Karjalan kannaksen taistelukentille jääneitä sankarivainajia etsivä Karjalan Valli-ryhmä on tehnyt uuden löydön Äyräpäässä, missä olivat olleet tekemässä etsintöjä myös viikko aiemmin, avattuaan tämän vuoden etsintäkautensa.
Vielä siinä on haasteensa mm. siksi, että maa on vielä sen verran roudassa. Yhdestä auringon jo lämmittämästä paikasta he löysivät kuitenkin lyhyen taisteluhaudan, jonka pesäkkeessä tehdyt kaivaukset alkoivat näyttää lupaavilta.
– Ensimmäiset löydöt olivat huonot – sienestäjien kätkö (kolme tyhjää oluttölkkiä) ja venäläisen 120mm kranaatinheitinammuksen pyrstö. Sitten löysin venäläisen kenttäpullon ilman korkkia, minkä jälkeen saimme vihdoinkin selvän piippauksen, yksi ryhmän jäsenistä, Vjatseslav ”Slava” Skokov, kertaa liki kahden viikon takaisia tapahtumia.
– Ensin kaivoimme esiin varsikranaatin, sitten kaksi lipasta Lahti-Saloranta- pikakiväärin ammuksia, sitten suomalaisen napin ja telaluun.
[br]
[br]
Heidän laajentaessaan varoen monttua, alkoi löytöjä tulla lisää: ensin varvasluu.
– Taisteluhaudan pohjan pintakerros oli paikoittain roudassa, mutta hakun avulla pääsimme sen läpi sen alla olevaan pehmeää hiekkakerrokseen, mitä pystyimme jo kaivamaan istutuslapioin, hän kertoo.
[br]
[br]
– Nostimme esiin suomalaisia patruunoita, nappeja, sirpaleita ja luita. Niitä ei ollut paljon, ja ne olivat luurangon kaikenlaisista osista: kantaluu, varvasluita, rinta- ja lannenikamia, kylkiluita, lapaluu sekä kaksi värttinäluuta.
Vaikka nyt oli jo selvää, että jäänteet olivat mitä todennäköisimmin suomalaisen sankarivainajan, se tärkein puuttui: tuntolevyä ei ollut.
– Nostimme arviolta puoli kuutiometriä hiekkaa, mutta senkään perusteella ei ollut helppo hahmottaa, mitä siellä oli tapahtunut. Voi olla, että pesäkkeeseen osui kranaatti, minkä seurauksena sotilas oli hajonnut liki atomeiksi, hän pohtii.
Tuntolevyä tuskin löytyy, hän huokaisee. He kuitenkin kokevat velvollisuudekseen tehdä kaikkensa.
– Tehtävä on melkein toivoton, mutta työ tulee tehdä loppuun. Edessä on paljon työtä ja tarvitsisimme vapaaehtoisten lisävoimien apua seulomaan hiekkaa, mutta koska raja on koronatilanteen vuoksi yhä suljettu, on meidän pärjättävä omin voimin.
[br]
[br]
Etsinnät jatkuvat
Viime lauantaina he palasivat jatkamaan etsintöjä.
– Vaikka sää oli aurinkoinen, taisteluhauta, josta edellisellä viikolla olimme löytäneet jäänteet, olivat vielä roudassa. Sen takia lähdimme taisteluhautaa pitkin etsimään paikkaa, jossa kaivauksia olisi mahdollista suorittaa. Ensiksi tilanne jopa huononi: seuraava tukikohta sijaitsi niin varjoisessa paikassa, että taisteluhaudassa oli vielä kymmenisen senttiä lunta! Mutta sitten kiipesimme pohjoispuolelta mäelle, jonka laella ja etelärinteellä ei ollut lunta. Mäellä oli lyhyt taisteluhauta ja monta poteroa. Metallinpaljastimet piippasivat – siellä todennäköisesti taisteltiin kovasti, niin monta hylsyä poterojen ympärillä oli.
Ryhmä haravoi maastoa ahkerasti, löytäen koko ajan vain enemmän jälkiä siellä käydyistä taisteluista. Mm. arkisto- sekä sotapäiväkirjalähteitä tutkimalla tehtyjen taustaselvitysten ansiosta heillä oli jo hyvä käsitys tapahtumien kulusta.
– Venäläinen tykistökeskitys osui hyvin tarkasti, ja paikalle jäi siinä vaurioitunutta tarpeistoa. Pian löytyi suomalainen lusikka-haarukka (leima SkY/30), jossa oli kolme sirpalereikää. Sitten pensaikosta ilmestyi saksalaisen kypärän pala. Tutkimme ympäristöä tarkasti, koska tiesimme, että tarpeiston haltija saattaisi olla jossain paikan kuopista.
[br]
[br]
Kuoppien kaivaukset eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta.
– Haravoin pensaikkoa puoli tuntia, ja ajauduin tukikohdan vasemmalla olevalle rinteelle. Pienessä notkossa oli monta poteroa. Niissä ja niiden välissä oli kymmenittäin venäläisiä hylsyjä. Päättelin, että puna-armeijalaiset hyökkäsivät sieltä suomalaisten kimppuun. Jatkoin etsintöjä ja yhtäkkiä huomasin, että yksi potero oli kaivettu kokonaan arviolta muutama vuosi sitten. Poteron vieressä olevien vanhojen koivujen alla oli kaksi venäläistä kenkää. Todennäköisesti poterosta oli siis silloin nostettu esiin venäläissotilaan jäänteet.
Poteron pohjalla näkyi kuitenkin jotain valkoista. Skokov oli unohtanut silmälasinsa autoon, minkä vuoksi ehti jo hetken ajan luulla sen olevan lunta. Toisin kuitenkin oli. Se oli muovikassi.
– Kosketin sitä ja tiesin heti, mitä sen sisällä oli: ihmisen luita.
[br]
[br]
Tarpeellinen tuntolevy
Ryhmä nosti poterosta kaksi muovikassia, joista toiseen oli lajiteltu isot luut ja toiseen pienet.
– Kasseissa oli yhden nuoren (25-30 vuotta vanha), lyhyen miehen luuranko. Hän kuoli päähän sekä olkaluuhun saamiinsa vammoihin. Jäänteet oli kaivettu esiin huolella, kerätty talteen…mutta sitten vain jätetty paikalle, Skokov kummastelee.
Virallisten, tehtäväänsä koulutettujen ja löydöksistään asianmukaisesti niin viranomaisille kuin Suomessa etsintöjä koordinoivalle Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen lisäksi omia kaivauksiaan tekevät myös epäviralliset etsijät, joiden toiminta jättää usein valitettavan paljon toivomisen varaa.
[br]
[br]
Muita vainajia ei maastosta enää löytynyt, joten ryhmä palasi mäen huipulle ja jatkoi taisteluhaudan sekä sen ympärillä olevan pensaikon tutkimista. Käsiaseiden ja maataistelulentokoneiden hylsyjä lukuun ottamatta sielläkin löydöt rajoittuivat suomalaiseen kenttäpakkiin sekä venäläiseen konepistoolin lippaaseen. Oli jo ilta ja he olivat aloittamassa paluuta autolle kunnes…
– Kaveri sai vielä viimeisen signaalin matalasta juoksuhaudasta. ”Pojat, katsokaa!” hän huusi.
Hänen kädessään oli suomalainen tuntolevy.
– Pian kaivoimme esille pääkallon pienen palan, hylsyjä ja sirpaleita. Laajensimme huolellisesti montun juoksuhautaan. Siellä oli paloihin hajotettu sotilaan pääkallo. Valitettavasti emme ehtineet kaivaa enemmän, koska metsässä alkoi tulla jo sen verran pimeää.
Seuraavan kerran etsintöjä päästään jatkamaan vappulomalla. Toukokuussa maaperää on jo toivon mukaan helpompi kaivaa, Skokov tietää.
Mutta jo nyt he tietävät, kenen sotilaan tarinaa he ovat vihdoin viemässä päätökseen.
– Arkistotietojen mukaan tuntolevyn haltijan joukko-osasto oli Tyrjän rykmenttinä tunnetun Jalkaväenrykmentti 7:n 1. Pataljoona. Kentälle jäänyt sotilas kaatui 4.7.1944.
[br]
[br]
Juttuja ryhmän aikaisemmista löydöistä löydät sivuiltamme täältä:
- Ihantalasta löytyi heinäkuussa 1944 partiomatkalla kadonneen suomalaisupseerin jäänteet
-
24.6.1944 Karisalmella kaatunut JR25:n sotilas – etsinnöissä löydetty suomalainen sankarivainaja
- Karjalan kannaksella tehtiin Talvisodan syttymisen muistopäivänä huikea löytö: Talvisodassa kaatunut suomalaissotilas
Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!