Teikarsaaresta löydetty jo toinen suomalainen sankarivainaja – tämä eteläsuomalaismies katosi 5.7.1944

Teikarsaaresta löydetty jo toinen suomalainen sankarivainaja – tämä eteläsuomalaismies katosi 5.7.1944

Vähän aikaa sitten viime sotien taistelupaikoille jääneitä sankarivainajia etsivä Karjalan Valli-ryhmä teki ensimmäisen etsintäryhmänsä Viipurinlahden saaristossa sijaitsevalle Teikarille. Reissu oli onnistunut ja tuomisina oli yksi löytynyt suomalainen sankarivainaja- tuntolevyineen.

[br]

Teikarsaaressa käytiin heinäkuun alussa 1944 ankaria taisteluja, jossa haavoittuneita kuvassa kannetaan (kuva: SA-kuva)

[br]

Sään ollessa vielä lämmin, päätti ryhmä koittaa onneaan vielä toisenkin kerran.

– Onneksi tällä kertaa ei ollut tuulista, ja moottorivene toi meidät aamulla saarelle erittäin nopeasti. Vietimme ensimmäisen tunnin paikalla, josta edellisen Teikarin matkan aikana löysimme suomalaisen sankarivainajan. Valitettavasti nyt ilman tulosta, minkä vuoksi lähdimme tekemään tiedusteluja saaren keskiosassa, jossa sijaitsi ennen sotia iso kylä, yksi ryhmäläisistä, Vjatseslav ”Slava” Skokov kertoo.

Nyt entisillä pelloilla kasvaa pensaikkoa ja tiheää metsää, joka kätkee sisään rakennuksien kivijalkoja, kalastajien ja viljelijöiden ruostunutta kalustoa… sekä satoja hylsyjä ja kranaattikuoppia.

[br]

Alueelta löytyi jonkin verran isompaakin esineistöä, kuten nämä englantilaisen kenttäpakin jäänteet

[br]

– Maasto on vaikeakulkuista ja metallinpaljastimia on hankala käyttää, koska ne hukkaavat pienten esineiden – kuten hylsyjen – aikaan saamat signaalit, Skokov kertoo.

Ryhmä siirtyi alueelle, jossa etsintöjen tekeminen oli helpompaa. Päätös oli onnistunut ja erään pienen painauman kohdalla metallinpaljastin alkoi piipata.

– Ensiksi nostin ison sirpaleen, mutta harmaa hiekka sen alla oli pehmeää. Testasin paikan taas metallinpaljastimella – signaali oli nyt voimakkaampi. Vähän syvempää ilmestyi suomalaisia kivääripatruunoita maatuneessa kangaslaukussa, sitten nahkavyön fragmentteja ja kylkiluita.

[br]

Kranaattikuoppa, josta suomalaisvainaja löydettiin

[br]

Skokov alkoi leventää monttua ja miettiä, miten vainaja tulisi nostaa.

– Lantion ja selkärangan asennosta oli helppo ymmärtää, että sotilas makasi selällään matalassa kranaattikuopassa. Ensiksi luulin, että sotavainaja olisikin puna-armeijalainen, koska lantion vierestä löytyi rautaisia nappeja, mutta sitten esiin tulivat suomalaiset sinkkinapit… ja sitten tuntolevy. Se oli varmasti kiinnitetty pitkään naruun, koska löytyi melkein vyön soljen vierestä.

[br]

Vainajan yhteydestä löytynyttä esineistöä

[br]

Seuraavaksi ryhdyttiin huolellisesti vainajan nosto-operaatioon, joka kesti joitain tunteja.

– Puna-armeijalaiset ottivat kaatuneelta melkein koko hänen omaisuutensa, mutta tärkein esine – tuntolevy – jäi haltijalle ja antaa nyt mahdollisuuden tunnistaa hänet, Skokov iloitsee.

Päivän päättyessä tunnelmat olivat ristiriitaiset, hän kertoo.

– Meren rannalla oli kaunis iltayö. Pienet pilvet kesäisellä taivaalla eivät liikkuneet vaan aurinko laski pian pohjoisrannan taakse. Maisema oli niin rauhallinen, että oli uskomatonta, että täällä kaatui niin monta ihmistä…

[br]

Teikarsaarta iltaruskossa

[br]

Kunhan vainaja saadaan tuotua Suomeen, hänen henkilöllisyytensä varmistetaan Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella tehtävin DNA-testein. Tuntolevyn ansiosta onkin jo tiedossa, keihin seuraavaksi tullaan ottamaan yhteyttä vastaavuuden löytämiseksi.

– Kotona sain tietokannastani tuntolevyn haltijan tiedot. Hän palveli tykkimiehenä joukko-osastossa 7994 ja katosi 5. heinäkuuta 1944. On jo hyvin mahdollista, että Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys järjestää sankarivainajien noutoretken jo tänä syksynä, ja sotilas palaa kotimultiinsa Etelä-Suomeen, Skokov huokaa toiveikkaana.

[br]

Nyt löydetyn vainajan tuntolevy

[br]

Tätä nykyä, oltuaan asumaton jo yli 75 vuoden ajan, on Teikarsaari täysin metsittynyt.

2000-luvun alussa saari julistettiin sotilashautausmaaksi, jotta se ei kokisi esimerkiksi Karjalan kannaksen kohtaloa, jossa datsojen, venäläisen yläluokan loma-asuntojen rakennuttaminen entisille taistelupaikoille tekee vainajien etsinnät ikuisiksi ajoiksi mahdottomaksi koko ajan suuremmalla alueella.

Saaren rauhoittaminen tehtiin suomalais- ja venäläisveteraanien yhteisestä aloitteesta. Samaisesta aloitteesta saarelle myös pystytettiin siellä käytyjä taisteluja ja niissä menehtyneitä kunnioittava muistomerkki, joka paljastettiin kesäkuussa 2000.

[br]

Juttuja ryhmän aikaisemmista löydöistä löydät sivuiltamme täältä:

 

[br]

Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!