Vaikka ollaan vasta toukokuussa, on Karjalan kannaksen taistelupaikoille jääneitä sankarivainajia etsivän Karjalan Valli-ryhmän kausi jo hyvässä vauhdissa.

Uusin löytö on parin viikon takaa Äyräpäästä.

[br]

[br]

Pettymyksestä yllätykseen

– Olimme liikkeellä pienellä joukolla, vain kolmella etsijällä. Suunnitelma oli tutkia suomalaisten asemia tien lähellä, yksi ryhmän perustajista, Vjatseslav ”Slava” Skokov kertoo.

– Jätimme auton tien varrelle ja lähdimme eräälle paikalle, jossa taistelukertomuksen mukaan puna-armeijalaiset tekivät sisään murron. Ajattelimme, että sieltä voi löytää sekä suomalaisia että venäläisiä kentälle jääneitä sotavainajia.

Ensimmäiset löydöt olivat hyvin tavalliset: hylsyjä, patruunoita, isoja sirpaleita. Yhdestä painaumasta löytyi kenttälapio nahkakoteloineen, muttei mitään muuta esineistöä.

– Toivon, että lapion omistaja selvisi sodasta.

Sitten yhden jäsenen metallinpaljastin sai hyvän signaalin.

– Se paljastui messinkisen petrolipainekeittimen osaksi. Hän päätteli, että se mahdollisesti kuului kaatuneen sotilaan omaisuuteen, ja ryhtyi haravoimaan lähellä olevaa maastoa. Ensiksi ilman tulosta, mutta sitten eräässä pommikuopassa metallinpaljastin piippasi korkeasti, ilmeisesti, koska sen kelan alla oli jotain alumiinista – ehkä tuntolevy, Skokov kertoo.

Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan joku alumiinivalmisteinen tuubi.

– Pettyneenä kaveri aikoi peittää kaivamansa montun, mutta huomasi sitten jotain. Hänen esiin kaivamansa alumiinisen tuubin vieressä maasta harotti jotain: ihmisen kyynärpää.

[br]

[br]

Kahden suomalaisen hauta

Nyt löytäjän harjaantuneet silmät alkoivat hahmottaa pommikuopan ihan eri lailla. Hän huomasi sen muistuttavan hautaa, koska sen reunalla, kyynärpään lähellä, oli isohko kivi.

– Arvelimme, että kivi oli asetettu kaatuneen päälle, ja siihen oli hiilellä kirjoitettu lyhyt tieto kaatuneesta. Teimme pienen montun kiven viereen, mutta sitten toisaalta, koivun juurten alta, tulikin esiin reisiluu. Näin tajusimme, että kuopassa olisi vähintään kaksi sotavainajaa.

Tunnelma ja odotukset alkoivat löytöjen lisääntyessä nousta. Reisiluun läheltä löytyi myös suomalaisia housunnappeja.

Onneksi päivä oli vasta alussa ja autollekin oli lyhyt matka, Skokov henkäisee.

– Otimme autosta kaikki varusteet – istutuslapiot, retkisahan, kirveen, ämpärin, pinpointterit, muovipussit, ja lisäksi vesipullot ja eväät. Etsintämaastona paikka on vaikea: kiviä, juurakkoa, iso kuoppa…  oli selvää, että tulisimme viettämään tässä samassa kuopassa koko päivän.

Kaivauksia jatkettiin kiireettä.

– Kaksi etsijöistä kaivoi soraa käsillä ja istutuslapioilla ja nosti sitä kuopasta ämpärillä. Kolmas sahasi juuria ja välillä tutki nostettua soraa metallinpaljastimella. Kuopassa oli paljon sirpaleita. Suomalaisten nappien lisäksi löysimme myös markan kolikon.

[br]

[br]

Toivoa toisenkin tunnistamisesta

Tässä vaiheessa etsijät olivat jo varmoja siitä, että kaivoivat esiin kahta suomalaista sankarivainajaa.

– He makasivat pommikuopassa poikittain. Molemmalla oli sirpalehaavoja päissä, toisella lisäksi oikeassa jalassa. Ensimmäinen sotilas oli todella nuori: vain n. 18-20 vuotta vanha. Toinen, vanhempi, oli noin 30-vuotias.  Vanhemmassa sotilaassa havaitsimme lisäksi huonosti parantuneet olkaluun ja solisluun murtumat, mahdollisesti Talvisodan vammoja. Hampaissa oli neljä paikkaa.

Nuoren sankarivainajan tuntolevyä ei tarvinnut onneksi kauaa etsiä.

– Vanhemmalta sitä sen sijaan ei löytynyt, Skokov harmittelee.

– Mutta toivo vielä elää – erikoiset tuntomerkit voivat auttaa hänen tunnistamisessaan. Nuoren sotilaan yksikkö oli Erillinen Pataljoona 25, mutta hallussamme olevat tiedot katoamispäivästä ovat ristiriitaisia: yhdessä lähteessä päivämääräksi mainitaan 5.7.1944, toisessa 6.7.

[br]

[br]

Vaikka selvitystyötä aina jonkin verran hidastavatkin, eivät tällaiset ristiriitaisuudet ole poikkeuksellisia. Etenkin taistelujen ollessa pahimmillaan, sekä niiden jatkuessa, on tiedonkulkukin hankalaa ja yleensä mahdotonta varmistaa.

Lähemmässä tarkastelussa kaiken alkuun sysännyt alumiiniesine paljastui aikaisintaan 1950-luvulta peräisin olevaksi venäläiseksi hammastahnatuubiksi, eli jonkin ohikulkijan maastoon välinpitämättömyyttään heittämäksi roskaksi. Se oli kuitenkin onneksi sattunut osumaan pommikuopan läheisyyteen, minkä ansiosta nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, aiheutti hälytyksen, jota ilman ei paikkaa olisi alettu tutkia ja tämänpäiväiset löydöt olisivat jääneet tekemättä.

– Sanoisin sitä suoranaiseksi ihmeeksi, Skokov sanoo nyt.

Koska ryhmän koko päivä meni yhtä ja samaa kuoppaa tutkiessa, eivät he ehtineet laajentaa etsintöjään läheiseen maastoon. Se jää vielä odottamaan, mutta Skokov on toiveikas.

– Voimme hyvinkin löytää vielä lisää vainajia lähellä olevista kuopista.

[br]

Kotiinpääsyä odottaa jo yli 40 sotavainajaa

Haasteitakin kuitenkin on.

– Olemme tämän vuoden aikana törmänneet Äyräpään alueella ikävään tilanteeseen: vielä 1990-luvulla vainajia nostettiin huonosti ja löytöpaikalta on saatettu viedä vain joitain pieniä luita ja kenties löytynyt tuntolevy. Nyt ollaan tilanteessa, jossa loppuja jäänteitä nostetaan, mutta ilman tuntolevyä on melkein mahdotonta lähteä arvailemaan, kuka kyseessä on, hän harmittelee.

Lisäksi harmia ovat aiheuttaneet luvattomien etsijöiden omin päin tekemät etsinnät, joissa kaivauksia tehdään ilman kunnon osaamista ja asiaan kuuluvaa raportointia ja esiin kaivetut jäänteet saatetaan kokonaisuudessaan jättää maastoon eikä mitään luvan saaneiden etsijäryhmien noudattamaa protokollaa seurata.

Suomessa ollaan tällä hetkellä toiveikkaita sen suhteen, että täysin rokotetut päästettäisiin Kannakselle jo tänä syksynä, jotta kotiin päästäisiin jatkotutkimuksia varten noutamaan paitsi tämän, myös viime vuoden etsintäkauden aikana löydetyt vainajat. Skokov ei pidä tätä kovinkaan todennäköisenä.

– Tällä hetkellä Venäjällä rokotukset etenevät liian hitaasti – tähän mennessä on rokotettu vasta n. 7.8% väestöstä. Espanjan konsulaatti haki omat, Saksan armeijan riveissä palvelleet ja Pietarin eteläpuolelta löydetyt vainajansa viime vuonna Espanjaan, mutta silloin oli kyse vain pienestä määrästä – muistaakseni neljästä tai viidestä. Suomalaisvainajia on Kannaksella ja Itä-Karjalassa odottamassa jo yli 40.

[br]

Juttuja ryhmän aikaisemmista löydöistä löydät sivuiltamme täältä:

[br]

• Äyräpäässä on tehty tämän vuoden etsintäkauden ensimmäiset sankarivainajalöydöt: toinen on vielä tunnistamatta, toinen on Tyrjän rykmentin 4.7.1944 kaatunut sotilas

• Kentälle jääneitä sankarivainajia etsivän Karjalan Valli-ryhmän kauden viimeinen löytö on Kuuterselässä 15.6.1944 kaatunut jääkäri

• Kentälle jääneitä sotavainajia etsivän Karjalan Vallin uusimmat löydöt: tuntematon suomalaissotilas sekä Jääkäripataljoona 4:n 29.6.1944 kadonnut korpraali

• Ihantalasta löytyi heinäkuussa 1944 partiomatkalla kadonneen suomalaisupseerin jäänteet

• Kaksi uutta suomalaista sankarivainajaa löydetty

• Talin maastosta löydettiin juuri kolmen uuden suomalaisen sankarivainajan jäänteet eivätkä nämä jää tunnistamattomiksi

• Karjalan kannakselta löydetty uusi sankarivainaja – 27.6.1944 kaatunut suomalaisluutnantti oli saapunut joukkoyksikköönsä vain 10 päivää aiemmin

• 24.6.1944 Karisalmella kaatunut JR25:n sotilas – etsinnöissä löydetty suomalainen sankarivainaja

• Karjalan kannaksella tehtiin Talvisodan syttymisen muistopäivänä huikea löytö: Talvisodassa kaatunut suomalaissotilas

• Suomalainen sankarivainaja tuntolevyineen löydetty Kärstilänjärveltä – katosiko sinun suvustasi 22.6.1944 26-vuotias viestimies?

• Tali-Ihantalasta on löydetty suomalaissotilas – Onni on jo sadas Karjalan Valli-ryhmän löytämä suomalainen sankarivainaja

•  Karjalan Valli- etsintäryhmän uusin löytö on JR 13:n suomenruotsalainen sotamies, jolla oli suuria suunnitelmia tulevaisuudelleen

Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!