Harhaanjohtavaa historiaa ja sopimatonta runoutta – Valvontakomissio vahti oppikirjojakin

21.10.2021 Harhaanjohtavaa historiaa ja sopimatonta runoutta – Valvontakomissio vahti oppikirjojakin

Valvontakomissio puuttui Suomessa sotien jälkeen kovalla kädellä neuvostovastaiseksi katsomaansa kirjallisuuteen. Rauhaan eivät jääneet oppikirjatkaan.

Suomessa sodan jälkeen toiminut valvontakomissio otti asiakseen puuttua Suomessa saatavilla olevaan neuvostovastaiseksi katsottuun materiaaliin. Kirjakaupat joutuivat niille toimitetun tarkan listan mukaisesti poistamaan valikoimistaan liki 300 teosta. 

Sen jälkeen huomio käännettiin kirjastoihin, missä vaikutukset näkyivät pitkään: vielä 1970-luvun loppuun tultaessa oli Helsingin kaupunginkirjastossa lainauskiellossa satoja neuvostovastaisina aikanaan kiellettyjä kirjoja, kertoo Kai Ekholmin aihetta käsittelevä väitöskirja Kielletyt kirjat 1944-1946. 

Osansa sai pian myös Suomen kouluissa käytössä ollut opetusmateriaali. 


Sotien jälkeen myös koulujen oppikirjat joutuivat Valvontakomission tiukkaan tarkasteluun (kuvituskuva: SA-kuva)

Toimikunta tehtävään 

Kouluhallituksen pääjohtaja L. Arvi Poijärvi toimi myös Suomen Aseveljien Liiton pääsihteerinä

Valtioneuvosto asetti 21.12.1944 kouluhallituksen pääjohtaja L. Arvi P. Poijärven puheenjohdolla toimivan asiantuntijatoimikunnan, jonka jäseniksi nimitettiin filosofian tohtori Yrjö Ruutu ja professori Karl Bruhn, tarkastamaan kansa- ja oppikouluissa sekä seminaareissa käytössä olleita oppikirjoja.  

Tarkoituksena oli selvittää, missä määrin koulukirjojen joukossa oli sellaisia, jotka antoivat erheellisiä tietoja ulkomaiden oloista ja jotka voivat vahingoittaa maamme suhteita ulkovaltoihin. Toimikunnan tehtäväksi tuli myös esityksen tekeminen korjaustoimiksi. 

Toimikunta jätti mietintönsä 22. 3. 1945 eli heti vaalien jälkeen. Se totesi, että oppikirjojen laatijat ovat yleensä pyrkineet tasapuolisuuteen ja asiallisesti esittämään käsiteltävät asiat, mutta samalla toimikunta kuitenkin katsoi, että eräiden kirjoittajien henkilökohtainen kanta on joissakin kohdin antanut esitykselle subjektiivisen sävyn. 

Tarkastuksensa johdosta toimikunta esitti, että opetusministeriö määräisi kouluhallituksen kiireimmiten poistamaan erikseen lueteltujen 28 oppikirjan painokset käytöstä. Lisäksi lueteltiin ”toistaiseksi hyväksytyt” oppikirjat sekä kaikki tarkastetut oppikirjat, joista useimpien seuraaviin painoksiin kehotettiin tekemään vähäisiä korjauksia.  


Valvontakomissio halusi pitää huolen siitä, että oppikirjoista välittyisi heidän näkemyksensä mukainen käsitys Suomen historian vaiheista (kuva: NH/ Kansalliskirjasto)

Historiankirjoissa huomautettavaa 

Oppikirjat oli käyty lävitse aineittain, ja nimenomaan historian oppikirjoista oli löydetty jokseenkin poikkeuksetta huomauttamista. Virheellisiksi katsotut kuvaukset koskivat mm. Suomen itsenäisyystaistelua, Tarton rauhaa ja sen seurauksia, Viron vapaustaistelua, Neuvostoliiton ja Suomen välisiä sotia, Neuvostoliiton kehitystä sekä Keski-Euroopan oloja. Esim. Juvan-Merikosken-Salmelan Isänmaan historiassa toimikunta totesi olevan sivulla 272 paikkansa pitämättömän väitteen: ”Bolsevikit lupasivat Itä-Karjalalle sisäisen itsenäisyyden, mutta eivät pitäneet sanaansa”, ja seuraavalla sivulla kappaleen ”Itä-Karjalan tulevaisuus”.  

Maantiedon oppikirjoissa katsottiin olevan ennen kaikkea aihetta korjata Suomen pinta-aloja, rajoja sekä ottaa huomioon alueluovutusten vaikutus mm. elinkeinoihin jne. Kieliopilliset teokset eivät yleensä antaneet aihetta huomautuksiin, mutta lukukirjoissa havaittiin olevan sopimattomia kappaleita ja runoja, esimerkiksi ”Pikku Elli, kolttatyttö Petsamosta” sekä ”Valamo ja matkailijat”. Jopa Kyösti Vilkunan kirjoittaman kertomuksen ”Päivätyön päättyessä” katsottiin sisältävän aiheetonta Venäjään kohdistuvaa arvostelua, siitäkin huolimatta, että se käsitteli Mikael Agricolan paluuta Moskovasta vuonna 1557 – sangen kaukaista aikaa siis. 


Sopimattomiksi katsottuja kirjoja löytyi liki kaikista oppiaineista (kuva: NH/ Kansalliskirjasto)

Laskennon kirjoista löytyi esimerkkejä Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta ja suojeluskunta- ja lottajärjestöistä, mitkä ehdotettiin poistettaviksi. 

Kirkkohistorian oppikirjoista katsottiin aiheelliseksi tarkistaa, että Neuvostoliiton kreikkalaiskatolista kirkkoa koskevat tiedot olivat täysin asiallisia. Saksan kielen oppikirjoissa oli kansallissosialistista vaihetta kuvaavia tekstejä, ja laulukokoelmiinkin oli tullut lauluja, joiden opettamista ei pidetty enää asiallisena. Kouluhallitusta kehotettiin näin ollen antamaan asianomaisille opettajille ohjeita, että tällaisia lauluja ei oteta opetusohjelmiin.  


Vuonna 1945 saattoi koulussa päästä tärvelemään koulukirjoja ihan opettajan luvalla (kuvituskuva: SA-kuva)

Hyökkääviä runoja 

Toimikunta oli tarkastanut kirjat sivu sivulta ja sen mietinnön huomautukset ja korjausehdotukset olivatkin varsin yksityiskohtaisia. Eräissä tapauksissa myös aineiston järjestys katsottiin sopimattomaksi. Esimerkiksi Horman-Huntuvuoren-Saarimaan Kansakoulun lukukirjan sisällöstä oli tehty seuraavat poiminnat: sivu 15 Kailaan runo ”Rajalla”, sivu 155 Jylhän runo ”Rajan poikki”, sivu 158 Eino Leinon runo ”Karjalan Kannas”, sivu 159 Jylhän runo ”Päin Äänisjärveä, Vienanmerta” ja 160 Pimiän runo ”Laatokka” 

”Runot tällä tavoin sijoitettuina antavat sisällölle sangen hyökkäävän sävyn, minkä vuoksi on parasta, että teoksen tätä osaa ei tässä muodossa käytettäisi enää oppikirjana”, toimikunta lausui. 

Opetusministeriö hyväksyi toimikunnan esittämät suuntaviivat, ja kirjoihin tehtiin puhdistus.  Uusia siistittyjä painoksia ei tietenkään saatu heti markkinoille, joten kouluille annettiin jo talvella ohjeita entisten soveliaasta käytössä. Lukuvuonna 1944-1945 kouluissa olleet muistavatkin varmasti vielä, miten he saivat ainakin eräissä kouluissa yliviivaamalla sensuroida opettajan johdolla kirjoistaan sopimattomat kohdat, repäistä lehtiä tai liimailla niitä vastakkain; kaikki menetelmiä, jotka takasivat sen, että ne kohdat luettiin tarkasti ennen sensurointia.  


 



Teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden numerossa 4/2021. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille tai sen voi tilata vuosikertatilauksena (15€). Jäseneksi pääset liittymään tästä, pelkän lehden voit tilata täältä.

Jaa kirjoitus: