MIEHET JA NAISET SODISSAMME – KUMPIKAAN EI OLLUT MITÄÄN ILMAN TOISTA
Veteraaniliittojen yhteinen Sosiaali- ja Terveyspalvelutoimikunta kokoontui 14.11.2023 Pekka Paateron johdolla. Asialistan keskeinen teema oli veteraanien hoiva hyvinvointialueilla. Keskustelussa nousi esiin myös naisveteraaneja vähättelevä asenne.
”Rintamapalvelustunnus on myönnetty siitä annetun asetuksen (554/1978) mukaan naiselle, joka on palvellut vuosien 1939—1945 sotien aikana rintamavastuussa olleen sotatoimiyhtymän joukoissa tai ilmatorjunta- tai rannikkojoukoissa, merivoimien alusyksiköissä tai ilmavoimien lentoyksiköissä tai muutoin toiminut rintamapalvelukseen rinnastettavissa tehtävissä rintamavastuussa olleen sotatoimiyhtymän alueella.”
Rintamasotilastunnus ja rintamapalvelustunnus luotiin alun perin sodassa kaikkein raskaimman vastuun kantaneille miehille ja naisille. Rintamalla palveli sotien aikana noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Tänään tunnusveteraanien määrä on noin 2 100. Heistä yli puolet on naisia.
Sota kosketti kaikkia suomalaisia vauvasta vaariin. Naisille kaatui aiempaa isompi työtaakka kotirintamalla niin maatiloilla kuin tehtaissa, kun suuri osa työikäisistä miehistä oli käsketty rintamalle.
Pelkästään rintamapalveluksessa olleet naiset vapauttivat sotavuosien aikana 100 000 miestä taistelutehtäviin. Määrä on merkittävä. Esimerkiksi Jatkosodan alkaessa 1941 määrävahvuiseen divisioonaan kuului noin 16 000 sotilasta. Sotavuosien aikana voidaankin laskennallisesti arvioida naisten vapauttaneen miehiä aseellisiin tehtäviin noin divisioonan vuodessa sekä tuhansiin muihin tehtäviin ilma- ja meripuolustuksessa.
Lisäksi naisten suuri määrä rintamalla mahdollisti myös vanhempien miesikäluokkien kotiutuksen Jatkosodan hyökkäysvieheen jälkeen, mikä taas helpotti kotirintaman toimintaa.
Jos kenttäarmeijamme olisi joutunut paikkaamaan naisten täyttämät tehtävät, olisi taistelupotentiaalimme ollut selvästi pienempi. Tällä olisi varmasti ollut merkitystä esimerkiksi kesän 1944 torjuntataisteluissa, joissa rintamalinjat olivat kriittisimmillä hetkillään todella ohuen langan varassa.
Naisille ei jaettu aseita kuin muutamassa erikoistilanteessa itsepuolustustarkoitukseen. Heitä palveli kuitenkin etulinjassa tai sen välittömässä läheisyydessä erityisesti tärkeissä huollon alan tehtävissä, kuten kaatuneiden huollossa, sairaaloissa, muonituksessa ja kanttiineissa. Selustassa ja kotirintamalla naisten rooli oli merkittävä esimerkiksi esikunta- ja ilmapuolustustehtävissä.
Kaikesta tästä huolimatta rakennemuutos on paljastunut ihan omista riveistämme kumpuavia naisveteraaneja vähätteleviä asenteita. Nyt, kun yhdistyksiä purkautuu kiihtyvää vauhtia, perusteluna on usein yhdistyksen viimeisen veteraanin iltahuuto, vaikka yhdistyksessä onkin jäsenenä vielä yksi tai useampi naispuolinen tunnusveteraani. Naisveteraaneja ei siis noteerata veteraaneiksi ollenkaan, tai heihin sovelletaan erilaisia käytäntöjä miesveteraaneihin verrattuna.
Paikalliset perinnetoimikunnat ja alueelliset perinneyhdistykset ovat ottaneet tai ottamassa veteraanityön tehtävät vastuulleen. Tehtävien siirto veteraaniyhdistyksiltä perinneorganisaatiolle vain korostaa huolenpidon merkitystä kaikista kunniakansalaisistamme. Tuo asema kuuluu yhtä lailla sotasukupolvemme naisille kuin miehille.
Sakari Martimo
Toiminnanjohtaja
Kuvat:
SA-Kuva