Olen 94-vuotias jatko- ja Lapin sodan veteraani. Palvelin 11. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 8:n joukoissa.

Talvisodan asepalveluksessa olleista 350 000 miehestä, jatkosodan yli 600 000 miehestä ja sotien aikana maanpuolustustehtävistä olleista noin 200 000 naisesta, veteraanitunnuksen omaavia on elossa noin 10 000, joista lähes puolet on nykyisin naisia.

Minä itse olen tätä nykyä Pöljän viimeinen veteraani.

Veteraanien keski-iän noustua jo 94 vuoteen tarvitsevat yhä useammat meistä monenlaista tukea ja palveluja. Eduskunnan viime joulukuussa hyväksymät kaksi lainmuutosta tuovat toivottua tukea ja turvaa.

Tämän vuoden alusta lukien lievemminkin vammautuneilla sotainvalideilla on ollut mahdollisuus päästä sotainvalidien sairas- ja veljeskoteihin sekä muihin Valtiokonttorin hyväksymiin hoitolaitoksiin jaksottaiseen ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon.

Toinen lainmuutos tuo marraskuusta alkaen kaikille tunnuksen omaaville veteraaneille oikeuden saada tarvitsemiamme avo- ja kotipalveluita valtion korvaamina. Näistä uudistuksista olemme kiitollisia.

Mutta viime sotia eivät kuitenkaan käyneet vain miehet etulinjassa. Naisten panoksella oli ratkaiseva merkitys niin eri tehtävissä sotatoimialueella kuin kotirintamalla. Unohtaa ei saa myöskään sitä tukea minkä me sodasta palanneet sotiemme veteraanit olemme vuosikymmenien aikana saaneet aviopuolisoiltamme.

Sotasukupolvi vastasi pääosin maamme sotien jälkeisestä jälleenrakennuksesta. On ollut ilo nähdä, että seuraavat sukupolvet ovat jatkaneet työtä, minkä ansiosta Suomi on nyt maailman parhaita maita monessa eri vertailussa.

Erityisesti meitä lämmittää nuorempien sukupolvien meille osoittama arvostus ja se tuki, joka ilmenee Sotiemme Veteraanit- keräyksessä ja lukuisten tukijäsenten talkootyönä.

Kaikkien veteraaniemme puolesta esitän teille lämpimät kiitokset.

Kirjoittaja on pöljäläinen sotaveteraani