjen kunniamerkkien määrä vakiintui 1950-luvulla. Viime vuosikymmenien suurin piikki tilastoissa ajoittuu viime ja tähän vuoteen.

– Se liittyy kunniakansalaisten eli veteraanien palkitsemiseen, selventää Karumaa.

 Kunniamerkkejä myönnetään pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa: itsenäisyyspäivän alla keskitytään siviiliansioihin ja Puolustusvoimain lippujuhlan päivän alla sotilashenkilöihin. Muita erityisiä päiviä ovat äitienpäivä sekä kansallinen veteraanipäivä.

– Viimeisten neljän vuoden aikana on veteraanipäivänä palkittu noin 7000 sotiemme veteraania; naista ja miestä, joilla ei muita virallisia kunniamerkkejä ole, Karumaa kertoo.

– Tämä työ jatkuu – uskon että ensi keväänä mennään jo yli 10 000.

Tavoitteena on ehtiä palkita jokainen muuten huomioimatta jäänyt, yhä elossa oleva veteraani, myös ulkomailla asuvat.


Koolla häikäisevä kokoelma

Kansallisarkistoon on saman katon alle koottu huikaiseva näyttely. Monet näyttelyesineistä ovat peräisin yksityishenkilöiltä, joten vastaavaa ei tulla näkemään ihan heti. Vaikuttavan näyttelyn kuraattorina on toiminut PhD Antti Matikkala.

Akseli Gallen-Kallelan savukeaskiinsa hahmottelema luonnos vuodelta 1918

Näytteillä on todellisia harvinaisuuksia: niin ulkomaisten ritarikuntien komeita kunnianosoituksia kuin suomalaisten merkkihenkilöiden (mm. ainoa Mannerheimin lisäksi 1. lk Mannerheim-ristin saanut jalkaväen kenraali Heinrichsin) esineistöä, kuten kaksi hänelle kuulunutta kunniakirjaa. Heinrichsin 1. luokan Mannerheim-ristin kunniakirjan yhteydessä esillä risti on Vapaudenristin ritarikunnalta lainattu jakamaton kappale.

Sen todellinen helmi on kuitenkin kaiken muun loiston keskellä varsin vaatimattomalta näyttävä puinen aski.

– Gallen-Kallelan hahmotteli Haapamäen asemalla 2.2.1918 savukerasiansa kanteen luonnoksen Suomen Ruusun kunniakunnan kunniamerkistä itse asiassa jo ennen kuin sai virallisesti Mannerheimiltä kunniamerkkien suunnittelutehtävän, hän paljastaa.

– Sen lisäksi näytteillä on esineitä ja dokumentteja, jotka eivät ole aikaisemmin olleet julkisesti esillä. Näihin lukeutuu mm. ensimmäinen Vapaudenristin prototyyppi vuodelta 1918, hän jatkaa.

Toinen paikka maailmassa, jossa on mahdollisuus nähdä suomalaisten ritarikuntien myöntämät kunniamerkit kokonaisuudessaan on muuten Ranskassa, Pariisin Kunnialegioonan museossa, jonne ne luovutettiin muutama vuosi sitten.

Ritarikuntia esittelevän näyttelyn yhteydessä nähdään Kansallisarkistossa myös edesmenneen tasavallan presidentin Mauno Koiviston kunniamerkkikokoelma, joka on näytteillä kokonaisuudessaan nyt paitsi ensimmäistä, myös viimeistä kertaa: kansainvälisen käytännön mukaan kun korkean tason ulkomaiset kunniamerkit palautetaan antajamailleen.



Suomen Ritarikunnan 100 vuotta- näyttely

4.12.2018 – 20.12.2019

Kansallisarkisto, Rauhankatu 17, Helsinki

(Lisätietoa saapumisesta ja esteettömyydestä)

Avoinna ti ja to-pe 10–15 sekä ke 12–18 (5.12. ja 19.12 10–16)

Vapaa pääsy, opastettuja kierroksia järjestetään ryhmille sopimuksen mukaan

www.arkisto.fi


 Listan itsenäisyyspäivänä 2018 palkituista löydät täältä.

 

Jaa kirjoitus:

1.12.2018 Sotaveteraaniliiton Suuri Joululahjaopas 2018

Kiitosta saanut isänpäivän isänmaallisimmat lahjavinkit- listamme saa nyt jatkoa, onhan edessä juhlakausista suurin!

Suuresta joululahjaoppaastamme löydät jokaiselle jotain iästä, intresseistä… tai budjetista riippumatta.

Iloista joulunodotusta!



1. Perheen pienimmille

Sotaveteraani ja minä on Sotaveteraaniliiton markkinoille tuoma, ensimmäinen Suomessa koskaan julkaistu ala- ja yläkoululaisille suunnattu veteraaniperinteen ja sotahistorian opetuskokonaisuus. Osallistavat tehtävät kertovat sodasta nimen omaan lapsen näkökulmasta, joten tämän kautta on helppoa (ja hauskaa!) johdatella perheen pienimmätkin oman suvun ja maan historiaan.

Perinneleikit ry:n ja Lottamuseon yhteistyönä syntynyt Pikkulotan leikit kokoaa yhteen kaikkiaan 19 1930- ja 40-luvuilla Pikkulotta ja Lottatyttö-lehdissä julkaistua leikkiä ohjeineen, kuvineen ja alkuperäisessä kieliasussa.

Sotaveteraani ja minä (sis. aiheesta järjestetyn sävellyskilpailun parhaimmiston sisältävän CD:n) 10 €

Tilaukset: Sotaveteraaniliiton verkkokauppa

Pikkulotan leikit 19 €

Tilaukset: Lottapuoti



2. Nuorisolle

Niin vain 16-vuotiaana rintamalle lotaksi lähteneen Kaija Pesosen talvisodasta kertova kirja kuin sotilaspoikien ja pikkulottien sodanaikaisia tehtäviä kuvaava DVD kertovat pysäyttävästi nuorten, toisinaan vielä ihan lasten kokemuksista sodassa.

Luonteenlujuudellaan hämmästyttävä Pesonen elää rintamalla nuoruutensa ensirakkauttaan myöten. DVD puolestaan tarjoaa ainutlaatuisen ja ajatuksia herättävän pohjan keskusteluihin siitä, mitä lapset joutuivat tuohon aikaan kokemaan ja miksi. Erinomainen hankinta myös opettajille ja perinneyhdistyksille.

Kaija Pesosen talvisota 27 €

Tilaukset: Minerva Kustannus verkkokauppa

Isänmaan nuoret puolustajat DVD

Tiedustelut ja tilaukset: Sotilaspoikien perinneliitto



3. Koko perheelle

Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Sotaveteraanilehti on lahja, joka ilahduttaa koko perhettä. Vanhemmat pysyvät veteraanietuuksista ja veteraanityön ajankohtaisista kuulumisista, sotahistoriaosuus puolestaan tarjoaa yllättävääkin informaatiota ja inspiraatiota myös koulutielle.

Sotaveteraani-lehden vuosikerta 15€

Tilaukset: riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi



4. Herkkusuulle

Hyvän päälle ymmärtäviä nautiskelijoita voi ilahduttaa pulloin, joita perinteisempiä saa hakea (lisää täällä). Marskin ryypyn seuraksi taas sopii mitä parhaimmin historian tämän historian Suurimmaksi Suomalaiseksikin äänestetyn valtiomiehen lempiruoka vorschmack.

Perinteitä – joskin vähän eriskummallisempia – löytyy myös Scho-Ka-Kolasta, sodan aikana saksalaissotilaille kehitetty herkusta. Sen tarkoitus oli antaa sotilaille lisää energiaa marssia ja taistella eikä ihme: alkuperäisessä reseptissä oli suklaan ja kofeiinin lisäksi myös kokaiinia. Ei ole enää.

Tuulahduksen sotavuosilta tuo myös Chikko, sikurista tehty kahvinkorvike, jonka voimin Suomessakin kahvin puutteessa kärvisteltiin. Kofeiinia tämä ”erehdyttävästi kahvinmakuinen” juoma ei sisällä, minkä ansiosta sopii myös herkkävatsaisille. Ja niille, jotka eivät kaipaa piristävää vaikutusta.

Leikattua 0,5 l 16,50 €, Marskin ryyppy 0,5 l 21,50 €

Tiedustelut ja tilaukset: Alko

Tertin Kartanon Vorschmack, 22.50 €

Tiedustelut: Mannerheim-museo

Scho-ka-kola (tumma tai maitosuklaa) 7€

Tiedustelut ja tilaukset: Hangon Rintamamuseo

Chikko-sikurikahvinkorvike, 6.95 €

Tilaukset: Ruohonjuuri



5. Kotona viihtyvälle

Mistäs Marskin ryyppyä (tai aamuista tyrnishottia!) olisi tyylikkäämpää naukkailla, kuin sille varta vasten tehdystä, monogrammein kaiverretusta ryyppylasista. Pöydän kattauksen taas vie ihan uudenlaisiin sfääreihin kun teemaksi ottaakin englantilaisen maalaisromantiikan sijaan maastokuvion.

Kotona viihtyvälle tarjoaa silmäniloa koko vuodeksi Pin-Up Petrolsin seinäkalenteri, joka ilahduttaa silmän lisäksi myös veteraaneja: sen tuotto menee Sotiemme Veteraanit- keräykseen. Ja tämän kodin pihahommiin sopivan (tai kokonsa ansiosta auton takakonttiinkin kätevästi mahtuvan!) lapion kehtaa muuten nostaa ihan esillekin: se on nimittäin peräisin toisesta maailmansodasta. Todistetusti siis kestävä.

Marskin Ryyppylasit, 19 €/ pari

Tiedustelut: Mikkelin Päämajamuseo

Maastokuvioiset servetit (koosta riippuen) 5 € / 7 €

Tiedustelut ja tilaukset: Hangon Rintamamuseo

Pin-Up Patrols seinäkalenteri (sis. postituksen Suomeen), 15 €

Tilaukset: Pin-Up Petrols

Toisen maailmansodan aikainen lapio: 25 €

Tiedustelut ja tilaukset: Hangon Rintamamuseo



6. Löytöretkeilijälle

Jos mieli tekisi sotahistorialliselle löytöretkelle isän, isoisän, isoisoisän tai hänen serkkupuolensa sotapolulle, mutta aika eikä osaaminen ei riitä, löytyy apu sukutukimusyritys Propatriasta, joka on erikoistunut Sota-arkiston lähteiden tutkimiseen ja on selvittänyt satojen suomalaisten sotilaiden henkilökohtaisen sotatien.  Sotatie-paketti sisältää yhteenvedon sodanaikaisesta palveluksesta, digitaaliset kopiot mm. kantakorteista sekä suorat linkit henkilön komppanian (tms.) sotapäiväkirjoihin.



Ja jos kiinnostus henkilön sotapolkuun herää ihan tosissaan, niin mm. taistelupaikoille suuntautuvia sotahistoriallisia matkoja järjestää Vihdin Liikenne. Asiantuntevan oppaan johdolla historia todella herää henkiin.



Suunnistukseen siellä maastossa ei näitä kannata välttämättä käyttää, mutta sotahistoriasta ja maantieteestä kiinnostuneelle Kielletyt kartat- sarja tarjoaa kiehtovan ikkunan menneeseen.



Reissuun kuin reissuun kannattaa varustautua huolella ja Suomen armeijan sarka on varustelun aatelia. Ylijäämäsarkaa uusiokäyttävä Jämä-sarkareppu on tilava, kestävä ja vielä tyylikäskin. Reppuun mahtuu jos ei nyt ihan kokoontaittuva sinko, niin ainakin vähän isompikin iPädi.



Reissussa välttämättömät pankki-, luotto-, henkilö-, vakuutus-, rokotus-, Kela- ja autovuokraamon etuasiakasjäsenomistajan klubikortti kulkevat mukana kompaktissa korttikotelossa. Ihan niinkuin kantajansakin, kestämään on tehty tämäkin: alumiinisella sisäkuorella vahvistettu kotelo on tehty maansiirtokoneen sisärengaskumista.



Sotatie-paketti, 479 € / 429 € (riippuen siitä, onko henkilö ollut vain talvi- tai jatkosodassa)

Tiedustelut ja tilaukset: Propatria

Lahjakortti Vihdin Liikenteen sotahistoriamatkoille, hinta omavalintainen

Tiedustelut ja tilaukset: Vihdin Liikenne

Kielletyt kartat- sarjan kirjat 35 €/kpl

Tilaukset: Ruslania

Jämä-sarkareppu (mallista riippuen 89.99 € – 109.99 €)

Tilaukset: Varusteleka 

Korttikotelo 40€

Tilaukset: Reserviläisliiton verkkokauppa


7. Sille Jollekin Erityiselle

Rautasormus on puhutteleva ja ennen kaikkea aito pala suomalaista sotahistoriaa (lisää siitä täällä). Kauniissa lahjapakkauksessa toimitettu sormus koskettaa vastaanottajaansa takuuvarmasti. Samalla tuet myös jäljellä olevien veteraanien parissa tehtävää arvokasta työtä.

Historiallista merkitystä on myös Lotta Svärd-koruilla, joiden kautta vaalit ylpeästi lottien perinnettä. Hopeiset korut toimitetaan mustassa korurasiassa. Korujen koko 1 cm x 1 cm, ketjun pituus 42 cm.

Pala suomalaista sotilashistoriaa ovat myös nämä Hämeen rykmentille teetetyt Suomen armeijan tuntolevyt, joita ei ehditty ottaa käyttöön ennen tuntolevymuutosta. Yksilöllisin sarjanumeroin kaiverrettujen levyjen mukana tulee puuvillanaru, jossa ne voi ripustaa vaikka kaulaan.
Yhdysvaltain armeijasta tuttujen tuntolevyjen erikoisuus on se, että voit kaiverruttaa niihin juuri haluamasi laisen kaiverruksen (75 merkin rajoissa). Oma nimi, veriryhmä, mottosi, lempi Bon Jovi-biisisi kertosäe… tai vaikka rakkaudentunnustus sen vastaanottajalle.

Talvisodan aikainen rautasormus 59€

Tilaukset: Monetan verkkokauppa

Suomen armeijan vanha tuntolevy 4€

Tiedustelut ja tilaukse: Lahden Sotilaslääketieteellisen museon kauppa

Yhdysvaltain armeijan tuntolevyt omalla kaiverruksella 15.99 €

Tilaukset:Varusteleka

Lotta Svärd- korvakorut 54.90 €,  Lotta Svärd- kaulakoru 54.90€

Tilaukset: Lottapuoti


8. Kirjatoukalle

Molemmat näistä kirjoista käsittelevät sotahistoriaa, mutta erilaisella, helposti lähestyttävällä, keihtovalla ja paikoin koomisellakin tavalla.

Sotaveteraaniliiton julkaisema Selviytymistarina  – Suomi 1939-1945 on Sotaveteraanilehden kiinnostavimmista artikkeleista koottu teos, joka tarkastelee sotavuosiamme eri kanteilta ja tarjoilee sotahistoriaa sopivan kokoisina paloina, joista löytyy takuulla jokaiselle jotain – desanteista viihdytysjoukkoihin.

Toisen maailmansodan eriskummallisuuksia esittelevästä Karhu sotilaana- kirjasta puolestaan opit, miksi  saksalainen sukellusvene U-1206 upposi (aluksen wc meni epäkuntoon), Talvi-ja Jatkosodan kertomatta jääneistä käänteistä ja, nimensä mukaisesti, Puolan riveissä taistelleesta karhusta nimeltä Wojtek. Tositarinoita muuten kaikki!

Selviytymistarina – Suomi 1939-1945 30 €

Lisätietoa ja tilaukset: Sotaveteraaniliiton verkkokauppa

Karhu Sotilaana 32 €

Tilaukset: Atenan verkkokauppa



9. Leffafriikille

Maanpuolustuskorkeakoulun juuri myyntiin tullut DVD kokoaa yhteen Suomea  100 vuotta sitten koetelleesta sodasta säilyneet filmit. Kaikkiaan 12 tallennetta käsittävän DVD:n materiaali on peräisin mykkäfilmiaikakauden ajalta ja niihin alun perin sisältyneet välitekstit ovat säilyneet vain osassa. Mm. suomalaisjääkäreiden koulutusta Saksassa vuonna 1916 kuvaavan filmin kaltaisia harvinaisuuksia sisältävä levy tarjoaa todella kiehtovan väläyksen sadan vuoden takaisesta Suomesta.



10. Elämyksiä metsästävälle

Jos tavaran sijaan haluat pakata lahjaan elämyksiä, niin niitä tarjoaa esimerkiksi Pornaisissa sijaitseva panssaritukikohta 60 ajoneuvon arsenaaleineen ja loistavine ajomaastoineen.  Valittavana on yksi neljästä erilaisesta vaunusta, jolla ajokoulutuksen jälkeen päästään pauhaamaan kunnon panssariuralla. Panssaritunteja voi varata esim. kaverin kanssa 1-4 kappaletta samalle ajankohdalle.



Museokortti avaa oven elämyksiin sekin, mutta enemmän henkisellä puolella. Ensimmäisestä käyttökerrasta vuoden voimassa oleva kortti takaa rajattoman pääsyn 280 museoon ympäri Suomen, näiden joukossa mm. Sotamuseon, Kansallismuseon ja Hangon rintamamuseon kaltaisia helmiä.



Panssaritunti, 100€/ hlö

Tiedustelut ja tilaukset: Elämyslahjat

Museokortti, 68 €

Tiedustelut ja tilaukset: museot.fi- verkkokauppa


+ Hänelle, jolla on jo kaikkea

Sotahistoriaa sieltä eriskummallisimmasta päästä. Näihin tulitikkuaskilajitelmiin on koottu kaikki 191 Mannerheim-ristin ritaria. Näin kynttilöidenpolton kuumimpana kautena nämä ovat vielä tarpeellisiakin. Toinen asia on sitten se, raaskiiko niitä käyttää.

Näitä voi tilata liikkeen verkkokaupasta myös ulkomailla asuvia isiä ilahduttamaan, jolloin tosin postin ja tullin turvallisuussäännösten mukaisesti askit tyhjennetään tulitikuista.



Jos hinta ei ole ongelma, niin ketä tahansa suomalaista sotahistoriaharrastajaa varmasti ilahduttaisi oma neuvostoliittolaisvalmisteinen kevyt haupitsi 122-38, jollaisia Suomellakin oli rintamalla jatkosodassa. Nyt irtoaisi tasarahalla. Kotiinkuljetuksen joudut tosin järjestämään itse.



Mannerheim-ristin ritarit – tulitikkuaskilajitelma: 15 €

Tiedustelut ja tilaukset: Ruslania

Kevyt haupitsi 122-38, 10 000€

Tiedustelut: Nettimarkkina.com


+ + Lahjoitus lämmittää aina

Vaikka ystävän nimissä tehty lahjoitus sotiemme veteraaneille lämmittää paitsi sinun ja vastaanottajan, myös avun vastaanottajien sydäntä. Oiva keino muistaa myös toisella puolen maailmaa asuvia läheisiä – tämän lahjan kanssa ei tarvitse pelätä postin kulkeutuvan ihan väärille raiteille. Kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen on muuten lahja, joka tarjoilee iloa läpi vuoden veteraanityön uutisia kertovalla uutiskirjeellään.

Lahjoitus Sotiemme Veteraanit- keräykseen, omavalinteinen summa

Lisätietoa ja lahjoitukset: Sotiemme Veteraanit- keräys



Jaa kirjoitus:

30.11.2018 Jyväskyläläisveteraani Martti Mäkinen on 100 vuoden aikana ehtinyt todistaa mm. Mainilan legendaariset laukaukset

Jyväskyläläisveteraani Martti Mäkinen täytti juuri 100 vuotta. Vuosisataan on mahtunut paljon, mm. niiden legendaaristen Mainilan laukausten todistaminen.

Mäkinen syntyessä Äänekoskella lokakuussa 1918 elettiin Suomessa poikkeuksellista aikaa. Vasta edellisenä vuonna itsenäistynyt maa oli ajautunut sisällissotaan, joka oli päättynyt alle puoli vuotta aiemmin. Sodan jättämien arpien paraneminen kestäisi vielä pitkään, mutta eipä olisi kukaan tuossa vaiheessa arvannut, että ratkaisevassa roolissa siinä olisi uusi sota, jossa kansa joutuisi yhdistämään rivinsä mahdottomalta näyttävässä taistossa yhteistä vihollista vastaan, Mäkinen heidän mukanaan.

Mäkinen sai keskikoulun päättötodistuksensa Äänekosken yhteiskoulusta vuonna 1936 ja meni vielä samana syksynä töihin Tikkakoskelle, mistä tie vei seuraavana vuonna Helsinkiin ja Metos Oy:n palkkalistoille.


Martti Mäkinen on aktiivinen 100-vuotias

Varusmiespalveluksesta rintamalle

Hänen astuessaan varusmiespalvelukseen toukokuussa 1939 oli Suomessa alettu jo huolestua suunnasta, johon tulevaisuus näytti olevan menossa.

Neuvostoliitto oli jo 1930-luvun puolivälistä lähtien hakenut itselleen edullisempia rajoja ja tukikohtia Suomesta ja vuonna 1938 neuvostojohto oli Saksan uhkaan vedoten esittänyt sisäasiainkomissariaattinsa NKVD:n kautta Suomelle vaatimuksen: Suomen tulisi solmia puolustusliitto Neuvostoliiton kanssa.

Elokuussa 1939 Hämeenlinnassa KTR l:n viestipatterissa asevelvollisuuttaan suorittava viestimies Mäkinen osallistui Karjalankannaksella 20 000 miehen joukossa pidettyyn suursotaharjoitukseen sodan uhan leijuessa ilmassa yhä todennäköisempänä.

Marraskuun 26. päivänä 1939  patteristo, johon Mäkinen oli sijoitettu, oli asemissa Viipurin tien varressa Mainilan kylää vastapäätä 10 km:n päässä rajalta. Aamulla tuli tieto, jonka mukaan suomalainen tykistö olisi ampunut Mainilan varuskuntaan, missä oli kuollut ja haavoittunut sotilaita.

Kaikki suomalaiset patterit joutuivat epäilyn alaisiksi.

– Tosiasiassa tykeillä ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta ampua Mainilaan, koska niiden kantama oli vain 7 km, huomauttaa Mäkinen.

Myöhemmin tämä osoitettiin Neuvostoliiton provokaatioksi ja itänaapurissa on virallisellakin tasolla myönnetty, ettei Suomi mitään laukauksia ampunut.


Viestikoiria Summassa, joulukuu 1939

Hengenlähtö lähellä

Aamulla 30. marraskuuta Martti Mäkinen koki todelliset Mainilan laukaukset lähietäisyydeltä.

Koululla, missä Mäkinen oli majoittuneena, rysähti pihapiirissä. Koulun ulkorakennus, jossa myös sen navetta sijaitsi, sai täysosuman.

–  Onneksi jäi reilut 10 metriä lyhyeksi ja henki säilyi!

Talvisodassa Mäkinen toimi tulenjohtueen puhelinryhmänjohtajana ja oli mukana Kivenavan, Taaperniemen, Summan, Leipäsuon, Lyykylän, Talin ja Karisalmen taisteluissa.

Talvisodan muistoihin on Mäkiselle jäänyt voimakkaasti jouluaattoilta Summassa. Väsyneet miehet nukkuivat korsussa, mutta Mäkinen ja veteraaniveli Kake Viitanen päättivät ryhtyä oikean joulun viettoon.

– Tyhjään litran kaljapulloon istutettiin pieni kuusi ja kaksi pientä kynttilää sidottiin narulla kuusen oksille. Kynttilät paloivat, me nostimme saikkamukit ja toivotimme toisillemme hyvää joulua. Meillä sattui olemaan vielä pienet kinkkupalatkin, jotka lämmitimme kaminan päällä, Mäkinen kertoo.

Joulumuisto herkistää miehen yhä kaikkien näiden vuosikymmentenkin jälkeen.

Mäkinen kertoo kuoleman olleen todella lähellä kahdesti.

– Ollessani korjaamassa vioittunutta linjaa iski kranaatti viereisen penkan juureen. Penkan reuna pelasti sirpaleilta, yhden sirpaleen katkaistessa ison hongan oksan hänen päälleen ”pökräten” minut hetkeksi.

Mäkisen ehdittiin jo ilmoittaa menehtyneen ennen kuin hänen tajuihinsa tultuaan pääsi etenemään yhdyshautaa pitkin viereiseen korsuun.

Myöhemmin Summan ja Leipäsuon linjan välimaastossa viholliskone yllätti avoimessa maastossa ja Mäkinen heittäytyi ison kiven taakse suojaan.

– Tosi matalalla lentänyt kone kallisti ja näin selvästi nahkalakkisen lentäjän kasvot ilman kuomua olleesta koneesta luotien rapistessa kiveen. Vieläkin varmaan tunnistaisin lentäjän, jos näkisin naaman, hän naurahtaa.


Joulu rintamalla (kuva SA-kuva)

Aktiivista elämää jo vuosisadan verran

Yksi elämän varrelta mieleenpainuvimmista muistoista on junamatka Helsinkiin kesällä 1940.

– Lappeenrannasta lähtenyt juna oli tupaten täynnä ja minäkin pääsin ensimmäisen luokan vaunuun. Luumäeltä Taavetin asemalta junaan nousivat P.E Svinhufvud ja vaimonsa Ellen ja kysyivät, saavatko liittyä seuraan, Mäkinen paljastaa.

– Ukko-Pekka kyseli talvisodan kuulumisia ja niistähän juttua riitti!

Jatkosodan syttyessä Mäkinen määrättiin jäämään Tikkakoskelle tekemään ammattimiehenä konepistooleita.

– Enemmän saat pahaa aikaiseksi tekemällä konepistooleita, Mäkinen muistelee hänelle kerrotun.

Sodan jälkeen kersantti Mäkinen jatkoi teknisellä alalla ja valmistui 1947 Tampereen teknillisestä koulusta koneteknikoksi.

Vuonna 1983 tuolloin jo henkilöstöpäälliköksi edennyt Mäkinen jäi eläkkeelle Tikkakoski Oy:stä. Vuonna 2015 hän pääsi tapaamaan vielä toisenkin presidentin, kun hänet kutsuttiin Linnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Mäkinen on viettänyt aktiivista ja monipuolista elämää. Rakkaimpiin harrastuksiin ovat kuuluneet metsästys ja urheilu, etenkin pallolajit. Mäkinen onkin Äänekosken Urheilijoiden ainoa elossa oleva perustajajäsen. Yhä nykyäänkin hän on innokas penkkiurheilija. Mäkinen on ansioitunut myös toisessa harrastuksessaan kirjoittamisessa: hän on mm. kirjoittanut yli 400-sivuisen Kyllä se vain passaa-nimisen teoksen Tikkakosken historiasta. 4 vuotta sitten kotiseuturakas Mäkinen valittiin Vuoden Tikkakoskelaiseksi.

Aktiivisuus on jatkunut hyvävointisen veteraanin nykypäiviin saakka. Hän on kysytty ja pidetty esiintyjä niin kouluilla, yleisötilaisuuksissa ja veteraanitoiminnassa. Jonkin verran myönnytyksiä hän on joutunut vuosien karttuessa tekemään: näin 100-vuotispäivän myötä hän päätti luopua ajokortistaan. Se ei kuitenkaan tule hidastamaan hänen tapahtumarikasta elämäänsä, Jyväskylän Sotaveteraanit ry:stä uskotaan.

Jyväskylän Sotaveteraanit järjestivät kunnioitetulle veteraanijäsenelleen erillisen juhlatilaisuuden, johon oli kutsuttu 50-päinen vierasjoukko hänen ystäviään vuosikymmenten varrelta.

Jaa kirjoitus:

29.11.2018 Eduskunnalle Sotaveteraaniliiton korkein huomionosoitus

Kiitos eduskunnan yksimielisyyden, on veteraaniliittojen viime vuosien edunvalvonnan ykköstavoite vihdoin toteutumassa. Veteraaniliittojen laatima, Rintamaveteraanit ja sotainvalidit samalle viivalle asettava lakialoite on hyväksytty ja tullee voimaan ensi vuoden marraskuussa.

Uuden lain myötä rintamaveteraaneille turvataan samat koti- ja avopalvelut, jotka sotainvalideille on sotilasvammalain puitteissa taattu.

– Eduskuntaryhmät haluavat näin osaltaan huomioida sotiemme veteraaneja, maamme kunniakansalaisia, eduskuntaryhmien puheenjohtajat sanoivat syyskuussa antamassaan yhteislausunnossa.

– Veteraaniasioita on eduskunnassa perinteisesti pyritty hoitamaan yli puoluerajojen. Tämä onnistui tälläkin kertaa, ja ratkaisulle saatiin laaja tuki.

Sotaveteraaniliiton edustajat kävivät 29.11. vierailulla eduskunnassa, missä he tapasivat eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Kiitollisuudenosoituksena heidän lakialoitteelle ja veteraaniliittojen pyrkimyksille osoittamastaan tuesta heille luovutettiin Suomen Sotaveteraaniliiton korkein huomionosoitus, Sotaveteraaniliiton pienoislippu Vapaudenristin tunnuksin.

Huomionosoitusta olivat luovuttamassa liiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen, valtuuston puheenjohtaja Jukka Paarma, edunvalvonta-asiamies Heikki Järvinen, toiminnanjohtaja Markku Seppä, ensi vuoden alussa toiminnanjohtajaksi siirtyvä Sakari Martimo sekä Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu.

Eduskunnan puolesta huomionosoituksen otti vastaan puhemies Paula Risikko, joka nosti kiitospuheessaan esiin veteraanien tasa-arvoisen aseman lisäksi maanpuolustahdon tärkeyden.

– Ulkorajojen turvaamisen lisäksi maanpuolustus on laaja-alainen asia, joka kattaa mm. eriarvoisuuden, köyhyyden sekä ilmastonmuutoksen torjunnan.


Liiton valtuuston puheenjohtaja Jukka Paarma (vas.) ja liiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen (kesk.) luovuttivat huomionosoituksen eduskuntaryhmien puheenjohtajille Antti Kaikkoselle (kesk.), Krista Mikkoselle (vihr.), Kalle Jokiselle (kok.), Aino-Kaisa Pekoselle (vas.) , Antti Lindtmanille (sdp), Ari Jaloselle (ps.), Thomas Blomqvistille (rkp) sekä Peter Östmanille (kd.)

Jaa kirjoitus:

28.11.2018 Sotaveteraaniliiton tämän vuoden virtuaalinen joulukalenteri on omistettu sotilaspojille

Sotaveteraaniliiton tämänvuotinen virtuaalinen joulukalenteri tekee kunniaa perustamisensa 90-vuotisjuhlavuotta viettäville sotilaspojille.

Tämän johdosta Sotilaspoikien Perinneliitto on julkaissut Isänmaan nuoret puolustajat- DVD:n, jossa kaikkiaan 21 sotilaspoikaa ja pikkulottaa kertovat siitä, millaiseksi heidän lapsuutensa sotavuosina muodostui.

Liiton Facebook-sivulla joka aamu klo 07:30 aukeava joulukalenterin luukku avaa näkymän johonkin sotilaspoikien tehtävään.

– He toimivat esimerkiksi monissa sotilaallista toimintaa avustavissa tehtävissä: lähetteinä, ilmapuolustuksessa, vartiointitehtävissä sekä teollisuuden materiaalipulaa lievittämään järjestetyissä keräyksissä, kertoo Sotilaspoikien Perinneliiton puheenjohtaja Hannu Luotola.

– On kunnia tulla valituksi Sotaveteraaniliiton joulukalenteriin – ovathan sotilaspojat osa suomalaista veteraaniperhettä, hän kiittelee.

– Sotilaspoikien ja lottatyttöjen panos vapautti kymmeniätuhansia miehiä rintamatehtäviin. Koko Suomi oli taisteluissa mukana. Yli puoli miljoonaa henkilöä naiset mukaan lukien oli palveluksessa syystalveen 1944 saakka. Missään muussa sotaa käyneessä maassa ei yhtä suuri osa väestöstä osallistunut aktiivipalvelukseen.

Tämä 14-vuotias sotilaspoikalähetti on jo Talvisodankin veteraani, Kollaa, heinäkuu 1941

Kotirintaman panos oli sodassa ratkaisevassa roolissa, muistuttaa myös Sotaveteraaniliiton tiedottaja Ariela Säkkinen.

– DVD:ssä nähdyt haastattelut sekä veteraaniemme kertomukset muistuttavat, kuinka hurjiin tilanteisiin lapsetkin sotavuosina joutuivat. Sota koetteli ihan koko yhteiskuntaa ja väestöä ja jätti jälkensä myös monen lapsuuteen, hän pohtii.

– Sota vaati suuria ponnistuksia ja miehistä oli pulaa. Rintamalla nähtiin 13-14-vuotiaita lähettejä ja tiedän eräänkin, vain 12-vuotiaana desanttijahtiin joutuneen veteraanin, Säkkinen jatkaa.

Virtuaalinen joulukalenteri julkaistaan nyt toista kertaa. Viime vuonna sen teemana oli naiset rintamalla, ja se on katsottavissa kokonaisuudessaan liiton Youtube-kanavalla.



Sotilaspoikia oli vuonna 1944 toiminnan päättyessä rekisteröity 72 300.  Heitä arvioidaan olevan jäljellä 6000 -7000 ja heidän keski-ikänsä on nyt yli 85 vuotta.

Jaa kirjoitus:

26.11.2018 Nokialaiskoululaiset veteraaniasialla

Nokianvirran koulussa järjestetään vuosittain yrittäjyyskurssi, jossa oppilaat perustavat oman, ”oikealla rahalla” toimivan mikroyrityksen. Jo neljän vuoden ajan kunkin ikäluokan oppilaat ovat tehneet Nokian Sotaveteraanikalenterin.



– Yrittäjyyskurssia on valinnainen oppiaine erikseen 8.- ja 9.- luokkalaisille. Se, kummalla vuosiluokalla joku ryhmä oppilaita kalenterin tekee, on katsottu aina erikseen. Tehtävään on haettu vapaaehtoisina ja tänä vuonna valinta osui 8.-luokkalaisiin poikiin. Aikaisempina vuosina kalenteriryhmissä on ollut myös tyttöjä. Tärkeimpinä kriteereinä valintaan on ollut oppilaan motivaatio ja kyky toimia ryhmässä, kertoo opettaja Tomi Lähde.

– Kurssien muut oppilaat toteuttavat sitten omia toisenlaisia liiketoimintasuunnitelmiaan yksin tai ryhmänä.

Yhteistyössä Nokian Sotaveteraanit ry:n kanssa tehty tyylikäs kalenteri on kuvitettu nokialaisilta sotaveteraaneilta saaduin kuvin ja jokaisesta myydystä 10€:n hintaisesta kalenterista lahjoitetaan 2€ sotaveteraaniyhdistyksen toiminnan tukemiseen, Lähde kertoo.

– Kalenterissa käytetyt valokuvat koottiin nokialaisilta sotaveteraaneilta ja heidän perikunniltaan vuosikymmenen alussa osana kulttuurihanketta, jonka tavoitteena on koota tietoa Jatkosodan aikaisen Raskas Patteristo 26:n sotapolusta. Nokialaiset mieltävät tämän yksikön ”omakseen” siinä palvelleiden miesten nokialaisten juurien vuoksi.


Näkyvyyttä hyvälle asialle

Vuoden 2019 veteraanikalenterin tekivät (takana vasemmalta) Ville Uotila, Lassi Ilomäki, Otto Matikainen, Eero Asikainen, (edessä vasemmalta) Elias Hämäläinen, Kasperi Kylä, Samuli Myllyniemi ja Waltteri Valkama. Kuvasta puuttuu Lauri Pääkkönen. Seinällä menneinä vuosina kalentereissa käytetyt valokuvat toiston välttämiseksi.

Lähde oli itse mukana hankkeessa kokoamassa valokuvia.

– Koulumme oppilaiden kautta tavoitimme heidän perheensä ja saimme hankkeelle näkyvyyttä.  Näin nämä muutoin pian unholaan vaipumisen vaarassa olleet valokuvat saatiin koulullemme kopioitaviksi. Kuvat ovat olleet siitä lähtien hallussani digitaalisiksi muutettuina.

Myöhemmin Lähde keksi, että seinäkalenteri voisi olla keino paitsi saada kuville enemmän näkyvyyttä, mutta myös tukea paikallisen sotaveteraaniyhdistyksen toimintaa.

– Ajatuksen siunasi alunperin Nokian sotaveteraanit ry:n aikaisempi puheenjohtaja Ahto Rintala ja yhteistyötä on jatkettu Jorma Kuoppalan puheenjohtajakaudella. Sotaveteraanit ovat olleet jo vuosia kunniavierainamme koulumme itsenäisyyspäivän aaton lipunnostossa ja tämä on ollut sopiva hetki luovuttaa edellisen vuoden kerätyt varat veteraanitoiminnan tukemiseen, Lähde iloitsee.


Tarkkuutta vaativa prosessi

Kalenterinteko vaatii työtä ja tarkkuutta ja se onkin Lähteen mukaan ollut oppilaille varsin opettavainen prosessi.

– Oppilaat ovat itse valinneen valokuvien joukosta itselleen mieluisat kuvat, irrottaneet ne perhealbumeista skannatuista suuremmista kuvaryhmistä, siivonneet kuvien reunat digitaalisesti kunnioittaen niissä esiintyviä ”sahalaitareunoja” ja katsoneet tietysti, että talvikuukausien valokuvissa on lunta ja niin edelleen. Tänä vuonna kuvien alle lisättiin myös viitetekstit, joista osa saatiin suoraan albumien sivuille kirjoitettuina.


Kalenterierän valmistuttua pojat jalkautuvat myyntitöihin Nokian keskustaan ja omiin kaupunginosiinsa Tottijärveltä Tampereen rajalle asti.

Mitään erityisiä tavoitteita kalenterin myynnille ja painoksen suuruudelle ei ole asetettu.

– Kalenterit tehdään käsityönä hyvälle paperille koulumme kopiokoneilla, oppilaat lisäävät sivuihin kammat ja rei’ittävät jokaisen kalenterin ripustusreiän paikan erikseen mitaten. Se, kuinka monta kalenteria kunakin vuonna on valmistunut, on riippunut oppilaiden huolellisuuden ja nopeuden herkän tasapainon suhteen, heidän rohkeutensa ja myyntitaitojensa suhteen sekä kalenteriryhmän koon suhteen.

Tänä vuonna kalenteria on ollut työstämässä ennätyssuuri ryhmä: yhdeksän poikaa. Lähde uskookin myyntituoton ylittävän edellisen ennätyksen. Tarkkaa summaa hän ei voi ”liikesalaisuuteen” vedoten vielä paljastaa, hän nauraa. Itse hän kiittelee saavansa hankkeesta aina hyvän mielen.

– Oppilaiden tekemä taloudellinen voitto jää ansaitusti heille itselleen. He työskentelevät Nuori Yrittäjyys ry:n Vuosi yrittäjänä -ohjelman mukaisesti opiskellen myöhemmin työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Ehkäpä tämä kokemus saa jonkun heistä innostumaan tulevaisuudessa oman yrityksen perustamisestakin?


Jatkoa luvassa

Tämän vuoden ryhmä on ollut tehokas ja saanut kalenterinsa valmiiksi aiempaa aikaisemmin valmiiksi. Nuorukaiset ovat myyneet sitä innolla.

– Mikäs siinä – nokialaiset ovat ottaneet kalenterin hyvin vastaan. Kaupungin ulkopuolella en ole kuullut kalenteria myytävän, joten kyseessä on todellakin paikallinen ilmiö, jonka toki soisin leviävän Suomeen laajemminkin, sillä jokaisella paikkakunnalla on varmasti oma tarinansa vielä kerrottavanaan. Sotaveteraaneja, joita tämä kalenteri kunnioittaa, ei ole enää montaa jäljellä, Lähde muistuttaa.

Kalenteria myydään noin vuodenvaihteeseen asti. Ensi kevääksi pojat keksivät itselleen uuden liikeidean, sillä kurssi jatkuu aina lukuvuoden loppuun asti.

– Ensi vuonna kalenterityöhön tarttuvat sitten ihan uudet oppilaat. Kalentereita tullaan tekemään niin kauan kuin kuvia riittää ja Nokialla on sotaveteraaniyhdistys, Lähde lupaa.


Jaa kirjoitus:

26.11.2018 Aune-Leea Huotari on Vuoden Lotta 2019

Lotta Svärd Säätiö on valinnut vuoden 2019 Lotaksi kajaanilaisen Aune-Leea Huotarin.

Lotta Svärd Säätiö on myöntänyt Vuoden Lotta kunniamaininnan vuodesta 2007 alkaen. Vuoden Lotaksi voidaan valita lottatyössä ansioitunut henkilö tai lottahengessä uutterasti toisten hyväksi toiminut suomalainen nainen. Kunniamaininta voidaan myöntää myös yhteisölle, joka täyttää edellä luetellut kriteerit.

Lotta Svärd Säätiön on valinnut vuoden 2019 Lotaksi kajaanilaisen Aune-Leea Huotarin.


Huotari on myös pitkän linjan Rintamanainen

Pikkulotasta Talvisotaan, verilottana Jatkosotaan

Huotari lottapuvussaan vuonna 1941

Aune-Leea Huotari liittyi yhdessä sisartensa kanssa pikkulottiin isänsä kehotuksesta. Hän oli mukana muun muassa auttamassa läheisessä sotilaskodissa ja osallistui pikkulottien leiritoimintaan.

Lottalupauksen Aune-Leea Huotari antoi Kajaanin pääkirkossa, jonka jälkeen hän suoritti Puolustusvoimien ja Lottajärjestön yhteistyössä järjestämän lääkintäkurssin.

Heti talvisodan puhjettua 19-vuotias Aune-Leea Huotari lähti lottakomennukselle Kajaaniin sijoitettuun sotasairaala 31:een.

Jatkosodan aikana Aune-Leea toimi Kajaanin sotasairaalan yhteyteen sijoitetussa Puolustusvoimien veripalvelussa. Varsinkin hyökkäyssodan aikana työ veripalvelussa oli kiireistä. Veripalvelussa lääkintälottien tehtävänä oli pyörittää veripulloa verenluovutuksen aikana. Lisäksi lääkintälotat kuljettivat verta kenttäsairaaloihin ja joukkosidontapaikoille.

Aune-Leean vastuulla oli kuljettaa verta Uhtuan suunnalle ja veipä hän verilähetyksen Äänislinnaan ja Karhumäkeenkin. Kun saksalaiset siirtyivät pohjoiseen, toimitti Aune-Leea verta sinnekin.

Verensiirtoon sota-aikana käytetty pullo

Verikuljetusten hoitaminen oli tarkkaa työtä, sillä koko ajan piti seurata, että veri ei päässyt liiaksi lämpenemään tai kylmenemään kuljetuksen aikana. Useimmiten verilähetys oli kaksi laatikkoa ja yhdessä laatikossa oli 24 pulloa, joten verilotalla oli kuljetettavanaan kaksikymmentäviisi litraa verta. Veri oli pakattu vanhoihin limonadipulloihin, joissa oli patenttikorkki.

Useimmiten nuori verilotta Huotari matkusti junalla Hyrynsalmeen ja siitä matka jatkui sitten sotilaskuorma-auton lavalla kohti rintamaa. Joukkosidontapaikoilla ja kenttäsairaaloissa oli jatkuva kiire ja usein Aune-Leea avustikin varsinaista henkilökuntaa aina kun verikuljetuksilta ehti.

Luovutetun veren tarve oli valtava ja usein kävi niin, että kuljetuksella saapunut veri loppui kesken. Monesti Aune-Leea luovutti omaa vertaan pelastaakseen haavoittuneita.

Aune-Leea Huotari toimi veripalvelussa koko jatkosodan ajan. Sodan päätyttyä Aune-Leeaa pyydettiin vielä jäämään töihin Kajaanin sairaalaan työvoimapulan vuoksi ja siellä hän työskentelikin aine vuoteen 1945 saakka.


Aktiivinen Rintamanainen

Sotien jälkeen Aune-Leea Huotari teki työuran Pohjolan Vaatetuksen myyjättärenä Kajaanissa. Lisäksi hän toimi matkaoppaana niin kotikaupungissaan Kajaanissa kuin matkatoimiston järjestämillä ulkomaanmatkoilla.

Erityisen tärkeäksi Aune-Leea on kokenut Rintamanaisten toiminnan. Hänen ryhdikäs olemuksensa totuttiin näkemään lukuisissa edustustilaisuuksissa vuosikymmenien ajan. Viimeisin tilaisuus nähtiin kaksi vuotta sitten, kun Aune-Leea seisoi yhdessä veteraaniveljen Heikki Mäntymaan kanssa vastaanottamassa valtakunnallista paraatia Itsenäisyyspäivänä 2016 Kajaanin kaupungintalon edustalla. Tuolloin oli yli 20 astetta pakkasta ja viiltävä tuuli.

Kainuun Lottaperinneyhdistys ry perustettiin 1994. Aune-Leea on osallistunut lukuisiin Lottaperinneyhdistyksen tilaisuuksiin ja kertonut Lottaperinneyhdistyksen nuoremmille jäsenille kokemuksistaan lottakomennuksella. Lisäksi hän oli monien vuosien ajan mukana saattelemassa veteraanisisaria ja -veljiä viimeiseen iltahuutoon.

Jaa kirjoitus:

21.11.2018 Rintamalle vaikka väkisin – heinolalaislotta Eeva Kolehmaista eivät pysäyttäneet luteet, torakat eikä nuori ikä

94-vuotias heinolalaislotta Eeva Kolehmainen on toiminnan nainen. On aina ollut.

– Aloitin lottana jatkosodassa Kaartin kasarmin muistomitalitoimistossa. Meitä oli kolmen tytön porukka. Työt kai alkoivat kyllästyttää, kun päätimme ottaa yhteyttä lottien ”pomoon” Fanny Luukkoseen. En muista, soitimmeko hänelle sopiaksemme ajan, vai menimmekö aivan ex tempore. Hän asui Eiran sairaalaa vastapäätä Tehtaankadulla. Jälkeenpäin olen ajatellut, että kyllä häntä mahtoi naurattaa, kun esitimme asiamme, Kolehmainen muistelee hymyillen.

– Haluamme päästä rintamalle, ilmoittivat tuolloin 16-17-vuotiaat tytöt tomerina.

– Sitten kun Pietari on vallattu, niin pääsette, vastasi Luukkonen.


17-vuotias Eeva Kolehmainen Kytössä, 1941

Luteita ja torakoita

Lottatehtävissä Kolehmainen toimi aina tilanteen salliessa.

– Aina kun koulut olivat kiinni, olin puhelinlaitoksessa palolaitoksen uumenissa Korkeavuorenkadulla, Temppelikadun toimistossa. Jossain vaiheessa pääsin ilmavalvontaan Rysäkarille, myöhemmin minut siirrettiin Kytöön.

Siellä lotat asuivat kanttiinirakennuksen vintillä, mutta vaatimattoman kuuloiset olot olivat Kolehmaiselle tervetullut parannus entiseen.

– Olin onnellinen, kun huoneessamme ei ollut lutikoita, kuten Rysäkarilla, vaan torakoita, jotka eivät pistäneet, vaikka vilistivät yöllä pitkin ja poikin. En muista olinko Kytössä kahteen eri otteeseen, mutta sen muistan, kun meillä oli täysi rähinä päällä, kun ryssät lähtivät Hangosta. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti.

Seuraavaksi edessä oli muutaman kuukauden mittainen viestikurssi, jolla tuolloin 18-vuotias Kolehmainen ystävystyi häntä kaksi vuotta vanhemman, vieruskaverina istuneen tytön kanssa.

– Kurssin päätyttyä saimme täytettäväksi kaavakkeen, mihin piti laittaa ikä. Kaavakkeessa sanottiin, että vain 20 vuotta täyttäneet pääsevät rintamalle. Muistan vieläkin, kuinka mietin, että uskallanko väärentää ikäni: laitanko syntymävuodekseni 1922 vai 1924.

Lopulta halu päästä kaverin kanssa reissuun vei voiton, ja paperiin päätyi kaksi vuotta korkeammaksi kaunisteltu ikä.

– En tietenkään kotona uskaltanut kertoa totuutta. Sanoin lähteväni Mikkeliin Päämajaan, mutta kun evästä piti ruokapulan johdosta ottaa sen verran paljon, niin sanoin, että meidät siirretäänkin Joensuuhun.

Todellisuudessa matkan määränpää oli Karhumäki.

– Meitä oli noin kymmenen lottaa, jotka perillä sitten hajotettiin eri suuntiin. Me pääsimme molemmat Äänislinnaan kenraali Ruben Laguksen joukkoihin, puhelinkeskukseen.


Ilmavalvonnassa Rysäkarilla. Vasemmalla lottakollega Anna-Liisa Niemelä

Lähtöpassit kotirintamalle

94-vuorias Kolehmainen viettää eläkepäivään Heinolassa

Kolehmainen nauraa saaneensa isän puolelta perinnöksi savolaisen luonteen ja viehtymyksen kiusantekoon.

– Kotiin kirjoittaessani kerroin, missä olin ja kuinka vapaa-aikoinamme kuljeksimme pitkin metsiä eikä tiedetty milloin astuttaisiin miinaan. Siitäkös äitini pillastui ja meni lottien päämajaan kertomaan, että olin alaikäinen! Muistan, kuinka kaksi vanhempaa lottaa Äänislinnassa kutsui minut kuulusteluun ja sanoivat, että ei tule mitään pahempaa, jos kerron oikean ikäni. Niinhän siinä kävi, että sain lähtöpassit kotiin. Ehdin kuitenkin olla noin kaksi kuukautta.

Helsinkiin paluun jälkeen koulu vei Kolehmaisen ajan. Isänmaa kutsui kuitenkin vielä ja hän lähti evakuoimaan Porkkalaa.

– Perunannostoa ja  riihessä puintia, hän muistelee tehtäviään ja savolainen velmu nousee taas esiin.

– Siellä me taisimme nukkuakin. Aamun sarastaessa otettiin lieka käteen ja lähdettiin taluttamaan karjaa Nikkilään. Koko päivä ja yö meni siihen – eihän matka ollut kuin 50-60 kilometriä!


Alkuperäinen artikkeli (”Erään lotan muistelmia jatkosodan ajoilta”) on julkaistu Sotiemme Veteraanien Lahden piirin Jouluviesti 2018- lehdessä, joka toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä.

Jaa kirjoitus:

21.11.2018 Aina on hyvä päivä lahjoittaa sotiemme veteraaneille!

Sotiemme veteraanit-tunnus on tae avun perillemenosta

12 vuotta sitten kaikki kolme veteraanijärjestöä (Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Sotainvalidien Veljesliitto) yhdistivät varainhankintansa Sotiemme Veteraanit- keräyksen alle. Kerätyillä varoilla autetaan siis paitsi kaikkien järjestöjen veteraanijäseniä, myös heidän puolisoitaan ja leskiään sekä liittoihin kuulumattomia veteraaneja.

Oletkin varmasti törmännyt ostoskeskuksissa ja kaduilla Sotiemme Veteraanit- keräyslippaalla varustautuneeseen varusmieheen tai vapaaehtoiseen? Mutta tiesitkö, että Sotiemme Veteraanit-keräys on käynnissä ympäri vuoden? Ei se mitään, ei moni muukaan.

Osallistua siis voit joko keräyslippaaseen antamalla, mutta myös netissä. Vaikka heti tänään!

Ihan erityisen ajankohtaista lahjoitus veteraaneille onkin tähän aikaan vuodesta: 6.12. vietetään itsenäisyyspäivää ja sitä ennen, 27.11. on vielä maailmanlaajuinen #GivingTuesday, jolloin ihan kaikkia kannustetaan tempaisemaan hyväntekeväisyyteen.

Tänä vuonna Suomeen ensimmäistä kertaa #TekojenTiistai- nimellä rantautuvassa tapahtumassa on mukana myös Sotiemme Veteraanit, jonka tavoite on  kerätä 5 € lahjoitus tuhannelta ihmiseltä.

Lahjoittamaan pääsee Sotiemme Veteraanit- keräyksen sivulla tai tilisiirrolla alla olevin yhteystiedoin.


Nordea: NDEAFIHH FI64 1555 3000 1087 05

Osuuspankki: OKOYFIHH FI94 5541 2820 0083 09


Haluatko vielä helpomman keinon? Sellaisen, jolla lahjoittamien onnistuu vaikka tänään kotimatkalla? Johon et tarvitse muuta kuin puhelimesi? Lahjoittaa voit nimittäin myös soittamalla.

LAHJOITA 10 €.  Soita 0600 0 1939 (10,01+pvm/mpm)

LAHJOITA 25 €.  Soita 0600 0 1945 (25,37+pvm/mpm)


Jos soittaminen taas tuntuu vieraalta ajatukselta, niin ei hätää, lahjoittaa voi myös tekstaamalla. Ihan vaikkakaupan kassajonossa.

LAHJOITA 10 €. Lähetä tekstiviesti VETERAANIT numeroon 16499

LAHJOITA 20 €. Lähetä tekstiviesti VETERAANIT20 numeroon 16499


Jos keräyksen tullessa kohdalle ei satu olemaan mukana käteistä, niin tässä ratkaisu: lisäksi voit lahjoittaa mobiilisovellusten avulla. Vaikka heti nyt.

Mobile Pay 45027

Siirto 09 678430

Pivo 050 5113 945


Aina on siis hyvä päivä ja aika lahjoittaa!

Ja mitä niillä keräysvaroilla tehdään? Niillä autetaan pienituloisia veteraaneja lääkekuluissa, apuvälineiden hankinnoissa sekä kodin muutostöissä, jotta kotona asuminen onnistuisi mahdollisimman pitkään. Lisäksi niillä tuetaan kuljetuspalveluiden hankintaa esimerkiksi kauppa-, apteekki- ja lääkärikäynneille. Lisätietoa löydät täältä.



PS. Muistathan, että vain Sotiemme Veteraanit- keräysliivi ja tunnus on tae siitä, että antamasi apu menee perille? Täältä löydät lisää tietoa siitä, miten toimia huijarin kohdatessasi. 


Jaa kirjoitus:

15.11.2018 Rautasormus on todellinen rakkauden symboli

Sormus on perinteisesti symboloinut suurta rakkautta, mutta tämä sormuksen kohdalla se rakkaus on jotain todella suurta: se kertoo nimittäin paitsi rakkaudesta puolisoon, myös rakkaudesta isänmaataan kohtaan.


Rautasormuksen tarina puhuttelee yhä tänäänkin

Kesän 1939 kääntyessä syksyyn alkoi sodan uhka käydä entistä todennäköisemmäksi. Suomi oli siihen huonosti varautunut niin taloudellisesti kuin aseellisesti.

Lokakuun 20. päivä, juuri talvisodan kynnyksellä, julkaistiin Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa kirjoitus, jossa ehdotettiin, että suomalaiset kävisivät vaihtamassa kultaiset sormuksensa rautasormuksiin, jotta Suomi saisi hankittua kipeästi kaivattuja sotavarusteita.


Kultasormukset isänmaalle

Täällä kaukana kotoa tuumin yöllä päivystävänä upseerina isänmaan asiaa ja ehkä alkavia taloudellisia vaikeuksia. Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä tuhansia maanpuolustukseen.

Reservin vänrikki Jussi Lappi-Seppälä


Talvisodan ihme oli koko kansan yhteisen ponnistelun tulosta, eikä tämä ollut poikkeus. Sormuksia saatiin kerätyksi noin 315 000 kappaletta. Sen lisäksi keräykseen annettiin 19 100 muuta kultaesinettä. Yhteensä Puolustusministeriö sai kerättyä yli 1 750 kiloa kultaa. Kultamäärällä olisi saanut hankituksi jopa 30 hävittäjäkonetta.


Kultakeräyksen satoa Kansallismuseon kokoelmissa

Vastineeksi lahjoituksestaan suomalainen sai rautasormuksen. Vihkisormuksestaan luopuneille annettiin maavoimien sormuksella tunnetun, kokardiruusukkeellinen sormus, muuta arvoesineistöä lahjoittaneet saivat ilmapuolustussormukseksikin kutsutun, lennoston hakaristi-tunnuksella varustetun sormuksen. Sormusten sisäpintaan on kaiverrettu yksinkertainen, mutta paljon puhuva vuosiluku: 1940.

Kyseessä on rautainen sitoumus isänmaan asiaan, mutta rautaa sormus ei nimestään huolimatta ole, vaan alpakkaa eli uushopeaa.

Rautasormuksia oli kahta erilaista

Rautasormuksen historian moni tunteekin, mutta tiesitkö, että sinulla on mahdollisuus hankkia omaksesi pala tätä suomalaista sotahistoriaa?

Aitoja, vuonna 1940 taottuja rautasormuksia jäi Suomen sotien aikana vaihtamatta jonkin verran ja nyt näitä historiallisia sormuksia myydään Monetan verkkokaupan sekä Sotiemme Veteraanit- keräyksen kautta.

Hintaa sormuksella on 59€.


Rautasormus on arvokas lahja monella tapaa

Sormus toimitetaan kauniissa, kotimaista käsityötä olevassa puisessa lahjapakkauksessa, jonka kanteen on kaiverrettu se samainen ruusuke.

– Sormus on paitsi kaunis, myös koskettava muistoesine täynnä historiallista arvoa. Se onkin erinomainen lahjaidea kenelle tahansa, vinkkaa Sotiemme Veteraanit-keräyksen Riitta Suoanttila.

– Koska kyseessä on erikoislaatuinen ja vain rajallisesti valmistettu esine, on sitä saatavilla vain hajakokoja, hän muistuttaa.

Tarvittaessa Sotiemme Veteraanit- keräyksen kautta voidaan kuitenkin yrittää paikallistaa myös jotain tiettyä kokoa. Järkähtämätöntä rakkautta ja uskollisuutta symboloivan rautasormuksen ainutlaatuinen tarina puhuttelee nimittäin yhä vieläkin.

– Sormusta tiedetään eräissä tapauksissa hankitun myös kihlasormukseksi, Sotiemme Veteraanit- keräyksestä paljastetaan.

 

Jaa kirjoitus: