Karjalan kannakselta löydetty uusi sankarivainaja – 27.6.1944 kaatunut suomalaisluutnantti oli saapunut joukkoyksikköönsä vain 10 päivää aiemmin

Karjalan kannakselta löydetty uusi sankarivainaja – 27.6.1944 kaatunut suomalaisluutnantti oli saapunut joukkoyksikköönsä vain 10 päivää aiemmin

Vjatseslav ”Slava” Skokov on palkittu työstään Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen ansiomitalilla

Vaikka sotien aikaisista taistelumaastoista niille jääneitä kaatuneita suomalaissotilaita etsivien ryhmien etsintäkausi alkaa säiden puolesta olla tältä vuodelta ohi, ei se asialleen omistautuneita etsijöitämme hidasta. Lumi on jo tullut, mutta Karjalan kannaksella etsintöjä suorittava Karjalan Valli vietti kuluneen lauantainkin Talin pohjoispuolisessa maastossa.

Paikka on ryhmälle entuudestaan tuttu, kertoo yksi ryhmän jäsenistä, Vjatseslav ”Slava” Skokov. Heidän aikaisemmin Talin alueella tekemistään löydöistä olemme kertoneet täällä ja  täällä.

– Koska päivä on jo lyhyt, halusimme tutkia tien lähellä olevaa paikkaa. Tavoitteena oli erään kukkulan edessä sijaitseva kuusikko. Vuonna 1944 suomalaiset asettuivat puolustusasemiin kukkulalle ja löivät Puna-armeijaa pari kertaa kuusikosta. Olimme jo siellä vuosina 2012-2013 ja löysimme suomalaisen sekä venäläisen sotavainajan, ryhmä kertoo.

Sittemmin he ovat haravoineet samaa metsikköä useita kertoja, ilman tulosta.

[br]

[br]

Signaali saadaan


– Nyt vietimme 20 minuuttia kukkulalla kaivamalla hylsyjä ja sitten lähdimme etsintäkohteelle. Maasto aleni, monissa kuopissa oli jo vettä. Sieltä löysimme vain venäläisiä hylsyjä ja patruunoita.

Alue on paikoin vaikeakulkuista, minkä Karjalan Valli kertoo vaikeuttavan etsintöjä. Lisähaasteensa tuo taistelun jälkeen täällä sijainnut venäläinen korsukylä, jonka jäljiltä paikalle jäi kaikenlaista sotaromua, he kertovat.

Toisinaan esiin on kuitenkin saatu kaivettua hylsyjä – niin venäläisiä kuin suomalaisia.


– Kaverin metallinpaljastin piippasi ison koivun alla. Signaali oli jonkin verran ”korkea” ja iso – kuin oluttölkki. Voiko olla, että se on kenttäpakin kansi? Ja sitten kaveri huusi ”tässä on hajonnut pääkallo!” Skokov kertoo päivän kulusta.

– Samasta paikasta ilmestyi heti isohko alumiininen laatta. Siellä oli rautainen solki, jolla se kiinnitettiin kai leipälaukkuun. Laattaan oli kirjoitettu jotain. Pienen puhdistuksen jälkeen luimme sieltä omistajan nimen, sotilasarvon ja kotiosoitteen. Ensiksi omistaja oli vänrikki, sitten hänet ylennettiin luutnantiksi.

Sitä, onko kyseessä varmasti juuri nyt löydetyn vainajan omaisuutta, eivät etsijätkään tiedä varmuudella.

– Ensiksi luulimme, että vainaja on ihan maan pinnassa. Laajensimme kaivausten pinta-alaa, mutta löysimme vain yhden palan lisää pääkallosta ja puun toiselta puolelta sääriluun puolikkaan. Huomasimme, että pääkallon palasen löytöpaikan ja läheisen koivun juuren välillä hiekka oli pehmeämpää. Kaivoimme paikkaa käsillä ja istutuslapiolla, ja oivalsimme, että vainajan muut luut olivat syvemmällä pienessä kranaattikuopassa. Kaivoimme juuren toiselta puolen ja kyllä, siellä oli kuopan toinen reuna, josta vainajan jalka ilmestyi.

[br]

[br]

Henkilöllisyys varmistumassa


Tilanne alettua selvitä alkoi tavanomainen työ ja luettelointi.

– Pääkallon vierestä paikannin sai 3-4 hyvää signaalia. Siellä oli suomalaisen asepuvun sinkkisiä nappeja, luutnantin kauluslaatta (2 messinkistä ruusua) ja suomalainen alumiininen tuntolevy.

Edes sade ja sen kastelema vaatetus ei pysäyttänyt heitä nyt.

– Ennen iltahämärää melkein kaikki oli tehty. Kaivoimme luolan juuren alle ja keräsimme jäänteet sieltä. Outoa, että vainajan kanssa oli vain yksi 9 mm patruuna. Vainajalta puuttui yksi jalka, siitä löysimme vain pienen osan. Lisäksi vainajassa oli monta pientä sirpaletta. Päättelimme, että hän kaatui pienen ammuksen täysosumasta.

Kotona vilustunut Skokov jatkoi taustatutkimuksiaan kantakorttikokoelmasta. Mukana oli ollut onnea.


– Onneksi tuntolevyn haltijan nimi ja osoite olivat samat kun leipälaukun nimilaatassa.

Lopullinen varmistus nyt löydetyn sankarivainajan henkilöllisyydestä selviää Suomessa terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n aikanaan suorittamista DNA-testeissä. Tähänastisen perusteella Skokovilla on kuitenkin hyvä käsitys siitä, kenestä on kyse.

– Luutnantti kaatui 27. kesäkuuta 1944  piiskatykin (45 mm) ammuksesta ja jäi kentälle.

Yksikköönsä hän oli saapunut vain 10 päivää aikaisemmin, Skokov paljastaa surullisena.

Tämän kauden etsinnöissä löydetyt sankarinvainajat tuotiin juuri Suomeen, joten kotimatkaansa luutnantti joutuu odottamaan ensi syksyyn.

Löytö kannustaa entisestään ryhmää, josta Skokovin lisäksi vilustui etsintäreissulla toinenkin jäsen.


– Mikäli parannumme ja lumi sulaa, haluamme lähteä samalle alueelle jo ensi viikonloppuna.

[br]

Olemme kertoneet kyseisen ryhmän tekemistä löydöistä aiemminkin:

Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!