Aaro Pajarin kunniamerkkien kansainväliset seikkailut

Aaro Pajarin kunniamerkkien kansainväliset seikkailut

2. lk Mannenrheim-risti solkineen. Ristikkäiset marsalkansauvat merkitsevät toiseen kertaan myönnettyä ristiä

Joulukuussa 1940 annetun asetuksen mukaisesti

”Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erityisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.”

Ensimmäinen risti myönnettiin 7.10.1941 (marsalkka C.G.E. Mannerheim itse) ja viimeinen 7.5.1945 (everstiluutnantti Viljo Laakso).

Niiden reilun 3,5 vuoden aikana, jolloin arvomerkkiä myönnettiin, nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi vain 191 sotilasta. Vielä valikoidumpi on joukko, joka sai kunnian osakseen kahdesti: heitä on vain neljä.

Jokainen heistä on käynyt läpi dramaattisia käänteitä ja poikkeuksellisia tilanteita sisältäneen sotapolun, mutta yhden kohdalla itse arvomerkkien vaiheet ovat melkein yhtä henkeäsalpaavia: kenraalimajuri Aaro Pajarin.

[br]

Aaro Pajari, 17. 7.1897 – 14.10.1949

[br]

Talvisodassa JR 16:a ja Jatkosodassa Karjalan kannaksella läpimurron elokuussa 1941 tehnyttä 18. divisioonaa komentanut Pajari oli myös Suursaareen valtauksen johtaja. Jatkosodan jälkeen hän jatkoi ansiokkaita suorituksiaan Lapin Sodassa.

Kolmen sodan sijaan hänen kohtalokseen koitui hänen sydänvikansa: vuonna 1949 hän menehtyi sen aiheuttamaan sydänkohtaukseen. 21.10.1949 tämä tamperelainen suurmies haudattiin Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle juhlallisin menoin, joita suuremmat sai osakseen vain Mannerheimin kuolema kaksi vuotta myöhemmin. Kunniamerkit olivat perinteisen tavan mukaan hautajaisissa näytteillä mustalla samettialustallaan.

[br]

[br]

Pajarilta jäi lesken lisäksi kolme lasta; kaksi tytärtä ja poika. Hänen arvomerkkikokoelmansa meni vanhan sotilasperinteen mukaisesti ainoalle pojalle. Hänen kuoltuaan vuonna 1970 oltiin Tanskaan muuttaneen pojan kuolinpesästä järjestämässä pakkohuutokauppa mieheltä jääneiden velkojen kattamiseksi. Hänen ex-vaimonsa lunasti mitalit, joiden hinnaksi tuoli tuolloin 5000 Tanskan kruunua eli n. 2500 €.

Reiluun neljännesvuosisataan ei mitaleja nähty, mutta sitten kuului kuitenkin kummia. Ex-vaimo oli salakuljettanut kokoelman Lontooseen, jossa hänen tarkoituksensa oli myydä ne maineikkaan Sotheby’s- huutokauppakamarin kautta.  Houkutus on varsin ymmärrettävää: pelkän Mannerheim-ristin hinta liikkuu kymmenissätuhansissa euroissa. Koko kokoelman Sotheby’s arvioi jo tuolloin 60 000 – 80 000 punnan eli 85 000 – 115 000 euron arvoiseksi.

11.4.1996 pidettävässä huutokaupassa oli katalogin mukaan tarjolla ”an excessively rare and important Mannerheim Cross and Bar group” . Arvomerkkien lisäksi kokoelmaan kuului myös muita Pajarin sodanaikaisia muistoesineitä sekä valokuvakansioita, leikekirja ja päiväkirja.

[br]

Sotheby’s on yksi maailman maineikkaimpia huutokauppakamareita

[br]

Laki kieltää yli 50 vuotta vanhojen kulttuuriesineiden maastaviennin ilman museoviranomaisten lupaa, joten asiasta kuultuaan nousi Pajarin perikunnan lisäksi takajaloilleen myös Museovirasto.

Anneli Taina toimi puolustusministerinä 1995-1999

Ex-puoliso kielsi tienneensä laista, mutta haki vientilupaa jälkikäteen. Museovirasto ei ottanut ensimmäistä hakemusta käsittelyynsä, vaan vaati kokoelman palauttamista Suomeen. Merkkejä ei kuitenkaan palautettu. Korkein hallinto-oikeus määräsi museoviraston myöhemmin käsittelemään hakemuksen, mutta vientilupaa ei myönnetty. Toukokuussa 1999 Helsingin hovioikeus tuomitsi ritarin ex-miniän 3800 markan sakkoihin salakuljetuksesta.

Tamperelaisten sotasankarin mitaleiden kohtalo herätti myös toisen tamperelaisen huomion: tuolloisen puolustusministeri Anneli Tainan. Tämän ohjeistuksesta Lontoon suurlähetystön sotilasasiamies teki visiitin Sothebylle ja esti mitalien myyntiin päätymisen. Sotheby’s palautti mitalit, mutta sitten alkoi seuraava taisto. Kenelle ne oikein kuuluivat?

Kaikkiaan kymmenen vuotta kestänyt oikeusprosessin aikana käräjillä olivat Englannissa Suomen valtio ja Sotheby’s, Suomessa puolestaan Pajarin perikunta ja ex-puoliso. Koko tuon ajan mitalit lojuivat pankkiholvissa odottamassa päätöstä niiden oikeasta omistajasta.

Oikeus ilmoitti päätöksessään kokoelman olevan Pajarin kolmen lapsen kesken jaettavaa omaisuutta. Koska ne aikoinaan saanut poika oli jo kuollut, periytyi hänen osuutensa hänen ja edellä mainitun ex-puolison pojalle. Tyttäret lahjoittivat oman osuutensa Suomen valtiolle, mutta pojanpoika ei suostunut luopumaan omastaan ilman korvausta.

Kokoelmasta nyt 2/3 omistavan valtion ja kolmannen perijän yhteisomistus määrättiin Helsingin käräjäoikeuden syksyllä 2004 antamalla päätöksellä purettavaksi julkisella huutokaupalla.

[br]

Aaro Pajarin arvomerkkikokoelma Kansallismuseossa

[br]

Maaliskuussa 2006 kokoelma huutokaupattiin. Valtiota tilaisuudessa edustaneella Museovirastolla oli vastassaan vain yksi huutaja: tuntemattomaksi jäänyt yksityinen keräilijä. Lopullinen hinta nousi 74 000 euroon, mutta rintama piti. Mitalit päätyivät Suomen valtiolta Museoviraston kautta koko kansalle.

Tänään ne ovat näytteillä Helsingissä sijaitsevassa Kansallismuseossa; sillä samalla mustalla samettialustalla, jolla ne olivat yleisölle näytteillä edellisen kerran lokakuisena perjantaina Tampereen kokoontuessa hyvästelemään niiden alkuperäisen omistajansa.

[br]

(Lähde: Pohjois-Karjalan Numismaatikot)

[br]

PS. Aaro Pajari myös näytteli merkittävää roolia tosielämän Antti Rokan salaisuuden säilyttämisessä – tätä juttua et halua missata!

[br]

[br]

Sivuiltamme löydät myös muita Mannerheim-ristin ritareiden kohtaloita: