Menossa on merkittävä sosiaali- ja terveys- ja maakuntauudistuspaketti, jota kutsutaan SOTE-MAKU- hankkeeksi. Sen tarkoituksena on tarjota ihmisille nykyistä parempia ja yhdenvertaisempia sosiaali- ja terveyspalveluja, vähentää hyvinvointieroja sekä hillitä kustannusten kasvua. Nämä on tarkoitus toteuttaa 18 maakunnan toimesta, joille säädetään lailla järjestämisvastuu asioiden hoitamisesta. Lakipaketin on tarkoitus olla voimassa asteittain vuodesta 2020 lähtien.

Sotiemme veteraanien kannalta sote-paketti merkitsee paljon. Se antaa toki mahdollisuuksia, mutta sisältää myös riskejä veteraanien tärkeiden palvelujen varmistamisessa niin kuntoutuksen kuin kotiin annettavien palvelujenkin osalta.

SOTE-MAKU esitys sisältää kymmenen päälakia. Näistä tärkeimmät veteraanien kannalta ovat sote-järjestämislaki, maakuntalaki ja valinnanvapauslait. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta muuta lait on jo annettu eduskunnalle. Valinnanvapauslaki on lausuntokierroksen jälkeen virkamiesvalmistelussa ja hallituksen on tarkoitus antaa se eduskunnalle maaliskuussa. Jotta aikataulu pitää, eduskunnan on saatava koko paketti hyväksyttyä kevään aikana.

Liiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunta seuraa asioiden kehitystä jokaisessa kokouksessaan.

Tärkein hallintoratkaisu veteraanien kannalta on, miten veteraaniasioita hoidetaan maakuntien tullessa. Maakuntalaissa on tehty ratkaisu, että jokaisessa maakunnassa tulee olla kolme vaikuttajaelintä. Ne ovat nuorisovaltuusto, vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto. Maakunnallinen vanhusneuvosto tulee koota kuntien vanhusneuvoston jäsenistä. Lakiesityksen mukaan se ei ole edunvalvoja eikä poliittinen toimija, vaan yhteistyöelin maakunnan päätöksentekijöiden ja virkamiesten suuntaan.

Hallinnon kokoamisen ja keventämisen nimissä syntyykin siis uusi vanhusneuvostotaso kuntien lisäksi maakuntiin.

Veteraaneja tämä koskee suuresti, sillä maakuntalaissa ei ole sanallakaan mainittu, miten tämän lakisääteisen eritysryhmän asiat hoidetaan. On vaara, että ryhmää yritetään sulauttaa muuhun vanhusväestöön. Tämän estämiseksi tarvitaan jokaisessa kunnassa sotaveteraaniyhdistysten aktiivisuutta.

Meillä on kaksi vuotta aikaa luoda toimivat yhteisen tekemisen muodot kuntien veteraaniasioita hoitavien ammattilaisten kanssa. Siihen on hyvät mahdollisuudet, kun nyt toivottavasti jokaisessa kunnassa on laadittu tai laaditaan kaikille veteraaneille kattavat hoito- ja palvelusuunnitelmat, jotka myös toteutetaan täysimääräisellä valtion rahoituksella.

Yhdistysten rooli on nyt seurata veteraanipalvelujen kehitystä, niiden laatua ja monipuolisuutta. Yhdistykset voivat myös antaa tukea kuntien toimijoille veteraanien todellisesta palvelutarpeesta, heidän asumisensa laadusta ja myös leskien ja puolisoiden tukitarpeesta vanhuspalvelulain perusteella.

Sote-lakien keskeinen kysymys on se, mitkä veteraanien tarvitsemista palveluista siirtyvät maakuntien hoidettaviksi ja mitkä jäävät kuntaan. Tärkeimpänä on saatava varmuus, miten asumiseen liittyvät asiat ratkaistaan. Nyt näyttää siltä, että myös kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen ehkäisevät toimet siirtyvät maakuntaan. Se on veteraanien kannalta huono ratkaisu ainakin kotona asumista tukevien palvelujen osalta.

Maakuntauudistuksen jälkeenkin veteraanit asuvat kunnissa entisissä osoitteissaan ja siten hoito- ja palvelusuunnitelmat tehdään kunnissa ja tarvittavat kotiin tuotavat terveys- ja sosiaalipalvelut on toteutettava lähellä. Tässä on kuntien ja tulevien maakuntien keskinäinen neuvottelun paikka, taas muistuttaen, että sotiemme veteraaneista säädetään erillislailla eikä heitä tule yhdistää muuhun vanhusväestöön, jonka palveluista säädetään mm. vanhuspalvelulailla ja sosiaalihuoltolailla.

Jokaisessa kunnassa sotaveteraaniyhdistyksen tulee pyrkiä vaikuttamaan siihen, että sotaveteraaniyhdistysten edustus on mukana mahdollisimman monessa uudistusta suunnittelevassa ryhmässä. Tavoitteena on, että mahdollisimman monessa kunnassa veteraaniyhdistyksen edustaja on jäsenenä kunnallisessa vanhusneuvostossa ja jokaisessa maakunnan vanhusneuvostossa.

Meillä on kaksi vuotta aikaa vaikuttaa. Tehdään se, sillä veteraanimme ansaitsevat hyvän tulevaisuuden myös SOTE-MAKU-uudistuksen tultuakin.

Kirjoittaja on Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja