”On niin hienoa olla tässä kanssasi!”- hämeenlinnalaisveteraanit tapasivat veteraanipäivän alla ensimmäistä kertaa yli vuoteen

3.5.2021 ”On niin hienoa olla tässä kanssasi!”- hämeenlinnalaisveteraanit tapasivat veteraanipäivän alla ensimmäistä kertaa yli vuoteen

– On niin hienoa olla tässä sinun kanssasi.

– Siitä on jo yli vuosi!

Tällaisia ihastelun toteamuksia vaihdettiin veteraanipäivän alla Hämeenlinnassa, kun sotaveteraanit Venni Maunula, 96 ja Lauri Hemmi, 95 pääsivät tapamaan toisensa ensimmäistä kertaa yli vuoteen.

Nyt jo toista vuotta jatkuvan koronapandemian rajoitukset ovat koetelleet etenkin riskiryhmään kuuluvaa veteraaniväestöä, jolta korona on veteraaniyhdistysten toiminnan lisäksi vienyt myös suuren osan muistakin kodin ulkopuolisista kontakteista.

Maunula asuu yhdessä puolisonsa kanssa, Hemmi yksin jäätyään monen muun veteraanini lailla leskeksi.


Hämeenlinnalaisveteraanit Venni Maunula (vas.) ja Lauri Hemmi nauttivat yhdessäolosta pitkän tauon jälkeen (alkuperäinen, Hämeen Sanomissa julkaistu juttu: Rauno Lahti, kuva: Esko Tuovinen)

Ase- ja rotariveljeys yhdistää

Veteraanit ovat kaivanneet yhteisiä tapaamisia ja erityisesti uimahallissa järjestettyjä viikoittaisia voimistelu- ja kuntosalihetkiä. Lasten ja lastenlasten sekä heidän perheidensä tapaamiset ovat olleet hyvin rajallisia.

Koronavuosi on antanut veteraaneille aikaa niin lukea kuin tehdä tutkimusta (kuvituskuva)

Maunula vannoo säännöllisen kävelyn nimiin, Hemmi puolestaan on haastattelun jälkeenkin lähdössä pyörälenkille – jalat kun eivät oikein enää kestä kävelyä.

Kumpainenkin seuraa tutkijan mielenlaadulla aktiivisesti asioita ja tapahtumia niin Suomessa kuin maailmallakin. Maunula on sosiaalineuvos, koulutukseltaan lakimies ja varatuomari. Hemmi on metsänhoitaja, joka on tehnyt elämäntyönsä Pohjois-Suomen uitoissa tutkijana ja toiminnanjohtajana.

– Koronavuosi innosti minut takaisin uittotutkijaksi. Nousin 3,5 kuukauden ajan aamulla aikaisin ylös tutkimukseni pariin ja luovutin kesällä 500-sivuisen digitoidun työni Metsämuseo Lustoon 95-vuotispäiväni kunniaksi.

Hemmin aineistona olivat sadat valokuvat ja lehtileikkeet Lapin uitoista ja muualta maailmasta. Hän on työskennellyt Suomen lisäksi Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa, jossa suorittanut Master of Forestry-tutkinnon.

Molemmat veteraanit ovat muuttaneet eläkepäivilleen Hämeenlinnaan, missä ovatkin viihtyneet erinomaisesti.

Heitä yhdistää myös rotariveljeys.

– Olemme käyneet kokouksissa, kun se on ollut mahdollista, ja molemmat pitäneet esitelmiä vielä yli yhdeksänkymppisinä!


Hemmi ja Maunula ovat aktiivisesti mukana myös rotaritoiminnassa (kuva: Esko Tuovinen)

Veteraaneista pidetään hyvää huolta

Kuopiossa työurallaan vaikuttanut Maunula on syntynyt Kuusjoella, joka kuuluu nykyään Salon kaupunkiin. Hemmi on lähtenyt maailmalle Tammelasta, jossa hänen isänsä oli opettajana Saaren kansakoulussa.

Veteraanit odottavat toista koronarokotettaan jo innolla (kuvituskuva)

Maunula kertoo, ettei ole kokenut koronaa kovin raskaana.

– Viime vuosi ei ollut mitenkään ahdistava, vaan pitää olla erittäin kiitollinen ja onnellinen. Vaikka on ikää, niin vielä pystyy kävelemään, puhumaan, kirjoittamaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia, kuten klassisen musiikin konsertteja. Enemmän tulee kuunneltua kuin aikaisemmin, samoin seurattua jumalanpalveluksia striimattuina.

Nyt jaksaa hänen mukaansa myös lukea. Veteraani lukee vuodessa kolmisenkymmentä teosta: pääosin elämänkertoja ja oikeustieteellisiä väitöskirjoja. Parhaillaan on menossa Pirjo Säisä-Winterin ”Toivossa on hyvä elää”, jonka mukaan ihmisillä on aina toivoa.

– Nyt meillä on toivoa, että saisimme toukokuussa toisen koronapistoksen.

Veteraanit on Maunulan mukaan hoidettu nykyaikana niin hyvin, että joskus pikkuisen suorastaan hävettää.

– Olisi ollut veljiä ja sisaria, jotka olivat paljon pidempään sodassa ja olisivat tarvinneet enemmän hoitoa. Esimerkiksi minä olin sodassa vain 2,5 vuotta.

Nyt huolto pelaa hänen mukaansa valtavan hyvin ympäri Suomen. Veteraaniliittojen toissa vuonna voimaan saamalla lakimuutoksella esimerkiksi kaikista kotona asumista tukevista palveluista tuli veteraaneille maksuttomia.

– Asuimme sitten missä hyvänsä, meitä huomioidaan niin hirveän paljon, mikä on tietenkin hyvä asia.


Maunula kiittelee veteraanien Suomessa nykyään saamaa hyvää hoitoa (kuvituskuva)

Nuorista pidettävä huolta

Hemmin mukaan yksi suurimmista ihmeistä sotien aikaan oli se, miten Suomen äidit jaksoivat läpi koettelemuksien.

Mannerheim arvosti Suomen äitien sotavuosien panosta ja uhrausta niin, että myönsi näille äitienpäivänä 1942 kollektiivisesti Vapaudenristin

– He tekivät työn, jota voi raskaudessaan verrata rintamapalvelukseen.

Juuri nyt Maunula on huolissaan Suomen nuorista.

– Nuoriin pitäisi satsata, jotta he pääsivät koulupolulle, opiskelemaan ja saisivat työelämästä kiinni. Ilman sitä Suomelle ei käy hyvin.

Nuorista on aikaisemminkin osattu huolehtia. Maunula kertoo, miten hän lukuisten muiden tavoin sai suorittaa loppuun sodan keskeyttämän koulunsa Niinisalossa.

– Siellä kirjoitimme ylioppilaiksi ja jatkoimme opintoihimme.

Jälkikasvu on veteraaneille enemmän kuin tärkeä osa elämää.

– Neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta tukevat minua, kertoo Maunula, jolla jälkikasvua on jo kolmessa polvessa. Nuorin on kolmivuotias lapsenlapsenlapsi.

Hemmi kertoo, miten hän ehti ennen koronaa käydä Tukholmassa, kun hänen tyttärentyttärensä oli saanut pojan.

– Vaikeaa on ollut tavata läheisiä ja on ollut yksinäistä.

Hemmi sytyttää aamuisin kynttilän Leena-vaimonsa kuvan viereen, syö aamiaisen ja kuuntelee radiosta vanhoja iskelmiä. Hän katselee miniänsä laittamia kauniita kukkia parvekkeella ja kastelee säännöllisesti Leenan orkideat.

– Ne kukkivat niin ihanasti.


Leskeksi jääneelle Hemmille iloa arkeen tuovat mm. Leena-vaimon orkideat


Miten veteraaniväestö on selvinnyt koronaoloissa? Millaisia terveisiä he lähettävät teille? Niitä päivitämme Facebook-sivullemme joka perjantai, vaan löytyy juttuja aiheesta täältä nettisivultammekin:

Jaa kirjoitus: