Kuntien veteraanipalveluihinsa käyttämissä määrärahoissa hälyttäviä eroja

Kuntien veteraanipalveluihinsa käyttämissä määrärahoissa hälyttäviä eroja

Suomen Sotaveteraaniliiton juuri ilmestyneen Sotaveteraanilehden listaus paljastaa, että rintamaveteraanien kotona asumista tukeviin palveluihin käytetty määräraha vaihtelee kunnittain jopa 10 000 eurolla.

Juuri julkaistun tilaston mukaan parhaiten tehtävästään on suoriutunut Kuopio, joka käytti jokaista veteraaniaan kohden viime vuonna 10 506 €. 75 kilometrin päässä sijaitsevassa Varkaudessa palveluihin käytettiin vain 990€.

(Voit ladata tilaston myös täältä.)

[br]

Mikä kuntien väliset suuret erot selittää?

Pekka Paatero

– Ei ainakaan erot veteraanien palvelutarpeessa, puuskahtaa Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Paatero.

– Erot ovat käsittämättömiä. Rintamaveteraanien kuntoutuksen ja kotiin annettavien palvelujen rahat ovat valtion budjetista ja totta kai valtio edellyttää, että ne käytetään täysimääräisinä. Jos rahat eivät riitä, kunnat voivat hakea lisämäärärahaa ja myös saavat sitä, hän muistuttaa.

Kuntien velvollisuus on tehdä jokaisen veteraaninsa kohdalla yksilöllinen palvelutarpeen kartoitus ja laatia sen perusteella suunnitelma kunkin veteraanien kotona selviytymiseensä tarvitsemista palveluista.

Sen sijaan, että kunnat panostaisivat kartoitukseen ja tarvittavien sekä riittävien palveluiden kohdentamiseen, palauttavat ne vuosi toisensa jälkeen käyttämättä jättämiään määrärahoja. Vuoden 2017 määrärahoista kunnilta palautui yli 1,5 miljoonaa euroa.

Sotaveteraaniliiton mukaan tämä kertoo siitä, etteivät kunnat ole ajan tasalla tehtäviensä tai veteraaniensa hyvinvoinnin suhteen.

– Eikö kunnissa ymmärretä, että valtiolta saatavien määrärahojen käyttö keventää kunnan budjettia? Vanhuspalvelulaki velvoittaa kuitenkin kunnilta samoja toimia heidän omilla varoillaan, Paatero ihmettelee.

Veljet on jätetty

 Sotaveteraaniliitosta arvellaan, ettei suurimmassa osassa kuntia ole yksinkertaisesti minkäänlaista käsitystä heidän veteraaniensa tilanteesta tai tarpeista. Paatero peräänkuuluttaakin kunnilta aktiivisuutta yhteydenpidossaan veteraaneihin. Hän myös muistuttaa, että veteraanijärjestöjen alueellisilla piireillä ja paikallisyhdistyksillä nämä yhteydet ovat jo olemassa. Kunnilla ei siis ole pitäisi olla mitään syytä olla hyödyntämättä tätä.

Paatero korostaa kuntien proaktiivisuuden merkitystä myös toisesta syystä.

– Usein näyttää olevan niin, että veteraani saa sen, mitä kehtaa anoa. Ei usein kovissa oloissa sinnittelevä veteraani ole tottunut anelemaan, hän muistuttaa.

[br]