Äyräpäästä löydetty kolme heinäkuussa 1944 kadonnutta suomalaista sankarivainajaa – kaikki saman kylän poikia Tyrjän rykmentistä

1.7.2021 Äyräpäästä löydetty kolme heinäkuussa 1944 kadonnutta suomalaista sankarivainajaa – kaikki saman kylän poikia Tyrjän rykmentistä

Vjatseslav ”Slava” Skokov on palkittu työstään Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen ansiomitalilla

Karjalan Kannaksen taistelukentille jääneitä sankarivainajia etsivä venäläisryhmä Karjalan Vallia onnisti vastikään oikein urakalla: päivän etsintä tuotti ei vain yhtä, vain peräti kolme uutta sankarivainajalöytöä.

Helleaalto koettelee myös Kannaksella, minkä vuoksi matkaan lähdettiin jo varhain aamusta.

– Meillä ei ollut selvää etsintäsuunnitelmaa. Yritimme haravoida maastoa edellisen löydön ympärillä. Siellä oli vielä monta painaumaa – vanhoja kranaattikuoppia ja poteroja. Teimme monttuja niihin, mutta löysimme vain hylsyjä ja sirpaleita. Kivisen maan kaivaminen oli vaikeaa ja kuuman sään ja kovan työn takia olimme hiestä märkiä, kertoo yksi ryhmän perustajista, Vjatseslav ”Slava” Skokov.

Olosuhteita hankaloitti entisestään ympärillä parveilevat sadat hyttyset ja paarmat.

– Puolessatoista tunnissa teimme vain kaksi isompaa esinelöytöä: venäläisen maataistelulentokoneen hylsyn ja sekä suomalaisen konepistoolin lippaan. Yksi meistä lähti toiselle tukikohdalle, koska arveli siellä olevan tuulisempaa ja siten vähemmän itikoita, mutta me jatkoimme sitkeästi samalla kuopalla.


Venäläisen Il-2 maataistelulentokoneen VJa-23 konetykin hylsy (vas.) sekä Suomi-konepistoolin lipas

Yllätyslöytö

20 minuutin päästä toisaalle lähtenyt ryhmän jäsen palasi. Hämmästyneenä ja huikeita uutisia tuoden.

– Poika ilmoitti, että isossa kranaattikuopassa on ihmisluita!

Skokov myöntää löytöpaikan näyttäneen epäilyttävältä.

– Iso, matala kranaattikuoppa, jonka pohja oli tasainen. Kuopasta kasvoi iso koivu. Metallinpaljastimella emme saaneet hyviä piippauksia, vain monta rautaista signaalia sirpaleista. Se tarkoitti, että kuopassa ei olisi isoja esineitä kuten kypäriä tai kenttäpakkeja.

20 sentin syvyydessä etsijät osuivat sääriluuhun ja jalkaterän luihin.

– Tämä tarkoitti, ettei vainajalla ollut jalkineita. Laajensimme monttua ja löysimme toisen jalan, samansuuntaisesti ensimmäisen kanssa.

Sitten ilmestyikin kolmas sääriluu.

– Se tarkoitti, että kuopassa olisi vähintään kahden vainajan jäänteen, Skokov kertoo odottamattomasta yllätyksestä.


Kranaattikuoppa, josta suomalaiset sankarivainajat löydettiin

Tässä vaiheessa oli selvää, että loppupäivä tulisi kulumaan tätä kuoppaa työstäessä.

– Sytytimme 4 hyttyskarkotinta ympärillemme ja jatkoimme kaivauksia huolellisesti istutuslapioilla. Ensimmäisen vainajan lantio oli heti koivun vieressä. Sen ympärillä kasvoi isoja juuria, joten otimme käyttöön retkisahan ja pienen kirveen. Samanaikaisesti löysimme ensimmäiset napit, suomalaisista kenttähousuista.

Nyt oli jo hyvä syy epäillä, että löydetyt vainajat olivat suomalaisia.


Vainajien yhteydestä löydettyä irtaimistoa

Vieläkin suurempi yllätys

– Nostimme soraa kuopasta luurangon selkärankaa pitkin. Onneksi vainaja ei joutunut koivun alle, näin saimme suhteellisesti helposti vapautettua luurangon koivun juurista. Pääkallo oli koivun toisella puolella. Toinen pääkallo tuli näkyviin ihan ensimmäisen vainajan olkaluun vieressä.

Ja sitten…

– Kolmas pääkallo oli toisen lähellä, Skokov henkäisee.

Kun oli saatu selvitettyä, miten ensimmäinen vainaja montussa makasi, saatiin hänet varovasti nostettua kuopasta.

– Rintakehän alta löysimme epätavallisia rautanappeja, mikä herätti epäilyn, että vainaja olisikin puna-armeijalainen, mutta solisluun alta löytyi suomalainen sinkkinen tuntolevy. Onneksi se oli hyvässä kunnossa, eli sen avulla vainajan henkilöllisyyden saa selvitettyä.

Lisäksi vainajan alta nostettiin neljä suomalaisen kiväärin patruunaa.


Kolmannellekin vainajalle löytyi tuntolevy

Puuttuvan tuntolevyn etsintä

– Rupesimme kaivamaan koivun toisella puolella. Kolmas sotilas makasi selällään niin, että oikea jalka oli kohtisuorasti ensimmäisen ja toisen vainajan jalkojen kanssa. Taas sahasimme ja hakkasimme juuria irti.

Vainajan torson ympärillä olevan kenttäpuhelimen kelatun johdon perusteella Skokov arvelee venäläisten näi raahanneen sotilaan kuoppaan hautaansa.

– Saatuamme selvitettyä toisen luurangon asennon, nostimme senkin kranaattikuopan pohjalta. Tämän sotavainajan tuntolevy tuli esiin alaleuan alta.

Tämän vainajan yhteydestä löydettiin myös kaksi kivääripatruunaa, kaksi 6.35 millin Browning- patruunaa pienelle pistoolille, 3 kolikkoa sekä nappeja.

– Kolmannen eli puun alla olevan vainajan nostaminen oli vaikein. Kaivoimme juurten välillä istutuslapioilla, puukolla ja sormilla. 2-3 kylkiluuta jää varmasti ikuisesti koivun alle. Pelkäsimme tuntolevykin jääneen sinne, meidän ulottumattomiin, mutta vihdoin löysimme sen pinpointterilla ja saimme nostettua esiin puukolla.


Vainajien irtaimisto puhdistettuna

Keitä he olivat?

Taivas alkoi jo pimetä, kun työ vihdoin oltiin saatu loppuun ja sadekin alkoi tihkua.

– Peitimme kuopan ja lähdimme autolle. Etsintäpäivä oli rankka, mutta tuloksellinen, Skokov kiittelee.

Kotona työ jatkui, tällä kertaa arkistoja ja tietokantoja kaivaen. Pian löytyivätkin vainajien tiedot.

Löydettyjen sankarivainajien tuntolevyt

– He olivat kaikki kotoisin samasta länsi-suomalaisesta kunnasta. Talvisodassa he palvelivat samassa divisioonassa, Jatkosodan hyökkäysvaiheessa samassa pataljoonassa ja heinäkuussa 1944 he kaikki olivat Tyrjän rykmentin, eli Jalkaväkirykmentti 7:n samassa komppaniassa.

Sotilasarvoltaan yksi miehistä oli alikersantti, loput kaksi sotamiehiä. Sen tarkemmin ei Skokov vielä tässä vaiheessa halua vainajien oletetusta henkilöllisyydestä kertoa, koska omaisillekin ilmoitetaan vasta, kun henkilöllisyys on vahvistettu Suomessa Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksella tehtävin DNA-testein.

Tarkka katoamispäivä on epävarma, lähteistä riippuen siksi ilmoitetaan 4. tai 5.7.1944.

– Voi olla, että he kaatuivat samanaikaisesti yhdestä kranaatista. Ainakin yksi vainajista kaatui ohimoon osuneesta sirpaleesta ja varmasti kuoli heti ilman kärsimystä.

Enää Skokovia vaivaa yksi asia: miten saada vainajat Suomeen.

– Varastossamme on nyt 18 löydettyä suomalaista sankarivainajaa, valmiina luovutettaviksi Suomeen.  Näyttää kuitenkin siltä, että raja pysyy suljettuna myös vielä vuoden 2021, eli Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen edustajat eivät tänäkään vuonna pääse hakemaan vainajia meiltä. Lisäksi toisilla, Pietarissa ja Itä-Karjalassa etsintöjä tekevillä ryhmillä on jo odottamassa parisenkymmentä vainajaa.

Skokov epäilee tällaisen ruumismäärän olevan liian iso Pietarin pääkonsulaatinkaan liikuteltavaksi.

– Toivon todella, että ratkaisu löytyy.


Ryhmän työkalustoa: hyttyskarkotin, pinpointteri, istutuslapiot, kirves, hyttysaerosoli, saha ja muovipullo, jolla nostetaan hiekkaa kapeasta tilasta juurten väliltä

Vainajien maastavienti on vaativa prosessi

Tilanteen parantumista toivoo luonnollisesti myös etsintöjä Suomessa koordinoiva Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys.

Arkutuksen jälkeen arkut sinetöidään, dokumentoidaan ja siunataan ennen kotimatkan alkamista.

– Kaikki löydetyt on saatava tunnistamista ja hautaamista varten kotimaahan, mutta tämä ei kuitenkaan voi tapahtua hakijoiden terveyttä vaarantamatta, huomauttaa yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen.

– Venäjän koronatilanne Pietarin alueella ja laajemminkin on tällä hetkellä sellainen, että matkustaminen sinne ei ilman erittäin suuria riskejä (tartunnat, karanteenit) ole mahdollista. Löydettyjen jäänteiden kotiuttamiseen on varauduttu 11.-12.10. Tästä pyritään pitämään kiinni ja tilannetta tarkastellaan seuraavan kerran elokuun lopulla.

Tavanomaisesti vuosittain Viipuriin tehtävään hakumatkaan sisältyy matkan luonteesta johtuen paljon vainajien noutoprosessiin liittyviä virallisia toimenpiteitä, jotka eivät ole kenen tahansa suoritettavissa, Suominen muistuttaa.

– Jäänteiden asianmukainen arkuttaminen Viipuriin vietyihin arkkuihin, löytöluetteloiden ja -raporttien laatiminen, Venäjän viranomaisluvat, arkkujen tullaus sekä sankarivainajien matkalle siunaaminen, hän luettelee.

Taistelukentille jääneiden kaatuneiden etsinnän mahdollistaa vuonna 1993 Suomen ja Venäjän välillä solmittu valtiosopimus.

– Venäjäyhteistyön vastavuoroisuuden vuoksi on tarpeen noudattaa selkeää protokollaa ilman merkittäviä poikkeamia. Arvostamme suuresti työtä, jota venäläiset etsijät ovat tehneet omien sotilaittensa ja siinä ohessa myös suomalaisten sotilaiden löytämiseksi. Vastavuoroisesti olemme viime ja tänä vuonna tehneet muun muassa Kuhmossa ja Suomussalmella neuvostosotilaiden etsintää ja useita löydettyjä odottaa täälläkin hautaamista.


Viralliset muodollisuudet, kuten tullaus ja muut vainajien maastaviemisen edellyttämät paperityöt, hoidetaan läheisessä yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa. Kuvassa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen asiamies Markku Kiikka venäläisen tulliviranomaisen kanssa vuoden 2018 noutomatkalla.

EDIT 04.07.2021: Juttuun päivitetty Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen kommentit.


Juttuja ryhmän aikaisemmista löydöistä löydät sivuiltamme täältä:


Kuvat ovat peräisin Karjalan Valli-ryhmän Facebook-sivulta, jonne he päivittävät etsintöjensä kulkua. Suosittelemme ehdottomasti ryhmän seuraajaksi liittymistä!

 

Jaa kirjoitus: