Sosiaalineuvojien neuvottelupäivä kyettiin järjestämään 18.3.2022 koronatilanteesta huolimatta. Päivä alkoi edellisenä iltana Pasilassa. Tuttuun ja turvalliseen joukkoomme liittyi uusi sosiaalineuvoja Kaisa Kantanen Hämeenlinnan seudun perinneyhdistyksestä. Geronomi-opiskelija Menna Serafim piti meille ikääntyneiden liikuntaan liittyen esityksen lihaskunnon tärkeydestä. Saimme myös itse kokea tuolijumpan riemuja.

Varsinaiseen neuvottelupäivään osallistui Pasilassa 17 henkilöä sekä 10 Teamsin kautta. Päivä alkoi Sotaveteraaniliiton puheenjohtajan Erkki Heikkisen avauspuheella, hän toivotti osallistujat tervetulleeksi ja korosti perinneajan suunnittelussa tukityötä ja edunvalvontaa järjestömme tärkeimpinä tehtävinä, veteraanisukupolvesta pidetään huolta niin pitkään kuin he tukea tarvitsevat. Sosiaalineuvojien rooli on ratkaisevan tärkeä yhteydenpidossa veteraaneihin, puolisoihin ja leskiin. He tuntevat veteraaniväen ja heidän elämäntilanteensa.

Sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Paateron piti tukityön tilannekatsauksen. Veteraaneista suuri osa asuu edelleen omissa kodeissaan palveluasuminen mukaan luettuna, joitain jopa ilman mitään kotihoitopalveluja. Tehostetussa palveluasumisessa on jo noin kolmannes veteraaneista ja laitoshoidossa noin joka kymmenes. (terveyskeskusten vuodeosastot, laitosmuotoiset vanhainkodit, kunnallisten sairaaloiden pitkäaikaisosastot jne.)

Edunvalvonnan tehtävänä on varmistaa, että veteraanit saavat ne etuudet, jotka lain mukaan kuuluvat (kotipalvelut, kuljetukset jne.): Laki 1.11.2019. Edunvalvonnan tavoitteena on lievävammaisten sotainvalidien ja vammautumattomien veteraanien puolisoiden ja leskien kuntoutusoikeus, rintamalisän nostaminen 200 euroon sekä fyysisesti vammautumattomien veteraanien puolisoiden ja leskien aseman parantaminen.

Tällä hetkellä suurin ongelma kunnissa on tiedon puute. Sote-henkilöstö eläköityy kovaa vauhtia ja heidän mukanaan katoaa tieto lakisääteisistä palveluista. Sosiaali- ja terveyspalvelusuunnitelmat on kyllä valtaosassa kuntia tehty, mutta niitä ei ole päivitetty. Iso osa veteraaniasioita hoitavista on uusia henkilöitä, eivätkä he tiedä edes suunnitelmien olemassaolosta. Tämän takia palveluja annetaan osissa kunnista yksittäin ja sattumanvaraisesti.

Veteraanien vähetessä kiinnostus veteraaniasioihin hiipuu, ja heidän todetaan olevan osa vanhusväestöä, joita koskee vanhuspalvelulaki. Siksi sosiaalineuvojilla ja yhdistyksillä on suuri rooli tiedon välittämisessä ja huolehtia siitä, että yhteydet yhdistysten ja kuntien välissä ovat kunnossa.

Onkin pohdittava, tarvitaanko jossain muodossa uusi koulutuspaketti/kierros 1.11.2019 lain sisällöstä ja velvoitteista. Esimerkiksi sotaveteraaniyhdistykset olisi uudelleenkoulutettava lain sisällöstä. Lisäksi rakennemuutoksessa on huolehdittava, että alueelliset perinneyhdistykset hallitsevat niille siirtyvät tukitehtävät.

Hyvinvointialueet käynnistävät toimintansa 1.1.2023. Veteraanien osalta ne merkitsevät useita asioita. Palvelut yhdenmukaistuvat alueen kuntien välillä.  Tämä on hyvä asia, mikäli palvelut yhdenmukaistetaan parhaan kunnan mukaisiksi. Riskinä kuitenkin on, että asiansa kunnolla hoitaneet jäävät jalkoihin. Mitä esimerkiksi tapahtuu niille palveluille, joita jotkut kunnat ovat tarjonneet veteraaneille lakisääteisten palveluiden lisäksi?

Hyvinvointialueelle perustetaan vanhusneuvosto, ja kuntiin jäävät vanhusneuvostot. Mitä tapahtuu veteraaniasioille, kun valtaosa tehtävistä siirtyy hyvinvointialueille. Mikä rooli jää veteraaniyhdistyksille ja -osastoille? Ottaako piiri ja sittemmin alueellinen perinneyhdistys asiat hoitaakseen? Mm. näissä asioissa on meillä yhdeksän kuukautta aikaa hoitaa yhteydet kuntoon, jotta veteraanit eivät unohdu kokonaan ja ettei hyvinvointialueista tule veteraanien pahoinvointialueita.

Valtiokonttorin palvelupäällikkö Tiina Kyttälä kertasi omassa esityksessään lain muutoksesta tulleita asioita. Uutta kotona asumista tukevissa palveluissa ovat puolesta asioiminen, välipalakassin toimitus osana kunnallista ateriapalvelua, kaupasta itse tilattujen ostosten kuljetusten maksaminen sekä virkistystilaisuudet ja kotikuntoutus etänä.

Palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen kustannuksista korvataan pysyvää palveluasuminen, mutta ei jaksottaista asumista. Hoito- ja palvelusuunnitelma tulee olla ajantasainen, joka sisältää kaikki tarvittavat palvelut.

Palveluasumisessa kustannukset eivät saa ylittää laitoshoidon kustannuksia (maksimi n. 200 euroa/päivä). Palveluita voidaan myöntää ainoastaan sosiaalihuoltolain mukaisiin kohteisiin. Päätöksen tekee aina kunta ja palvelut koskevat vain tunnuksen omaavia veteraaneja, ei erityisryhmiä kuten miinanraivaajia.

Vuonna 2021 kunnat hakivat määrärahaa 136 miljoonaa, ja täydennysmäärärahaa 30.9. mennessä 15 M€. Edelleen on nähtävissä suuria eroja lain soveltamisessa Valtiokonttorin ohjekirjeestä huolimatta. Arviot ovat kuitenkin realistisempia kuin vuonna 2020.

Koronapandemian vaikutukset kuntoutusmäärärahan supistuneeseen käyttöön johtuivat luonnollisen poistuman lisäksi koronaepidemia. Vuodelle 2022 veteraanikuntoutukseen on kuitenkin edelleen varattu 13 M€.

Lopuksi keskusteltiin yksinäisyyden torjunnasta, hyvinvointialueiden informoinnista ja säätiöiden myöntämistä avustuksista. Yksinäisyyden torjunnan osalta on aloitettu yhteistyö Vanhustyön Keskusliiton kanssa Ystäväpiiri- koulutuksen muodossa. Kymenlaakson Sotaveteraanipiiri pilotoi toimintaa, ja sitä laajennetaan asteittaan koko maahan.

Hyvinvointialueiden muutosjohtajille lähetetään info-kirje ja pyritään pitämään Teams- tapaaminen. Tavoitteena on varmistaa osaaminen veteraanipalveluiden osalta, sekä muista maksuttomista palveluista, joita kunnat ovat myöntäneet.

Vuonna 2021 säätiöiden rahaa käytettiin 536 605 € 1014 henkilölle. Tukea jaettiin eniten lääke- ja hoitokuluihin, yhteensä 430 800 €. Säätiöt jatkavat tukeaan suurin piirtein edellisen vuoden tasolla.