Lotta Svärd Säätiö on myöntänyt Vuoden Lotta- kunniamaininnan vuodesta 2007 alkaen.

Vuoden Lotaksi voidaan valita lottatyössä ansioitunut henkilö tai lottahengessä uutterasti toisten hyväksi toiminut suomalainen nainen. Kunniamaininta voidaan myöntää myös yhteisölle, joka täyttää edellä luetellut kriteerit.

Vuoden Lotta palkitaan arkkitehti Marja Hämäläisen suunnittelemalla numeroidulla Lottakorulla sekä kunniakirjalla.

Aikaisempina vuosina Vuoden Lotta-kunniamaininnan ovat saaneet mm. Riitta Uosukainen ja Elisabeth Rehn, viime vuonna kunnian sai kajaanilainen Aune-Leea Huotari.

Vuoden Lotta 2020 on raumalainen pikkulotta Aila Salo.

[br]

Evakkoon 11-vuotiaana

Lottajärjestön Koiviston kauppalan kyläosaston yhteyteen perustettiin pikkulotille oma osasto vuonna 1937. Samana vuonna tuolloin 9-vuotias Salo (os. Hollming) liittyi tyttöosastoon. Lottajärjestön Koiviston kauppalan kyläosaston johdossa toimivat kansakoulun ja oppikoulun opettajat, jotka opastivat pikkulottia käyttäytymään hyvien tapojen mukaisesti, olemaan kohteliaita ja arvostamaan kaikkia ihmisiä tasapuolisesti.

Elokuussa 1939 järjestettiin Koivistolla sotaharjoitukset, joihin osallistui parikymmentä tuhatta miestä. Salo toimi sotaharjoitusten aikana lähettinä viestijaostossa. Lokakuun alussa Suomen yllä leijui jo vahvasti sodan uhka ja opetus Koiviston yhteiskoululla, jota hänkin kävi, keskeytettiin ja Salo lähetettiin evakkoon sukulaisten luo Hämeeseen.

Evakossa Salo osallistui ahkerasti rintamasotilaiden varusteiden täydentämiseen. Eräänä pikkulottien tehtävänä oli sivellä vernissaa kenttälakanoihin. Tarkoitus oli tehdä sotilaille kosteutta eristäviä lakanoita, kun muovia tai kumilevyjä ei ollut saatavissa ja teltoissa jouduttiin lepäämään pelkällä maapohjalla.

Talvisodan jälkeen Salon perhe asettui asumaan Haminaan, sillä koti ja elinkeino Koivistolla menetettiin talvisodan alueluovutusten yhteydessä. Lottajärjestön Haminan paikallisosaston yhteyteen perustettiin siirtolotille oma Koiviston kyläosasto, jossa lottatyö jatkui innokkaiden vapaaehtoisten toimesta. Pikkulotat kunnostautuivatkin välirauhan aikana muun muassa sidetarpeiden rullaamisessa, varain hankinnassa ja materiaalien keräämisessä tuntemattoman sotilaan joulupaketteihin. 

[br]

[br]

Takaisin kotiin

Asemasodan aikana lukuisat sotaa pakoon lähteneet evakot palasivat takaisin Karjalaan kotikonnuilleen, niin myös Salon perhe. Alkoi valtava jälleenrakennusurakka, sillä sodan runteleman Karjalan rakennuskannasta vaurioitumattomana oli säilynyt keskimäärin vain noin 30%.

Jälleenrakennusurakan mittavuudesta kertoo hyvin se, että Karjalaan rakennettiin vajaassa kolmessa vuodessa 22 000 uutta rakennusta. Lisäksi noin 18 000 rakennusta korjattiin täysin. Koiviston lotat aloittivat paluumuuton myötä toimintansa kesäkuussa 1942. Seuraavien vuosien aikana aktiivisia pikkulottia toimi Koiviston alueella noin 140.

Kesäkuussa 1942 Salo osallistui Vehkalahdessa Lottajärjestön järjestämälle viestikurssille. Yhteensä kuusi tyttöä Koiviston ja Haminan pikkulotista muodosti viestikurssilla alaikäisten erikoisryhmän. Kurssilla opeteltiin muun muassa lentokonetyyppitunnistusta, sääoppia ja kenttäpuhelimen käyttöä.

Kesän 1944 kuluessa vihollinen idässä alkoi liikehtiä uhkaavasti. Nyt 16 vuoden ikään ehtinyt Salo kutsuttiin töihin evakuointikeskukseen avustajaksi. Tehtävää oli paljon, sillä ruokailijamäärät evakuointikeskuksessa kasvoivat paljon suunniteltua suuremmiksi.

Kun rintama Etelä-Kannaksella murtui, evakuointia suoritettiin lähes kaaosmaisissa olosuhteissa. Kuljetuskalustosta oli pulaa, puhelinyhteydet olivat katkenneet ja rintamalinja lähestyi vääjäämättä. Evakuointikeskuksessa työskennelleet lotat ja pikkulotat yritettiin evakuoida, mutta matka katkesi jo parin kilometrin päässä kauppalan keskustasta, kun lähetti kertoi Koiviston olevan motissa.

Lottien ja pikkulottien onneksi rannassa oli vielä laivaston VMV 13 –vene, joka oli keräämässä kannelleen viimeisiä joukkoja. Niinpä lottien ja pikkulottien evakkomatka jatkui välietapin kautta vesitse Kotkan satamaan. Pikkulottien tehtävät ja velvollisuudet olivat siltä erää täytetty.

[br]

[br]

Lottaperinne säilyy sukupolvelta toiselle

Salon esikuva ja ystävä ja lottakollega Hilda Myyryläinen piti erityisen tärkeänä, että lottien ja pikkulottien kokemukset, tarinat ja muistot välittyvät sukupolvelta toiselle. Hänen esimerkkiään noudattaen Salo on työskennellyt uutterasti lottaperinteen säilyttämisen, tallentamisen ja näkyväksi tekemisen puolesta.

Hänen ansionsa lottaperinnetyön saralla ovat kiistattomat. Vuonna 1992 hän oli mukana perustamassa Suomen Lottaperinne-yhdistystä (nyk. Suomen Lottaperinneliitto ry) ja oli itseoikeutetusti Lottaperinne-yhdistyksen ensimmäisen hallituksen jäsen.

[br]