Karjalan Kannaksella kadonneita sankarivainajia etsivälle Karjalan Valli-ryhmälle tuli Talvisodan syttymisen 80-vuotispäivästä ihan erityisen sykähdyttävä: he löysivät Talvisodan aikana kaatuneen ja kentälle jääneen suomalaissotilaan jäänteet.

[br]

[br]

Tavanomaisesta poikkeava etsintäpaikka

Löytöpaikka sijaitsee Säiniön maastossa. Tavanomaisesti etsintäryhmä tutkii jatkosodan aikaisia, vuoden 1944 taistelupaikkoja.

– Nyt lähdimme tiedustelemaan erästä entisen Viipurin maalaiskunnan paikkaa. Siellä taisteltiin Talvisodan loppuvaiheella. Suomalaiset joukot olivat kamalan sekaisin, mutta siellä olivat jonkin verran ”uudet” pataljoonat 21.Divisioonasta tai 23.Divisioonasta. Otaksun, että olemme viimeksi mainitun divisioonan kaistalla, mutta asiaa on vielä tutkittava. Kyseessä voi olla myös Jalkaväkirykmentti 62:n osatkin.

Vjatseslav ”Slava” Skokov, yksi ryhmän perustajista, varoo vielä tässä vaiheessa tekemästä mitään lopullisia päätelmiä ja muistuttaa, ettei ole mikään Talvisodan erityisasiantuntija.

– Viivytyslinja vaikutti heikolta, hän kertoo etsintämaastosta.

–  Matalan ampumahaudan lyhyitä pätkiä, poteroja kuusikossa. Maastossa on paljon kaivauksen jälkiä – edelliset etsijät eivät täyttäneet monttujaan.

Metsä on täynnä tyhjien patruunalaatikoiden jäännöksiä, minkä vuoksi hän kertoo metallinpaljastimen piipanneet tauotta. Alueelta löytyneiden hylsyjen määrä on jää kuitenkin vähäiseksi, mikä saa Skokovin epäilemään, ettei kyseessä olisikaan taistelupaikka vaan esimerkiksi ampumatarvikkeiden jakopaikka.

– Erään epäselvän venäläisen taistelukertomuksen mukaan siellä kuitenkin taisteltiin kovasti, ja monta vainajaa jäi kentälle, hän kertoo ryhmän tekemästä taustatyöstä.

Skokov epäilee, että Kannakselle jo satanut lumi hankaloittaisi pienten esineiden löytymistä, mutta huomauttaa, ettei lumikerros ole toistaiseksi kuin muutaman sentin mittainen.

Tavallisesti etsintäryhmät ovatkin sääolosuhteiden vuoksi jo lopettaneet etsintänsä tämän vuoden osalta, sillä pakkanen ja routa tekevät vaikeuttavat maaston kaivamista. Lisäksi päivänvalon vähetessä etsintäpäivät jäävät lyhyiksi. Talvikuukaudet käytetään pääasiassa taistelupäiväkirjojen, kadonneista koostettujen luetteloiden ja karttojen läpikäymisen kaltaiseen taustatyöhön ja seuraavan, keväällä alkavan etsintäkauden suunnitteluun. Skokovin ryhmä suorittaa kuitenkin etsintöjä käytännössä läpi vuoden.

[br]

[br]

Yllättävä löytö

Iltapäivään tultaessa päivän saldo oli jäänyt vaatimattomaksi.

– Hylsyjä, öljypullo venäläiselle kiväärille, puukon tupen kärki, Viipurin oluttehtaan pullonkorkki. Melkein kaikki poterot olivat tyhjiä, mutta eräästä matalasta kuopasta sain hyvän piippauksen.

Lapio upposi hiekkaan helposti.

– Kun olin päässyt noin 60 cm syvyyteen, tuli näkyviin suomalaista tai ruotsalaista alkuperää oleva kulho. Siinä oli sirpaleosuma. Nostin sen montusta ja jatkoin kaivamista, Skokov kertaa päivän tunnelmia.

Se, mitä sitten seurasi, yllätti etsijät. Lapio osui paljasjalkaisen ihmisen sääriluuhun.

– Vainaja makasi epämukavassa asennossa hiekalla täytetyssä poterossa niin, että jalat olivat sen pohjalla, mutta vasen käsi melkein poteron pinnalla. Niinpä eläimet olivat syöneet jo kämmentä. Sotilas oli saanut haavan päähänsä ja sen vierestä löysimme muodottoman kiväärin luodin. Venäläiset olivat ottaneet melkein hänen koko omaisuutensa: löysimme vainajan yhteydestä kulhon lisäksi vain Lahti-Saloranta-pikakiväärin tyhjän lippaan ja vyön.

[br]

[br]

Vainajan kansallisuuden vahvisti viimeistään sen alta löytynyt Talvisodan aikainen tuntolevy.

– Valitettavasti ohut levy on tosi huonossa kunnossa. Siitä on jäljellä vain neljännes ja luettavissa on vain kolme viimeistä numeroa.

Skokov huomauttaa, että Talvisodan ja Jatkosodan tuntolevyissä on eroja, minkä vuoksi Talvisodan aikaiset ovat usein huonosti säilyneitä ja vaikeasti tunnistettavissa.

– Talvisodan alussa tuntolevyt tehtiin alumiinista, ja loppuvaiheessa sinkistä. Jatkosodan alussa materiaalina käytettiin alumiinia ja vuodesta 1943 alkaen taas sinkkiä. Talvisodan tuntolevyn paksuus on noin 0.8 millimetriä, ja numerot olivat pienet kun taas Jatkosodan tuntolevyn paksuus on 1.5 mm, ja numerotkin isommat.

Tilanne ei kuitenkaan ryhmän mukaan ole toivoton.

– Lisäksi noin 35-vuotiaaksi arvioimallamme vainajalla oli tekohampaat. Kantakortin ja pataljoonan lääkärin asiakirjat – mikäli ne ovat säilyneet – voivat olla avuksi.

Skokovin ryhmä jatkaa etsintöjä paikalla vielä lisää, sillä Skokovilla on epäilyksensä.

– Luulen, että paikalta voi vielä löytyä noin viisi muutakin vainajaa, hän yllättää.

[br]

[br]

Vainaja luovutetaan muiden ensi kesän etsintäkauden aikana löydettyjen sankarivainajien kanssa Sotavainajien Muiston Vaalimisyhdistyksen edustajille ja tuodaan Suomeen ensi syksynä. Tämän jälkeen henkilöllisyys vahvistetaan lopullisesti Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen THL:n suorittamin DNA-testein.

[br]

Olemme kertoneet kyseisen ryhmän tekemistä löydöistä aiemminkin:

• Kaksi uutta suomalaista sankarivainajaa löydetty

• Talin maastosta löydettiin juuri kolmen uuden suomalaisen sankarivainajan jäänteet eivätkä nämä jää tunnistamattomiksi

• Karjalan kannakselta löydetty uusi sankarivainaja – 27.6.1944 kaatunut suomalaisluutnantti oli saapunut joukkoyksikköönsä vain 10 päivää aiemmin

• 24.6.1944 Karisalmella kaatunut JR25:n sotilas – etsinnöissä löydetty suomalainen sankarivainaja

• Suomalainen sankarivainaja tuntolevyineen löydetty Kärstilänjärveltä – katosiko sinun suvustasi 22.6.1944 26-vuotias viestimies?

• Tali-Ihantalasta on löydetty suomalaissotilas – Onni on jo sadas Karjalan Valli-ryhmän löytämä suomalainen sankarivainaja

•  Karjalan Valli- etsintäryhmän uusin löytö on JR 13:n suomenruotsalainen sotamies, jolla oli suuria suunnitelmia tulevaisuudelleen

• Ihantalasta löytyi heinäkuussa 1944 partiomatkalla kadonneen suomalaisupseerin jäänteet

[br]

Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!