Hämeenlinnalaisen Pekka Salmelan keräilyharrastus alkoi 1950-luvulla viattomasti postimerkeistä ja kahvipakettien sulkijoina olleista autonkuvista. Nyt siitä on syntynyt yksi, n. 50-neliöinen kotimuseokin, joka on avoinna vierailijoille sopimuksen mukaan. Pääsymaksua museo ei peri, sillä veteraanityössä aktiivisesti mukana oleva Salmela kokee tällä tavoin omalta osaltaan vaalivansa veteraaniemme arvokasta perintöä, jonka toivoo jatkuvan myös jälkipolville.
Salmelan keräilykohteet laajenivat iän karttuessa. Aikuisiällä tuli hankittua myös maalaustaidetta, hyvinkin tunnettujen taiteilijoiden tauluja niin, että kotona Hämeenlinnassa on nytkin maalauksia lähes vieri vieressä kaikkien huoneiden seinillä.
Ja kirjallisuus, erityisesti sotahistoriaan liittyvä kirjallisuus: sitä on keräilijälle kertynyt hyllymetreittäin, samoin lehtiä, video- ja dvd-tallenteita. Ei lainkaan sota-aiheisia romaaneja, vaan asiatekstiä kaikki.
– Vaimo pitää huolen siitä, etteivät työhuoneen jatkuvasti kasvavat kirjapinot sentään valtaa tilaa muualta, hän hymähtää.
Sotahistoria-aineistosta hän on koonnut piharakennukseensa kotimuseon, jossa hänen aarteistaan pitävät huolen asianmukainen näyttelykalusto, oikea lämpötila sekä turvalaitteisto.
[br]
[br]
Militariaa laidasta laitaan
Militaria-aihepiiriin vei osaltaan sekin, että Salmela on ollut jo pitempään mukana kannattajajäsenenä veteraaniliitoissa sekä monessa muussakin maanpuolustukseen ja perinteisiin liittyvässä järjestötoiminnassa.
– 15 vuotta olen ollut jäsenenä kaikissa veteraanijärjestöissä: Rintamaveteraaniliitossa, Sotaveteraaniliitossa ja Sotainvalidien Veljesliitossa, hän vahvistaa.
Talkoolaisille riittää tehtäviä: yhteydenpitoa veteraanijäseniin puhelimella, sota-ajan muistojen tallentamista, virkistystilaisuuksien järjestämistä, veteraanien kuljettamista tapahtumiin, viimeisen iltahuudon hetkellä hautajaisiin osallistumista.
– Olin 40 vuotta mukana autokaupan alalla ja lopetettuani sen viitisentoista vuotta sitten, aloin entistä enemmän keskittyä sota-aiheisen esineistön keräämiseen.
Kaikkea on vuosien varrella kertynyt pienen museon verran ja varastossa on lisää. Kaikki mahdolliset uusien veteraanikeräysten myyntituotteetkin ovat vitriinissä tallessa.
– Valtaosa on pienesineistöä: kunniamerkkejä, puhdetöitä, joukko-osastoviirejä. Lisäksi on vaatteita ja varusteita ja aseita, joista kaikki deaktivoituja, sekä dokumentteja. Rintamavalokuviakin on tuhansia, hän kertaa.
Esineistöä on saatu niin lahjoituksina kuin ostettuina eri myyntitapahtumista.
– Koko ajan on haku päällä. Erityisesti kiinnostaa esineistö henkilöhistorialla – niitä on kiva esitelläkin. Tuorein hankinta on perinnehuoneeseen, jonne kävin vain muutama päivä sitten noutamassa perikunnalta Mannerheim-ristin ritari Asseri Puolamäen jäämistön.
Rauhanturvaajienkin esineistöä on, pääosin rauhanturvaajien itsensä lahjoittamana. On myös jonkin verran neuvostoarmeijan mitaleita ja arvomerkkejä, samaten saksalaisten vastaavia, kypäriä myöten. Museohuoneen hattuhyllyllä on karva- ja koppalakkia usealle joukkueelle ja eri maiden malleja. Kaiken ei tarvitse olla alkuperäistä, uustuotantokin kelpaa keräilijä-Salmelalle, kuten Viipurin torilta ostettu piippalakki.
[br]
[br]
Mannerheim-ristin ritarit lähellä sydäntä
Salmela on kiitollinen lukuisille henkilöille, jotka ovat joko antaneet tai myyneet esineistöä.
– Esineistöä on tullut monella tavalla, kirpputoreiltakin. Monet ovat lahjoittaneet ja sitten monet ovat myös myyneet, kun eivät ole enää halunneet tai voineet säilyttää tämäntapaista veteraanin jäämistöä.
Salmela ei ole alueella yksin, vaan hänellä on Hämeenlinnassa hengenheimolaisiaan, joilla on myös yhteinen militaria-aiheeseen ja sotahistoriaan paneutuva Arma Wanaja-yhdistys. Sen avulla monia talteen saatuja sotavuosien kiinnostavia esineitä on ollut yleisesti nähtävillä.
– Yhdistyksellä on ollut viime vuosina useita näyttelyjä, joissa on käynyt tuhansittain katsojia. Täällä museolla niitä on ollut neljä ja seuraavaa jo suunnitellaan.
Myös Salmelan kotimuseoon on mahdollista pienten ryhmien tutustua. Kävijöitä on riittänyt.
Merkittävimpänä vieraana hän itse pitää Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtiä, joka vieraili museossa vuonna 2015 kirjoittaen samalla tervehdyksensä vieraskirjaan. Salmela on kerännyt paljon juuri ritareihin liittyvää esineistöä ja muutakin aineistoa.
– Ritarien haastatteluita aloin kerätä talteen vuonna 2007, jolloin elossa oli vielä viisi ritaria ja ehdin käydä kaikkien luona useamman kerran, hän muistelee.
Salmelan kokoelmissa ristejä on nyt kaksi.
Mielenkiintoista kyllä, ritarien jälkipolvet eivät aina ole halunneet muistoesineinäkään kaikkea itse säilyttää, vaan Salmela – ja ilmeisesti muutkin keräilijät – on saanut talteen sekä kunniamerkkejä, kirjeenvaihtoa, arkisia esineitä ystävällisinä lahjoituksina tai maksua vastaan. Ritareista hänellä onkin kaikki mahdolliset kirjat ja elämäkertatietoja myös runsaina lehtileikkeinä. Mapeissa on valokuvia, harvinaisiakin.
Useat Mannerheim-ristin ritarien jälkeläiset ovat kiinnostuneina tutustuneet museotilaan ja sen valtavaan esineistöön. Osa siitä onkin erityisesti omistettu 191 ritarille. Salmela kiittelee yhteistyöstä ritarien säätiötä, jolla ei ole mahdollisuuksia koota ja säilyttää tällaista, hieman sekalaistakin aineistoa, mutta auttaa näin välillisesti säilyttämisessä:
– Pahinta olisi, jos arvokasta aineistoa päätyisi vaikka paperinkeräykseen tai suoraan roskiin! Tai pois suomalaisten hallusta.
[br]
[br]
Sotien perinteitä on vaalittava
Keräysintoa tuntematon saattaa aprikoida, mikä on arvokasta ja mikä taas ei. Salmela osaa iloita vanhasta sanomalehtileikkeestä tai vaikkapa yksinkertaisesta laskulomakkeesta, jossa on jonkun korkea-arvoisen sotilaan omakätinen kuittaus ja nimikirjoitus. Hänellä on erilaisessa muodossa kokoelmissaan peräti 115 Mannerheim-ristin ritarin nimikirjoitusta, suurin osa aivan omin käsin paperille kirjoitettuna. Kuka panisi paremmaksi?
Salmela on aktiivinen kävijä erilaisissa huutokaupoissa ja myös kirpputoreilla – minne hän ei toisaalta soisi yhdenkään militaria-arvoesineen välinpitämättömästi päätyvän. Joskus on onni potkinut sattumalta: kerrankin divarista ostetun kiinnostavan kirjan välissä oli, yllätys, yllätys, erään ritarin omakätinen kirje. Ei sentään sota-ajalta, vaan ihan siviiliasioista.
Esineiden vaihto toimii keräilijöiden kesken. Lisäksi harrastajat välittävät toisilleen tietoja tarjolla olevista esineistä tai aineistoista. Joskus käy niinkin, että veteraanin jälkipolvet ottavat yhteyttä kertoen, että papalta on aikojen kuluessa hukkunut niitä tai näitä kunnia- tai ansiomerkkejä tai jotain muuta. Salmela on pystynyt monia kysyjiä auttamaan omilla kokoelmillaan tai yhteyksillään. Kiitoksia siis kulkee moneen suuntaan.
Museohuonettaan katsoessa Salmela huokaisee.
– Minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, paljonko tämän kaiken hankkiminen on tullut maksamaan. Ja takaisin sitä rahaa ei saa. Tärkeintä on kuitenkin vaalia sotiemme ja sotiemme veteraanien perinteitä. Itse teen sitä tällä tavalla. Toivon että oma jälkipolveni jatkaa siitä minkä olen alkuun pannut. Veteraanien perinnetyön on jatkuttava jälkipolville.
[br]
Pekka Salmelan kotimuseo, Hämeenlinna
Avoinna sopimuksesta, myös pienille ryhmille
Ei pääsymaksua
Yhteydenotot: pekka.salmela@taidesalmela.fi, p. 0400-485814
[br]
PS. Kiinnostavatko museot? Sivuiltamme löydät nimittäin lisää mahtavia museovinkkejä!
[br]
[br]
Artikkelin pohjana ollut teksti on alun perin julkaistu Kenttäpostia-lehden numerossa 2/2019. Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti toimitetaan kaikille jäsenille. Jäseneksi pääset liittymään tästä, pelkän lehden voit tilata täältä.
Yhteystiedot
Katuosoite: Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki
Postiosoite: PL 600, 00521 Helsinki
