Kohtalot Pro Patria-taulun takaa: Lindströmin muistokivi, Loppi

15.7.2021 Kohtalot Pro Patria-taulun takaa: Lindströmin muistokivi, Loppi

Kohtalot Pro Patria- taulun takaa sarjassamme on aikaisemmin esitelty kahden sisarussarjan traaginen tarina: Topulin talon veljesten sekä maskulaisten Varjosen veljesten. Kolmas löytyy loppilaisen Mäkelän talon pihalta Ilkosta.

Tilan 150 vuotta sitten nykyiselle paikalleen siirretty päärakennus toimi aikanaan sotilasvirkatalona. Ennen kaikkea se oli kuitenkin Juho ja Hilda Lindströmin 10-lapsisen perheen koti ja on yhä saman suvun hallussa. Tänään sitä isännöi Pentti Lindström, muistokiven taulussa lueteltujen sankarivainajien veljenpoika, joka itsekin – vasta 10-vuotiaana – toimi Jatkosodassa sotilaspoikana ja muistaa yhä kotitilalle toinen toisensa jälkeen tuodut lauta-arkut.

Lindströmien kahdeksasta pojasta yksi menehtyi sairauteen jo 13-vuotiaana. Lopuista kuusi lähti sotaan, samoin kuin toinen perheen tyttäristä. Kahdeksasta isänmaan puolustajasta vain kaksi palasi, hekin haavoittuneina. Seitsemättä poikaa ei enää kutsuttu rintamalle.

Kaatuneiden muistopäivänä 2007 Lindströmin perheen uhrausten muistoa kunnioittamaan paljastetun muistokiven pystyttivät Lopen kunta, Lopen seurakunta, Lopen reserviläisyhdistykset sekä Lopen veteraaniyhdistykset.



Taulussa on viiden meidän kaikkien vapauden puolesta ainoansa antaneen nuoren nimet. Tässä ovat heidän kasvonsa ja tarinansa.


Toivo Lindström, 27

Toivo Lindström (1912 – 1939)

Toivo oli talon pojista vanhin, joten hänestä oli tarkoitus tulla talon seuraava isäntä. Toisin kuitenkin kävi.

Hän oli musikaalinen ja oli  toiminut kaksi vuotta Lopen suojeluskunnan soittokunnassakin. Toukokuussa 1933 aloittamansa varusmiespalveluksesta hän sai komennuksen Aliupseerikouluun ja toimi puolisen vuotta pikakivääriryhmän johtajanakin -huolimatta siitä, että vaikka kivääriampujana pärjäsikin, arvioitiin hänen pikakiväärinkäyttötaitonsa huonoksi.

Armeijan jälkeen nuoren alikersantin elämä löysi uomansa: hän työskenteli sekatyömiehenä, tapasi Berttansa ja avioitui.

Syksyllä 1939 olivat edessä kuitenkin raskaat hyvästit: lokakuussa alkaneiden Ylimääräisten Harjoitusten myötä alkoi olla jo varmaa, että pelätty sota olisi tulossa. Edellisenä vuonna Toivon ja Bertan onni oli täydentynyt Teuvo-pojalla ja nuori isä tiesi nyt omakohtaisesti, kuinka suuret odotukset häneen ja muihin palvelukseenastumisääräyksen saaneisiin nuorukaisiin kohdistuivat. Kyseessä ei ollut vain heidän ja heidän maansa tulevaisuus, vaakalaudalla oli myös se, millaisessa maailmassa heidän jälkeläisensä kasvaisivat.

Toivo määrättiin Jalkaväkirykmentti 15:n III Pataljoonaan ja sen 7. komppaniaan. 29.11. saakka rykmentti oli linnoitustöissä Summassa. Sitä seuraavana päivänä Talvisota syttyi ja Summassa alkaneet taistelut jatkuivat tammikuunkin puolelle.

Alikersantti Lindströmin osalta ne olivat ohi jo kolmen viikon päästä.

Joulukuun puolenvälin jälkeiset merkinnät rykmentin sotapäiväkirjassa kertovat vihollisen hyökkäystoiminnan olleen liki katkeamatonta. Tykistötulen lisäksi huolta herättävät vihollisen hyökkäysvaunut, joiden lähestymistä seurataan monen kymmenen vaunun vahvuisina osastoina. Jonkun verran lohtua tuo se, että pian saadaan havaita, ettei niiden ampumatarkkuus ole lähelläkään pelätyn kaltaista.

19.12. Summaan tunkeutumaan onnistuneiden hyökkäysvaunujen tulituksessa kuitenkin haavoittuu kolme Lindströmin komppaniaan kuulunutta. Vielä epäonnisempi on eräs komppanian alikersanteista, joka kaatuu saman tien. Hän on Toivo Lindström.


Yrjö Lindström, 24

Yrjö Lindström (1915 – 1940)

Tasan kuukausi esikoispojan kaatumisesta vastaanottivat veljesten vanhemmat seuraavan suruviestin. Tällä kertaa vuorossa oli pojista toiseksi vanhin: 24-vuotias Yrjö. Kansakoulun jälkeen työmiehenä elantonsa ansainnut Yrjö oli valinnut suorittaa varusmiespalveluksensa aseettomana. Hänet määrättiin apupalvelukseen Rykmentti 6:ssa.

Reserviin hänet siirrettiin täysinpalvelleena huhtikuussa 1938, mutta rauhaa ei nuorukainen tullut näkemään: seuraavan vuoden syksyllä hän ripusti raskain mielin satojentuhansien muiden suomalaismiesten lailla kaulaansa tuntolevyn. Yrjön numerot olivat 168581.

Hoikka, sinisilmäinen sotamies oli myös innokas musikantti ja ilahdutti muita haitarinsoitollaan. Haitari lähti nuoren sotamiehen mukana myös rintamalle, missä hänet sijoitettiin Jalkaväkirykmentti 15:n III pataljoonan 8. komppaniaan.

Hämeenlinnassa perustetun rykmentin tie vei heidät vuodenvaihteen molemmin puolin käytyihin Summan taisteluihin. Tammikuun ensimmäisellä viikolla heidät siirrettiin reserviin Näykkijärvelle, missä, kiivaan tykistötulen raivotessa, edessä oli työpalvelua ja mm. korsujen valmistelua. Kuun puolessavälissä pakkanen on kiristynyt jo yli 40 asteeseen. Kaatuneita ei komppaniaan tässä vaiheessa tule ennen kuin 19.1.1940, jolloin ilmapommitus koituu sotamies Salmen ja Lindströmin kohtaloksi.

Naimisiin ei Yrjö ole vielä ehtinyt, mutta morsian oli jo katsottuna ja oli nyt vastaanottamassa rakkaansa kotiin saapuvaa arkkua.


Viljo Lindström, 20

Viljo Lindström (1921 – 1942)

Jatkosodan syttyessä sen arveltiin olevan ohi muutamassa kuukaudessa. Toisin kuitenkin kävi ja edessä oli yli kolme vuotta kestänyt voimanponnistus, joka vei yli 63 204 suomalaisen hengen. Tammikuussa 1942 tuli Lindströmin perheeseen kolmas sururisti, kun Viljo sai surmansa Krivillä.

Isoveljensä lailla työmiehenä ahkeroinut poika oli aloittanut varusmiespalveluksensa huhtikuussa 1941. Sotilasvalansa hän antoi toukokuussa – vielä tuolloin autuaan tietämättömänä siitä, että reilun puolen vuoden kuluttua hän joutuisi sen lunastamaan… hinnoista hirveimmällä.

Kotiin jäi odottamaan paikallisessa apteekissa työskentelevä morsian Liisa. Haaveissa siintäneitä häitä ei tultaisi tanssimaan koskaan.

Pikakiväärimiehen koulutuksen saanut ja hyvin arvosanoin pärjännyt saanut Viljo sijoitetaan myöhemmin Aaverykmenttinä tunnetun Jalkaväkirykmentti 5:n II pataljoonaan. Taisteluja kertyy nopeassa tahdissa paljon.

Häkämies, Ukkojärvi, Kananoja, Ihantala, Säiniö, Villavaara, Patajärvi, Suojunjoki, Suununjoki, Kontupohja, Maaselkä. Marraskuussa annetulla päiväkäskyllä sotamies saa rintaansa II luokan Vapaudenmitalin.

Tammikuun tullen Maaselän lohkolla on siirrytty asemasotavaiheeseen. Päivät kuluvat mm. kaluston ja kunnon ylläpidossa: pojat saavat rokotukset, täitarkastuksissa havaitaan noiden pienten, mutta sitäkin viheliäisempien vihollisten tunkeutuneen pataljoonan riveihin ja ehditäänpä yhdessä komppaniassa järjestää hiihtokilpailutkin. Hetkeksikään ei kuitenkaan unohdu, että sodassa ollaan ja vihollinen on lähellä, osoittavat tiedusteluretketkin.

8.1. kirjataan Viljon pataljoonan sotapäiväkirjaan 400-miehisen vihollisjoukon hyökkäyksiä. Vihollisia on suomalaisasemien takamaastossakin niin, ettei rykmentin saamaa hyökkäyskäskyä päästä toteuttamaan.  10.1. rykmentin I pataljoona saa tehtäväkseen valloittaa Jalkalammen itäpuolella oleva kukkula, Viljon pataljoonan tehtäväksi puolestaan annetaan suomalaisasemien edessä olevan metsäsaarekkeen ”puhdistaminen vihollisista”.

Viljon kanssa samassa komppaniassa on myös hänen lapsuudenkaverinsa ja naapurin poika, joka on hänen vierellään 11.1. kahinoissa, kun Viljo saa osuman päähänsä ja kaatuu. Seuraavana päivänä hän olisi viettänyt 21-vuotissyntymäpäiväänsä.


Vilho Lindström,19

Vilho Lindström (1923 – 1943)

Vilho muistetaan Juho-isänsä kaltaisena, rauhallisena ja harkitsevana luonteena. käytyään kaikki kuusi kansakoulun luokkaa tulee hänestä maatyömies, joka myös teki metsäajoa hevosilla kotikylästä Lopelta noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Karkkilaan.

Siinä vaiheessa (19.1.1942), kun on Lindströmin veljessarjan toiseksi nuorimman vuoro astua armeijan harmaisiin, ei kotiin ole vielä saapunut tietoa siitä, että Viljokin on kuollut, sillä kenttäpapin ilmoitus saapuu Lopen kirkkoherranvirastoon vasta 31.1.

Tarkka-ampujan koulutuksen varusmiespalveluksessaan saanut nuorukainen sijoitetaan kiväärimieheksi Jalkaväkirykmentti 3:een. Kauaa hän ei näissä hommissa kuitenkaan ehdi olla. Keväällä ja myöhemmin saman vuoden syksyllä hän saa kahden kuukauden maatalouslomat, minkä jälkeen palaa taas rintamalle. Tässä vaiheessa sinnekin on kuitenkin saatu tieto siitä, että Lindströmin perheestä on jo menetetty kolme poikaa, joten Vilho siirretään hänen säästämisekseen huoltokomppaniaan. Niin traagista kuin se onkin, edes se ei riitä pelastamaan häntä.

Vihon huoltokomppania kuuluu Sinisenä Prikaatina tunnettuun 3. Prikaatiin, joka otti 13.1.1943 rintamavastuun Krivillä ja piti tämän seuraavan vuoden tammikuuhun saakka. Sotamies Lindström ei siinä vaiheessa enää kuitenkaan muonavahvuudessa ollut.

19.7., hänen ollessa työtehtäviinsä liittyvällä uimareissulla Karhumäen suunnalla, hän hukkui.


Aili Lindström, 26

Aili Lindström (1917 – 1944)

Kuun 19. päivä on päivämäärä, jolla oli Juho ja Hilda Lindströmin perheessä hyvin synkkä kaiku. Viidestä heidän sodan viemästä lapsestaan neljän kuolintodistuksessa ovat nuo numerot. Viimeinen heistä oli perheen kahdesta tyttärestä vanhempi: 26-vuotiaana menehtynyt Aili.

Lotiin kuulunut Aili oli ennen rintamalle lähtöään työskennellyt Lopella puhelinvaihteena ja samaa osaamista hän pääsi hyödyntämään isänmaan hyväksi rintamallakin, missä palveli puhelinkeskuksessa Itä-Karjalassa. Näissä tehtävissä ollessaan hän sairastui ja kuoli 19.6.1944







Olisiko sinulla taulu, jonka sankarivainajien tarinat haluaisit jakaa? Ota yhteys toimitus@sotaveteraaniliitto.fi


Aikaisemmin Kohtalot Pro Patria-taulun takaa-sarjassa on ilmestynyt:

Aleksanterin teatteri, Helsinki

Suomen tataarit

Heinämaan koulu, Orimattila

Helsingin juutalainen seurakunta

Pitkälahden koulu, Anttola

Urheiluseura Kadur, Viipuri

Lehtiniemen nuorisoseurantalo, Posio

Ylimuonion koulu

Lehtojärven koulu, Rovaniemi

Turun juutalainen seurakunta

Topulin talo, Salo

Rajavartiolaitoksen esikunta

Nuorgamin koulu

Varjosen veljesten muistokivi, Masku

Helsingin Toverit

Jaa kirjoitus: